Kellä menee paskimmin tällä hetkellä? Vertaistukea..

Ei sulla asiat niin huonosti ole, jos on helpotus päästä pois työpaikasta.

Itsehän vihaan työtäni yli kaiken. Valvon yöt stressatessa töitä ja itken lähes päivittäin, välillä aamuin illoin. En uskalla irtisanoutuakaan. Potkut olisi hemmetin hyvä juttu tässä tilanteessa, olen sulle oikeastaan vähän kateellinen.

Nyt kun sanot niin noinhan se on. Inhottaa mennä siihen tilaisuuteen. Sain varoituksen jo postitettuna kotiin ja se on ihan tuulesta temmattu. Onneksi on jatkoa ajatellen kaikki varoitukseen liittyvät pomon sähköpostit tallessa, koska niiden sisältö on ristiriidassa sen kanssa että saan varoituksen.
Tsemppiä sulle numero kaksi. Toivottavasti löydät uuden työn pian ja pääset sinäkin pois.

Muutin pari vuotta sitten poikakaverin kanssa yhteen. Paikkakunnalle, jossa poikaystävän lisäksi vain yksi kaveri. No tänä vuonna sattui "onnenpotku" kun sain paikkakunnalta vakityöpaikan. Tähän asti olin kulkenut muutaman kymmenen kilsan matkan töihin entiselle vakipaikalle ja työntekoon muutenkin meni paljon enemmän aikaa, joten en ehtinyt ikävöidä ystäviä tms. Koska olin kiireinen.
No nyt sitten mulla on puolet enemmän vapaa-aikaa ja vietän puolet enemmän aikaa kotona. Poikakaverin kanssa riidellään koko ajan koska hän on tottunut menemään koko ajan kavereiden kanssa, eikä löydä aikaa meille. En viihdy oikein uudessa työpaikassakaan. Oon loukussa, enkä tiedä yhtään mitä teen.

Ap, tilaisuus tulee varmasti olemaan epämiellyttävä, mutta toisaalta äkkiähän se on ohi. Sitten helpottaa. Joko sulla on uusi työpaikka tiedossa?

Ei ole valitettavasti. Viime perjantaina tuli tekstarilla vaan tieto. Ihan hirveä järkytys se oli, mutta nyt enemmän suututtaa ja tuntuu niin nöyryyttävältä, vaikka en ole mitään tehnytkään. Toivottavasti tarjoavat tai juristi saa neuvoteltua hyvän paketin, niin ei ole niin kamala taloudellinen ahdinko. Ei edes hävetä kertoa, että sain potkut, kun ei ole omaa syytä ja tuntuu kuin olisin keskellä näytelmää.
Asun Helsingissä ja alalla, jolta pitäisi työtä löytyä ja mikä ettei vaikka vaihtaisi alaa nyt kerta heitolla.

Ap.

Tuo tilanteesi vaikuttaa loppujen lopuksi melko hyvältä. Toivotaan, että uusi, hyvä  työpaikka löytyy pian.

Elin normaalia perusonnellista lapsiperheen elämää. Kolme lasta, hyvä aviomies, taloudelliset asiat tosi hyvin, ei velkaa. Elämä oli turvallista, ei huolia.

Kunnes tuli viikko, jolloin minut irtisanottiin vakituisesta 8 vuotta kestäneestä työsuhteesta ja mieheni ilmoitti pettäneensä. Siinä meni työ, perhe ja 10 vuoden avioliitto. Olin työtön, asunnoton, kolmen lapsen yh.

Voiko vielä jotain viedä. No ehkä terveyden, että pitäisikö sanoa, että huonomminkin voisi mennä?

Ja tämä kaikki tuli täysin puskista, rehellisesti! En olisi ikinä uskonut, että näin voi käydä muuta kuin elokuvissa. Tai ehkä jollekin hulttio-sossupummi-allis-narkkareille. Mutta minulle! Ja minäkin olen ollut aina sellainen lainkuuliainen ja superkunnollinen ihminen.

Tilillä 5e, juhannus tulossa ja perintätoimisto on jo muistanut useamman kerran kirjeitse, puheluihin en uskalla vastata. Toimeentulotukea en kehtaa hakea enkä sitä saisikaan koska miehellä on mukamas hyvät tulot ja olen hassannut rahani pelaamiseen. Paskaa kesää vain muillekin.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 19:16"]Tilillä 5e, juhannus tulossa ja perintätoimisto on jo muistanut useamman kerran kirjeitse, puheluihin en uskalla vastata. Toimeentulotukea en kehtaa hakea enkä sitä saisikaan koska miehellä on mukamas hyvät tulot ja olen hassannut rahani pelaamiseen. Paskaa kesää vain muillekin.
[/quote]
Niin ja sääliä en hae, itsepä olen asiani sössinyt. Mutta nyt kun puheeksi tuli niin...

Toisesta autosta on jokin rikki ja auto on nyt veholla. Juuri se auto jolla piti huomenna lähteä mökille. Joudumme nyt miehen kanssa tunkemaan kaikki tavaramme kahden hengen pikkuautoon. Vene jolla olemme saareen menossa, kärsii myös jostain koneviasta, joten joudumme soutamaan perille. Koiran tassu on paketissa koska astui eilen lasinsiruun, näyttelyyn tuskin on asiaa kesän aikana kun tassusta on karvat ajeltu. Telkkarimme sanoi myös sopimuksensa irti ja joudumme katsomaan uutisetkin videotykillä. Menkat alkoivat äsken ja vatsa on sekaisin ja kipeä. Että hiton hieno juhannus tulossa. Varmaan tiputamme eväätkin mereen soutumatkalla...

Voi ei, voimia sulle. :( tuon jälkeen omat ruikutukset tuntuu niin mitättömiltä, vaikka joku viisas joskus on sanonut että surut ei ole verrattavissa. Paistaa se aurinko risukasaankin, helppo sanoa toiselle, mutta niin vaikea uskoa omalle kohalle.
-nro 4.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 19:19"]Voi ei, voimia sulle. :( tuon jälkeen omat ruikutukset tuntuu niin mitättömiltä, vaikka joku viisas joskus on sanonut että surut ei ole verrattavissa. Paistaa se aurinko risukasaankin, helppo sanoa toiselle, mutta niin vaikea uskoa omalle kohalle.
-nro 4.
[/quote]

Ja tämähän oli viestiin nro 8

Avioero, potkut ja isän kuolema. 

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 19:16"]Tilillä 5e, juhannus tulossa ja perintätoimisto on jo muistanut useamman kerran kirjeitse, puheluihin en uskalla vastata. Toimeentulotukea en kehtaa hakea enkä sitä saisikaan koska miehellä on mukamas hyvät tulot ja olen hassannut rahani pelaamiseen. Paskaa kesää vain muillekin.
[/quote]
Annatko pillua jos maksan?

Ap, jos tuo nyt on tuossa niin sulla on vielä asiat ihan hyvin, vaikka toki kurjalta tuntuukin. Toivottavasti tosiaan ei tule vastoinkäymisten putki, kuten usealle ne tuntuvat kasautuvan. Siinä sitten alkaakin kaikki elämän osa-alueet horjua. 

Tsemppiä loppurutistukseen työnantajasi kanssa!

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 19:12"]Elin normaalia perusonnellista lapsiperheen elämää. Kolme lasta, hyvä aviomies, taloudelliset asiat tosi hyvin, ei velkaa. Elämä oli turvallista, ei huolia.

Kunnes tuli viikko, jolloin minut irtisanottiin vakituisesta 8 vuotta kestäneestä työsuhteesta ja mieheni ilmoitti pettäneensä. Siinä meni työ, perhe ja 10 vuoden avioliitto. Olin työtön, asunnoton, kolmen lapsen yh.

Voiko vielä jotain viedä. No ehkä terveyden, että pitäisikö sanoa, että huonomminkin voisi mennä?

Ja tämä kaikki tuli täysin puskista, rehellisesti! En olisi ikinä uskonut, että näin voi käydä muuta kuin elokuvissa. Tai ehkä jollekin hulttio-sossupummi-allis-narkkareille. Mutta minulle! Ja minäkin olen ollut aina sellainen lainkuuliainen ja superkunnollinen ihminen.
[/quote]
No eipä tuo nyt mitenkään ihmeelliseltä edes kuulosta.

Potkut tuli mullekin, oli firmassa oli yt:t. Mies sentään sanoi tänään vielä rakastavansa minua, mutta perhana, valehtelikohan se? Esimieskin oli viimeisimmässä kehityskeskustelussa minuun tyytyväinen, mutta pelkkää p*skapuhettahan se taisi lasketella.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 18:44"]Huomenna irtisanominen ja ihan kammottavaa odotella aamua ja sitä tilaisuutta. Juristin kanssa puhuttu ja ei niillä ole edes kunnon syytä, joten tiedän että irtisanominen ei ole mun syytä. Haluavat jonkun halvemman tilalle. Inhottaa se tilaisuus, ei niinkään itse potkut. Helpotus päästä pois siitä työpaikasta.
[/quote]

Siis ei yhtään mitään syytä? Aika kumma juttu....

Odottelen tuloksia koepalasta. Löysin jokin aika sitten rinnasta patin, nyt tutkimukset edenneet tähän asti. Pelottaa niin paljon, että ei edes enää ota päähän työpaikkani konkurssi.

Tämä ketju laittaa omat murheet oikeaan mittakaavaan.