Muita, joille on neljänkympin kynnyksellä pamahtanut sitoutumiskammo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin loogista. Kun nuoruuden viehätysvoimasi on kadonnut ja pääset treffeille enää paljon huonompien miesten kanssa kuin aiemmin, sepität sadun itsellesi siitä, että sinulle on kehittynyt sitoutumiskammo. Ehei, kammo sinulla on vain vanhenemistasi kohtaan.

Tämä on totta siltä osin, että 35+ miehissä on todella huono tarjonta, alkavat olla jo elähtäneitä.

Ap

35 vuotias mies pitää 4-kymppistä ikäloppuna.

No ei pidä. Ehkä joku elämänkoululainen voi pitää.

Päinvastoin. Menestynyt mies harvemmin katselee itseään vanhempaa naista, se olisi biologian vastaista. Mies huomaa tarkasti hedelmälliset piirteet ja siksi jokainen 35v joka voi valita, valitsee 25-28v naisen. Se elämämkoululainen, jonka markkina-arvo on pohjamudissa, joutuisi tyytymään itseään 5 vuotta vanhempaan naiseen eikä silti olisi tyytyväinen.

Mitä sinä hedelmällisyydellä teet? Kukaan ei halua enää lisääntyä tässä iässä. Olisit mukulasi tehnyt ajoissa. Kuulut roskakori luokkaan. Sinut pelastaa vain sterilisaatio, edes jotain käytettävyyttä.

Hedelmällisyys = kaunis, seksikäs ulkonäkö. Näin se vain menee, on aina mennyt. Naisen hedelmällisyys kun laskee, menettää naisen iho kun menettää nuoruuden hehkunsa, ja miehen silmään nainen näyttää tällöin ei-haluttavalta. Sama nainen 10v aikaisemmin niin miehen aivoissa ja koko kropassa olisi tapahtunut tyystin toisenlainen reaktio.

Tuo on täyttä puppua. Tutkimusten mukaan miehet ahdistelee eniten 11-13 vuotiaita tyttöjä seksuaalisessa mielessä. Jos testattava kysyy mikä on naisen viehättävin ikä niin miehet valitsee aina niin alhaisen iän kun on vain mahdollista valita eikä pysähtyisi 18 vuoteenkaan jos sitä kysyttäisiin. Lapset ei näytä sukukypsille. Miehiä viehättää avuttomuus, toisen alistaminen ja valta. Sitä on hyvin vaikea tehdä aikuiselle yksilölle.

Naisvihan vastakohtana miesvihaa. Viehättävää. Omat ikävät kokemukset tai harhat yleistetään koskemaan kaikkia. Olisipa joku planeetta johon voisi lähettää inzelit ja miesvihaajat harhailemaan keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Tuo on täyttä puppua. Tutkimusten mukaan miehet ahdistelee eniten 11-13 vuotiaita tyttöjä seksuaalisessa mielessä. Jos testattava kysyy mikä on naisen viehättävin ikä niin miehet valitsee aina niin alhaisen iän kun on vain mahdollista valita eikä pysähtyisi 18 vuoteenkaan jos sitä kysyttäisiin. Lapset ei näytä sukukypsille. Miehiä viehättää avuttomuus, toisen alistaminen ja valta. Sitä on hyvin vaikea tehdä aikuiselle yksilölle.

Mitähän tutkimusta referoit? Porvoon yliopiston sukupuolentutkimusdelegaation tutkimuspaperi keväältä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut 10 vuotta yksin ja on vaikea kuvitella olevansa jonkun kanssa jatkuvasti saman katon alla. Haluan pitää vaaleanpunaiset huonekaluni ja kodinkoneeni, ja tehdä mitä haluan, milloin haluan.

Ap

Monelleko miehelle vaaleanpunaiset huonekalut ovat kynnyskysymys?

Tuskin kovin moni mies on valmis hävittämään omia huonekalujaan ja astioitaan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut 10 vuotta yksin ja on vaikea kuvitella olevansa jonkun kanssa jatkuvasti saman katon alla. Haluan pitää vaaleanpunaiset huonekaluni ja kodinkoneeni, ja tehdä mitä haluan, milloin haluan.

Ap

Monelleko miehelle vaaleanpunaiset huonekalut ovat kynnyskysymys?

Tuskin kovin moni mies on valmis hävittämään omia huonekalujaan ja astioitaan.

Ap

Aika monelle miehelle huonekalut ja astiat ovat käyttöesineitä joihin ei ole minkäänlaista tunnesidettä. Ainakin itselläni ei ole astioihin mitään tunnesidettä. Huonekalusta ehkä pari Artekin perintötuolia ovat tuollaisia. Toki jos ei ole valmis yhdessä asumisessa sietämään jotain toiselle rakasta lipastoa tms. niin ei varmaan yhteiseloa tavoitella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut 10 vuotta yksin ja on vaikea kuvitella olevansa jonkun kanssa jatkuvasti saman katon alla. Haluan pitää vaaleanpunaiset huonekaluni ja kodinkoneeni, ja tehdä mitä haluan, milloin haluan.

Ap

Monelleko miehelle vaaleanpunaiset huonekalut ovat kynnyskysymys?

Tuskin kovin moni mies on valmis hävittämään omia huonekalujaan ja astioitaan.

Ap

Aika monelle miehelle huonekalut ja astiat ovat käyttöesineitä joihin ei ole minkäänlaista tunnesidettä. Ainakin itselläni ei ole astioihin mitään tunnesidettä. Huonekalusta ehkä pari Artekin perintötuolia ovat tuollaisia. Toki jos ei ole valmis yhdessä asumisessa sietämään jotain toiselle rakasta lipastoa tms. niin ei varmaan yhteiseloa tavoitella.

Yllättävän moni mies on pahemmanlaatuinen hamstraaja ja säilyttää kaikkea ihmeellistä roinaa (joista ei todellakaan voi luopua).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut 10 vuotta yksin ja on vaikea kuvitella olevansa jonkun kanssa jatkuvasti saman katon alla. Haluan pitää vaaleanpunaiset huonekaluni ja kodinkoneeni, ja tehdä mitä haluan, milloin haluan.

Ap

Monelleko miehelle vaaleanpunaiset huonekalut ovat kynnyskysymys?

Tuskin kovin moni mies on valmis hävittämään omia huonekalujaan ja astioitaan.

Ap

Aika monelle miehelle huonekalut ja astiat ovat käyttöesineitä joihin ei ole minkäänlaista tunnesidettä. Ainakin itselläni ei ole astioihin mitään tunnesidettä. Huonekalusta ehkä pari Artekin perintötuolia ovat tuollaisia. Toki jos ei ole valmis yhdessä asumisessa sietämään jotain toiselle rakasta lipastoa tms. niin ei varmaan yhteiseloa tavoitella.

Yllättävän moni mies on pahemmanlaatuinen hamstraaja ja säilyttää kaikkea ihmeellistä roinaa (joista ei todellakaan voi luopua).

Ap

Saa olla pää aika kovasti omassa hanurissaan, jos toisen ihmisen tavarat ovat roinaa vain siksi, että ne ovat toisen ihmisen tavaroita tai erilaisia kuin se roina, jota itse kerää. Vielä huonompi on ihminen, jolle toisen ihmisen tavarat ovat roinaa, koska ihminen on eri sukupuolta.

M44

Kyllä tunnistan tunteen. Saisi olla aikamoinen ihmemies, että olisin valmis tinkimään nykyisestä elämästäni ja elämäntyylistäni. Kaikki on juuri niin kuin haluan, koti, mökki ja kuukausipalkka kohdillaan. Saan mennä ja tehdä mitä huvittaa ilman säätämistä ja kompromisseja. Jäin sinkuksi 40 vuotiaana enkä sen jälkeen ole miesten perään haaveillut. 

40v on ihmisellä jo korkea ikä. Hedelmällisyys on käytännössä jo valtaosin hävinnyt naisella ja miehellä laskenut jonkin verran.

Ehkä luonto vain toimii niin kuin pitääkin. Kun unohdetaan viimeinen vajaa sata vuotta, niin ihmiset meni naimisiin 20 vuoden hujakoilla ja lapsia alkoi syntyä ilman sen kummempaa suunnittelua ja ajattelua.  40v oli jo ehkä ensimmäiset lapsen lapset syntyneet tai syntymässä, jos elämän kilpajuoksussa hyvin kävi.

Nyt ehkäisyn, pitkä koulutuksen ja muun vuoksi,  se enää harvoin menee näin. Ylen tiedeohjelmassa puhuttiin mummohypoteesissa. Se että ihmisnaaras elää vielä niin pitkään on ilmeisesti auttanut lapsenlapsia selviämään. Muussa eläinkunnassa yleensä hedelmällisyyden katoamisen jälkeen elämä ei enää kauaa jatku.

Eli AP:sta tuntuu ihan siltä kun tuossa iässä pitääkin tuntua. Suvunjatkamisesta siirrytään mummoikään, ihan niin kuin biologinen kello näyttää.   Monet miehet 40 hujakoilla alkavat miettiä ihan samaa haluaako enää edes parisuhdetta. Seksidraivia on monella jäljellä, mutta monet ei peitonheiluettelua enempää naisen kanssa halua. Ja siihenkin into on huippuajoista selvästi vähentynyt.

Tuon on huomannut, jotta lapsenpuutetta etenkin naiset paikkaavat koiralla. Sitten seuraava kohta jos on omia lapsenlapsia ei ole 40+ ei, niin siinä sitten paikataan lapsenlapsien puuttumista koiralla. Viime vuonna taisi koiranpentujen määrä ylittää ensimmäistä kertaa historiassa syntyneiden lasten määrän.

Nykymaailman kello ja biologinen kello käyvät eri aikaa ja ehkäisy ovat vieneet ihmisen tilanteeseen ja valintoihin, mitä ihmisillä ei ollut ensimmäiseen 100 000 vuoteen. Elämmekin melkoista evoluution pullonkaulaa. Suomessa hedelmällisyys luku on alle, 1,4 Kiinassa 1,6 jne. Koskaan ennen maailman historiassa taloudellisella nousukaudella ei väkiluku ole kääntynyt laskuun. Niin hedelmällisyysluvulla 2.1 väestönmäärä pysyisi ennallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täysin loogista. Kun nuoruuden viehätysvoimasi on kadonnut ja pääset treffeille enää paljon huonompien miesten kanssa kuin aiemmin, sepität sadun itsellesi siitä, että sinulle on kehittynyt sitoutumiskammo. Ehei, kammo sinulla on vain vanhenemistasi kohtaan.

Tämä on totta siltä osin, että 35+ miehissä on todella huono tarjonta, alkavat olla jo elähtäneitä.

Ap

35 vuotias mies pitää 4-kymppistä ikäloppuna.

No ei pidä. Ehkä joku elämänkoululainen voi pitää.

Päinvastoin. Menestynyt mies harvemmin katselee itseään vanhempaa naista, se olisi biologian vastaista. Mies huomaa tarkasti hedelmälliset piirteet ja siksi jokainen 35v joka voi valita, valitsee 25-28v naisen. Se elämämkoululainen, jonka markkina-arvo on pohjamudissa, joutuisi tyytymään itseään 5 vuotta vanhempaan naiseen eikä silti olisi tyytyväinen.

Mitä sinä hedelmällisyydellä teet? Kukaan ei halua enää lisääntyä tässä iässä. Olisit mukulasi tehnyt ajoissa. Kuulut roskakori luokkaan. Sinut pelastaa vain sterilisaatio, edes jotain käytettävyyttä.

Hedelmällisyys = kaunis, seksikäs ulkonäkö. Näin se vain menee, on aina mennyt. Naisen hedelmällisyys kun laskee, menettää naisen iho kun menettää nuoruuden hehkunsa, ja miehen silmään nainen näyttää tällöin ei-haluttavalta. Sama nainen 10v aikaisemmin niin miehen aivoissa ja koko kropassa olisi tapahtunut tyystin toisenlainen reaktio.

Tuo on täyttä puppua. Tutkimusten mukaan miehet ahdistelee eniten 11-13 vuotiaita tyttöjä seksuaalisessa mielessä. Jos testattava kysyy mikä on naisen viehättävin ikä niin miehet valitsee aina niin alhaisen iän kun on vain mahdollista valita eikä pysähtyisi 18 vuoteenkaan jos sitä kysyttäisiin. Lapset ei näytä sukukypsille. Miehiä viehättää avuttomuus, toisen alistaminen ja valta. Sitä on hyvin vaikea tehdä aikuiselle yksilölle.

Ilmoitin kommenttisi miesvihana. Ilmoittaisin sinut mielenterveyden arviointiin mikäli tuo on sinun käsityksesi tavallisesta miehestä.

Tais olla sun pakoputki mikä pamahti!

Itse voin samaistua ap:n ajatuksiin ja olen naimisissa. Onnekseni löysin maailman parhaan vaimon ja ole onnellinen hänen kanssaan. Mutta jos häntä ei olisi elämässä, niin edes harkitsisi suhdetta naisen kanssa, vaan nauttisin vapaudesta tehdä mitä haluaa ja olla miten haluaa. Parisuhde toimii vain erityistilanteissa , eli silloin kun on oikeasti löytänyt se sielunkumppanin, muuten vapaus on paljon huonoa suhdetta parempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen asunut 10 vuotta yksin ja on vaikea kuvitella olevansa jonkun kanssa jatkuvasti saman katon alla. Haluan pitää vaaleanpunaiset huonekaluni ja kodinkoneeni, ja tehdä mitä haluan, milloin haluan.

Ap

Monelleko miehelle vaaleanpunaiset huonekalut ovat kynnyskysymys?

Tuskin kovin moni mies on valmis hävittämään omia huonekalujaan ja astioitaan.

Ap

Aika monelle miehelle huonekalut ja astiat ovat käyttöesineitä joihin ei ole minkäänlaista tunnesidettä. Ainakin itselläni ei ole astioihin mitään tunnesidettä. Huonekalusta ehkä pari Artekin perintötuolia ovat tuollaisia. Toki jos ei ole valmis yhdessä asumisessa sietämään jotain toiselle rakasta lipastoa tms. niin ei varmaan yhteiseloa tavoitella.

Yllättävän moni mies on pahemmanlaatuinen hamstraaja ja säilyttää kaikkea ihmeellistä roinaa (joista ei todellakaan voi luopua).

Ap

Saa olla pää aika kovasti omassa hanurissaan, jos toisen ihmisen tavarat ovat roinaa vain siksi, että ne ovat toisen ihmisen tavaroita tai erilaisia kuin se roina, jota itse kerää. Vielä huonompi on ihminen, jolle toisen ihmisen tavarat ovat roinaa, koska ihminen on eri sukupuolta.

M44

En kerää mitään roinaa, koska olen minimalisti.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä kutsutaan voimaantumiseksi.

Sitä kutsutaan markkina-arvon romahtamiseksi. Voimaantuminen on vain pullustautumiskeino.

Nääh. Itselleni vielä viime kesänä vihelleltiin ja huudeltiin perään.

N41

Vierailija kirjoitti:

Aika monet haluavat kumppanin . Jotkut ottavat yhdenyön riskejä tuntemattomien kanssa. vaarana sukupuolitaudit tai sen toisen psykopaattiluonne. No siinähän ON SITÄ JÄNNITYSTÄ:

40 taitaa tulla neitsyitä uudelleen kun keski-ikä alkaa vaivata. ja vettuuntuminen. Ilmeisetsi kaikkiin ja kaikkeen. Vakka kantensa valitsee eikä sitä kuitenkaan tarvitse olla kuin paita ja perse koko ajan. Maailma on mahdollisuuksia täynnä ja itse ainakin kaipaan loppuelämän kumppania. Mitä vanhemmaksi tulen.

Kuulostat heikolta ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Turhintapaskaa kirjoitti:

Miksi ihmeessä pitäisi pyrkiä johonkin parisuhteeseen tai nähdä se tavoittelemisen arvoisena asiana?

Se on suhteellisen luonnollinen toive ja tarve ihmisellä. 93 prosenttia ihmisistä Suomessa toivoo itselleen kumppania.

Höpö höpö. Heikot ja läheisriippuvaiset tarvitsevat kumppanin.

Tänään just kuuntelin naapurin pariskunnan tappelua ja totesin, että olen tyytyväinen yksin. En ymmärrä miksi kukaan ottaa turpaan parisuhteessa.

Vierailija kirjoitti:

40v on ihmisellä jo korkea ikä. Hedelmällisyys on käytännössä jo valtaosin hävinnyt naisella ja miehellä laskenut jonkin verran.

Ehkä luonto vain toimii niin kuin pitääkin. Kun unohdetaan viimeinen vajaa sata vuotta, niin ihmiset meni naimisiin 20 vuoden hujakoilla ja lapsia alkoi syntyä ilman sen kummempaa suunnittelua ja ajattelua.  40v oli jo ehkä ensimmäiset lapsen lapset syntyneet tai syntymässä, jos elämän kilpajuoksussa hyvin kävi.

Nyt ehkäisyn, pitkä koulutuksen ja muun vuoksi,  se enää harvoin menee näin. Ylen tiedeohjelmassa puhuttiin mummohypoteesissa. Se että ihmisnaaras elää vielä niin pitkään on ilmeisesti auttanut lapsenlapsia selviämään. Muussa eläinkunnassa yleensä hedelmällisyyden katoamisen jälkeen elämä ei enää kauaa jatku.

Eli AP:sta tuntuu ihan siltä kun tuossa iässä pitääkin tuntua. Suvunjatkamisesta siirrytään mummoikään, ihan niin kuin biologinen kello näyttää.   Monet miehet 40 hujakoilla alkavat miettiä ihan samaa haluaako enää edes parisuhdetta. Seksidraivia on monella jäljellä, mutta monet ei peitonheiluettelua enempää naisen kanssa halua. Ja siihenkin into on huippuajoista selvästi vähentynyt.

Tuon on huomannut, jotta lapsenpuutetta etenkin naiset paikkaavat koiralla. Sitten seuraava kohta jos on omia lapsenlapsia ei ole 40+ ei, niin siinä sitten paikataan lapsenlapsien puuttumista koiralla. Viime vuonna taisi koiranpentujen määrä ylittää ensimmäistä kertaa historiassa syntyneiden lasten määrän.

Nykymaailman kello ja biologinen kello käyvät eri aikaa ja ehkäisy ovat vieneet ihmisen tilanteeseen ja valintoihin, mitä ihmisillä ei ollut ensimmäiseen 100 000 vuoteen. Elämmekin melkoista evoluution pullonkaulaa. Suomessa hedelmällisyys luku on alle, 1,4 Kiinassa 1,6 jne. Koskaan ennen maailman historiassa taloudellisella nousukaudella ei väkiluku ole kääntynyt laskuun. Niin hedelmällisyysluvulla 2.1 väestönmäärä pysyisi ennallaan.

Laskenut miehellä jonkin verran. Kyllä se miehellä laskee ihan yhtä paljon, vaikka muuta haluat uskotella itsellesi. 

Yleensä plus 40 miehet on semmosia papparaisia ja raihnaisia ukkoja, ettei ne kiinnosta ketään. 

Vierailija kirjoitti:

Täysin loogista. Kun nuoruuden viehätysvoimasi on kadonnut ja pääset treffeille enää paljon huonompien miesten kanssa kuin aiemmin, sepität sadun itsellesi siitä, että sinulle on kehittynyt sitoutumiskammo. Ehei, kammo sinulla on vain vanhenemistasi kohtaan.

Hyi helvetti miten kuvottava ihminen olet. Tekstistä päätellen joku vanha katkera ukko. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi pitää sitoutua? Onko siitä jotain hyötyä?

Minä olen ollut saman miehen kanssa yhdessä 24 vuotta, en ole naimisissa ja ajoittain asutaan erillään. Esim. viime kesänä olin kesämökillä noin 2 kk. Tein etätöitä juhannukseen asti ja jatkoin mökillä oloa lomalla (6 viikon loma). Miesystävä vietti mökillä juhannuksen ja sen jälkeen muistaakseni 5 pv. Hän ei ole mökki-ihmisiä, vaan viihtyy kaupungissa. Mökki on jäänyt minulle perinnöksi ja olen siellä 80-luvulta alkaen viettänyt aikaa kesällä. Mikäs siellä ollessa kun on sähköt ja juokseva vesi. Vieraitakin kutsun, eli en erakkona elä kuitenkaan. Meillä on yhteinen aikuinen poika, joka saattaa välillä ajaa sinne viikonlopuksi mamman lettuja syömään.

Miesystäväni omistaa kakkoskodin ulkomailta, mutta se on ollut vuokrattuna nyt yli vuoden. Koronan takia kulkeminen niin epävarmaa, että eipä hänkään ole lentolippuja varaillut.

Minusta meidän elämä on ihan raiteillaan, vaikkei kiehnätä koko ajan yhdessä. Kummallakin on omat kiinnostuksen kohteet. Aikoinaan kun tavattiin 24 vuotta sitten, tehtiin jo sopimus, että naimisiin ei mennä, eikä mitään yhteistä omakotitaloa tai vastaavaa. Tosi pitkään asuttiin niin, että minä asuin pojan kanssa eri asunnossa, eri paikkakunnalla (tyyliin Vaasa ja Tampere). Nyt meillä ei ole kuin yksi yhteinen kaupunkikoti, koska minä olen joka tapauksessa kesät pääsääntöisesti mökillä ja turha maksaa kahta kotia.

Siis tämähän olisi ihanne. En haluaisi myöskään sitä perinteistä läheisriippuvuussuhdetta.