Lue keskustelun säännöt.
Erikoislukioon lähtenyt nuori miettii lajinsa lopettamista
07.02.2022 |
Urheilulukioon toiselle paikkakunnalle lähtenyt nuori on kärsinyt loukkaantumisista ja muutenkaan lukiossa opiskelu, hyvästä todistuksesta huolimatta, on osoittanut pettymykseksi. Nuoren mukaan ”kaikki vetää niin tosissaan” siellä koulussa ja urheilun lisäksi vapaa-aikaa ei ole. Tai jos on niin koulukaverit roikkuu kotonaan, ja opiskelee.
Hän tuntee, että elämästä on tullut vakavaa raatamista, eikä hän enää nauti lajistaan kuten ennen. Nyt hän haluaisi lopettaa harrastuksen kilpatasolla ja vaihtaa kotikuntaan tavalliseen lukioon.
Nyt kahden vaiheilla; antaako nuoren tehdä valinta, mitä ehkä tulee katumaan vai yritetäänkö porkkanoilla saada jatkamaan. Vai otetaanko ovi auki takaisin kotikuntaan, lukioon jossa vanhat kaverit ovat ja loppulukioaika voisi olla hauskempi ja rennompi.
Itse hän toisaalta kokee epäonnistuneensa jos lopettaa ja ”palaa takaisin”, mutta hänestä huomaa, ettei hän nauti nykyisestä tilanteesta, eikä lukiossa ole muodostunut pysyvää kaveripiiriä, jonka kanssa voisi kouluajan ulkopuolellakin hengailla.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Onhan se varsinaista luuseriutta, että on päässyt erikoislukioon ja sitten keskeyttää sen. Tavoitteellisesti harrastavalle sen harrastuksen pitäisi olla jo lukioon mennessä kaikki kaikessa ja kaiken ajan vievää. Ei sinne laiskottelemaan olla tultu.
Mutta jos nuoresi haluaa heittää elämänsä vessasta alas, palatkoon kotikaupunkinsa lukioon.
Heittää elämänsä vessasta alas, tajuatko miten pienituloisia suomalaiset huippu-urheilijat oikein ovat?
"Peräti yli puolet vastanneista suomalaisista huippu-urheilijoista elää köyhyysrajan alle jäävillä tuloilla, toisin sanoen alle 1 200 euron kuukausiansioilla, kertoo Yle Urheilu.
Kyselyyn osallistui 90 urheilijaa, joista suurin osa oli yksilölajeista. Valtaosa heistä edusti Suomea Lontoon, Sotshin ja Rio de Janeiron olympiakisoissa.
Urheilijoista 64 prosenttia sai kuukaudessa bruttotuloja alle 1 200 euroa. 15 prosenttia vastanneista ylsi 1 200–2 000 euron kuukausituloihin ja 19 prosenttia 2 000–3 000 euroon. Alle 3 prosenttia tienasi kuukaudessa yli 4 000 euroa."
Tämä tilanne oli siis vuonna 2016, tuskin on tänä päivänä paljoakaan tuota parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on tärkeää kuunnella nuorta itseään, keskustella ja kuulla mistä lopettamiseen liittyvä halu johtuu. Onko pula niistä kavereista vai kyllästyttääkö laji itsessään.
Lukio on rankkaa, sen tietää jokainen.
Nykypäivänä tämä lukiosukupolvi on ensimmäinen milloinkaan joka voi huonommin kuin omat vanhempansa. He ovat stressaantuneita, ja useat kärsivät mielenterveyden erilaisista ongelmista.
Antaisin lopettaa tietenkin jos siltä tuntuu, turha puristaa väkisellä- se se vasta sairastuttaa.
Keskustelkaa siis ja ota lapsi kotiin keväällä ja pohtikaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan hän on ollut siellä? Jos on vasta ensimmäinen vuosi, niin voi olla vielä sopeutumisvaikeuksia. Itse antaisin nuoren palata kotiin, mutta haluaisin että hän harkitsee tarkkaan. Jaksaisiko hän kevään, miettisi tilannetta ja vaihtaisi sitten syksyllä jos vielä tuntuu siltä.
Ensimmäistä vuotta menee ja ollaan sovittu, että käy kevään loppuun ainakin. Mutta alkaako luovuttaa jo liian helpolla, jos laskee viikkoja siihen, että voi vaihtaa? Toisaalta vuodessa ne on kaverisuhteet muuttuneet kotikonnuillakin, entäpä jos huomaakin syksyllä, että vanhoilla kulmilla ei ollutkaan mitään hauskempaa tarjolla. Sitten on heittänyt hukkaan urheiluun satsatut tunnit sekä romantisoitunut kuva vanhoista kavereista onkin ehkä täysin muuttunut.
Ap
Tapaako hän vanhoja kavereita edelleen?
Et sinä voi väkisin ketään laittaa motivoitumaan lajistaan. Käyt nuoren kanssa läpi asian kunnolla joka kantilta ja varmistat, mitkä ne motiivit lopettamiselle ovat. Ja sitten vielä vähän aikaa, vaikka kuukausi tai jotain aikaa kypsytellä päätöstä ja sitten vain hyväksyt sen, mitä nuori päättää. Ei siinä muuta ole tehtävissä.
Oma nuori lopetti lajinsa vuosi takaperin pitkällisen pohdinnan ja keskustelujen jälkeen, kun ei vain se motivaatio enää riittänyt ja oli siinä vaiheessa, että siihen meni tosiaan kaikki aika, mitä koululta jäi. Ei ole katunut sen enempää lopettamistaan kuin monen vuoden lajitreeniäänkään.
Fakta on se, että päätös on kuitenkin tuossa vaiheessa sen urheilun suhteen nuoren ikioma. Ketään ei pysty mitenkään kilpatasolla pakottamaan lajiin niin, että siitä tulisi yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka kauan hän on ollut siellä? Jos on vasta ensimmäinen vuosi, niin voi olla vielä sopeutumisvaikeuksia. Itse antaisin nuoren palata kotiin, mutta haluaisin että hän harkitsee tarkkaan. Jaksaisiko hän kevään, miettisi tilannetta ja vaihtaisi sitten syksyllä jos vielä tuntuu siltä.
Ensimmäistä vuotta menee ja ollaan sovittu, että käy kevään loppuun ainakin. Mutta alkaako luovuttaa jo liian helpolla, jos laskee viikkoja siihen, että voi vaihtaa? Toisaalta vuodessa ne on kaverisuhteet muuttuneet kotikonnuillakin, entäpä jos huomaakin syksyllä, että vanhoilla kulmilla ei ollutkaan mitään hauskempaa tarjolla. Sitten on heittänyt hukkaan urheiluun satsatut tunnit sekä romantisoitunut kuva vanhoista kavereista onkin ehkä täysin muuttunut.
Ap
Tapaako hän vanhoja kavereita edelleen?
Kyllä tapaa, kotona käydessään. Mutta näitä käyntejä on harvoin, sillä viikonloput kuluvat usein harrastuksen parissa. Esim pitkät treenit ja kilpailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kotiin vaan ja lähilukioon. Huippu-urheilu on niin kova maailma, että ei kannata, jos ei oikeasti halua. Lukiolainen on muutenkin liian nuori muuttamaan kotoa pois. Kotilukion kautta saa paremmat eväät elämään. Paluu ei ole missään nimessä tappio vaan osa elämänkokemusta.
Ongelma on varmaan jos tulee Helsinkiin urheilulukioon ja lukiokaverit asuu kotona ja heillä vanhat kaverit koulun ulkopuolella.
Antaisin palata kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se varsinaista luuseriutta, että on päässyt erikoislukioon ja sitten keskeyttää sen. Tavoitteellisesti harrastavalle sen harrastuksen pitäisi olla jo lukioon mennessä kaikki kaikessa ja kaiken ajan vievää. Ei sinne laiskottelemaan olla tultu.
Mutta jos nuoresi haluaa heittää elämänsä vessasta alas, palatkoon kotikaupunkinsa lukioon.
Heittää elämänsä vessasta alas, tajuatko miten pienituloisia suomalaiset huippu-urheilijat oikein ovat?
"Peräti yli puolet vastanneista suomalaisista huippu-urheilijoista elää köyhyysrajan alle jäävillä tuloilla, toisin sanoen alle 1 200 euron kuukausiansioilla, kertoo Yle Urheilu.
Kyselyyn osallistui 90 urheilijaa, joista suurin osa oli yksilölajeista. Valtaosa heistä edusti Suomea Lontoon, Sotshin ja Rio de Janeiron olympiakisoissa.
Urheilijoista 64 prosenttia sai kuukaudessa bruttotuloja alle 1 200 euroa. 15 prosenttia vastanneista ylsi 1 200–2 000 euron kuukausituloihin ja 19 prosenttia 2 000–3 000 euroon. Alle 3 prosenttia tienasi kuukaudessa yli 4 000 euroa."
Tämä tilanne oli siis vuonna 2016, tuskin on tänä päivänä paljoakaan tuota parempi.
Tämän takia lapseni laittoi lukion urheilun edelle ja ei halunnut urheilulukioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on nuoren valinta, ei sinun. Voit kuunnella ja tukea, mutta päätös on nuoren.
Käsittele oma luopumisen tuskasi, älä rasita sillä nuorta. Mieti myös niitä positiivisia asioita lajin lopettamisessa ja lukion vaihtuessa. Unohda tulostavoitteet ja rakasta lastasi ihan hänen omana itsenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se varsinaista luuseriutta, että on päässyt erikoislukioon ja sitten keskeyttää sen. Tavoitteellisesti harrastavalle sen harrastuksen pitäisi olla jo lukioon mennessä kaikki kaikessa ja kaiken ajan vievää. Ei sinne laiskottelemaan olla tultu.
Mutta jos nuoresi haluaa heittää elämänsä vessasta alas, palatkoon kotikaupunkinsa lukioon.
Heittää elämänsä vessasta alas, tajuatko miten pienituloisia suomalaiset huippu-urheilijat oikein ovat?
"Peräti yli puolet vastanneista suomalaisista huippu-urheilijoista elää köyhyysrajan alle jäävillä tuloilla, toisin sanoen alle 1 200 euron kuukausiansioilla, kertoo Yle Urheilu.
Kyselyyn osallistui 90 urheilijaa, joista suurin osa oli yksilölajeista. Valtaosa heistä edusti Suomea Lontoon, Sotshin ja Rio de Janeiron olympiakisoissa.
Urheilijoista 64 prosenttia sai kuukaudessa bruttotuloja alle 1 200 euroa. 15 prosenttia vastanneista ylsi 1 200–2 000 euron kuukausituloihin ja 19 prosenttia 2 000–3 000 euroon. Alle 3 prosenttia tienasi kuukaudessa yli 4 000 euroa."
Tämä tilanne oli siis vuonna 2016, tuskin on tänä päivänä paljoakaan tuota parempi.
Miksi pitäisi mennä alalle? Ideana on opiskella erikoislukiossa menestyksekkäästi ja edetä yliopistoon ja lukea itselleen kunnon ammatti. Urheilu säilyy siinä sivussa niin kauan kuin säilyy. Mutta kyllä urheilulukiossa tulee antaa kaikkensa urheilulle - ja opiskelulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun on ympäri Suomea tullut kouluun parhaat niin tajuaa olevansa vain hyvä ja hurjasti pitää töitä tottua menestyksen eteen tekemään ja sekään ei aina riitä
Hyvä että tajuaa itse
Vierailija kirjoitti:
Urheilua voi harrastaa kovalla tasolla ilman urheilulukiotakin. Anna vaihtaa. Mielenterveydelle parempi.
Mun nuoreni harrasti tosissaan kamppailulajia. Paikkakunnallamme on tavislukio jossa on yurheiluluokka,jonne piti pyrkiä.
Kysyin asiaa,hän sanoi,ei halua koska siellä on niin ryppyotsaista touhua,menee kiinnostus urheiluun pahimmillaan.
Meni tavalliselle luokalle. Jirjoitti aikanaan.Urheilee vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Urheilua voi harrastaa kovalla tasolla ilman urheilulukiotakin. Anna vaihtaa. Mielenterveydelle parempi.
Periaatteessa voi, mutta ei tämä ole mikään patenttiratkaisu. En tiedä nuoren lajia, mutta ns. normilukiossa treenien mahduttaminen lukujärjestykseen menee helposti hankalaksi - koulu ei jousta ja valmentajat ja joukkuekaverit ovat nyreissään, jos et ole mukana täysillä.
Joskus vaan tulee vastaan se, ettei voi tehdä kaikkea ja on tehtävä valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Bilettämistä se odotti? Tottakai opiskelu ja treenaaminen otetaan tosissaan.
Onneksi nämä kommentit on harvassa, mutta on ikävää, että aikuissa on aina näitä tyyppejä, joiden mielestä nuorten yhdessä olo on jotenkin tuomittavaa tai vähäarvoista. Myös koko termi "bilettäminen" on vähän outo - onko se nyt bilettämitä, jos puolen tusinaa nuorta katsoo leffaa lauantai-iltana tms.
Toivottavasti sinä ja pekuttajat kuitenkin ette tuhlaa elämäänne kumppanienne, ystävienne yms., kanssa vaan muistatte joka aioa hetki tehdä jotain tuottavaa tai kehittää itseänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Urheilua voi harrastaa kovalla tasolla ilman urheilulukiotakin. Anna vaihtaa. Mielenterveydelle parempi.
Periaatteessa voi, mutta ei tämä ole mikään patenttiratkaisu. En tiedä nuoren lajia, mutta ns. normilukiossa treenien mahduttaminen lukujärjestykseen menee helposti hankalaksi - koulu ei jousta ja valmentajat ja joukkuekaverit ovat nyreissään, jos et ole mukana täysillä.
Joskus vaan tulee vastaan se, ettei voi tehdä kaikkea ja on tehtävä valintoja.
Kaikki joukkuekaverit sattuvat olemaan samassa lukiossa? En usko. Kyllä siellä on muitakin jotka eivät ole urheilulinjalla.
Mä ymmärrän AP:n lapsen valinnan ja ymmärrän myös tuon tilanteen muutenkin. Oma lapseni on myös urheilulukiossa, mutta omalla paikkakunnalla. Alkuun ysillä suunnitteli, että olisi hakenut toiselle paikkakunnalle urluun, kun ajatteli, ettei oman kaupungin lukioon pääse ja toisella paikkakunnalla olisi myös ollut oman lajin edustajia enemmän (ja valmiiksi jo kavereita esim. aluejoukkuetoiminnasta). Tuli siihen tulokseen kuitenkin, että omalle paikkakunnalle jääminen on parempi vaihtoehto, siellä toisaalla olisi elämä ollut vain pelkkää urheilua. Tässä toki on se hyvä puoli kuitenkin meillä, että myös omalla paikkakunnalla voi harrastaa tavoitteellisesti, eikä sen takia tarvitse muuttaa kuten muutaman tyttären joukkuekaverin on tarvinnut. Tulivat siis tänne urluun, koska omalla paikkakunnalla ei olisi enää voinut pelata, tai sitten olisi pitänyt pelata pelkkää aikuisten aluesarjahöntsää.
Toisaalta sitten olen kuullut myös valtakunnallisesta valmennuskeskuksesta (Kuortane), että sieltä lopetti kokonaan viime kauden jälkeen osa pelaajista. Siis nuorten maajoukkueesta täysin lopettaneeksi ja takaisin omalle paikkakunnalle lukioon. Kyllä se rankkaa tuollaiselle 16-vuotiaalle on lähteä pois kotoa, hoitaa lukio ja urheilu itsenäisesti ja tavoitteellisesti.
Ei olla enempää aiheesta keskusteltu, yritetty kannustaa, että pyytäisi nyt viikonloppuna, kun on harjoitusvapaata, jotain koulukaveria seuraksi johonkin, tekemään jotain. Siis aktiivisesti ottaisi itse kontaktia koulun ulkopuoliselle ajalle.
Jos ei onnistu nyt, niin uskon että alkaa motivaatio laskemaan ja kotiintulo ja koulun vaihtaminen syksyksi olemaan todennäköistä.
Ap
Onko se kuinka kaukana?
Eikö se voi tulla välillä kotikonnuille juhlimaan ja lepolomalle, ja kavereita tapaamaan mennä sit takasi.
Aika moni urheilulukiolainen vetää lukion neljään vuoteen.
Auttaisiko se?
Kohta on hiihtoloma. Siinähän voi testata miten elämä taas sujuu kotikonnuilla.