Lue keskustelun säännöt.
Erikoislukioon lähtenyt nuori miettii lajinsa lopettamista
07.02.2022 |
Urheilulukioon toiselle paikkakunnalle lähtenyt nuori on kärsinyt loukkaantumisista ja muutenkaan lukiossa opiskelu, hyvästä todistuksesta huolimatta, on osoittanut pettymykseksi. Nuoren mukaan ”kaikki vetää niin tosissaan” siellä koulussa ja urheilun lisäksi vapaa-aikaa ei ole. Tai jos on niin koulukaverit roikkuu kotonaan, ja opiskelee.
Hän tuntee, että elämästä on tullut vakavaa raatamista, eikä hän enää nauti lajistaan kuten ennen. Nyt hän haluaisi lopettaa harrastuksen kilpatasolla ja vaihtaa kotikuntaan tavalliseen lukioon.
Nyt kahden vaiheilla; antaako nuoren tehdä valinta, mitä ehkä tulee katumaan vai yritetäänkö porkkanoilla saada jatkamaan. Vai otetaanko ovi auki takaisin kotikuntaan, lukioon jossa vanhat kaverit ovat ja loppulukioaika voisi olla hauskempi ja rennompi.
Itse hän toisaalta kokee epäonnistuneensa jos lopettaa ja ”palaa takaisin”, mutta hänestä huomaa, ettei hän nauti nykyisestä tilanteesta, eikä lukiossa ole muodostunut pysyvää kaveripiiriä, jonka kanssa voisi kouluajan ulkopuolellakin hengailla.
Kommentit (47)
Olisitko samaa mieltä jos kyseessä olisi joku muu erikoislinja? Voi, kyllä sen teinin pitää sitä pianoa pimputtaa vaikka sosiaaliset suhteet ja opiskelu kärsii. Muutenhan menee taito hukkaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisitko samaa mieltä jos kyseessä olisi joku muu erikoislinja? Voi, kyllä sen teinin pitää sitä pianoa pimputtaa vaikka sosiaaliset suhteet ja opiskelu kärsii. Muutenhan menee taito hukkaan!
Mielestäni ikävää on, kun koulu menee hyvin sekä tavoitteellinen harrastaminen sujuu ja on mieluista mutta lopettaminen ja vähemmän kehittävään valmennukseen ehkä siirrytään muista syistä. Eli siis tuo liian vakava vääntämisen kulttuuri ja osin siitä johtuva rajoittunut vapaa-ajan sosiaalinen elämä ovat pääsyyt.
Sinänsä minulla ei nuoren harrastuksen ja koulun suhteen ole ”mielipidettä” tai mitään vaatimuksia. Mutta ikävää, jos unelmistä luovutaan vääristä syistä.
Ap
Urheilulukiossa kannattaa jatkaa tavalla tai toisella.Kun jaksaa ne treenit tehdä,niin antaa niin paljon anteeksi na.turhia opiskeluja tavalliseen verrattuna.
Tarvitsee opiskella vain ne aineet, joista oikeasti on kiinnostunut.
Jos on urheilussa niin menestynyt,että sen avulla saa opiskelupaikan ja vastaantuloa koulusta,niin todella hölmöä jättää se käyttämättä.
Tiedät jo itse vastauksen, eikö niin?! Totta kai nuoren elämä koulussa ja kavereiden kanssa on tärkeää ja annat pojan tulla kotiin. Urheilu on tärkeää mutta nuoren mielenterveys vielä tärkeämpää.
Urheiluun liittyy muutenkin loukkaantumiset ja myöhemmin nivelrikot jne. En haluaisi että oma nuori särkee terveyden ja mielenterveyden jonkun paljon aikaa vievän lajin takia, mikä ei kuitenkaan tulevaisuudessa työllistä ja mikä vie aikaa vapaa-ajan rentoutumiselta. Jatkuvaan suorittamiseen lapsia kasvatetaan ihan liikaa muutenkin. Muutenkin haiskahtaa että taustalla vanhempi elää nuoren elämää. Päästä jo irti, hänen valinnat ei kuulu sulle yhtään enää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorihan hän on ja tukea aivan varmasti kaipaa vanhemmiltaan päätöksessään.
Ystävät ja sosiaalinen elämä on tärkeää ja jos se kuormittaa, niin ehkä sitten kotiin.
Yksi vaihtoehto tietysti on, että miettii kesän ajan tilannettaan ja tekee päätöksen vasta ennen lukion alkua. Varmasti pääsee kotikunnan lukioon, jos koulu sujuu hyvin. Nyt keväällä voi jo kysellä tilannetta alustavasti lukiosta.
Onko hän käynyt koulussa kuraattorilla, opolla ja/tai pyskologilla juttelemassa?
Mielestäni tuon ikäinen on jo valmis päättämään itse. Se on hänen elämänsä, ei muiden. Tukisin hänen ratkaisuaan, oli se mikä tahansa.
Vaikuttaa hieman siltä, että lapsen kilpaurheilun mahdollinen loppuminen on paljon kovempi paikka vanhemmille kuin hänelle itselleen. Voisit ehkä miettiä, miksi näin.