Et voi tietää, koska et ole äiti

Jos oikein saivartelemaan ryhdytään, niin ei kukaan voi tietää täsmälleen millaista on olla joku toinen. Yksi äiti ei voi tietää millaista on olla äiti jonkun toisen lapselle. Ei voi tietää millaista perhe-elämä olisi juuri heidän kanssaan. Ei edes samassa perheessä kasvaneet sisarukset ole kokeneet lapsuuttaan juuri samalla tavalla. Vaikka olosuhteet olisivat samat, jokaisen oma sisäinen maailma tekee kokemuksesta erilaisen. "Et voi tietää koska et ole äiti" on itsessään aika tyhjä argumentti. Jos haetaan sitä, että toinen edes suunnilleen ymmärtää, ei äitiys ole useinkaan se määrittävin tekijä. Lapseton empaattinen ja avarakatseinen läheinen voi olla paljon parempi ymmärtäjä kuin omaan napaan tuijottava toinen äiti. Samoin joskus parempia kommentteja parisuhteesta voi saada aina sinkkuna olleelta, vain toisen käden tietoa parisuhteista omaavalta henkilöltä, kuin paljon kokeneelta, katkeralta eronneelta. Ei se kokemus, vaan se halu ymmärtää toista..

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 22:05"]

No et tiedä äitiydestä, omien lapsien kasvatuksesta, rakastamisesta, hoitamisesta yhtään mitään. Etkä monesta muustakaan aiheeseen liittyvästä. Koska et ole äiti. En minäkään väitä tietäväni millaista on olla vaikkapa pappi. Tiedän mitä papin työnkuvaan kuuluu, mutten todellakaan voi yrittää väittää tietäväni millaista on olla pappi, tai millainen työ se on sieltä papin näkökulmasta. En myöskään väitä tietäväni millaista olisi olla mies, koska en ole mies. En myöskään tiedä millaista on olla koko ikänsä lapseton, koska en ole lapseton.

[/quote]

Useimmilla meistä lapsettomista on (tai on ollut) omat vanhemmat ja pitkä yhteinen elämä heidän lapsenaan. Toisin sanoen, olemme nähneet vanhemmuutta lähietäisyydeltä kymmenien vuosien ajan. Oletko tosiaan sitä mieltä, ettet voisi yhtään tietää millaista on olla pappi, jos olisit esimerkiksi papin tytär tai jos aviomiehesi olisi pappi?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 22:29"]

onhan tämä nyt kyllä taas yhdenlaista komiikkaa. on toki aivan totta, että lapseton ei välttämättä ole lapsiarjesta ihan täysin perillä, mutta nämä "pyhä äiti" myyttiin uskovat puupäät eivät suinkaan lopeta siihen. ihan parasta :D  yritä siinä sitten ottaa tätäkään mussutusta vakavasti :D 

"koska et ole äiti, sinä et tiedä rakkaudesta mitään" :D  olettepas hurmaavia <3

-m35

[/quote]Siinä onkin meillä paras talipää selittämään asiasta.

Töissä tehtäväni on mm. kasvattaa lapsia. Miehen lapseen en suhtaudu enää mitenkään, koska en jaksa enää ainaista tappelua äitinsä kanssa. :) Vuosia sitä kesti mutta ei enää. Eipä enää vituta, eikä tarvi kituuttaa pätee minuun sekä äitiinsä.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 22:14"]Äitiys taitaa tehdä ihmisestä paremman, ainakin lapsettomaan verrattuna? Siltä vaikuttaa, kun näitä kommentteja lukee. Kyllä olen itse lapseton, toistaiseksi, omasta halusta.
[/quote]

Ei äitiys tee ihmisestä sen parempaa. Äitiys on minusta rankin rooli elämässä ja naiset nyt tykkää esiintyä kaikkitietävinä. Lapseton ihminen voi nähdä asioita ulkopuolelta myös järkevämmin.

Valitettavasti syyllisyys, huonon ihmisen tunne jne ikävät asiat hyppää ihan uuteen perspektiiviin kun oma lapsi huutaa jaloissa jostain, mikä ei mennyt hänen mielensä mukaan. Vaikka tiedätkin olevasi oikeassa. Samoin fyysinen kipu, mikä voi tulla kun lapsi huutaa pelkoa tai kipua tilanteessa, jossa on vain pakko pitää kiinni (lääkäri, esmes).
Väsymys. Ennen se ei haitannut, koska sait nukkua. Jos olit hereillä, oma vika. Se kuoleman tunne, kun heräät ties monettako kuukautta putkeen 10-15krt/yö esim. imettämään ja neuvolasta sanotaan ettei tukevampaa saa antaa.
Ei, lapsettomat eivät voi tietää noita tunteita. Valitettava tosiasia.
Näistä kuulin itse nuorempana, ja en uskonut. Oletin, että esim. masennuksestani johtuvat tunteet ja unettomuus yltäisi samalle tasolle vähintään. Paskat, näin jälkeenpäin ajateltuna :D Ei sillä, että vähättelisin, mutta skaalassa on tunteet, joita kokee vain itsensä vuoksi ja tunteet, jota kokee jonkin, joka on elämää rakkaampi, vuoksi.

Olen kuullut omalta äidiltäni. Olen töissä kasvatusalalla ja keskustelin hyvässä hengessä lapsen kehityksestä tai kasvatuksesta tms sukulaiseni kanssa jolla on lapsi. Äitini sanoi jälkeenpäin sukulaiselleni ettei minua kannata kuunnella, ja että en tiedä koska en ole äiti. Myöhemmin kuullut samaa suoraan häneltä. En ole missään vaiheessa väittänyt pystyväni samautumaan äidin rooliin. Alaa opiskelleena ja työtä tehtyäni kuvittelen kuitenkin minulla olevan joissain asioissa vähintäänkin saman verran kirjatietoa kuin osalla äideistä. No.. Jokatapauksessa satutti. En ole lapseton tällä hetkellä omasta tahdostani.

Lapsettomat eivät tiedä mistään mitään. Tutkittu juttu nääs. Kyä näi o.

Olen ottanut isoa vastuuta nuoremmista sisaruksistani, joten olettaisin ymmärtäväni aika paljonkin elämästä lasten kanssa, vaikken äiti olekaan.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 22:23"]Työelämässä pomolta. Todella asiaton ja syrjivä kommentti. Ammattitaitoni ei riipu siitä, olenko synnyttänyt.
[/quote]

.
Samoin. Esimieheni mukaan ihminen voi olla uskottava pedagogi vasta saatuaan lapsen tai lapsia. Nykyään itselläni on lapsia, mutta en vieläkään osaa sanoa, onko se jotenkin vaikuttanut ammattitaitooni. En siis edes työskentele lasten parissa.

No. En ole merokapteeni tai huora tai vaikka maitotilan emäntä, niin en täysin voi varmastikaan ymmärtää kaikkea heidän elämistään. Samoin, jos et ole äiti et täysin voi ymmärtää kaikkea äidin elämästä. Mitä ihmeellistä siinä on?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 22:29"]onhan tämä nyt kyllä taas yhdenlaista komiikkaa. on toki aivan totta, että lapseton ei välttämättä ole lapsiarjesta ihan täysin perillä, mutta nämä "pyhä äiti" myyttiin uskovat puupäät eivät suinkaan lopeta siihen. ihan parasta :D  yritä siinä sitten ottaa tätäkään mussutusta vakavasti :D 

"koska et ole äiti, sinä et tiedä rakkaudesta mitään" :D  olettepas hurmaavia <3

-m35


[/quote]
Pakko tähän sanoa että vaikka minun lapsuuden perhe on minulle rakas ja 12v nuorempi siskoni hyvin tärkeä minulle ja vaikka rakastan miestäni todella paljon niin vasta 37 vuotiaana tunsin mitä on rakkaus. Sitä ei pysty kuvailemaan mitä rakkaus omaa lasta kohtaan tuntuu.

Saan usein kommentteja siitä, etten voi ymmärtää jotain asiaa, joka liittyy lapsiin tai lapsiperhearkeen, koska olen työkseni opettaja ja omasta halustani lapseton. Se on mielestäni outoa. Minulla on useita pikkusisaruksia (melkein 10), joista yksi nuorimmista otti minun sukunimeni, kun sen vaihdoin, koska koki minut enemmän äidikseen kuin oman äitimme. Olen aina saanut herätä yösyötöille ja opettaa lasta kävelemään, vaikka en ole äiti. Olen tuntenut sen muljaisun mahassa aina, jos jotain pahaa tapahtuu.

Sitä ei koskaan voi tietää, millainen tausta muilla ihmisillä on. Saattaahan joku olla niin tunneherkkä ja empatiakykyinen ihminen, että osaa samaistua tuntemattomaan rooliin, vaikkei olisi sitä itse henkilökohtaisesti kokenut. Monikin pystyy tähän jollain tasolla. Katsommehan me koskettavia elokuvia vaikkapa prostituoiduista tai lentokoneonnettomuuksista. Harva elämässään joutuu näihin tilanteisiin,mutta osaamme silti eläytyä muiden tunteisiin ja tunnetilaan. En koskaan ole sanonut kenellekään, ettei hän tiedä, mitä on olla opettaja. Mistä minä loppujen lopuksi tiedän, kuinka paljon se toinen ihminen tietää. On ylimielistä kuvitella, että mikä tahansa titteli oli se sitten äiti, isä tai presidentti tekisi meistä jotenkin ylimmän auktoriteetin liittyen hyvin laajaan käsitteeseen.