Lue keskustelun säännöt.
Mitä on köyhyys nykyään?
16.06.2015 |
Oma lapsuuteni 90-luvulla:
- kaikki urheiluvälineet ostettiin käytettyinä ja kasvunvaran kanssa (8v aikuisten pyörä ja nykyisin 20cm lyhyemmät laskettelusukset kuin tuolloin)
- ikinä ei käyty ravintolassa, eikä kahviloissa. Aina itse tehdyt eväät mukana. Kotona syötiin perusruokaa, esim. Perunaa ja jauhelihakastiketta.
- vaatteet sisaruksen vanhoja. Paikattiin, jos meni rikki. Syksyllä koulujen alettua sai uuden vaatekerran, farkut ja paidan.
- ensimmäisen kerran lentokoneeseen 12v, seuraavaa kertaa saikin odottaa monta vuotta. Kesälomalla käytiin yleensä jossain. Sedän luona helsingissä tai vaasan laivalla,
- saatiin siskon kaa joskus pieni limpparipullo ja se jaettiin.
- sai valita yhden harrastuksen jossa käy.
- kouluun piti mennä talvisin kävellen, vaikka 2,5km suuntaansa.
molemmat vanhempani olivat töissä, varmaan ihan keskituloisia. Muistan lapsuuteni onnellisena. Kavereilla oli suht samanlaista, vaikka luokallani oli "rikkaiden" lapsia. Mietin vaan, että nykymittapuulla tuo elämä olisi ankeaa ja köyhää? Millaista on köyhyys lapsiperheessä nykyään, kun raha ei riitä? Eikö riitä ruokaan? Lasten harrastukset ovat varmaan nykyään tosi kalliita.
Kommentit (101)
Ei kaikilla ole sama kokemus... Hassua että kun ihmiset näkee jonkun ei-köyhän joka väittää olevansa köyhä, niin yhtäkkiä se tarkoittaa että ahaa, ei niitä oikeita köyhiä ole.
Meillä 2000-luvun alulla kotona oli köyhää. Näin:
-laskettiin pullopanteista saadaanko maitoa, se oli luksusta
-laskettiin aina matkat niin, että menee mahd vähän bensaa, siis tietäen että bensa loppuu jos ei tehdä näin. Asuttiin siis keskellä ei mitään ja auto oli pakko.
-ruokaa ja bensaa ostettiin monesti luotolla tai lainattiin työssäkäyviltä läheisiltä.
-karkkia ei silloin syöty eikä limuja.
-äidillä oli lahjaksi saatu kännykkä, muilla käytetyt joiden piti kestää, jos ei niin seuraava kännykkä piti ostaa itse.
-suksia, toppavaatteita ym onneksi riitti kun oli niin iso perhe ja oli aikoinaan ostettu vanhemmille sisarille.
-kaverini yritti houkutella protulle ja sanoi että sehän on vaan 70€ ja meinasin alkaa nauraa. En todellakaan voinut kuvitella että sellaista summaa olisi varaa tuhlata leiriin.
-harrastukset halpoja: olemassaoleva kitara jolla soitettiin tai sitten piirrettiin tai haettiin kirjastosta kirjoja.
Tätä ei kestänyt kauaa, muutamia vuosia. Mutta vaikka silloin en ajatellut että ollaan köyhiä, stressasin hirveästi miten pärjätään. Äiti teki aina hyvää ruokaa joten se oli ok. Eikä nuokaan nyt ole pahoja. Kotimme oli hieno omakotitalo ja olisi voinut vaihtaa halvempaan, mutta vanhemmillani oli obsessio tästä talosta eivätkä suostuneet.
Ja meillä nyt oli vielä asiat hyvin, oli koti ja ruokaa ja vaatteet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin köyhä lapsena. Köyhyys on mielestäni sitä, että ruoka on yksipuolista ja ravintoköyhää. Ei ole varaa välttämättömiin asioihin, kuten silmälasit, bussikortti tai polkupyörä, ne anotaan sossusta, saadaan aina halvin mahdollinen vaihtoehto, jos saadaan ollenkaan. Kun pyykkikone hajosi, pyykit pestiin sukulaisen luona. Köyhänä ei pääse koskaan minnekään maksullisiin tapahtumiin, kuten elokuviin tai uimaan. Silti vaatteita oli (jonkun vanhoja), kavereitakin oli ja synttäreitä. Vein synttärilahjaksi itsetehdyn värityskirjan, karkkipussin tms. Mutta vanhempieni köyhyys oli eniten henkistä köyhyyttä. Molemmat vanhemmat tupakoivat ja isäni oli peliriippuvainen. Mutta he kokivat ettei tulevaisuudella ollut parempaa tarjottavaa, siksi välinpitämättömyys.
Onneksi nykyään olen rikas . koen ansainneeni kaiken hyvän mihin minulla on varaa :)
Meilläkin oli rikkaampaa 80-luvulla vaikka vain toinen vanhemmistani kävi töissä. Kaikki ostettiin aina uutena. Vaatteita ei tosin ollut paljon mutta uusia kaikki aina ja oli meillä uudet pyörät ja sukset ja luistimet. En ihan ymmärrä miten kahden työssäkäyvän perheessä voi rahat olla noin vähissä kuin ap kertoo.
Vankikin saa ruokansa ja vaatteet joten on se rikas vai? Taas on mitään tietämättömien sivistymättömien itsekeskeisten junttien lauma kertomassa mikä on muille parhaaksi. Asuminen ja energia maksaa enemmän kuin koskaan, tuloilla ei saa vuorkran jälkeen tarpeeksi ruokaa vaikka olisi töissä, vaikka ei edes haluisi asua vuokrakasarmissa vaan on siellä pakosta. Pienituloisia verotetaan saman verran kuin rikkaita monin tasaveroin. Pien-yrittäminen on tuhottu ja junttilauma haukkuu perään. Mielenköyhyyskin on lisääntynyt tässä sivitymättömässä maailmankolkassa.
49, miten teit ton? :) että olet nyt rikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anteeksi vain. Minun lapsillani on aivan samanlaista kuin ap:lla, paitsi että mitään laskettelukamppeita meillä ei ole, koska ei ole varaa käydä laskettelemassa. Silti en hetkeäkään ole ajatellut, että olemme köyhiä! Pienituloisia kylläkin, mutta syömme terveellistä perusruokaa, ulkona lapset eivät syö satunnaisia mäkkärikäyntejä lukuunottamatta ikinä. Harrastuksina partio ym. edullista. Vaatteet ostetaan hyvin pitkälti kirpputorilta ja yritän ensin kuroa esim. legginssien polvista reiän umpeen ennen kuin heitä ne menemään. Matkustaminen on laivareissu kerran vuodessa, leffaan pääsevät pari kertaa vuodessa.
Ja meillä on kaksi työssäkäyvää aikuista ja kolme lasta, minä terveydenhoitaja ja mies myyjä. Palkka alle suomalaisen keskitason.
Tuttavaperheissä on köyhiäkin perheitä. Heillä lapset eivät pääse edes partioon, harrastusvälineet ovat selkeästi vanhoja ja kuluneita. Eivät käy kaikilla kaverisynttäreillä, koska ei ole varaa ostaa lahjaa, kotona ei välttämättä myöskään järjestetä kaverisynttäreitä. Ulkovaatteet vanhoja, ei kosteudenpitäviä. Asutaan ahtaasti joko vuokralla tai vanhassa ok-talossa, jota ei ole varaa laittaa.
Ap:lla on aivan hukassa mitä on köyhyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 22:58"]
Miksi oot tehnyt kolme lasta?^
[/quote]
Kolme lasta on ihan normaali määrä. Itse ole ainoa lapsi, enkä missään nimessä halunnut samaa lapsilleni. Minusta normaalissa kokoaikatyössä käyville pitää olla mahdollisuutta normaaliin perheeseen. Jos ei ole, on yhteiskunnassa jotain pahasti vialla (kun vertaa, että toimeentulotuella elävissä perheissä on lapsia usein enemmänkin). Minua sylettää kun näen toimeentulotuella elävien perheiden lapsilla uudet Jopot ja kotiin kannetaan pizzaa harva se päivä, tietenkin myös tupakoidaan. Minulle on itsestäänselvää, että harrastusvälineet ostetaan ensisijaisesti käytettyinä.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 11:23"]
Joku yllä väitti, että kaikilla oli 70-80-luvuilla tasaisen tiukkaa. Ei tasan ollut.
Olen itse 80-luvun lapsi, vanhemmat pienyrittäjiä. Meillä ja muillakin kavereilla (vanhemmat ansiotöissä/yrittäjiä/maanviljelijöitä) oli ainakin ihan hyvät oltavat. Tilava omakotitalo, omat huoneet, matkusteltiin, ostettiin tavarat ja vaatteet uutena kaupasta, vanhemmilla sisaruksilla omat autot 18-vuotiaasta alkaen, kesämökki, moottoriveneet, erilaisia harrastuksia. En muista, että juuri kukaan kaveri olisi ollut hirveän köyhistä oloista. Muutamassa perheessä meidän kylällämme oltiin kai tiukilla, mutta tämä johtui varmaan joko lapsiluvusta (4 lasta tai enemmän) tai perheenpään alkoholismista/työttömyydestä. Todella köyhiä meidän kylällä oli oikeastaan vain osa eläkeläisistä, "normaaleilla" työssäkäyvillä perheillä meni oikein hyvin.
Vasta 1990-luvun lama vaikutti sitten monien tulotasoon aika rankasti, se olikin sitten ihan erilaista aikaa. 1980-luku oli ihan hyvää aikaa, ainakin kotipaikkakunnallani, maaseudulla pikkukaupungin läheisyydessä.
[/quote]
Niinpä. Minäkin pidän näitä puheita 1980-luvun alhaisesta elintasosta aivan käsittämättöminä. Silloin jos koskaan nimittäin Suomessa asiat oli kaikilla hyvin.
Olen vm. -72, ja synnyin ja vartuin Turussa. Molemmat vanhempani olivat korkeakoulutettuja, työssäkäyviä hyväpalkkaisessa ammatissa. Meillä oli luksustalo, hienot autot, kesämökit, purjeveneet, kaikki mahdollinen elektroniikka jne. Mistään ei koskaan tarvinnut tinkiä. Etelänmatkat olivat meille itsestäänselvyys jo 1970-luvulta lähtien. Kävimme koko perhe matkoilla joka kesä ja usein myös hiihtolomalla. Samanlaista oli kaikilla sukulaisillani ja vanhempieni tuttavilla, kuten myös kaikilla kavereillani.
En muista että koulussani olisi 1980-luvulla ollut ketään köyhän perheen lasta. Kaikki olivat samaa hyvinvoivaa keskiluokkaa. Kaikilla oli viimeisen päälle hienot vaatteet, eikä köyhyys näkynyt kenestäkään ulospäin. Kaikki teinit kilpailivat sillä, kenellä on eniten Lacoste-paitoja ja Leviksen farkkuja. Kaikilla oli Commodore 64:t ja muu sen ajan viihde-elektroniikka. Kaikki halukkaat saattoivat lähteä esim. kielikurssille tai vaihto-oppilaaksi jos halusivat. Kaikki halukkaat saivat mopon ja sitten auton 18 vuotta täytettyään.
Olen kuullut tästä 1980-luvun niukkuudesta ja selvästi alhaisemmasta elintasosta vasta tätä palstaa luettuani. Minulta itseltäni jäi se silloin kokonaan huomaamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:56"]
Huomatkaa että Suomi on olevinaan eurooppalainen hyvinvointivaltio. Silti tässä maassa ei vaan voi elää missään veneen alla tammikuun pakkasissa -25 celsiusta. Myöskin luonnosta eläminen on haastavaa. Kaupungissa ei voi metsästää ja sienetkin ovat saasteiden pilaamia :( Perustulo on ainoa oikea ratkaisu. Näillä mennään.
[/quote]
Sienissä on vieläkin Tshernobylin laskeumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 10:12"]
Ja tiedän mistä puhun, kun itse olen opiskelija. Erona vain se, että tilillä on 20k. Tulot on kuitenkin tosi pienet, mutta idea on se, että säästän joka asiassa. Ei mulla ole koskaan uusia vaatteita, kaikki tavarat hommattu kirpparilta, tori.fi:stä tai kavereilta lähes ilmaiseksi puhelimia myöten. En biletä tai käy festareilla tai missään. EIKÄ mua haittaa vaikka elän köyhästi enkä edes koe eläväni köyhästi :) Nautin pienistä jutuista ja ne ovat ihan muita asioita kuin vaikkapa uusi puhelin....
[/quote]
Vaatteista ja puhelimista viis, mutta harmittaa sun puolesta ettet käy "missään". Ilmeisesti edes ilmaisissa museoissa, näyttelyissä tai edullisissa amatööriteattereissa, konserteissa jne. Saati matkoilla Suomessa tai ulkomailla. Missään. Jäät kokemuksissa paljosta paitsi.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:20"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:09"]
Vaikka isovanhemmat olisivat ostaneet ne Jopot yksinhuoltajan lapsille lahjaksi, sinua sylettää kun näet iloiset lapset pyörillään? Häpeä.
[/quote]
Harvoinpa näillä perheillä on isovanhemmillakaan varaa ostaa luksustuotteita, koska ovat sossun asiakkaita jo toisessa polvessa. Isovanhemmat lähinnä ovat opettaneet, kuinka sossusta saa tukia mahdollisimman paljon. Minusta on muutenkin kieroutunutta ostella lapsille Converseja ja Jopoja, jos perheessä on pienet tulot. Lapset oppivat että merkkituotteet ovat itsestäänselvyys ja niihin on oikeus, vaikkei varaa olisikaan. Sossuperheethän ovat monesti ostamassa isoja taulutelkkareita ja höyrypesukoneita osamaksulla, kun pienituloiset, itse rahansa tienaavat perheet miettivät mihin rahat riittävät. Me mm. otimme vastaan ilmaiseksi kuvaputkitelkkarin kun oma hajosi ja ihmiset halusivat päästä eroon kuvaputkitelkkareistaan, naapurin sossuperheeseen tuli Hobby Hallin paketissa iso taulu-tv. Näiden perheiden lapset ovat ihmeissään sitten kun pitäisi muuttaa omilleen ja opiskella pienillä tuloilla. Helpompaa heittäytyä sossun elätiksi.
[/quote]
Joku yrittää nyt sovitella kultaista kruunua kutreilleen ;)
Vanhaan putkitelkkaan for life tyytyvä on tosi tyhmä kun voi hobby hallista ostaa täysin mitättömällä korolla sen uuden television joka ei edes maksa paljoa. Täydellistä itsensä marttyrisoimista. Kukaan ei ole suomessa niin köyhä, että tällainen energiasyöpön ylläpitäminen olisi pakollista. Päinvastoin näen sen jokseenkin omana asenne vankilana. Miten ihminen joka ei uskalla edes telkkaria ostaa, voi koskaan päästä köyhyydestä eroon?
Köyhyys on suhteellista ja täysin riippuvainen siitä miten kalliiseen vuokra-asuntoon joutuu itsensä sitomaan. Olen ollut molempia. Köyhä tuilla ja keskivarakas työjaksoina. Vain asuessani 800€ yksiössä työttömänä olin puilla paljailla. Kun löysin kämpän jossa vuokra 250€ tätä ongelmaa ei enää ollut.
[quote author="Vierailija" time="18.06.2015 klo 07:21"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:20"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:09"]
Vaikka isovanhemmat olisivat ostaneet ne Jopot yksinhuoltajan lapsille lahjaksi, sinua sylettää kun näet iloiset lapset pyörillään? Häpeä.
[/quote]
Harvoinpa näillä perheillä on isovanhemmillakaan varaa ostaa luksustuotteita, koska ovat sossun asiakkaita jo toisessa polvessa. Isovanhemmat lähinnä ovat opettaneet, kuinka sossusta saa tukia mahdollisimman paljon. Minusta on muutenkin kieroutunutta ostella lapsille Converseja ja Jopoja, jos perheessä on pienet tulot. Lapset oppivat että merkkituotteet ovat itsestäänselvyys ja niihin on oikeus, vaikkei varaa olisikaan. Sossuperheethän ovat monesti ostamassa isoja taulutelkkareita ja höyrypesukoneita osamaksulla, kun pienituloiset, itse rahansa tienaavat perheet miettivät mihin rahat riittävät. Me mm. otimme vastaan ilmaiseksi kuvaputkitelkkarin kun oma hajosi ja ihmiset halusivat päästä eroon kuvaputkitelkkareistaan, naapurin sossuperheeseen tuli Hobby Hallin paketissa iso taulu-tv. Näiden perheiden lapset ovat ihmeissään sitten kun pitäisi muuttaa omilleen ja opiskella pienillä tuloilla. Helpompaa heittäytyä sossun elätiksi.
[/quote]
Joku yrittää nyt sovitella kultaista kruunua kutreilleen ;)
Vanhaan putkitelkkaan for life tyytyvä on tosi tyhmä kun voi hobby hallista ostaa täysin mitättömällä korolla sen uuden television joka ei edes maksa paljoa. Täydellistä itsensä marttyrisoimista. Kukaan ei ole suomessa niin köyhä, että tällainen energiasyöpön ylläpitäminen olisi pakollista. Päinvastoin näen sen jokseenkin omana asenne vankilana. Miten ihminen joka ei uskalla edes telkkaria ostaa, voi koskaan päästä köyhyydestä eroon?
[/quote]
Tämä niin todistaa pointtini :D Niin köyhä ei saa olla, että mieluummin ottaa ilmaiseksi telkkarin vastaan ja pärjää sillä taas muutaman vuoden, kuin että ostaa 400-500 euron telkkarin ja maksaa sitä toimeentulotuesta osamaksulla, kun eiväthän ne korotkaan maksa paljon.
Näin se rahan arvo nähdään erilailla kun se tienataan itse tai se sataa sossusta tekemättä mitään.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:22"]
Mietin kans ett jossain on vikaa jos työssäkäyvät vanhemmat eivät saa ostettua lapsilleen kaikkea kivaa. Mullakin oli 90-luvun lopulla näin. Tai sitten rahaa oli, mutta sitä ei haluttu tuhlata lapsiin. Ps, en mene katsomaan mun vanhempia vanhainkotiin.
[/quote]
Kun et saanut kaikkea kivaa? OK.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:25"]
Köyhyys on sitä kun hankkii lapsia juopon elämäntapatyöttömän kanssa. Siinä ei auta sossukaan kun tämä mies huitaisee perheen ruokarahat kurkusta alas. Normit näyttää että rahaa on mutta totuus on toinen. Totuus on tämä.
[/quote]
Taitaa olla raha pienin näistä ongelmista. Mm. miehen juominen ja naisen elämänhallinta.
Oikeastaan hyvin samanlainen lapsuus kuin ap:lla. Isä oli insinööri (valtiolla töissä) ja äiti opettaja. Ei käyty ravintoloissa, ekan lentomatkan tein omilla rahoillani 20-vuotiaana jne. Pieni mökki oli.