Lue keskustelun säännöt.
Mitä on köyhyys nykyään?
16.06.2015 |
Oma lapsuuteni 90-luvulla:
- kaikki urheiluvälineet ostettiin käytettyinä ja kasvunvaran kanssa (8v aikuisten pyörä ja nykyisin 20cm lyhyemmät laskettelusukset kuin tuolloin)
- ikinä ei käyty ravintolassa, eikä kahviloissa. Aina itse tehdyt eväät mukana. Kotona syötiin perusruokaa, esim. Perunaa ja jauhelihakastiketta.
- vaatteet sisaruksen vanhoja. Paikattiin, jos meni rikki. Syksyllä koulujen alettua sai uuden vaatekerran, farkut ja paidan.
- ensimmäisen kerran lentokoneeseen 12v, seuraavaa kertaa saikin odottaa monta vuotta. Kesälomalla käytiin yleensä jossain. Sedän luona helsingissä tai vaasan laivalla,
- saatiin siskon kaa joskus pieni limpparipullo ja se jaettiin.
- sai valita yhden harrastuksen jossa käy.
- kouluun piti mennä talvisin kävellen, vaikka 2,5km suuntaansa.
molemmat vanhempani olivat töissä, varmaan ihan keskituloisia. Muistan lapsuuteni onnellisena. Kavereilla oli suht samanlaista, vaikka luokallani oli "rikkaiden" lapsia. Mietin vaan, että nykymittapuulla tuo elämä olisi ankeaa ja köyhää? Millaista on köyhyys lapsiperheessä nykyään, kun raha ei riitä? Eikö riitä ruokaan? Lasten harrastukset ovat varmaan nykyään tosi kalliita.
Kommentit (101)
Minäpä kerron miten nykyaika eroaa ap:n lapsuudesta, josta tunnistan myös oman lapsuuteni. Lapseni saa vaatteensa usein uusina, koska itselläni ei ole tuttuja joilta saisi vanhoja lastenvaatteita (lapsettomia tai lapset nuorempia), pienellä paikkakunnalla myös heikko kirppari valikoima, ja usein alet hakkaavat jo hinnoiltaankin mennen tullen kirpparin ylihinnoitellut rytkyt. Pikaruokapaikoissa syödään välillä, euron juusto vs. Kaupan antimet. Vuokra-Asunto ylihintainen pieni kaksio vs. Lapsuuden omakotitalo. Ei autoa saati ajokorttia. Lapsella yksi keskihintainen harrastus, jossa pystyy käymään sukulaisen sponssoroinnin ansiosta. Olen kyllä matkustellut, mutta (ikävä kyllä) en koskaan omin varoin, vaan aina esim. Äidin siivellä jne. Nämä suus työttömänä ollessani, nyt opiskelijana aikalailla sama, ruoka vaan on entistä köyhempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimus: Köyhät vanhenevat nopeammin
Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva
Tutkijat ovat varmistaneet yhteyden sosiaalisten tekijöiden ja ikääntymisvauhdin välillä. DNA-testit osoittivat, että köyhät, epäterveellisesti syövät sekä vuokralla asuvat vanhenivat nopeammin kuin muut.
27.7.2011 19:49
Taloussanomat
Kommentteja 55 kpl
Ikääntymisen mittarina Glasgow'n kansanterveydenlaitoksen tutkijat käyttivät kromosomien päissä olevien telomeerien lyhentymistä. Vuosien karttuessa näillä kromosomien "hännillä" on tapana lyhentyä.
Telomeerien muuttuessa liian lyhyiksi solu ei pysty enää uusiutumaan.
Kymmenen vuoden seurantajakson aikana alle 25 000 puntaa (noin 28 500 euroa) vuodessa tienaavien telomeerit lyhenivät keskimäärin 7,7 prosenttia, kun korkeammassa tuloluokassa vähentyminen oli vain 0,6 prosentin luokkaa.
Sama ilmiö oli havaittavissa myös terveellisesti ja epäterveellisesti syövien välillä sekä vuokra-asunnoissa ja omistusasunnoissa asuvien kesken.
Tutkimuksesta kertoi BBC News.
Nykyajan köyhyy= jos meillä ei ole samaan varaan kuin naapurilla, ollaan köyhiä.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:45"]90-luvun köyhänä lapsena:
-ruoka hyvin perinteistä, ei etnistä ruokaa tai eksoottisia hedelmiä koskaan
-limsaa lauantaina
-muistan käyneeni muutamasti ulkona syömässä, yleensä jonkun reissun yhteydessä pitsaa tai vastaavaa
-vaatteet perittyjä tai alesta, harvoin itse valittuja
-paljon perittyjä leluja, toki joitain uusiakin
-kaikki harrastusvälineet ja pyörät käytettyjä
-matkustuksena yksi laivareissu ja kotimaan kohteet
[/quote]
Meidän 2010-luvun lapsilla on muutoin elämä varsin samanlaista, paitsi että käymme ravintolassa ja matkustelemme. Pääsääntöisesti kaikki tavara hommataan käytettynä jos pystytään, limsaa ei juoda viikoittain, hyvä jos joka toinen kuukausi. Joskus ostetaan jotain erikoisempaa ruokaa, mutta perusruoka on se jota tehdään. Emmekä ole köyhiä.
Eroja 1970-80 -luvun köyhyyteen on jonkin verran. Tämä näkyy eri asioiden ja hyödykkeiden hinnoissa. Tiivistetään lyhyesti. Saa jatkaa.
1970-1980 -luvulla kalliimpaa:
- vaatteet (ei kirppareita, ei halpavaateketjuja jne)
- ruoka (ainakin maitotuotteet, liha)
- elektroniikka, ajoneuvot, kodin sisustus
- puhelinliittymät
Nykyisin kalliimpaa:
- vuokra-asuminen
- energia ja vesi
- vakuutukset
- julkinen liikenne (?)
- verotus
Lisäksi nykyisin työttömyyden huikea kasvu on kurjistanut köyhien oloja, 1970-luvulla ja pitkälle vielä 1980-luvulla oli käytännössä täystyöllisyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ehkä näkisin että köyhyys nykyaikana ns. normaali ihmisellä (ei päihde, peli tai vastaavia ongelmia) on sitä että pystyy kyllä ruokkimaan, vaatettamaan, harrastamaan itsensä ja perheensä, ei välttämättä kaikkea eikä kalleinta mitä kukin haluaa, mutta perusasiat saa kyllä hoidettua. Mutta sitten jos jokin isompi ns. pakollinen hankinta tulee niin sitä on vaikea saada rahoitettua. Jääkaappi menee rikki, lämminvesivaraaja poksahtaa, tulee vesivahinko, lemmikki sairastuu tai jotain tällaista, sitten on köyhä kun joutuu tosissaan keksimään mistä saa rahat tuohon.
Se, että ei ole varaa ostaa merkkivaatteita, kalleimpia puhelimia, käydä ulkomaan matkoilla kaks kertaa vuodessa tai edes kerran, tai että joutuu käytettynä hankkimaan harrastus välineitä, huonekaluja yms. niin ei mielestäni ole köyhyyttä.
TS: Lapsiköyhyys kolminkertaistunut 15 vuodessa
Lehtikuva
Lapsiköyhyys on lähes kolminkertaistunut viidessätoista vuodessa, kirjoittaa Turun Sanomat. Yksinhuoltajaperheiden tilanne on vielä synkempi, sillä niissä lapsiköyhyys on nelinkertaistunut.
27.11.2011 11:28
Taloussanomat
Kommentteja 92 kpl
Turun Sanomien mukaan 13 prosenttia suomalaislapsista eli pienituloisessa perheessä vuonna 2009. Käytännössä prosenttiosuus tarkoittaa 143 000 lasta.
Lapsiperheet ovat köyhtyneet, koska lapsiperheiden tulonsiirrot ovat jääneet lähes neljänneksen jälkeen ansio- ja kustannuskehityksestä. Tulosiirroilla tarkoitetaan lapsilisiä, kotihoidontukia ja vanhempainpäivärahoja.
Lue myös nämä:
Suuri mylläys Alkossa – lempijuomaa ei ehkä löydy
Halvin ruokakassi ei tällä kertaa löytynyt Lidlistä
Näin voit näyttää, että olet rikas
– Kehitys alkoi 1990-luvulla, jolloin niitä leikattiin reippaasti, eikä niitä korotettu ennen kuin 2004. Sen jälkeiset pienet korotukset eivät ole kuroneet jälkeenjääneisyyttä umpeen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuspäällikkö Minna Salmi sanoo Turun Sanomille.
Edes työpaikka ei välttämättä pelasta lapsiperhettä köyhyydeltä. Köyhistä lapsiperheistä noin puolessa käydään töissä. Ongelma on, että köyhien lapsiperheiden huoltajat käyvät muita useammin matalapalkka-, pätkä- ja osa-aikatöissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:43"]
Oma lapsuuteni 90-luvulla:
- kaikki urheiluvälineet ostettiin käytettyinä ja kasvunvaran kanssa (8v aikuisten pyörä ja nykyisin 20cm lyhyemmät laskettelusukset kuin tuolloin)
- ikinä ei käyty ravintolassa, eikä kahviloissa. Aina itse tehdyt eväät mukana. Kotona syötiin perusruokaa, esim. Perunaa ja jauhelihakastiketta.
- vaatteet sisaruksen vanhoja. Paikattiin, jos meni rikki. Syksyllä koulujen alettua sai uuden vaatekerran, farkut ja paidan.
- ensimmäisen kerran lentokoneeseen 12v, seuraavaa kertaa saikin odottaa monta vuotta. Kesälomalla käytiin yleensä jossain. Sedän luona helsingissä tai vaasan laivalla,
- saatiin siskon kaa joskus pieni limpparipullo ja se jaettiin.
- sai valita yhden harrastuksen jossa käy.
- kouluun piti mennä talvisin kävellen, vaikka 2,5km suuntaansa.
[/quote]
Mulla samat, mutta lentokoneeseen pääsin vasta kolmikymppisenä ja varsinaisia harrastuksia minulla ei ollut jos leikkimistä ja itse keksittyjä käytännössä ilmaisia ajantappokeinoja ei lasketa. Ja niitähän riitti. En koskaan kokenut olevani köyhä, ja luokkakavereihin vertaamalla olin vähintään keskiluokassa tai ylemmässä keskiluokassa. Ei niillä rikkaiden lapsillakaan mitenkään erityisesti materiaa ollut ja monella meni paljon huonommin. Asuivat rivitaloissa ym kun omilla vanhemmillani oli omakotitalo jossa minulla oli oma huone jne.
Nykyään lapsilla ja nuorilla pitää ilmeisesti olla merkkivaatteet ja läppärit ja kännykät ja mopoautot ja asunto-osakkeet ettei olisi köyhä. Ei käy kateeksi vanhempia. Itse sain ostettua ensimmäisen oman läppärini vuonna 2006 kun sain ensimmäisen vakityöni ja autoa ja asuntoa ei ole koskaan ollut. Et juu, onhan tuo elintaso tainnut nousta melkoisesti.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 17:29"]
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 17:09"]Täällä yx pitkäaikaissairas. Tulot 550€/kk. Omistusasunto ja muita velkoja jotka on otettu vielä töissä ollessani. Rahat ei riitä edes laskujen maksuun puhumattakaan ruoasta. Jätän vaan laskut kylmästi maksamatta ja katson milloin kämppä lähtee alta. Sitten voisikin tuikata koko paskan palamaan ja lähteä helvettiin tästä kopista. [/quote] Höpöhöpö. Jos sinulla olisi edes muutaman (5) vuoden työhistoria, olisit työkyvyttömyyseläkkeellä. Se on jo viiden vuoden työhistorislla 60% palkasta. Myy omistusasuntosi. Me veroja maksavat elätämme sinut, mutta emme (yllättäen) maksa lainojasi.
[/quote]
Sattuu olemaan työhistoriaa riittävästi työkyvyttömyyseläkkeeseen joten älä viisastele siellä. Sairauslomalla olen vielä mutta saa nähdä mitä jatkossa. Ja se että minä saan sairaspäivärahaa on ihan oikein koska olen veroja maksanut. Asuntolainaani ei tällä hetkellä maksa kukaan kun maksan vain pelkät korot. Joten jos ystävällisesti pitäisit sen turpasi kiinni kun et minu asioistani mitään tiedä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään köyhää aloittajan viestissä. Laskettelusuket oli, matka tehtiin kesälomalla, uudet vaatteet, lentokoneeseen 12-v.
Ei nykyäänkään kaikilla ole noin paljoa
Tähän ketjuun kokemuksistaan kirjoittaneet eivät ole köyhyyttä nähneetkään.
Oikesasti Suomessa on eri laskutavoilla mitattuina 600 000 - 900 000 köyhää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen pienituloinen yh-äiti (palkka 1800 e) ja en koe olevani köyhä. Meillä on ihan kaikkea mitä tarvitaan ja säästöönkin jää rahaa. Taitaa suurin osa suomen köyhistä olla sellaisia jotka eivät hallitse rahankäyttöä.
”Koulussa heitellään pikku kolikoil” – tällaista on lasten kokema köyhyys Suomessa
Köyhyys syrjäyttää lapsia ja nuoria jopa koulujen luokkaretkiltä, kertoo tuore kysely.
Terhi Marttinen
Köyhien perheiden lapset ovat pudonneet monien aivan tavallisten arkiasioiden ulkopuolelle, kertoo Pelastakaa lapset järjestö.
Järjestön mukaan köyhissä perheissä elävien lasten yhdenvertaisuus ei toteudu esimerkiksi harrastuksissa, vapaa-ajan toiminnoissa eikä edes kouluissa.
Köyhän perheen lapsi ei koe myöskään pystyvänsä vaikuttamaan omaa elämäänsä.
Tiedot käyvät ilmi Lapsen ääni -kyselystä.
Järjestön mukaan köyhissä perheissä lapset joutuvat luopumaan harrastuksistaan. He eivät pysty aina osallistumaan kavereiden syntymäpäiväjuhliin, eivätkä pääse matkustamaan ja tulevat usein kiusatuksi perheen taloudellisen tilanteen vuoksi.
Lapset myös kokevat, ettei heillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa heille itselleen tärkeisiin asioihin koulussa, kotonaan, harrastuksissa, eikä myöskään kaveripiirissä.
Köyhän perheen lapset kokevat myös useammin, ettei aikuisilla ole heille tarpeeksi aikaa.
Kyselyn perusteella vastaavat kokemukset parempiosaisilla lapsilla ovat harvinaisia.
Huolestuttavaa järjestön mukaan on, että iso osa kyselyyn vastanneista vähävaraisten perheiden lapsista sanoo jääneensä perheen tiukan taloudellisen tilanteen vuoksi pois koulun järjestämiltä retkiltä. Lain mukaan tällainen ei ole sallittua.
Kansalaistoiminnan päällikkö Riitta Kauppinen näkee, että ongelmia peitellään eikä eriarvoisuus tule siksi esille.
– Esimerkiksi luokkaretkiltä tai juhlista poisjäämisen oikeaa syytä ei useinkaan kerrota, koska lapsi on voinut tulla jo muutenkin kiusatuksi perheen rahan puutteen vuoksi.
Kyselyn mukaan köyhyydellä on vakavat vaikutukset myös lasten kaverisuhteisiin.
– Kiusaamisella tai ryhmän ulkopuolisuudella, kuten syntymäpäiviltä tai kouluretkiltä poisjäämisellä on pitkäkestoiset vaikutukset lapsen hyvinvoinnin ja terveen itsetunnon kehitykseen. Koulujen ja päiväkotien on huolehdittava, että jokainen lapsi pääsee osallistumaan koulun tai päiväkodin järjestämiin retkiin ja tapahtumiin. Kaikkien lasten yhdenvertaisuuden on toteuduttava.
Näin kyselyyn vastanneet lapset itse kommentoivat:
– Koulussa huudellaan kun en pääse mukaan ja heitellään pikku kolikoil.
– Mulle on naurettu kun ei oo rahaa uusiin suksiin tai luistimiin.
– Ei saatu viettää kivaa joulua kun äitiä huoletti rahat koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 18:56"]
Olen pienituloinen yh-äiti (palkka 1800 e) ja en koe olevani köyhä. Meillä on ihan kaikkea mitä tarvitaan ja säästöönkin jää rahaa. Taitaa suurin osa suomen köyhistä olla sellaisia jotka eivät hallitse rahankäyttöä.
[/quote]
Mitä tukia saat palkkasi lisäksi? Paljonko maksat päivähoidosta? Mikä on nettopalkkasi? Paljonko saat asumistukea? Paljonko lastesi isä maksaa elatustukea/kk?
Pelkkä palkkasi ei kerro mitään.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 18:53"]Tähän ketjuun kokemuksistaan kirjoittaneet eivät ole köyhyyttä nähneetkään.
Oikesasti Suomessa on eri laskutavoilla mitattuina 600 000 - 900 000 köyhää.
[/quote]
Mä en henkilökohtaisesti tajua miten perhe jolle jää se toimeentulotuen minimimäärä on köyhä. Tottakai jos on hirveitä velkoja syystä tai toisesta ja oikeasti sitä summaa ei jää käteen käytettäväksi ruokaan, vaatteisiin, harrastuksiin ym. niin voi tuntea olevansa köyhä, mutta onko köyhä jos saa velkansa maksettua?
Se, että vähävaraiset lapset eivät pysty osallistumaan koulun retkille tai menemään synttäreille kertoo kyllä enemmän vanhempien huonosta rahankäytöstä kuin köyhyydestä. En ainakaan ole kuullut koulun retkistä joiden kertasijoitus olisi ollut yli 10€ ns. normikoulussa. Luokkaretkeä varten yleensä kerätään rahaa useampi vuosi.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:45"]
Jos lapsilla on edelleen iPhone 4:set ... Tätä on 'köyhyys' suomessa.
[/quote]
Mun vuosikurssilla oikiksessa on oikeesti joillain vielä iPhone 4:set. Ei taida koulutuskaan enää tasata varallisuuseroja.
En tajua tota, että kohkataan että köyhiä lapsia kiusataan. Ei ketään saa kiusata millään verukkeella eikä se asia sillä korjaantuisi, että kaikilla olis samat tulot. Mä olin keskiluokkaisesta perheestä ja meidän pienessä koulussa oli (ainakin) yhdestä köyhästä perheestä lapsia. Ei olisi tullut mieleenkään heitellä kolikoilla! Samanlaisina kavereina ne ajateltiin kuin muutkin.
Tuo aloittajan kuvaama elämä ei kuulosta paljon eriltä kuin mitä oma lapsuuteni oli 90-luvulla. Kouluun käveltiin, siskon vanhat luistimet kierrätettiin. Siinä toki olin hyväosainen, että harrastuksista ei tarvinnut tinkiä, suurin osa meillä vapaa-ajasta kului kuitenkin ihan ilmaisissa puuhissa, uitiin ja pyöräiltiin (käytetyilläkin pyörillä), leikittiin ulkona.
Ehkä se ero on suuresti psykologinen. Mun ei koskaan tarvinnut esimerkiksi kuulla, että vanhemmat olisivat miettineet miten rahat riittävät johonkin, tai mistä pitäisi luopua, että saa jotain välttämätöntä. Äitini olisi ostanut mulle kalliimpiakin vaatteita, mutta minua ei haitannut käydä kirpputorilla yläasteikäisenä. Meille ei osteltu turhuuksia tai ylellisyyksiä, mutta sain luottaa siihen, että kaikkea on.
Itse koen olevani köyhä siinä vaiheessa, kun joudun lainaamaan rahaa maksaakseni vuokran. Olen ollut tuossa tilanteessa, ei ollut mitenkään mukavaa. Tilanne on todella huono, jos ei löydy asumiseen rahaa. Ruokaa sentään saa ruokajonosta, ilmaista asumista ei ole hirveästi tarjolla. Ja jos tarpeeksi kauan maksaa vuokraa lainalla, niin rahat loppuu ennenpitkään ja sinne menee luottotiedot. Ja yhdessä vaiheessa tuntui, että sossusta ei apua saanut, ennenkuin oli nimensä pilannut. Ja kun lainaa on ottanut, niin sehän on tuloa, joten sossusta ei saa siltikään. Pahimmillaan siis näin, itse onneksi säilytin luottotietoni, vaikka tilanne näyttikin epätoivoiselta :(
Näin kyselyyn vastanneet lapset itse kommentoivat:
– Koulussa huudellaan kun en pääse mukaan ja heitellään pikku kolikoil.
– Mulle on naurettu kun ei oo rahaa uusiin suksiin tai luistimiin.
– Ei saatu viettää kivaa joulua kun äitiä huoletti rahat koko ajan.
Eipä ole ihme, jos lapset huutelevat toisilleen. Lienee opittu vanhemmilta, päätellen siitä, kuinka täälläkin vähätellään köyhyyden olemassaoloa ja syyllistetään kaikki köyhät, työttömät ja eläkeläiset.
Perheiden arvot, ne henkiset, yleensä periytyvät lapsille.
Rikkaiden ja köyhien tunteet – tässä on ero
Pertti Jenytin / Lehtikuva
Rikkailla ja köyhillä on erilainen tunne-elämä, paljastaa tuore tutkimus. Alemmat sosiaaliset luokat tuntevat voimakkaampaa empatiaa ja myötätuntoa kuin keski- ja yläluokkaan kuuluvat ihmiset toisten ihmisten kärsimystä kohdatessaan.
23.12.2011 10:24
Taloussanomat
Kommentteja 88 kpl
inShare
Kalifornian yliopistossa Berkeleyssä tehtyyn tutkimukseen osallistui yli 300 henkilön koeryhmä, joka muodostui ihmisistä erilaisista etnisistä ja sosioekonomisista taustoista.
Kokeet osoittivat luokkataustan korreloivan sen kanssa, kuinka paljon myötätuntoa ja empatiaa ihmiset osoittavat joutuessaan tunnelatautuneeseen tilanteeseen.
– Tulokset osoittavat alempien sosiaaliluokkien keskuudessa vallitsevan myötätunnon ja yhteistyön kulttuurin, joka kumpuaa ehkä vallitsevista uhista heidän hyvinvoinnilleen, sosiaalipsykologi Jennifer Stellar sanoo Berkeleynuutissivulla.
Ryhmä jaettiin kolmeen pienempään joukkoon. Yhden joukon tuntemuksia selvitettiin haastattelulla, toisen tutkimalla heidän reaktioitaan näytettyyn videomateriaaliin ja kolmannen stressaavilla työhaastatteluilla.