Mitä on köyhyys nykyään?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:07"]"Olet ollut köyhä lapsena. Minä vietin huomattavasti rikkaamman lapsuuden 80-luvulla. En sano mihin luokkaan vanhempani kuuluivat, minusta tuo alaluokka jne. erottelu on törkeää. Omassa tuttavapiirissäni ei ole oikeasti köyhiä, neljän lapsen yh, joka elää tukien varassa, saa käteen paljon enemmän kuin moni akateeminen."

- Miksi alaluokasta jne. puhuminen on törkeää? - Vai onko niin, että ei voi olla "oikeasti köyhä" jos on Suomessa ja kenties vaatteet päällä?  Myös moni ns. akateeminen elää vain tukien varassa. Köyhyys on muutakin kuin "vain" materiaalista köyhyyttä.
[/quote]
Suomessa luokat ovat sekoittuneet. Hyvä esimerkki minusta on juuri tuilla elävä kouluttamaton, joka elää leveämmin kuin koulutettu työssäkäyvä, joskus. Tuo luokittelu on leimaavaa ja tuomitsevaa, eikä vastaa vallitsevaa todellisuutta. Suurin osa ihmisistä on luokkien välissä, tavalla tai toisella.

Minä ajattelen köyhyyden materian puutteena. Luulen, että näin useimmat ajattelevat. Kun puhut henkisestä köyhyydestä, kannattaa mainita se. Oikeasti Suomessa nälkää näkevät mm. alkoholistit, narkomaanit, ylivelkaantuneet, elämänhallinnan muuten hukanneet... Tuet takaavat välttämättömän kuitenkin kaikille. Jos käyttää rahat muuhun, on joko tyhmä tai sairas. Mutta heitäkin tietysti pitää auttaa.

Mietin kans ett jossain on vikaa jos työssäkäyvät vanhemmat eivät saa ostettua lapsilleen kaikkea kivaa.
Mullakin oli 90-luvun lopulla näin.
Tai sitten rahaa oli, mutta sitä ei haluttu tuhlata lapsiin.

Ps, en mene katsomaan mun vanhempia vanhainkotiin.

Köyhyys on sitä kun eritoten lapsella ei ole varaa samoihin asioihin kuin muilla ikätovereillaan.

Aloitusta lukiessa tuli ensin mieleen, että minun lapseniko tuon kirjoitti. Ei kuitenkaan, sillä meillä oli heidän lapsuudessaan varmaan vielä 'köyhempää'.

Sosiaalityön johdantojakson aloittaneena väittäisin, että absoluuttista köyhyyttä ei Suomessa ole ollut varmaan monellakaan enää 1960-luvun jälkeen. Silloinkin kaikilla oli jo perustarpeet elämiseen, vaikka kaikilla ei ollutkaan sisävessaa eikä sähköä, ja elintaso parani huomattavasti varsinkin maaseudun pientilalta kaupunkiin tai Ruotsiin muuttaessa.

Yhteiskuntaluokat ovat minulle vieraita, eikä taida nämä sosiaalityön opinnot auttaa asiaa enempää kuin aiemmat sosiologian opiäjnjm mm+5442§

Köyhyys on sitä kun hankkii lapsia juopon elämäntapatyöttömän kanssa. Siinä ei auta sossukaan kun tämä mies huitaisee perheen ruokarahat kurkusta alas. Normit näyttää että rahaa on mutta totuus on toinen. Totuus on tämä.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:20"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:09"]

Vaikka isovanhemmat olisivat ostaneet ne Jopot yksinhuoltajan lapsille lahjaksi, sinua sylettää kun näet iloiset lapset pyörillään? Häpeä.

[/quote]

Harvoinpa näillä perheillä on isovanhemmillakaan varaa ostaa luksustuotteita, koska ovat sossun asiakkaita jo toisessa polvessa. Isovanhemmat lähinnä ovat opettaneet, kuinka sossusta saa tukia mahdollisimman paljon. Minusta on muutenkin kieroutunutta ostella lapsille Converseja ja Jopoja, jos perheessä on pienet tulot. Lapset oppivat että merkkituotteet ovat itsestäänselvyys ja niihin on oikeus, vaikkei varaa olisikaan. Sossuperheethän ovat monesti ostamassa isoja taulutelkkareita ja höyrypesukoneita osamaksulla, kun pienituloiset, itse rahansa tienaavat perheet miettivät mihin rahat riittävät. Me mm. otimme vastaan ilmaiseksi kuvaputkitelkkarin kun oma hajosi ja ihmiset halusivat päästä eroon kuvaputkitelkkareistaan, naapurin sossuperheeseen tuli Hobby Hallin paketissa iso taulu-tv. Näiden perheiden lapset ovat ihmeissään sitten kun pitäisi muuttaa omilleen ja opiskella pienillä tuloilla. Helpompaa heittäytyä sossun elätiksi.

[/quote]

Voi pyytää kavereita kylään, eikä kiusata kun on samanlaiset pelit ja vehkeet. Kuka saa kavereita kylään jos ainoa viihdyke on jotkut käpylehmät?

Ja koku on niin tyhmä että pitää juoppoa ukkoa ja laittaa sossurahat sen tilille?

"Suomessa luokat ovat sekoittuneet. Hyvä esimerkki minusta on juuri tuilla elävä kouluttamaton, joka elää leveämmin kuin koulutettu työssäkäyvä, joskus. Tuo luokittelu on leimaavaa ja tuomitsevaa, eikä vastaa vallitsevaa todellisuutta. Suurin osa ihmisistä on luokkien välissä, tavalla tai toisella. Minä ajattelen köyhyyden materian puutteena. Luulen, että näin useimmat ajattelevat. Kun puhut henkisestä köyhyydestä, kannattaa mainita se. Oikeasti Suomessa nälkää näkevät mm. alkoholistit, narkomaanit, ylivelkaantuneet, elämänhallinnan muuten hukanneet... Tuet takaavat välttämättömän kuitenkin kaikille. Jos käyttää rahat muuhun, on joko tyhmä tai sairas. Mutta heitäkin tietysti pitää auttaa."

Hmm. Minusta luokista puhuminen on enemmänkin haastavaa, ei törkeää. Totta, tai paremmin olen samaa mieltä, että luokat ovat sekoittuneet, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö Suomessa(kin) olisi yhteiskunta-luokkia. Rahalla asettaminen tiettyyn luokkaan on vain yksitapa. Luokittelu saattaa toisinaan olla leimaavaa ja jopa tuomitsevaa, mutta itseäni, myös hieman tökkii asenne, että ei Suomesa ole yhteiskuntaluokkia olemme kaikki vain korkeintaan tai vähintään keskiluokkaisia. Tai kukaan ei ole Suomessa oikeasti köyhä, vaan voi halutessaan olla rikas. Moni elää nykyisin paljon vauraamminn kuin vaikka 50-vuotta sitten. Mutta toisaalta odotukset siitä, mitä "hyvään elämään" kuuluu on myös kasvanut huimasti. En tiedä onko se hyvä vai huono asia. Myös se, miten viestimme tai kerromme olevame (materiaalisesti) rikkaita on muuttunut. Rikkautta ja vaurautta ei aina erota katukuvasta. Moni rikkaampi saattaa jopa esittää olevansa köyhä, tai köyhempi. 

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 11:23"]

Joku yllä väitti, että kaikilla oli 70-80-luvuilla tasaisen tiukkaa. Ei tasan ollut.

Olen itse 80-luvun lapsi, vanhemmat pienyrittäjiä. Meillä ja muillakin kavereilla (vanhemmat ansiotöissä/yrittäjiä/maanviljelijöitä) oli ainakin ihan hyvät oltavat. Tilava omakotitalo, omat huoneet, matkusteltiin, ostettiin tavarat ja vaatteet uutena kaupasta, vanhemmilla sisaruksilla omat autot 18-vuotiaasta alkaen, kesämökki, moottoriveneet, erilaisia harrastuksia. En muista, että juuri kukaan kaveri olisi ollut hirveän köyhistä oloista. Muutamassa perheessä meidän kylällämme oltiin kai tiukilla, mutta tämä johtui varmaan joko lapsiluvusta (4 lasta tai enemmän) tai perheenpään alkoholismista/työttömyydestä. Todella köyhiä meidän kylällä oli oikeastaan vain osa eläkeläisistä, "normaaleilla" työssäkäyvillä perheillä meni oikein hyvin.

Vasta 1990-luvun lama vaikutti sitten monien tulotasoon aika rankasti, se olikin sitten ihan erilaista aikaa. 1980-luku oli ihan hyvää aikaa, ainakin kotipaikkakunnallani, maaseudulla pikkukaupungin läheisyydessä.

[/quote]

Perusduunariperheessä kylläkin kasvoin mutta ei velkaa. Ei saanut merkkivaatteita ja sälää, koska niitä ei arvostettu, tyttönä ei myöskään moottoriajoneuvoja mutta kyllä ajokortin. 100 markan shekkejä äiti kirjoitti mukaani, kun jonnekin asioille lähdin.

Asenteet ovat muuttuneet. Mulla oli samanlaista lapsena yleensä eli oltiin suht tarkkoja, eväät otettiin mukaan retkille eikä vaatteita ostettu mielin määrin, kierrätettiin ja paikattiin. Ja hyvätuloisia olivat vanhempani 80-luvulla eli rahasta ei ollut pulaa mutta tuhlaamista ei katsottu hyvällä.

Nykyisin nauretaan sukanpaikkaajille ja kaiken pitää olla uutta, ei ihme että rahat ei riitä pienituloisilla kun pitää olla uusin puhelin ja helvetin iso telkkari ja rahaa syödä ulkona. Sitten ajaudutaan pikavippikierteeseen. Näitä velkahelvetissä olevia ylikuluttajia on "köyhistä" suurin osa. Elämänhallinta puuttuu. 

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:27"]

Ja koku on niin tyhmä että pitää juoppoa ukkoa ja laittaa sossurahat sen tilille?

[/quote]

Aikansa kun pitää ja molempien rahat tulee omille tileille ja sossusta ei mitään. Mieti kun saat kotihoidontukea ja lapsilisää. Maksat siitä vuokran ja laskut ja ostat ruuat.

Monilla vähän koulutetuilla on paremmat liksat kuin itsellä, vaikka olen korkeakoulutettu ja virassa. Ei ole ollut varaa rempata eikä ostaa kunnon autoa. Tietokoneet ja kännykät vanhoja. Ilman perittyä omaisuutta ja rikasta puolisoa on vaikea ellei mahdoton nostaa elintasoa. Minulla ei ole kumpaakaan. Ihmisten väliset tuloerot oikeasti eivät pienene. Hesarissa oli uutinen, että pörssiosakkeista melkein puolet omistaa muutaman tuhannen ihmisen joukko Helsingin kantakaupungista. Varallisuus on siis harvojen ruotsia puhuvien hallussa eikä se tunnu haittaavan ketään. Laulu 20 perheestä on aivan ajankohtainen tänäkin päivänä. 

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:45"]

 Jos lapsilla on edelleen iPhone 4:set ja iPad 2:set, sekä vaatteet pääosin 2013 vuodelta ja perheen 2 vuotta vanhassa autossa on 1,6 moottori, vaikka samaa autoa saisi 2 litraisella koneella. Ulkomaanmatkat 3 tähden hotellissa ja vain kerran vuodessa.

 Tätä on 'köyhyys' suomessa.

[/quote]

Okei...mä olen köyhä.... keskituloiseksi kuvittelin itseni aiemmin :) Tosin meillä ei ole iElektroniikkaa, mutta muutaman vuoden vanhaa kuitenkin.

90-luvun köyhänä lapsena:

-ruoka hyvin perinteistä, ei etnistä ruokaa tai eksoottisia hedelmiä koskaan
-limsaa lauantaina
-muistan käyneeni muutamasti ulkona syömässä, yleensä jonkun reissun yhteydessä pitsaa tai vastaavaa
-vaatteet perittyjä tai alesta, harvoin itse valittuja
-paljon perittyjä leluja, toki joitain uusiakin
-kaikki harrastusvälineet ja pyörät käytettyjä
-matkustuksena yksi laivareissu ja kotimaan kohteet

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:43"]

Oma lapsuuteni 90-luvulla:

- kaikki urheiluvälineet ostettiin käytettyinä ja kasvunvaran kanssa (8v aikuisten pyörä ja nykyisin 20cm lyhyemmät laskettelusukset kuin tuolloin)

- ikinä ei käyty ravintolassa, eikä kahviloissa. Aina itse tehdyt eväät mukana. Kotona syötiin perusruokaa, esim. Perunaa ja jauhelihakastiketta.

- vaatteet sisaruksen vanhoja. Paikattiin, jos meni rikki. Syksyllä koulujen alettua sai uuden vaatekerran, farkut ja paidan.

- ensimmäisen kerran lentokoneeseen 12v, seuraavaa kertaa saikin odottaa monta vuotta. Kesälomalla käytiin yleensä jossain. Sedän luona helsingissä tai vaasan laivalla,

- saatiin siskon kaa joskus pieni limpparipullo ja se jaettiin.

- sai valita yhden harrastuksen jossa käy.

- kouluun piti mennä talvisin kävellen, vaikka 2,5km suuntaansa.

molemmat vanhempani olivat töissä, varmaan ihan keskituloisia. Muistan lapsuuteni onnellisena. Kavereilla oli suht samanlaista, vaikka luokallani oli "rikkaiden" lapsia. Mietin vaan, että nykymittapuulla tuo elämä olisi ankeaa ja köyhää? Millaista on köyhyys lapsiperheessä nykyään, kun raha ei riitä? Eikö riitä ruokaan? Lasten harrastukset ovat varmaan nykyään tosi kalliita.

[/quote]

Meillä oli samanlaista 80-90-luvulla kun olin lapsi. Kirpparilta tai käytettynä ostettiin vaatteita (tai äiti ompeli itse, silloin se oli vielä halvempaa!) sekä kaikki urheiluvälineet. Erona ap:n perheeseen se, että oltiin yh-äidin rahoilla (+isältä elatusmaksut.) Ja eipä äitiä paljoa kotona näkynyt, töitä teki kahden edestä. Näin siis, vaikka äidillä ja isällä on paperilla yhteishuoltajuus :D

Meillä elettiin just samanlaista elämää silloin 90-luvulla, kuin mitä tässä ihmiset ovat kuvanneet köyhyydeksi. Meidän perhe ei tosin ollut köyhä, molemmat vanhemmat kävivät töissä. Isä vähän parempipalkkaisessa. En usko, että tuo 90-luvun "sniiduilu" liittyi useissakaan perheissä varsinaisesti köyhyyteen, vaan ennemminkin erilaiseen kulutuskulttuuriin ja toisaalta myös erilaisiin asenteisiin lastenkasvatuksessa. Aiemmin vaatteita ostettiin harvemmin ja korjattiin, koska muoti ei vaihtunut silmänräpäyksessä (ainakaan meilläpäin), eikä täten ollut tarvetta. Massatuotantoa ei tällaisessa mittakaavassa ollut. Teknologia kehittyi hitaammin. Ei ollut samanlaista tarvetta kilpailla materialla kuin nykyään.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:23"]

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:03"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:29"]

Aloitusta lukiessa tuli ensin mieleen, että minun lapseniko tuon kirjoitti. Ei kuitenkaan, sillä meillä oli heidän lapsuudessaan varmaan vielä 'köyhempää'.

Sosiaalityön johdantojakson aloittaneena väittäisin, että absoluuttista köyhyyttä ei Suomessa ole ollut varmaan monellakaan enää 1960-luvun jälkeen. Silloinkin kaikilla oli jo perustarpeet elämiseen, vaikka kaikilla ei ollutkaan sisävessaa eikä sähköä, ja elintaso parani huomattavasti varsinkin maaseudun pientilalta kaupunkiin tai Ruotsiin muuttaessa.

Yhteiskuntaluokat ovat minulle vieraita, eikä taida nämä sosiaalityön opinnot auttaa asiaa enempää kuin aiemmat sosiologian opiäjnjm mm+5442§

[/quote]Ja tiedon lähteenä oli mikä...?

[/quote]

Oma elämä ja mainitun oppijakson oheismateriaalit.

[/quote]Kai niillä materiaaleilla on joku nimi

Ap ei pitänyt perhettään köyhänä. He eivät olleet köyhiä, vaan keskituloisia niin kuin hän kirjoitti. Ei siis pitänyt lapsuutta köyhänä vaan onnellisena. Käsitin et jutun pointti on se, että ihan normielämä silloin korjattuine vaatteineen jne. olisi nykyään köyhyyttä. Moniko nykyään esim. parsii sukkansa kun ne menevät rikki?

Nykyköyhyys on suurinpiirtein samanlaista kuin aloituksen kuvaus, mikä nykyisin tarkoittaa yhteiskunnan ulkopuolelle putoamista. Ilman kännykkää ja nettiä ei enää eletä yhteiskunnassa. Ruokakaupassa kestää kauan, kun täytyy tehdä tiukkaa hintavertailua ja vanhemmat karsivat omista vaatteistaan/ruoastaan, jotta lapset saavat tarpeeksi. Koulussa lapsilla samat siistit vaatteet joka ikinen päivä koko lukuvuoden ajan. Henkinen stressi on kovempaa nykyisin, juuri siksi ettei koe olevansa elämisen arvoinen. Apua saa vain jos sitä kysyy, mikä tarkoittaa monelle kovaa henkistä alemmuutta. Valtion tukea saa jos sitä kynsin ja hampain itselleen vaatii, muuten saa kuolla kiven alle. Lapset vaan otetaan ensin pois etteivät häiriinny aikuisten murtumisesta. Töitä haetaan, mutta on vaikea (mahdoton) saada, koska ei pysty kouluttamaan itseään/ylläpitämään ammattitaitoaan/pukeutumaan edustavasti/olemaan ulospäinsuuntautunut/tunne oikeita ihmisiä jne. Viimeiset energianrippeet menevät kasassapitämiseen.

Käy Kontulassa, niin näet köyhyyttä.