Mitä on köyhyys nykyään?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 20:29"]

Näin kyselyyn vastanneet lapset itse kommentoivat:

– Koulussa huudellaan kun en pääse mukaan ja heitellään pikku kolikoil.

– Mulle on naurettu kun ei oo rahaa uusiin suksiin tai luistimiin.

– Ei saatu viettää kivaa joulua kun äitiä huoletti rahat koko ajan.

Eipä ole ihme, jos lapset huutelevat toisilleen. Lienee opittu vanhemmilta, päätellen siitä, kuinka täälläkin vähätellään köyhyyden olemassaoloa ja syyllistetään kaikki köyhät, työttömät ja eläkeläiset.

Perheiden arvot, ne henkiset, yleensä periytyvät lapsille.

[/quote]

Jeps. Vanhemmat on oikeasti pilanneet kakaransa. Tuntuu pahalta katsoa ystäväperhettä vieressä, jossa lasta kiusataan koulussa työttömien vanhempien ja huonon rahatilanteen takia. Ja vanhemmat tekevät kaikkensa, raapiakseen pennosia uuteen puhelimeen, vaatteisiin ja ipadiin, vaikka niillä rahoilla saisi vietettyä ok elämää ja syötyä ok ruokaa ja luoda elämyksiä lapselle. Ei vain kelpaa, kun koulussa katsotaan päällä olevan tavaran arvoa, ei matkustelua, paitsi tietty jos kaiken herkun jälkeen on varaa käydä ulkomaillakin kaksi kertaa vuodessa.

Voin kuvitella, mitä näissä hyvätuloisissa perheissä puhutaan: "Koita ymmärtää, Jani-Liisan vanhemmat ovat laiskoja paskoja, kun eivät tee töitä. Ei se ole Jani-Liisan vika". Ja sitten huokaillaan, jos saadaan selville että oma kullannuppu on kiusannut Jani-Liisaa, koska oikeastihan se on sen hyljeksynnän ansainnut paskojen ja laiskojen köyhävanhempien takia.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:43"]

Oma lapsuuteni 90-luvulla:

- kaikki urheiluvälineet ostettiin käytettyinä ja kasvunvaran kanssa (8v aikuisten pyörä ja nykyisin 20cm lyhyemmät laskettelusukset kuin tuolloin)

- ikinä ei käyty ravintolassa, eikä kahviloissa. Aina itse tehdyt eväät mukana. Kotona syötiin perusruokaa, esim. Perunaa ja jauhelihakastiketta.

- vaatteet sisaruksen vanhoja. Paikattiin, jos meni rikki. Syksyllä koulujen alettua sai uuden vaatekerran, farkut ja paidan.

- ensimmäisen kerran lentokoneeseen 12v, seuraavaa kertaa saikin odottaa monta vuotta. Kesälomalla käytiin yleensä jossain. Sedän luona helsingissä tai vaasan laivalla,

- saatiin siskon kaa joskus pieni limpparipullo ja se jaettiin.

- sai valita yhden harrastuksen jossa käy.

- kouluun piti mennä talvisin kävellen, vaikka 2,5km suuntaansa.

molemmat vanhempani olivat töissä, varmaan ihan keskituloisia. Muistan lapsuuteni onnellisena. Kavereilla oli suht samanlaista, vaikka luokallani oli "rikkaiden" lapsia. Mietin vaan, että nykymittapuulla tuo elämä olisi ankeaa ja köyhää? Millaista on köyhyys lapsiperheessä nykyään, kun raha ei riitä? Eikö riitä ruokaan? Lasten harrastukset ovat varmaan nykyään tosi kalliita.

[/quote]

Monet lapset jäävät tänä päivänä kokonaan ilman noita kertomiasi asioita. Sitä on todellinen köyhyys Suomessa.

Maailman mittapuun mukaan kuitenkaan Suomessa ei olla samalla tavalla köyhiä kuin jossain muualla. Kiitos siitä kuuluu sosiaaliturvallemme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö meilläkin köyhyyttä esiintyisi, se on vain hieman erilaista kuin absoluuttinen köyhyys. Ja vertailut tulee aina tehdä maan sisäisesti.

Tuttavaperheessä vanhemmat ovat olleet työttömiä jo 15 vuotta. Asuvat sanallisessa kerrostalokolmiossa, lomailevat suvun mökillä, tilaavat vaatteita ulkomailta. Ei mitään ulosotossa. Rouva harrastaa leipomista, aina pöytä notkuu kun kylällään. Isovanhemmat kustantavat lasten harrastukset ja ostavat uusia vaatteita. Jos vertaan heitä omaan perheeseeni, jossa nettotulot 4500€/kk, niin suurimmat erot:
-Asutaan omassa okt:ssa, he vuokralla kt:ssa
-meillä uudempia autoja 2kpl, heillä yksi vanha
-lomaillaan ulkomailla, heillä ei edes ole passeja

Eli aika pieniä nuo erot. En pidä heidän elämäänsä mitenkään kurjana, näkyy kaikkea olevan.

Saunallisessa, ei sanallisessa :D

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 08:44"]Tuttavaperheessä vanhemmat ovat olleet työttömiä jo 15 vuotta. Asuvat sanallisessa kerrostalokolmiossa, lomailevat suvun mökillä, tilaavat vaatteita ulkomailta. Ei mitään ulosotossa. Rouva harrastaa leipomista, aina pöytä notkuu kun kylällään. Isovanhemmat kustantavat lasten harrastukset ja ostavat uusia vaatteita. Jos vertaan heitä omaan perheeseeni, jossa nettotulot 4500€/kk, niin suurimmat erot:
-Asutaan omassa okt:ssa, he vuokralla kt:ssa
-meillä uudempia autoja 2kpl, heillä yksi vanha
-lomaillaan ulkomailla, heillä ei edes ole passeja

Eli aika pieniä nuo erot. En pidä heidän elämäänsä mitenkään kurjana, näkyy kaikkea olevan.
[/quote]

Mitä mieltä olet, onko oikein että ero on noin pieni? Lähestulkoon sama elintaso kotona makaamalla. Tietenkin hyvä, että lapset eivät koe kurjuutta, mutta motivoituvatko lapsetkaan opiskelemaan ja ponnistamaan pidemmälle, kun saavat mallin että työttömänäkin pärjää noin hyvin?

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:29"]

Aloitusta lukiessa tuli ensin mieleen, että minun lapseniko tuon kirjoitti. Ei kuitenkaan, sillä meillä oli heidän lapsuudessaan varmaan vielä 'köyhempää'.

Sosiaalityön johdantojakson aloittaneena väittäisin, että absoluuttista köyhyyttä ei Suomessa ole ollut varmaan monellakaan enää 1960-luvun jälkeen. Silloinkin kaikilla oli jo perustarpeet elämiseen, vaikka kaikilla ei ollutkaan sisävessaa eikä sähköä, ja elintaso parani huomattavasti varsinkin maaseudun pientilalta kaupunkiin tai Ruotsiin muuttaessa.

Yhteiskuntaluokat ovat minulle vieraita, eikä taida nämä sosiaalityön opinnot auttaa asiaa enempää kuin aiemmat sosiologian opiäjnjm mm+5442§

[/quote]Ja tiedon lähteenä oli mikä...?

Köyhyys tapahtuu kun aletaan juomaan velaksi eikä välitetä mistään mitään. Työttömillä on aivan liian hyvät oltavat. Uli uli.

"Nykyisin ollaan totuttu hyvään ja vaaditaan enemmän, verrataan ostovoimaa muihin länsimaihin (ei ent. itäblokkiin). Uusrikkaat optiomiljonäärit näyttävät vaurautensa häpeilemättä, mikä aiheuttaa kateutta ja katkeruutta."

 Kulissien pystyssä pito varmasti tärkeää nykyään? 90-luvulla kaikki oli persaukisia joten ei tarvinnu.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:13"]

Mitä kun lapsenne tajuavat että olette köyhiä? Eivät pääse vaihtariksi tai kokemaan muuten vaan suuria elämyksiä?

[/quote]

Tiedätkö, kuinka suuri elämys voi olla ensimmäinen itse pyydetty hauki 5-vuotiaana tai ensimmäinen itse kaadettu hirvi 15-vuotiaana?

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:03"]

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:29"]

Aloitusta lukiessa tuli ensin mieleen, että minun lapseniko tuon kirjoitti. Ei kuitenkaan, sillä meillä oli heidän lapsuudessaan varmaan vielä 'köyhempää'.

Sosiaalityön johdantojakson aloittaneena väittäisin, että absoluuttista köyhyyttä ei Suomessa ole ollut varmaan monellakaan enää 1960-luvun jälkeen. Silloinkin kaikilla oli jo perustarpeet elämiseen, vaikka kaikilla ei ollutkaan sisävessaa eikä sähköä, ja elintaso parani huomattavasti varsinkin maaseudun pientilalta kaupunkiin tai Ruotsiin muuttaessa.

Yhteiskuntaluokat ovat minulle vieraita, eikä taida nämä sosiaalityön opinnot auttaa asiaa enempää kuin aiemmat sosiologian opiäjnjm mm+5442§

[/quote]Ja tiedon lähteenä oli mikä...?

[/quote]

Oma elämä ja mainitun oppijakson oheismateriaalit.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:13"]

Mitä kun lapsenne tajuavat että olette köyhiä? Eivät pääse vaihtariksi tai kokemaan muuten vaan suuria elämyksiä?

[/quote]

 Silloin aloitetaan rankka juominen, otetaan pikavippejä tai tehdään itsari.

Nuoren elämä on ohi jos hän ei pääse vaihtariksi. (Vauva.fi 2015).

"Köyhän perheen lapsi ei koe myöskään pystyvänsä vaikuttamaan omaa elämäänsä."

Tää on mun huonon itsetunnon punainen lanka.

Suomessa ei ole yhtäkään köyhää. Jos saat ruuan pöytään (oli se sitten miten tavallista ja halpaa tahansa) ja vaatteet niskaan niin et ole köyhä. Seurakunnat tms järjestää ilmaista/lähes ilmaista harrastustoimintaa lapsille ja koulun tiloja saa vaikka vanhemmat vuokrata jos lähistöllä on paljonkin lapsia jotka tarvii tietyn laista harrastusta mitä ei kukaan jo valmiiksi järjestä. Lapset eivät näe jos toinen on vähätuloisemmasta perheestä. Eivät he osaa päätellä mitään toisen vaatteista tai ruuista mitä kotona syödään tai käydäänkö matkoilla. Ne on ne toiset vanhemmat jotka valitettavasti leimaavat muiden lapsia köyhiksi.

Mulla oli lapsuudessa kaveri, ja on edelleen, jonka nyt aikuisena olen tajunnut viettäneen aika köyhää lapsuutta. Äiti oli kolmen lapsen yksinhuoltaja ja osa-aikatöissä. Muistan kyllä ihmetelleeni kun hänelle ostettiin vaatteet robbarista ja prismasta ja minulle H&M:lta tms mutta en ajatellut sen liittyvän varallisuuteen vaan ennemminkin siihen että kaveri suostui käyttämään robbarivaatteita. Jos kävivätkin lomamatkalla (noin kerran 5:ssä vuodessa), se tapahtui mummin kanssa niin että mummi maksoi. Joululahjaksikin he saivat aina äidin neulomat lapsaset ja sukat, vaatteita ja jonkun yhden tai kaksi kivaa lelua, kun omat vanhempani suorastaan hukuttivat minut ja veljeni lelukaupan esitteestä valittuihin leluihin (mikä ei sekään jälkikäteen ajateltuna ollut hyvä, liika on liikaa). Jos haluttiin mennä uimaan tai leffaan, hän joutui menemään mummille haravoimaan saadakseen tuon rahan, kun minä puolestani menin vanhempieni eteen käsi ojossa. En minä silti koskaan ajatellut että hän olisi mitenkään köyhempi, saati sitten huonompi kuin minä.

Nyt olen itse 2v lapsen yksinhuoltaja. Olen vielä hoitovapaalla joten ymmärrettävästi rahaa ei aina ole ihan kauheesti ylimääräistä. Tyttäreni on kuitenkin saanut kaiken mitä on tarvinut ja paljon enemmänkin. Meillä on aina pöydässä monipuolista ja terveellistä ruokaa. Silloin tällöin käydään ulkonakin syömässä (viimeksi äitien päivänä. Ulkomaanmatkalla tyttäreni on ollut kerran (vanhempani kustansivat minulle, tyttärelleni ja veljelleni matkat Kreikkaan 20v hääpäivänsä kunniaksi). Vaatteet on suurimmaksi osaksi kirpparilta mutta tämän ikäiselle nyt löytyykin vielä hyväkuntoisia ja siistejä. Vuoden päästä on toki eriasia mutta sittenhän minäkin olen taas töissä ja taloudellinen tilanteemme on vähän parempi. Kuitenkin esim juhlamekot ja kengät olen aina ostanut uutena kaupasta. Myös äitini ostelee paljon vaatteita ja leluja lapselleni. Niitä leluja onkin ihan jo liikaa. Kuitenkin varmaan yleisen mieleipiteen mukaan ollaan tänäpäivänä köyhiä.

En tajua miksi Suomessa valitetaan köyhyyttä! Oikeasti täällä ovat kaikki asiat tosi hyvin. Ja ihan suoraan sanoen paskapuhetta on se, että kaikilla pitäisi olla samanlaiset muotikuteet ja vehkeet ettei kukaan vain koe itseään ulkopuolikseksi. On se kumma kun jollain statusmerkeillä on niin iso merkitys joillekin. Pikkusen selkärankaa ihmiset.

Ja tiedän mistä puhun, kun itse olen opiskelija. Erona vain se, että tilillä on 20k. Tulot on kuitenkin tosi pienet, mutta idea on se, että säästän joka asiassa. Ei mulla ole koskaan uusia vaatteita, kaikki tavarat hommattu kirpparilta, tori.fi:stä tai kavereilta lähes ilmaiseksi puhelimia myöten. En biletä tai käy festareilla tai missään. EIKÄ mua haittaa vaikka elän köyhästi enkä edes koe eläväni köyhästi :) Nautin pienistä jutuista ja ne ovat ihan muita asioita kuin vaikkapa uusi puhelin....

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 21:03"]

"Köyhän perheen lapsi ei koe myöskään pystyvänsä vaikuttamaan omaa elämäänsä." Tää on mun huonon itsetunnon punainen lanka.

[/quote]

Ei kannata elää elämäänsä etsien syitä puutteisiinsa menneisyydestä.

On tosi vaikeaa korjata huonommuuden tunnetta. Olen 27v. Ja 9v asunut omillani ja vasta 5v mun rahatilanne on ollut hyvä. 22v olen elänyt jonkinlaisessa köyhyydessä/

Yksi tuttuni on köyhästä perheessä, jossa oli kolme lasta ja yh-äiti. Hän sanoi teini-ikäisenä, että rahaa meillä ei ole koskaan ollut, mutta rakkautta on riittänyt. Ei vaikuttanut katkeralta köyhyydestä, sisaruksetkin pitivät lämpimästi huolta toisistaan. En sitä sano että köyhyys jalostaa, parempi se on kenen tahansa elää ilman rahanpuutteen aiheuttamaa ahdistusta. Mutta jos perhe on vähävarainen, niin ei se myöskään sitä tarkoita että elämä on aivan paskaa nyt ja ikuisesti.

Joku yllä väitti, että kaikilla oli 70-80-luvuilla tasaisen tiukkaa. Ei tasan ollut.

Olen itse 80-luvun lapsi, vanhemmat pienyrittäjiä. Meillä ja muillakin kavereilla (vanhemmat ansiotöissä/yrittäjiä/maanviljelijöitä) oli ainakin ihan hyvät oltavat. Tilava omakotitalo, omat huoneet, matkusteltiin, ostettiin tavarat ja vaatteet uutena kaupasta, vanhemmilla sisaruksilla omat autot 18-vuotiaasta alkaen, kesämökki, moottoriveneet, erilaisia harrastuksia. En muista, että juuri kukaan kaveri olisi ollut hirveän köyhistä oloista. Muutamassa perheessä meidän kylällämme oltiin kai tiukilla, mutta tämä johtui varmaan joko lapsiluvusta (4 lasta tai enemmän) tai perheenpään alkoholismista/työttömyydestä. Todella köyhiä meidän kylällä oli oikeastaan vain osa eläkeläisistä, "normaaleilla" työssäkäyvillä perheillä meni oikein hyvin.

Vasta 1990-luvun lama vaikutti sitten monien tulotasoon aika rankasti, se olikin sitten ihan erilaista aikaa. 1980-luku oli ihan hyvää aikaa, ainakin kotipaikkakunnallani, maaseudulla pikkukaupungin läheisyydessä.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 09:07"]

Köyhyys tapahtuu kun aletaan juomaan velaksi eikä välitetä mistään mitään. Työttömillä on aivan liian hyvät oltavat. Uli uli.

[/quote]

Halusit sitten osoittaa kaikille tyhmän asenteellisuutesi ja tietämättömyytesi. No, ei siinä mitään, kun kerran itseäsi ei haittaa.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 23:13"]Mitä kun lapsenne tajuavat että olette köyhiä?
Eivät pääse vaihtariksi tai kokemaan muuten vaan suuria elämyksiä?
[/quote]
Mä en kyllä edes halunnut vaihtariksi, vaikka oliskin ollut rahaa. Onko tuo nyt joku hyvä esimerkki hyvän elämän mittarista? Jos nuoren suuri unelma on päästä vaihtoon, hän voi vaikka säästää sitä varten. Ymmärrän kyllä ettei nuorillekaan aina ole töitä, mutta kaikkea kivaa ekstraa elämässä ei voi eikä tarvitsekaan saada.