Annoin lapseni adoptioon, sain häneltä kirjeen:

"Äitini antoi minut pois heti synnyttyäni. Ymmärrän ettei hänestä olisi ollut äidiksi, olihan hän vasta 14-vuotias minut saadessani. En ole vihainen siitä, että hän antoi minut pois. Olen vihainen siitä ettei hän etsinyt minua jälkeenpäin. Miksi? Tiedän kuka äitini on, hän ei tiedä minua tai minun tietävän. Hänellä on lapsia, hän ei antanut heitä pois. Sisaruksillani on äitini, on perhe. Syntymäpäiväjuhlat, äiti puhaltaa haavaan jos kaatuu vaikka pyöräilessä, äiti lohduttaa jos on paha olla. Minua ollaan pompoteltu lastenkodista toiseen enkä koskaan ole tuntenut oloani turvalliseksi, rakastetuksi tai kuuluvani jonnekkin. Minulla ei ole koskaan ollut perhettä. Minulla ei ole koskaan ollut kavereita. Miten ehdit saamaan kavereita ja perheen, kun muutat neljän kuukauden päästä taas toiselle paikkakunnalle. Aina olen luullut, että minussa on jokin vikana. Olen aina ollut yksin. Kukaan ei ole ollut lohduttamassa, kun minulla on paha olla. Elämäni alkoi yksin ja kuolen yksin. Miksi, äiti?" Tämän kirjeen sain lapseltani, jonka annoin adoptioon. Oletan ainakin sen olevan lapseltani. Nykyisin tämä lapsi olisi 26-vuotias (syntyi 16.10.1988). Lastenkodeista ei enää apua, kun täysi-ikäinen ihminen. Haluaisin löytää lapseni, vastata hänen kysymyksiinsä. Miten voisin löytää hänet? Tiedän etunimen ja syntymäajan.