Naiset katkeroituvat vanhetessaan

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 08:52"]

Mun kohdalla totta. Olen epäonnistunut niin monessa: työelämä, seksi, ulkonäkö, kunto, sosiaalinen elämä, harrastukset. En ole saanut toteutettua oikein mitään itseäni koskeneita haaveita ja toiveita. Lapsista olen onnellinen, mutta ei elämään enää mitään puhtaasti omaa mahdu ilman sovittelua ja kompromisseja. N39

[/quote]

Muista: olet nuori vielä ja voit tehdä paljon muutoksia asioihin. 

Joitakin vanhempia, katkeria naisia olen tavannut. Heille on yhteistä se, että ovat eläneet elämäänsä muiden kautta, uhranneet liikaa itseään, eivätkä ole uskaltaneet tehdä omia ratkaisuja, vaan ovat eläneet muiden odotusten mukaan. Kun mies juo, on paha olla parisuhteessa ja sen takia terveyskin mennyt, niin sitten ollaan katkeria niille, joilla asiat tuntuvat sujuvan.

Itse olen 46-vuotias. En ole kaikessa onnistunut elämässäni, mutta paljon on hyvääkin. Tunnen nykyään kiitollisuutta siitä, mitä minulla on. Olen tehnyt kipeitäkin ratkaisuja ja kärsinyt syvästi, mutta nyt elän todella hyvää ja seesteistä aikaa: on ystäviä, miesystävä, aikaa ja rahaa. Elämä on ihanaa :).

Niin se huomauttaa roskasta toisen silmässä, vaan ei huomaa samaa omassaan. Eli tokkopa täälläkään kukaan semmoinen huutelee toisten katkeroitumisesta, jolla ei itsessään tuota katkeroitumisen kuormaa ole.

missäköhän näitä katkeria, hankalia, kateellisia keski-ikäisiä naisia oikeen on? Erityisesti näin nuorena naisena mulle jatkuvasti jankutetaan kuinka +40v naiset käyttäytyvät huonosti mua kohtaan. Tämä kumpuaa luonnollisesti siitä faktasta, että tuossa iässä ei pysty hyväksymään sitä faktaa, että ympärillä on nuorempia ja kauniita. Just. Jännä juttu, kun itse olen saanut osakseni vain hyvää asiakaspalvelua, ystävällistä mutta asiallista kohtelua esimiehiltä ja hauskoja juttukavereita kuntosalin pukuhuoneessa.

Mun mielestä +40v naiset on just parhaita. Hauskoja, tuntevat realiteetit mutta samalla oman arvonsa, äidillisiä, eläneitä. Ei mitään sieluttomia kiiltokuvia. Itse ihailen erityisesti sitö paljon parjattua tyyppiä, joka yhdistää perheen ja uran. Ja viel oikeasti hyvän uran. Bossladies (;

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 23:27"]

Asiakaspalvelu ja keski-ikäiset naiset.. siinä voi olla myöskin sellainen kulma, että keski-ikäinen nainen osaa ja uskaltaa vaatia sen palvelun. Ja ehkä hieman paheksuu töppöasiakaspalvelijoita. Halusin istua ravintolassa ikkunapöytään, paras pöytä koko ravintolassa mutta se oli siivoamatta. Emmin siinä ystävieni kanssa että menisikö vaan, tässä olisi mukavinta. Nuori tyttö huusi tiskiltä että teidän pitää odottaa että ehditään siivoamaan pöytä. Mikäpä siinä, odottelin rauhassa mihinkään liikkumatta, lueskelin listaa ja juteltiin. Tyttö tuli naama kireänä siivoamaan. Sai sitten ihan samaa asennetta meidän pöydältä. Ei hymyä, ei tervehdyksiä, mennään hänen valitsemallaan linjalla. Oli hieman kysymysmerkkinä siinä lopussa. Minua ei kiinnosta olla kohtelias jos tarjoilija alkaa näyttämään asennetta heti kun joku ei mene hänen kaavansa mukaan. Tämä on suurin syy miksi toisinaan olen tympeä asiakas.

[/quote]

Hyi saatana mikä asenne. Jos toinen ei ole edes sanonut mitään ilkeää, vaan ei nyt sattunut hymyilemään, niin tarvitse itse ruveta epäasialliseksi. Ei ihme, että täällä kaikki vituttaa.

Riippuu varmasti elämäntilanteesta. Jos tekee yksitoikkoista konttorityötä, se puuduttaa ja saa ajattelemaan miksen nuorena sitä ja tätä. Toisaalta, jos elämässä on vaikeuksia, se saa ajattelemaan samalla tavalla. 

Kaikki naiset vanhenee, sitä ei voi estää, paitsi jos ei kuole nuorena. 

Kun oot raatanu ja tehny kahtavuoroa(toisen kotona toisen työelämässä) ja ei mieheltä ole kiitoksea sanaa kuullut niin kyllä siinä katkeroituu. Olet hoitanut ja kasvattanut lapset oikeastaan yksin ja mies vie sitten aikuisista lapsista kunnian.Ja kun mies sitten  jää ennenmin eläkkeelle ja keittää sulle kahvit kun tulet töistä, kaikki kehuu,että onpa siinä ihana mies. Kukaan ei sano sinulle ,että olet mahtava kun jaksoit kantaa ja synnyttää lapset. Hoidit niitä pienenä kotona,vei ne aamuisin tarhaan tai kouluun, menit töihin, tulit töistä kaupan ja tarhan kautta,teit ruuat, siivosit keittiön, veit lapset harrastuksiin, katsoit että koululäksyt on tehty, siivosit , tiskasit, pyykkäsit itsesi hulluuden partaalle ja aina väsyneenä huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Mitään arvostusta et ole saanut. Pahimmassa tapauksessa mieheltä haukut,että olet laiska ja huono äiti. Vähemmästäkin karkeroituu. Liiasta työmäärästä jota ei kukaan arvosta. Koska tuntuu,että vain miesten hommat ovat arvokkaita.Vaikka ne ei tekin muuta kuin vaihtaisi auton renkaat ja tekisivät lumityöt.

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 23:00"]On se tavallaan totta. Nuorena sitä luulee, että maailma on avoinna ja kaikki mahdollista, sen kuin tartut tilausuuksiin ja kaikki on itsestä kiinni. Myöhemmin sit tajuat, että sua pidättelee samat rakenteelliseet esteet kuin äitiäsi.
[/quote]

Näin se monen tapauksessa on. Mitä vanhemmaksi tulee sen enemmän mahdollisuudet rajoittuvat. Myös se oma luokkatausta tulee vähitellen ymmärretyksi.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 07:54"]Kun oot raatanu ja tehny kahtavuoroa(toisen kotona toisen työelämässä) ja ei mieheltä ole kiitoksea sanaa kuullut niin kyllä siinä katkeroituu. Olet hoitanut ja kasvattanut lapset oikeastaan yksin ja mies vie sitten aikuisista lapsista kunnian.Ja kun mies sitten  jää ennenmin eläkkeelle ja keittää sulle kahvit kun tulet töistä, kaikki kehuu,että onpa siinä ihana mies. Kukaan ei sano sinulle ,että olet mahtava kun jaksoit kantaa ja synnyttää lapset. Hoidit niitä pienenä kotona,vei ne aamuisin tarhaan tai kouluun, menit töihin, tulit töistä kaupan ja tarhan kautta,teit ruuat, siivosit keittiön, veit lapset harrastuksiin, katsoit että koululäksyt on tehty, siivosit , tiskasit, pyykkäsit itsesi hulluuden partaalle ja aina väsyneenä huonosti nukuttujen öiden jälkeen. Mitään arvostusta et ole saanut. Pahimmassa tapauksessa mieheltä haukut,että olet laiska ja huono äiti. Vähemmästäkin karkeroituu. Liiasta työmäärästä jota ei kukaan arvosta. Koska tuntuu,että vain miesten hommat ovat arvokkaita.Vaikka ne ei tekin muuta kuin vaihtaisi auton renkaat ja tekisivät lumityöt.
[/quote]
No jo on mennyt roolit vaihtoon. Ehkä tasa-arvo on sittenkin olemassa?

Vastaan:"Älä puhu paskaa!"

Naisia arvostava M.

Katkeroituminen osoittaa kyllä jossain määrin epä-älyllisyyttä, sillä älyllinen ihminen - mies tai nainen - löytää aina uusia mielenkiintoisia haasteita jolloin katkeroitumiselle ei jää aikaa eikä tilaa.

Mun kohdalla totta. Olen epäonnistunut niin monessa: työelämä, seksi, ulkonäkö, kunto, sosiaalinen elämä, harrastukset. En ole saanut toteutettua oikein mitään itseäni koskeneita haaveita ja toiveita. Lapsista olen onnellinen, mutta ei elämään enää mitään puhtaasti omaa mahdu ilman sovittelua ja kompromisseja. N39

Sitä odotellessa.

Tosin olen päässyt katkeruudesta eroon samaan aikaan kuin miehestä. Viimeiset vuodet ovat olleet mukavia, kukaan ei kuvittele että olen hänen äitinsä, lukuunottamatta niitä kahta, jotka ole synnyttänyt.

Voi ollakin. Tämä yhteiskunta ei lainkaan arvosta 40+ naisia

Muutumme katkeroiksi. Miehet alkavat juoda karpalomehua. Kumpi onkaan pahempaa?

Mikäs ihme se on? Yli 40 v nainen on pelkkä yhteiskunnan ongelmajäte.

Se katkeroituminen johtuu miehistä ja heidän sisäänrakennetusta pahuudestaan.

Aijaa, milloin se alkaa, tietää varautua? n46

Se on kuitenkin kaikilla naisilla edessä, myös sinulla.

On se tavallaan totta. Nuorena sitä luulee, että maailma on avoinna ja kaikki mahdollista, sen kuin tartut tilausuuksiin ja kaikki on itsestä kiinni. Myöhemmin sit tajuat, että sua pidättelee samat rakenteelliseet esteet kuin äitiäsi.