Vihaan mun mielisairasta äitiä

Hän on ollut koko elämänsä ajan enemmän tai vähemmän masentunut. Paremmassa kunnossa ollessaan haukkuu minua läskiksi ja rumaksi, isää läskiksi, tuttavia ja sukulaisia laiskaksi ja tyylitajuttomiksi ja kehuu vain kuinka osaa tehdä paremmin kaikki asiat kuin muut laiskamadot. Soittelee mulle joka päivä kuinka teki suursiivouksen, vaihtoi kesäverhot, vaihtoi taas järjestystä kotona. Psyykelääkityksen voimalla siis toimii noin. Sitten kun alkaa huono kausi niin kerjätään sääliä ja itketään miten vaikeaa kaikki on. Ei voi käydä kaupassa kun pelkää, että sinne kuolee, ei voi tehdä ruokaa koska syöminen ällöttää..Äiti on siis saatanan ilkeä, epäluotettava, juoruileva narsistinen paska kun syö masennuslääkkeitä esim. Ketipinor ja masentuneena vain itkee ja valittaa turhanpäiväisistä asioista ja itkee mitä pahaa hän on muka tehnyt. Olen jo vuosia toivonut, että mielisairas äitini kuolee. Pilasi minun lapsuuden tekemällä vääriä valintoja ja on aiheuttanut minulle ja isälleni vitutusta aivan helvetisti. Tekisi mieli katkaista välit, mutta pelkään jääväni ilman perintöä ja oikeutta käydä kesämökillä. Veljeäni äiti palvoo. Oli helppo ja terve lapsi. Minä en ollut kumpaakaan. Äitini tekee valjeni eteen mitä vain. Ei kiinnosta eikä vaikuta millään lailla se että veljeni on sairas pervo. Ei siitä sen enempää. Muita jotka toivoo paska äitinsä kuolemaa ?