Lue keskustelun säännöt.
Pitäisikö lopettaa työnteko, tuntuu, että en kestä enää stressiä
15.06.2015 |
Olin töissä aika pitkään, sitten poissa muutaman vuoden. Nyt kun olen palannut työelämään, tuntuu, että stressi on suunnaton. Työasiat pyörivät kotonakin mielessä ja ahdistaa jatkuvasti. Mietin lopettamista ihan terveydellisistä syistä, lääkekaappiin on kertynyt nukahtamislääkkeitä, masennuslääkkeitä, kipulääkkeitä sen jälkeen, kun palasin töihin. Katson juuri niitä ja mietin, onko tässä mitään järkeä. Onko?
Kommentit (16)
IT-ala/ projektityö. Etenkin jatkuvat deadlinet koen erittäin kuluttaviksi. Ehkä olen väärällä alalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko nyt olet poissaolosi jälkeen ollut työelämässä?
Sehän ottaa aikansa, ennen kuin olo tasoittuu. Itse vaihdoin työpaikkaa 10v jälkeen. Nyt uudessa ollut 4kk ja helpottaa. Alkuaikana se epävarmuus ja opettelu, sosiaaliset asiat jne. on kyllä raskasta.
Jos ei ole taloudellisessa mielessä ihan pakko tehdä työtä, niin lopeta ihmeessä. Nykypäivän työelämä on sairasta jatkuvine YT-neuvotteluineen ja järjettömin vaatimuksineen. Itselläni alkoi nämä paskanjauhamiset "yhteiskuntasopimuksesta" ja "yhteisistä talkoista" ottaa siihen malliin päähän, että taidanpa heittää itsekin hanskat tiskiin. Ostovoima vaan heikkenee, työkuorma lisääntyy ja työaika uhkaa pidetä. Shiiiit, pitäkää tunkkinne.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 21:57"]IT-ala/ projektityö. Etenkin jatkuvat deadlinet koen erittäin kuluttaviksi. Ehkä olen väärällä alalla.
[/quote]
Mäkin paloin loppuun IT -alan PM:nä. Ihan järkyn stressaavaa :(
Niin. Siis taloudellisista syistä ei olisi pakko tehdä tätä, tavallaan siihen vaikuttaa sekin, kun "pitäisi olla kiitollinen, että on töitä" jne. Mutta olen alkanut vakavasti epäillä, onko tämä minun alaani, vaikka olenkin hyvä siinä. Taitaa olla kolmas Stilnoct-resepti menossa. Lääkäri suositteli taas työterveyspsykologille juttelua, mutta omassa mielessäni kytkimen nostaminen on ainut oikea vaihtoehto. Tämä työ vaan on luonteeltaan stressaavaa, enkä pysty olemaan ottamatta sitä stressiä.
Pahinta on työvälineiden, softan jatkuva epätäydellisyys ja muut omasta itsestä riippumattomat asiat, jotka kuitenkin vaikuttavat omaan työhön. Tällä hetkellä tämä on minusta ihan epäinhimillistä rääkkiä ja loparit ovat vakavasti harkinnassa. On kuitenkin vain yksi elämä ja yksi terveys....
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos työssä ei pysty käymään ilman lääkkeitä, on parempi lopettaa tai vaihtaa toisenlaiseen työhön, joka ei stressaa. Tämä on minun kriteerini, jota olen itse noudattanut.
Lopeta ihmeessä. Toivottavasti paikkasi saa joku, joka tarvitsee kipeästi työpaikan. Ei tuossa tilanteessa kannata itseään ihan piippuun vetää, varsinkin jos pystyt taloudellisestikin olemaan tekemättä töitä. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, kyllä IT-ala on todella väärä paikka, jos on stressaantuvaa sorttia. Itse olen katsellut tätä alaa nyt 20 vuotta ja tiedän, että uhrautumista ja ylisuorittamista ihaillaan ja jopa edellytetään. Pidemmän päälle parhaiten ovat kuitenkin pärjänneet ne pikkuisen laiskat, kapinalliset ja sääntöjä kyseenalaistavat tyypit, jotka vaan eivät suostu ottamaan työtään liian tosissaan ja osaavat pitää puolensa oman vapaa-aikansa suhteen. Tiedän myös tyyppejä, jotka ovat oppineet ottamaan rennommin joko kantapään kautta burnoutin läpikäyneinä tai ihan vaan iän myötä viisastuneina. Stressinhallintaa voi opetella, siihen löytyy paljon kursseja, kirjoja ja valmennuksia. Suosittelen lämpimästi, ellei alan vaihto houkuttele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt vaan koulunpenkille. Hae opintovapaalle (sitä saa vaikka työväenopiston käsityökurssille) ja pätevöidy johonkin alaan joka kiinnostaa enemmän. Projektijohtaminen sopii hyvin muillekin aloille, joten jokin muu substanssi tuohon rinnalle niin työllistyt jatkossakin.
Ja LISÄKSI vaikka mindfullness -koulutukseen. Sen avulla pystyt rauhoittumaan ja hallitsemaan stressiä.
Tsemppiä. Itsellä paluu hektiseen työelämään syksyllä, ja nyt jo jännittää miten menee. Aika rankkaa oli ennen kuin jäin pois, ja jotenkin luulen ettei kiire töissä ole helpottanut. Onneksi pääsen hieman toisenlaiseen tehtävään, toivottavasti se ei olisi niin kuluttava kuin aiempi.
Niin...kiitos kaikille hyvistä neuvoista. Luulen, että jonnekin muualle minun on suuntauduttava. Ellen sitten kykenisi ottamaan hieman lunkimmin näiden asioiden kanssa, kuten joku suositteli. Mutta jotenkin tuntuu, että sympaattinen ja parasympaattinen hermosto yrittää kertoa minulle: sinun paikkasi ei ole täällä.Ja jokin pieni kiltti ääni sisälläni sanoo, että mutta kun minut perehdytettiinkin tähän ja minkä valtavan aukon jättäisinkään -kaikki jonkin verran epärelevantteja ajatuksia.
Nyt on aika vihdoin ajatella omaa parastaan. Se on loppu nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, aloituksesi olisi voinut olla minun, täsmälleen sama jama & pohdinnat päällä. Ja Stilnoctit ja rauhoittavat käytössä : ( jotta selviää.
Minä aion irtisanoutua. Senkin teen projektien ehdoilla ja melkeinpä halveksin itseäni tämän ylitunnollisuuden takia...
Hyvä kirjoitus yllä tuo 20 v alalla ollut. Kapinalliset ja välillä lomaakin pitävät tosiaan pärjäävät pisimpään ja voivat parhaiten.
Onneksi olkoon AP hyvästä päätöksestä, minä teen saman! Vaihdetaan alalle jossa ei tarvitse lääkitä itseään kestääkseen paineen. Sulla on vielä terveyskin, minä olen sen jo stressillä osin menettänyt, mutta en katkeroitunut: sapattivapaalle ja lenkkarit jalkaan. Maksamaan velkaa laiminlyödylle itselleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 22:51"]
Niin...kiitos kaikille hyvistä neuvoista. Luulen, että jonnekin muualle minun on suuntauduttava. Ellen sitten kykenisi ottamaan hieman lunkimmin näiden asioiden kanssa, kuten joku suositteli. Mutta jotenkin tuntuu, että sympaattinen ja parasympaattinen hermosto yrittää kertoa minulle: sinun paikkasi ei ole täällä.Ja jokin pieni kiltti ääni sisälläni sanoo, että mutta kun minut perehdytettiinkin tähän ja minkä valtavan aukon jättäisinkään -kaikki jonkin verran epärelevantteja ajatuksia.
Nyt on aika vihdoin ajatella omaa parastaan. Se on loppu nyt.
[/quote]
hei ap. täällä on entinen kohtalotoverisi. ehdin olla alalla, jolla stressaannuin burnoutiin asti kaksi eri kertaa.olin tosi hyvä työssäni, lisäksi mieletön suorittaja, ja sain kiitosta ja tunnustusta moneltakin taholta. jossain vaiheessa oivalsin, että olen väärällä alalla, enkä edes pidä työstäni. irtisanouduin, vaikka jossain takaraivossa piipittikin tuo tunne, että jätän suuren aukon siihen kohtaan, josta irtisanoudun. mutta yllätys sllätys, entinen firma porskutteli eteenpäin ilman minua oikein mainiosti. kukaan meistä ei ole työelämässä korvaamaton. mutta meillä on jokaisella vain tämä yksimelämä, joka on meille korvaamaton.
puolisen vuotta käytin uudelleen orientoitumiseen, täydennyskoulutuksiin vähön enemmän. nyt olen jo neljättä vuotta työssä, josta todella pidän. tässäkin työssä on stressiä, mutta hyviä puolia paljon ja työn sisältö mielenkiintoista ja mielekästä.
nuo stressinhallintakeinot jne on tosi hyviä, jos työ sinänsä on sinusta kiinnostavaa. mutta jos tunnet olevasi väärällä alalla, siihen ei mindfulness-kurssi tai jooga auta :-)
Ottakaa nyt ensin opiskeluvapaata tai virkavapaata ennen kuin kokonaan irtisanoudutte.
vähän itelle liikkumavaraa, jos se on mahdollista. Ettei aja itseään liian pieneen rakoon. Ja se mindfullness on hyvä. Ja metsä rauhoittaa.
Ala?