Mistä ei-välttämättömästä olette luopuneet?

Onnellisuudesta
Päätin luopua kaikista omista haaveista ja unelmista ja elää vain muita varten. Tästä eteenpäin suoritan elämää kunnes se loppuu. Jospa loppuisi miehen ja lasten kitinät kun uhraudun heidän vuokseen.

Tietoisesti, ei taloudellisista syistä, olen luopunut televisiosta, alkoholista lähes kokonaan (ehkä kerran vuodessa tulee olut pullo nautittua), yhteydenpidosta ystäviin ja useimpiin sukulaisiin, hammaslääkärin ja gynekologin tutkimuksista ja hoidoista.

Sanomalehti, matkustaminen, ooppera

Palaa saippua maksaa jotain 70 senttiä parhaillaan ja kestää yhdellä ihmisellä aika kauan. Saahan siitä vuodessa pari-kolme euroa säästöä, perheellinen ehkä vitosen. Itseäni ärsyttää, kun konetiskiaineet tuntuvat jauheina häviävän ja muuttuvan tableteiksi. Voisi tietty säästää tiskaamalla käsin. Mutta laitan yleensä ainetta 1/3 suosituksesta ja puhdasta tulee, astioita en huuhtele, mutta pyyhin tarkkaan tähteet biojätteisiin. 

Lehtitilaukset, ulkomaanmatkat, huvikseen shoppailu, sisustaminen... onneksi noista mikään ei ole ihan välttämätöntä ja kodin kerkesin laittaa nätiksi ennen kuin talous alkoi tiukentua. Eettiset ja terveydelliset syyt taas ovat ensisijaisesti syynä miksi olen luopunut lihasta, maustetuista jugurteista,eineksistä ja ylettömästä herkuttelusta.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:18"]

Palaa saippua maksaa jotain 70 senttiä parhaillaan ja kestää yhdellä ihmisellä aika kauan. Saahan siitä vuodessa pari-kolme euroa säästöä, perheellinen ehkä vitosen. Itseäni ärsyttää, kun konetiskiaineet tuntuvat jauheina häviävän ja muuttuvan tableteiksi. Voisi tietty säästää tiskaamalla käsin. Mutta laitan yleensä ainetta 1/3 suosituksesta ja puhdasta tulee, astioita en huuhtele, mutta pyyhin tarkkaan tähteet biojätteisiin. 

[/quote]

Itse käytän ruokasoodaa tiskikoneessa. Pari teelusikallista per koneellinen ja puhdasta tulee. On paljon halvempaa ja ekologisempaa kuin konetiskiaineet.

Lasten hankinnasta, auton hankinnasta, muiden puolesta uhrautumisesta ja ikävistä velvollisuuksista.

Tupakointi, uudet vaatteet, hieroja, kasvohoidot, hiusten värjäys, sisustaminen, aikakaus- ja sanomalehtitilaukset, kirjojen ostaminen.

Nyt vähän hämmästyin itsekin, miten monesta asiasta olen luopunut. Olen ihan keskituloinen, mutta kun rahat ei nykyään enää riitä mihinkään.

Seksistä

Kulttuurimarksismista. Ei enää vihervasurit rahasta, vaikka naamioituisivat Amnestyksi!

Ystävistä.

Jokaiseen maahan muutettuani olen aktiivisesti pyrkinyt saamaan ystäviä. Lasten ollessa pieniä, se olikin aika helppoa. Nykyisessä asuinmaassani ystävystyin kahden naisen kanssa, mutta pian selvisi heidän molempien haluavan minusta vain rahallista hyötyä ja oman statuksensa nostoa. Vaivihkaa etäännytin heidät, enkä oikeasti kaipaa heidän seuraansa. Vielä saatan kuskata heidänkin lapsiaan matkalla samaan tilaisuuteen ja vastata tekstiviesteihin, mutta kotini ovet ovat suljetut heiltä. Lapset saavat käydä meillä, mutta myös lapseni ovat vaivaantuneita ja harvoin haluavat heitä kylään. Olen ystävällisissä väleissä kaikkien lasteni kavereiden vanhempien kanssa, mutta en enää hae ystäviä, käy lounastapaamisissa saati kutsu heitä kotiini.

Tiedän meidän taas muuttavan uuteen maahan n. kahden vuoden päästä, joten mitä järkeä on edes ystävystyä? Pitää kuitenkin luopua pian heistä. Facebookissa pidän harvakseltaan yhteyttä aikaisempiin ystäviin, mutta hyvin pintapuolisesti. Kun ei ole mahdollisuutta tavata fyysisesti, niin helposti ystävyys kuihtuu tuttavuudeksi.

Olen asian kanssa sinut ja lasteni tullessa teini-ikään löytänyt mahtavat keskustelukumppanit heistä. Mitenkään kavereina en heitä kohtele, olen silti äiti ja lapset ovat lapsia. Mutta se mieletön elämänjano ja tuoreet näkökulmat omiin jumittuneisiinkin asenteisiini ovat kyllä kaikkien synnytystuskien arvoiset. 

En silti elä elämääni lasten kautta tai estä heitä itsenäistymästä. Minusta on mukavaa, kun lapsi tulee kotiin myöhään illalla harrastuksestaan tai kavereiden luota, käy antamassa halin ja kertomassa pintapuolisesti päivästään. Tai suikauttaa suukon ja käskee jatkamaan uniani. 

Ystäviin ei kokemusteni mukaan voi luottaa yhtä vankasti, kuin ydinperheeseen. Siksi eivät ole niin välttämättömiä. Oma äitini hylkäsi minut ollessani teini, mutta näen tuon yksittäistapauksena. Äidit rakastavat lapsiaan (ja lasten isää) ehdoitta, aina ja ikuisesti. Ainakin näin meillä.

Luopuminen ei ole aina tuskaa, vaan voi olla myös positiivinen ja kasvattava kokemus.

Ps. Olen siis luopunut äidistänikin, hänen tahdostaan. Mutta se asia on jo niin vanha, ettei edes tullut ensimmäisenä mieleen. Olen kannustanut teinejäni ottamaan yhteyttä isoäitiin, jota eivät ole siis koskaan tavanneet. Toistaiseksi vasta miettivät asiaa. Varmasti omien lasten myötä kiinnostus omaa mummaa kohtaan heräilee? Asia on kuitenkin heidän harkinnassaan ja minua ei tarvitse heidän edes koskaan mainita äidilleni. 

Alkoholista.

Miehistä.

Televisiota ei ole eikä mikroaaltouunia, hyvin olen tullut toimeen ilman ja herkkuja, limsaa ja mehuja en ole ostanut pitkään aikaan, enkä enää kaipaa. 

Sanomalehdestä ja vessapaperista. Hoidan pyyhkimiset käsisuihkulla ja pyyhkeellä.

Sanomalehteä en tosin vessassa käyttänyt.

Luovuin kotimaisesta röllistä ja importtasin tilalle 18 vuotiaan aasialaisneidon. Toimii.

Asunnpienessä vuokrakämpässä lapsen kanssa. Kokonaisneliöt 42. Auto on 12v vanha. Kampaajalla läyn muutaman kuukauden välein, itse värjän tukkaa joskus. Kosmetologille ei enää varaa eikä hierojaan. Lehtiä ei tule. Vaatteita en suuremmin ostele.

Autosta. Tehtiin laskelmat ja todettiin, että me käytetään autoa niin vähän, ett vuokraaminen ja taksilla ajelu tulee halvemmaksi. 

Autosta. Asun suurehkossa kaupungissa, keskustan tuntumassa. Ei vaan ollut järkevää, hyöty/kulut liian pieni.

Sanomalehtitilauksista. Kesälomamatkoista. Keittiöremontista. Konserteissa käymisestä. Kuntosalijäsenyydestä, toisesta autosta.. Voih, lista on loputon, kun rahaa on vähän ja lapsille pitää turvata tärkeimmät; ruoka ja lääkkeet sekä lämmin koti. Kaunista siitä ei saa ilman remonttia, mutta nyt ei ole rahaa.