Lue keskustelun säännöt.
Nolottaako jokin kasvatukseen liittyvä asia!
15.06.2015 |
Minua nolottaa se, kun esikoinen oli 10 kk ja pisteli hiekkalaatikolla hiekkaa suuhun, enkä kieltänyt häntä! Tuttava lastentarhanope sattui näkemään ja kysyi aidosti hämmästyneenä, miksen kiellä tai estä lastani. Olin juuri lukenut lehtijutun, jossa kirjoitettiin, että lapsen pitää antaa maistelemalla tutustua ympäröivään maailmaan :)
Kommentit (68)
21 jatkaa. Saattaa olla, että meille on sattunut erikoisia kasvattajia molempien sukuun. Minun vanha mummoni sanoi samalle esikoispojalleni, että jos pään työntää veden alle, sinne voi hukkua ja jäädä ikuisiksi ajoiksi. Minä pyörittelin silmiäni ja sanoin, että meidän poika on kylläkin käynyt uimakoulun ja niissä nykyisin opetellaan ihan ensin sukeltamaan. Poika kysyi jälleen jälkikäteen, onko ihan varma, että hän ei huku, jos panee päänsä veden alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerron 5 vuotiaalle lapselleni asiat niin totuuden mukaisesti kuin mielestäni sen ikäiselle on sopivaa.
Meillä on puolen vuoden aikana ollut 3 hautajaiset, lisäksi lemmikki kissamme kuoli. No, olimme hakemassa kissan tuhkia eläinlääkäristä bussilla.
Olin selittänyt lapselle että kissa vietiin eläinlääkäriin josta se viedään tuhkattavaksi. Tuhkaaminen onnistuu kun kissa laitetaan eläinten tuhkausuuniin. Se ei satu kissaa koska se on kuollut. Ihmisten hautajaisissa lapsi näki kuinka 2 vainajaa laitettiin multiin arkkuineen.
Hän kysyi että mitä mummille tehtiin kun se arkku vaan jäi kirkkoon. Sanoin että hänet tuhkattiin. Nokkelana muksuna hän toitotti bussissa "me mennään hakemaan meidän kissaa joka on pistetty grilliin! Mummikin pistettiin grilliin ja sitten purkkiin".
Ihan oikeassahan lapsi oli mutta termit olivat väärin.. Kyllä aika moni mulkoili minua vihaisesti.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:54"]21 jatkaa. Saattaa olla, että meille on sattunut erikoisia kasvattajia molempien sukuun. Minun vanha mummoni sanoi samalle esikoispojalleni, että jos pään työntää veden alle, sinne voi hukkua ja jäädä ikuisiksi ajoiksi. Minä pyörittelin silmiäni ja sanoin, että meidän poika on kylläkin käynyt uimakoulun ja niissä nykyisin opetellaan ihan ensin sukeltamaan. Poika kysyi jälleen jälkikäteen, onko ihan varma, että hän ei huku, jos panee päänsä veden alle.
[/quote]
Kyllä munkin mummo opetti, että jos pään laittaa veden alle, hukkuu. Eikä ollut lupa kesällä uimarannalla uida missään, missä jalat ei yllä pohjaan. Olin varmaan 13-14, kun mummo huusi laiturilta, että yhtään syvemmälle ette mene. Vettä oli siinä laiturin päässä johonkin rintaan asti, jos sitäkään. Nämä jäi hyvin mieleen, koska olin mummolassa yleensä monta viikkoa putkeen kesäisin, kun vanhempien kesälomat oli vasta heinäkuussa.
Minua äitinä nolottaa kirosanat ja tuhmat ilmaisut. Kun oltiin eskarin kevätjuhlissa kahvilla ja joku pudotti lasin, minun lapseni huusi: "Katso äiti, tuo lasi meni ihan paskaksi!" Kävin nolona kuiskaamassa, että ei tuollaista kielenkäyttöä tai lähdetään heti kotiin. Lapsi lupasi, että joo ja juoksi muihin touhuihin. Vähän ajan päästä sieltä leikeistä kuului jälleen: "Katsokaa kaikki, kuinka tämä pommikone törmää vuoren seinämään ja menee täysin paskaksi!" Jälleen kävin uhkailemassa, että jos ei peellä alkavat tuhmat sanat lopu, niin heti lähdetään kotiin. Lapsi ymmärsi tämän oikein hyvin.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:56"]Nolottaa se, kun itse räplää kännykkää varmaan monta tuntia päivässä ja lasten en anna pelata kännykällä. Olen huono kasvattaja, enkä osaa näyttää esimerkkiä. Viimeksi jouluna päätin, että kaikkien kännyt menee äänettömälle ja laatikkoon koko aatoksi. Koska anoppini on tottunut saamaan jonkun meistä aina kiinni, hän oli soitellut kymmeniä kertoja ja sydän kurkussa jouluaamuna soitti, mitä meille on tapahtunut, kun ei vastata puhelimiin. Olin siis puhunut hänen kanssaan viimeksi aatonaattona ja kertonut, että vietetään puhelimeton jouluaatto. Ilmeisesti hän oletti kuitenkin, että se ei koske hänen puheluitaan. Nyt harkitsen, pitäisikö viettää myös kännykätön juhannusaatto.
[/quote]
Tämä on niin totta! En pysty yhtään päivää elämään ilman kännykkää ja tv:tä, vaikka lapsilta vaadin, että ei saa pelata/ katsoa telkkua/ katsoa leffoja kuin max. 2 tuntia päivässä. Lisäksi vaadin, että lasten on syötävä siististi pöydän ääressä ja nakerran itse sohvalla tv:n ääressä iltapalaa. Kasvattaminen esimerkin voimalla ei onnistu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:32"]Minua äitinä nolottaa kirosanat ja tuhmat ilmaisut. Kun oltiin eskarin kevätjuhlissa kahvilla ja joku pudotti lasin, minun lapseni huusi: "Katso äiti, tuo lasi meni ihan paskaksi!" Kävin nolona kuiskaamassa, että ei tuollaista kielenkäyttöä tai lähdetään heti kotiin. Lapsi lupasi, että joo ja juoksi muihin touhuihin. Vähän ajan päästä sieltä leikeistä kuului jälleen: "Katsokaa kaikki, kuinka tämä pommikone törmää vuoren seinämään ja menee täysin paskaksi!" Jälleen kävin uhkailemassa, että jos ei peellä alkavat tuhmat sanat lopu, niin heti lähdetään kotiin. Lapsi ymmärsi tämän oikein hyvin.
[/quote]
Tuo on just tuossa iässä erikoista, että jos jotain sanaa kieltää käyttämästä, se tulee vahingossakin suusta. Nuorempi lapsi monesti osaa välttää sen sanan käyttöä, kun kerran sanoo, että se on tuhma ja kielletty sana. Inhottavinta on minusta kasvattajana se, kun pojan kavereita tulee kylään ja kuuluu kiroilua. Sit kun aikuisena menee niitä noin 10-vuotiaita kieltämään, että meillä ei homotella ketään eikä kiroilla, niin sillä ei joskus ole mitään tehoa. Meillä on kuitenkin talossa myös 4- ja 2-vuotiaat lapset ja ohuet seinät. Yhdelle pojalle annoin porttikiellon meille, kun kiroili meidän pihalla leikkiessään. Takaa-ajopelissä ilmaisut suorastaan törkeitä. Kun pidin puhuttelua kiroilusta, asenne oli se, että mitä väliä. Siksipä ei ole enää tervetullut. Minä en hänen vanhempiaan tunne, niin enpä viitsi mennä kertomaan.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 22:12"]Meillä saa liikaa sokeria ja se on todella noloa. Iltapala saattaa olla hedelmä ja jukurtti tai leipä ja maistettu Viilis-viili. Puuroa ei syödä iltaisin, kun lapset ei osaa syödä sitä ilman hilloa tai sokeria. Vaikka yritän karsia pullat pois ruokavaliosta, isovanhemmat oikein tuputtaa jotain lettuja ja pullia. Jäätelöä tarjoaa mummi joka päivä, kun lapset käy siellä. Jouluna oltiin siellä 4 päivää ja lapsilla oli jatkuvasti pipari suussa, suklaakonvehdit nimittäin rajoitin aattoon ja joulupäivään.
[/quote]
No niin meilläkin! Nyt kun olivat kesäleirillä arkiviikon, siellä oli tarjottu jotain mehukatti-mehua kahdesti päivässä. Viime viikolla oli kaverisynttäreillä syöty kakkua ja karkkia myös. Viikonloppuna käytiin kylässä, jossa oli täytekakkua. Tänään oli lapsi saanut kaverin luona suklaajäätelön. Aivan järkkyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttää ja nolottaa se, että olen jahkailija. Kun lapsi kysyy jotain, mietin ja harkitsen. Minun on vaikeaa päättää asioita nopeasti. Olen hyvä kuuntelija ja suhtaudun rauhallisesti tilanteisiin. Kerran jahkailin ja pohdin uimahalliin menoa niin kauan, että lippukassa oli menossa kiinni, kun uimahallille päästiin. Jahkailun vuoksi olen nytkin kotona, koska en osannut päättää, lähdenkö mukaan kylään vauvan kanssa vai en. Lähtivät ilman meitä. Yritän kasvattaa lapseni sellaisiksi, että eivät jäisi jahkailemaan kaikkia asioita.
Nolottaa se, kun itse räplää kännykkää varmaan monta tuntia päivässä ja lasten en anna pelata kännykällä. Olen huono kasvattaja, enkä osaa näyttää esimerkkiä. Viimeksi jouluna päätin, että kaikkien kännyt menee äänettömälle ja laatikkoon koko aatoksi. Koska anoppini on tottunut saamaan jonkun meistä aina kiinni, hän oli soitellut kymmeniä kertoja ja sydän kurkussa jouluaamuna soitti, mitä meille on tapahtunut, kun ei vastata puhelimiin. Olin siis puhunut hänen kanssaan viimeksi aatonaattona ja kertonut, että vietetään puhelimeton jouluaatto. Ilmeisesti hän oletti kuitenkin, että se ei koske hänen puheluitaan. Nyt harkitsen, pitäisikö viettää myös kännykätön juhannusaatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua nolottaa se kun lapsi kysyy aina kylään mennessä ekana ruokaa, tai sanoo että on nälkä. Vaikka kotona olisi juuri syöty ennen lähtöä. Kaikki varmaan ajattelee että pidän lapsiani nälässä.. :D
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 10:15"][quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 09:54"]21 jatkaa. Saattaa olla, että meille on sattunut erikoisia kasvattajia molempien sukuun. Minun vanha mummoni sanoi samalle esikoispojalleni, että jos pään työntää veden alle, sinne voi hukkua ja jäädä ikuisiksi ajoiksi. Minä pyörittelin silmiäni ja sanoin, että meidän poika on kylläkin käynyt uimakoulun ja niissä nykyisin opetellaan ihan ensin sukeltamaan. Poika kysyi jälleen jälkikäteen, onko ihan varma, että hän ei huku, jos panee päänsä veden alle.
[/quote]
Kyllä munkin mummo opetti, että jos pään laittaa veden alle, hukkuu. Eikä ollut lupa kesällä uimarannalla uida missään, missä jalat ei yllä pohjaan. Olin varmaan 13-14, kun mummo huusi laiturilta, että yhtään syvemmälle ette mene. Vettä oli siinä laiturin päässä johonkin rintaan asti, jos sitäkään. Nämä jäi hyvin mieleen, koska olin mummolassa yleensä monta viikkoa putkeen kesäisin, kun vanhempien kesälomat oli vasta heinäkuussa.
[/quote]
Nyt kun aloin miettimään niin oma isäni oli just tuollainen uimisieni kanssa, että aina pitää ylttyä jalat pohjaan. Olen nyt aikuisiälläkin melko arka vedessä enkä tykkää mennä kovin syvälle, vaikka tiedän, että osaan ja jaksan kyllä uida pitkänkin matkaa. Joskus teininä vähän hävetti, kun kaverit uivat tyyliin keskellä järveä ja minä isän sanat päässä kaikuen uin korkeintaan viisi metriä siitä eteenpäin, missä jalat ei enää yltäneet pohjaan ja käännyin aina äkkiä takasin rantaan päin :D Ainakin meni opit perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole ollut isompien lasten elämässä juurikaan rajoja, kun olivat pieniä, alle 4-vuotiaita. En kokenut tarpeelliseksi kieltää vaikka sohvalla kiipeilyä tai vaatinut pesemään käsiä ennen ruokailua. Joskus meillä syötiin spagettia sormilla olohuoneen lattialla viltin päällä. Nyt kun ovat isompia,vanhin menee jo kolmannelle luokalle, on tuntunut nololta, etten kasvattanut näihin perusasioihin pienempänä. Pienin lapsi on kasvanut alusta alkaen paljon rajoitetummin. Ei ehkä yhtä tiukoilla rajoilla kuin joissain tuttavaperheissä, sillä minusta lapsen pitää saada kokeilla asioita, eikä nukkumaankaan ole välttämätöntä mennä minuutilleen klo 20.
[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 17:25"]Mua nolottaa se kun lapsi kysyy aina kylään mennessä ekana ruokaa, tai sanoo että on nälkä. Vaikka kotona olisi juuri syöty ennen lähtöä. Kaikki varmaan ajattelee että pidän lapsiani nälässä.. :D
[/quote]
Minun poikani kysyy, eikö teillä ole mitään hyvää :) Tytöt eivät koskaan pyydä kylässä ruokaa/juomaa. Saman kasvatuksen ovat saaneet, tytöt omaksuneet hiukka paremmin kyläilysäännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 08:47"]Minua hävettää se, kun uhkailin miestäni avioerolla lasten kuullen. Meillä oli riita, joka koski minun ja mieheni keskinäisiä välejä ja sitä, kuinka hän moittii minua jatkuvasti. Lapset ovat erouhkauksen jälkeen kyselleet, monta kertaa, mitä sitten tapahtuu, jos me isin kanssa erotaan.
[/quote]
Erolla ei saa ikinä uhkailla riidellessä!
Joskus mä ajattelen että pitääkö naapurit/ sukulaiset meitä aivan välinpitämättöminä juntteina kun mun mielestä ei oo esim. niin väliä jos paita menee väärinpäin päälle (tärkeintä että 3v & 5v edes yrittää pukea itse), sukat on eri paria, parhaimmillaan housutkin takaperin. Meidän lapset on saaneet myös syödä hiekkaa, mutta ovat onneksi olleet aika maltillisia :D Olisin varmaan puuttunut jos olisivat oikeen lapioineet sitä suuhun. Lapset myös saavat esim. kiivetä liukumäkeä ylöspäin, pieninkin kiivetä kiipeilytelineessä niin ylös kun uskaltaa, kiivetä puuhun, tökkiä muurahaiskekoa, hyppiä sohvalla... Neuvolan kiinteidenaloitussuosituksia ei ole ehkä noudatettu ihan pilkulleen. Eniten silti nolostelen omia karjumisia, jos tulee sanomista lapsille. (Ja täytyy sanoa että on meillä sääntöjäkin: pitää kiittää, pyytää anteeksi niin että katsoo silmiin, viedä omat pyykit pyykkikoppaan, peliaikaa on 1h lauantaisin, kaikkea ruokaa maistetaan ym..)
Jos joku on jahkailija, niin minun mieheni taas on todella äkkipikainen. Hän saattaa miettiä, lähteekö kirjastoon vai ei ja kahden minuutin päästä vetää kenkiä jalkaan ja sanoo, että muut eivät ilmeisesti lähde, kun kukaan ei ole eteisessä. Jos lapsi ei ole sekunnissa päättänyt, ottaako suklaa- vai mansikkajäätelöä, mieheni ei osta kumpaakaan. Minusta se on noloa, koska joudun menemään uudestaan tekemään tilausta lapsen kanssa.
Minä en tiennyt, ettei päiväkotiin saa viedä omia leluja. En itse ole ollut päivähoidossa lapsena. Kun esikoinen meni hoitoon, hän pakkasi joka ilta reppunsa muutaman lelun ja oikein kannustin, että sitten ei tule paha mieli, kun sinulla on Pörrö-kani ja omat traktorit siellä turvana. Parin viikon kuluttua tarhan täti sanoi vakavana, että meidän lapsi toistuvasti tuo omia lelujaan mukaan. Vaikka ovat puhuneet ryhmässä, että omat lelut pidetään kotona, minun lapseni hakee leikkeihin leluja, jotka ilmestyvät jostain (sieltä repusta tietysti). Ai että nolotti!
[quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 13:41"][quote author="Vierailija" time="17.06.2015 klo 08:47"]Minua hävettää se, kun uhkailin miestäni avioerolla lasten kuullen. Meillä oli riita, joka koski minun ja mieheni keskinäisiä välejä ja sitä, kuinka hän moittii minua jatkuvasti. Lapset ovat erouhkauksen jälkeen kyselleet, monta kertaa, mitä sitten tapahtuu, jos me isin kanssa erotaan.
[/quote]
Erolla ei saa ikinä uhkailla riidellessä!
[/quote]
Kaikki tuon tietää! Siksi varmaan hävettääkin, jos niin on tapahtunut. Mitäs häpeämistä siinä on, jos ei ole mokannut?
Yhtään ei nolota lapsen käytös, mutta joskus aikuisten, jotka kasvattaa. Appeni sanoi esikoispojalleni, että vie hänet tivoliin, kun ei tiedä, milloin hänellekin viimeinen elinpäivä koittaa. Poika kyseli sen jälkeen pitkään, mistä tietää, milloin ihminen kuolee. Paljon myöhemmin vielä jutellessa muisti, että ukki saattaa kuolla ja siksi hän pääsi tivoliin!