Kun minä komennan lasta vaimo kääntyy lapsen puolelle...

Siis vaimo valittaa käytöstäni. En edes käytä väkivaltaa. Mutta huudan välillä. T.ap

Huutaminen on rasittavaa

Joo, mutta kun tavallinen puhekkaan ei tunnu tehoavan. T.ap

Huutaminen on aina väärin. Sopikaa kasvatustavoista yhdessä. Ei mielellään lapsen kuullen.

Muta kyllä minäkin laittaisin huutamiselle pisteen. En huuda, mies ei huuda. Joskus hän liioittelee ja voi joutua alakynteen... Hyvin havoin. Meillä on melko sama linja. Ja sovitaan yhdessä kuinka pitäisi toimia. Onko ok, että lapsi menee johonkin ym. Mutta meillä ei ole mitään tarvettakaan huutaa tai rangaista lasta. Joskus on niinkin, että kun otan lapsen kanssa asian puheeksi, mies sanoo, että se on jo puhuttu selväksi (viimekertainen puhelimen hajoaminen)

Kun mies tekee väärin, menen lapsen puolelle. Ei isän kanssa vedetä samaa köyttä, jos isä tekee ihan päinvastoin kuin on sovittu. Lapselle ei huudeta, sen kuulossa ei ole vikaa. Eikä lapsen kanssa olla tuuliviirejä, jotka tänään lupaa ja huomenna kieltää.

Kuinka et osaa pitää akkaasi kurissa? Akka voi ottaa kakaransa ja lähteä kadulle testaamaan miten onnistuu elämä ilman elättäjää.

Siis onko ap näitä miehiä, jotka huutaa pienelle lapselle pikkuasiasta raivopäisenä? Mulla oli samanlainen ex ja todellakin asetuin lapsen puolelle miehen karjuessa lapselle sekopäisenä. Opettele hillitsemään itsesi aikuinen ihminen!

Väärin tekee, todellaki tuo ettei sit tottele enää mitää eikä sit kyl äitiäänkää. Meillä isä liikaa tehny samaa, et kääntyy mua vastaan et syy oliki mussa ja sen huomaa kahdest vanhemmast mukelost

Meillä vain on silleen, että jos en suostu siihen, että lapsi menee johonkii mihin ihan aihetta kieltää niin lapsi alkaa kiukuttelemaan ja haukkumaan tosissaan minua. Siihen se vaimokin sitten lähtee mukaan, että "niin kyllä se asia tosiaan on niin". T.ap

Onko kasvatuksesi tolkullista? Vaikea vetää yhteistä linjaa puolison kanssa, jos toinen on kärttyinen ja vihapäissään antaa tsiljoona vuotta arestia tai uhkaa ottaa puhelimen vuodeksi pois. Jos sen vaimosi kanssa voi puhua, niin sopikaa etukäteen, mikä sanktio mistäkin rikkeestä on sopiva ja olkaa johdonmukaisia. Näin teistä molemmista tulee uskottavia kasvattajina.

Tietenkin vaimosi tulee olla sun kanssa yhtä mieltä lapsen nähden. Sanokoot sulle sitten kahden kesken, mikäli joku kaivaa mieltä.

Sellaisia naiset on, kieroja juonittelijoita.

Joo, tervetuloa miesten maailmaan. Ja parasta on, ettei naiset edes tajua tekevänsä tuota.

no meillä yleensä aina jos toinen vanhemmista on pinna kireellä turhaan ja huutaa ja räyhää sopimattomasti, niin silloin toinen asettuu lapsen/lasten puolelle... ja minusta tämä on hyvä asia! Sen tähden onkin hyvä että on 2 vanhempaa talossa, niin yleensä molemmat ei ole yhtä aikaa ihan väsyneitä ja sekoja, vaan vuorotellen edes jaksetaan pysyä hyvänä vanhempana. Lapsille tosi harvoin oikeasti tarvitsee räyhätä, yleensä se räyhyn syy on vanhemman sen hetkisessä tilassa. Esim. illalla itseä väsyttää ja alkaa karjua lapselle jollei se nukahda just klo 21. Tässähän ei ole mitään järjen häivääkään. Monesti en itsekään nukahda just tasan jollain kellon lyömällä ja ois karmeeta että mulle sen takia räyhättäis... Tai jollei aamupala maistu, ei aina vaan maistu... Jos lasta harmittaa joku ja hän itkee, silloinkaan ei kannata komentaa vaan ottaa syliin. jne jne... Ratkaisu 98% tilanteissa ei ole se, että aletaan komentaa ja huutaa, vaan ihan muualla. 

Sen sijaan vaimosi ei tulisi toki sinulle nauraa tai lällätellä, vaan vaikka patistaa sinut lepäämään toiseen huoneeseen/ juoksulenkille/ saunaan, jotta saat aikalisän, jos on pinna kireällä. Vaimosi ja lapsesi kunnioittavat sinua jos sinäkin kunnioitat heitä.  

Normimeininki nykyään. Lapsi saa vaimon mielestä komentamisesta "traumoja" ja niin ikään "traumoja" tulee siitä, että aikuinen yrittää olla lapsen suhteen auktoriteetti.

Meillä käy välillä niin myös. Minä olen se äiti. Tiedän, että pitäisi malttaa. Jotenkin vaan se tuntuu niin ylimenevältä ja sitten tavoittelen. Mieheni maltta silloin, kun minä komennon ja tulee minun puolelleni.

kannattaa jutella vaimon kanssa ihan kunnolla ja tehdä jokin suunnitelma noihin tilanteisiin. Se on lapsillekin helpompaa. Muuten menevät sekaisin ja luulevat, että pyörittävät koko perhettä ja alkavat luulla, että heidän pitääkin ottaa vastuu kasvatuksesta.

juttele rauhassa vaimon kanssa. Kerro tuntemuksesi. Ja lukekaa vaikka Jari Sinkkosen kommentteja  tai MLL.

Siis, varmaan luitte tuon 10 viestin se oli siis minulta. Tämä on ihan järjetöntä. Minulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tehdä mitään. Kaiken kukkuraksi vaimo saattaa valittaa, että en ole kiinostunut lapsen asioista. T.ap

Välillä toppuutan miestä kun komentaa muksuja ja yritän keksiä positiivistä asiasta. Mutta en mene lapsen puolelle.. Olen käskeny laskemaan 10ennenkun alottaa mesomaan.. Vanhemmilla pitäisi olla samalinja ainakin lasten nähden tai neuvottelu palaveri. Vaimosi ei tee oikein mutta et sinäkään jos aina huudat

[quote author="Vierailija" time="15.06.2015 klo 20:58"]

Siis, varmaan luitte tuon 10 viestin se oli siis minulta. Tämä on ihan järjetöntä. Minulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta tehdä mitään. Kaiken kukkuraksi vaimo saattaa valittaa, että en ole kiinostunut lapsen asioista. T.ap

[/quote]

Ei siitä oikein saa kiinni. Mikä se teidän tilanne oikein on?

Meillä kans ihan sama tilanne, eikä tarvitse edes HUUUTAA, toisinaan riittää että sanoo lapselle/lapsille asian jämerästi. Tätä vaimo pitää sitten jo "huutamisena", mikä saa mun karvat pystyyn koska en ole HUUTANUT. Tän jälkeen sitten yleensä se huuto alkaakin koska tunnen aikamoista riittämättömyyden tunnetta kun en saa omia muksuja ohjeistaa tähän elämään.

Olen myös huomannut, että kun vaimo ei ole kotona asiat sujuu lasten kanssa miljoona kertaa vaivattomammin. Kukaan ei itke, kukaan ei huuda, asiat vaan sujuu. Mutta vaimo saa aikaan meillä ihmeellisen kaaoksen ja sekasorron. Ja sitten kun vaimo itse huutaa, siis oikeasti HUUTAA pää punasena  niin tämähän on ihan OK tietenkin.  :(