Yltiösosiaalinen mies + introvertti nainen parisuhteessa, olen siis intronainen ja tämä yhtälö rassaa jatkuasti

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kaikista maailman introverttimiehistä valitsit juuri ääriekstrovertin?

Koska ne introverttimiehet eivät arvatenkaan jahdanneet naista yhtä aktiivisesti ja varmasti tällainen vauhdikas ja jännä mies kiinnostaa introverttinaistakin alkuun kovasti, kunnes ne erot alkaa liikaa rassaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, tosin olen kuitenkin sieltä sosiaalisemmasta päästä introvertteja. Meillä toimii erillään asuminen, nähdään kolme päivää viikossa ja lopun aikaa molemmat puuhaa omiaan. Kyllä toi voi toimia jos molemmilla on kunnioitusta ja halua saada suhde toimimaan. Harvemmin sitä kumppania voi etsiä pelkästään jonkin yksittäisen ominaisuuden perusteella, jos löytyy hyvä kumppani niin kannattaa pitää kiinni!

Meillä on myös aikalailla sama tilanne. Vaatii sen, että tosiaan molemmat kunnioittavat oikeasti sen toisen tarpeita ja erilaisuutta. Hommahan ei tietenkään toimi jos toinen edes salaakin ajattelee, että toisen tapa on raskas. Se vaikuttaa sitten siihen suhteeseenkin ja dynamiikkaan. Avoimin mielin vaan ja tasaveroisina jos pystyy elämään niin homma kyllä toimii ok. 

Kuvitteletteko tosissanne, että se ääriextrovertti siellä tyytyväisenä muka olisi loppuajan viikosta jos näette vain kolmena päivänä viikossa. Varmasti tapailee muitakin kuin ystäviään, koska tuskastuu läheisyyden puutteeseen. Mut joo eihän teidän tarvi niistä tietää.

upds

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla sama, tosin olen kuitenkin sieltä sosiaalisemmasta päästä introvertteja. Meillä toimii erillään asuminen, nähdään kolme päivää viikossa ja lopun aikaa molemmat puuhaa omiaan. Kyllä toi voi toimia jos molemmilla on kunnioitusta ja halua saada suhde toimimaan. Harvemmin sitä kumppania voi etsiä pelkästään jonkin yksittäisen ominaisuuden perusteella, jos löytyy hyvä kumppani niin kannattaa pitää kiinni!

Meillä on myös aikalailla sama tilanne. Vaatii sen, että tosiaan molemmat kunnioittavat oikeasti sen toisen tarpeita ja erilaisuutta. Hommahan ei tietenkään toimi jos toinen edes salaakin ajattelee, että toisen tapa on raskas. Se vaikuttaa sitten siihen suhteeseenkin ja dynamiikkaan. Avoimin mielin vaan ja tasaveroisina jos pystyy elämään niin homma kyllä toimii ok. 

Kuvitteletteko tosissanne, että se ääriextrovertti siellä tyytyväisenä muka olisi loppuajan viikosta jos näette vain kolmena päivänä viikossa. Varmasti tapailee muitakin kuin ystäviään, koska tuskastuu läheisyyden puutteeseen. Mut joo eihän teidän tarvi niistä tietää.

Puolisoni tuskin on ääriekstrovertti, mutta eipä tullut seurusteluvuosina mieleenkään, että hän hakisi hellyyttä muilta, koska me vietimme yleensä vain viikonloput yhdessä (etäisyyden takia). Usko tai älä, niin lukemattomille pariskunnille on ihan normaalia viettää yhdessä vain osa ajasta, olivat he ekstroja tai introja, ja olla uskollisia toisilleen. Jotkut jopa avioituvat keskenään muuttamatta koskaan yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä takia kaikista maailman introverttimiehistä valitsit juuri ääriekstrovertin?

Koska ne introverttimiehet eivät arvatenkaan jahdanneet naista yhtä aktiivisesti ja varmasti tällainen vauhdikas ja jännä mies kiinnostaa introverttinaistakin alkuun kovasti, kunnes ne erot alkaa liikaa rassaamaan.

Intromiehenä aika karua kun ekstronaiset haluaa ekstromiehen ja sitten vielä intronaisetkin puhuu jostain tasapainottamisesta tai että "vastakohdat vahvistaa"..

Minä olen ehkä ambivertti, mutta kuitenkin kallistun enemmän introverttiyteen. Mies samanlainen ja meille on tämä juuri sopiva. En kestäisi yltiösosiaalista miestä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä toiminut tällainen combo jo yli kymmenen vuoden ajan. Ei tarvitse ikinä jännittää mitään sosiaalisia tilanteita jne, kun mies hoitaa puhumisen. Eikä meilläkään ramppaa porukkaa, jos haluan olla rauhassa. Koen, että yltiösosiaalinen mies tasapainottaa minun yltiöintroverttiuttani. Hyvin toimii meillä. :)

Jos olet todella yltiöintrovertti, kuten sanot, niin miten tuo käytännössä toimii? Eli istutte jossakin ystävien / ystäväpariskunnan kanssa ja joku kysyy mielipidettäsi vaikkapa aluevaaleista tai olympiakisoista, niin miehesikö alkaa kertoa, että "Meidän Marin näkemys on se, että..."?

Vierailija kirjoitti:

Introvertin ja ekstrovertin suhde vaatii keskustelua ja asian tiedostamista, että se toimii. Itse olen ekstrovertti ja minulla on hyvin introvertti bestis, ja on tosi paljon helpompi ymmärtää toista, kun tietää miten uuvuttavia sosiaaliset kontaktit hänelle ovat, siinä missä minulle puolestaan ihmisten tapaaminen antaa energiaa. Kumpikin joustaa tilanteen mukaan; annan hänelle tilaa ja hänkin osaa astua ulos mukavuusalueeltaan välillä. Ystävyytemme on minulle tärkeimpiä asioita elämässäni, mutta jos puoliso olisi yhtä introvertti, elämä olisi paljon nykyistä mutkikkaampaa.

Ohjeeni ap:lle on, puhukaa. Puhukaa paljon siitä, mikä tuntuu miltäkin, ja tiedostakaa kumpikin se, että olette erilaisia ja koette asioita eri tavalla syystäkin. Sopikaa, että kun on oltu sosiaalisia, on tarpeen levätä ja ottaa rennosti. Tai että välillä ollaan vain rauhallisesti kahden. Ja aivan hyvin voitte myös välillä jakautua niin, että mies menee kaveriensa kanssa ja sinä voit tehdä jotain, mistä tykkäät enemmän. Jaksamista. Voin uskoa, että haasteita arjessa on aina välillä, mutta muista, että et ole yhtään huonompi kuin kukaan muukaan, eikä ole miehesikään. Erilaisuus on rikkautta.

Tärkeä pointti tuossa, että ystävän ja puolison introverttiudet ovat täysin eri asioita käytännön kannalta! Ekstrovertin introverttiystävä voi olla huippujuttu, kun kuvio sopii molemmille, mutta se ystävä on  - vaikkakin tärkeä - niin kuitenkin tavallaan siellä omassa lokerossaan (en tarkoita pahassa mielessä), josta häntä ei välttämättä olla kiskomassa ekstrovertin muuhun elämään. Sen sijaan puolisohan on monesti sellainen, että häneen halutaan tutustua myös, ja pariskunnat kutsuvat toisiaan kylään tai muualle (ainakin pandemian ulkopuolella), eli tässä voi tulla tarve tehdä kompromisseja, että ekstrovertti pääsee riittävästi tapaamaan ihmisiä ja introverttiä ei ole koko ajan odottamassa ties minne, ja kotiin lappamassa porukkaa.  Arvelisin, että tämä voi aiheuttaa kitkaa, jos introvertin käytöstä pidetään epäkohteliaana, tms.

Yhdessä ollaan oltu 28 vuotta. Hän on ulospäin suuntautunut, mä en välttämättä.

Nuorenpana tykkäsin mennä. Paljon käytiin yhdessä, nähtiin ja koettiin. Sitten tuli lapset...

Lasten ollessa pieniä niin vielä mentiin kantoliinat paukkuen pitkin poikin. Tuntui, että jatkuvasti jossain. He pikku hiljaa itsenäistyi ja omat reviirit laajeni, niin tässä vaiheessa mä aloin jämähtämään.

Kyllä mä vielä lasten harrastukset, koulut ja yms yhteiset menot hoidin.

Silloin nuorenakin mun tykkäämät menot oli kohteita, museoita, paikkoja, patikointia, retkeilyä.. Ei niinkään ihmisten parissa ja festareita, kuten mieheni taas tykkäs. Kävin mä sen mukana toisinaan, kun luulin vielä, että on pakko. Keikoilla mä kyllä tykkäsin ja tykkään käydä, mutta harvakseltaan.

Mies on sosiaalinen perhonen. Muusikko ja nauttii huomioista ja esiintymisestä. Hän ei ole sujuvasanainen seuramies, mutta nauttii tutustua erilaisiin ihmisiin ja keskusteluista näiden kanssa. Saa niistä paljon energiaa.

Hän tykkää isännöidä ja kutsua vieraita. Mulle se on aina pieni punainen vaate. Vieraita tietenkin silloin tällöin, mutta kun tää kämppä on toisinaan kuin Muumitalo. Tavallaan kiva lasten kannalta, että heidänkin kaverit ovat aina olleet tervetulleita ja tuntevat nurkat turvalliseksi.

Mä tykkään kiireettömyydestä, nautin rauhasta ja kotoilen. Mä leivon ja kokkaan, koska tykkään. Aina on vierasvaraa ollut runsaasti tarjolla ja sitä nuo perheen touhupeput vieraineen ovat arvostaneet.

Mä saatan laittaa pöydän koreaksi, tervehtiä ja sitten vetäydyn norsunluutorniini vastamelukuulokkeiden kanssa tekemään omia juttujani.

Korona tietenkin rauhoitti kyläilyä ja menoja. Viimiset pari vuotta olen saanut elää oikeastaan omaa unelmaani. Miehen kanssa paljon puhuttu näistä asioista, erilaisuudestamme. Olemme toisaalta kuin yö ja päivä ja toisaalta samoista asioista kasattu.

Olen saanut kotoilla ja rempata aivan rauhassa. Mies tekee duunia kotona, mutta vuokrasi studion muualta, pyynnöstäni. Sen takia, että saan välillä omaa aikaakin ja se, että mies oikeasti konkreettisesti lähtee kotoa pois. Hänellä alkaa helposti kaatumaan seinät päälle, kun mulla taas ahdistaa, etten saa olla hetkeään täysin yksin.

Lapset ovat muuttaneet omiin koteihinsa, että sen takia täällä hommia riittääkin. Vierashuoneita ja työhuoneita puuhailtu.

Me ollaan saatu nämä erilaisuutemme toimimaan. Silti muistaen, että välillä on kuitenkin kiva tehdä yhdessä jotain, jossain muuallakin kuin kotona. Siitä pitää vaan puhua.

Up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Introvertin ja ekstrovertin suhde vaatii keskustelua ja asian tiedostamista, että se toimii. Itse olen ekstrovertti ja minulla on hyvin introvertti bestis, ja on tosi paljon helpompi ymmärtää toista, kun tietää miten uuvuttavia sosiaaliset kontaktit hänelle ovat, siinä missä minulle puolestaan ihmisten tapaaminen antaa energiaa. Kumpikin joustaa tilanteen mukaan; annan hänelle tilaa ja hänkin osaa astua ulos mukavuusalueeltaan välillä. Ystävyytemme on minulle tärkeimpiä asioita elämässäni, mutta jos puoliso olisi yhtä introvertti, elämä olisi paljon nykyistä mutkikkaampaa.

Ohjeeni ap:lle on, puhukaa. Puhukaa paljon siitä, mikä tuntuu miltäkin, ja tiedostakaa kumpikin se, että olette erilaisia ja koette asioita eri tavalla syystäkin. Sopikaa, että kun on oltu sosiaalisia, on tarpeen levätä ja ottaa rennosti. Tai että välillä ollaan vain rauhallisesti kahden. Ja aivan hyvin voitte myös välillä jakautua niin, että mies menee kaveriensa kanssa ja sinä voit tehdä jotain, mistä tykkäät enemmän. Jaksamista. Voin uskoa, että haasteita arjessa on aina välillä, mutta muista, että et ole yhtään huonompi kuin kukaan muukaan, eikä ole miehesikään. Erilaisuus on rikkautta.

Tärkeä pointti tuossa, että ystävän ja puolison introverttiudet ovat täysin eri asioita käytännön kannalta! Ekstrovertin introverttiystävä voi olla huippujuttu, kun kuvio sopii molemmille, mutta se ystävä on  - vaikkakin tärkeä - niin kuitenkin tavallaan siellä omassa lokerossaan (en tarkoita pahassa mielessä), josta häntä ei välttämättä olla kiskomassa ekstrovertin muuhun elämään. Sen sijaan puolisohan on monesti sellainen, että häneen halutaan tutustua myös, ja pariskunnat kutsuvat toisiaan kylään tai muualle (ainakin pandemian ulkopuolella), eli tässä voi tulla tarve tehdä kompromisseja, että ekstrovertti pääsee riittävästi tapaamaan ihmisiä ja introverttiä ei ole koko ajan odottamassa ties minne, ja kotiin lappamassa porukkaa.  Arvelisin, että tämä voi aiheuttaa kitkaa, jos introvertin käytöstä pidetään epäkohteliaana, tms.

Meillä tuo on ratkaistu niin, että ekstrovertti puoliso tapaa sukulaisiaan ja ystäviään useimmiten yksin. Olen hänen ystävänsä ja sukulaisensa tavannut, osan useampiakin kertoja, mutta kukaan heistä ei ole tullut minulle läheiseksi. Niinpä puoliso käy tapaamassa heitä yksin tai kutsuu heitä käymään silloin, kun itse olen työ- tai lomamatkalla (pandemian aikaan en matkustele mutta eipä silloin kutsuta vieraitakaan). Ja asiaa tietysti auttaa se, että meillä on täysin varusteltu piharakennus niin, että kauempaa tulevat ystävät majoittuvat siellä ja puoliso menee sinne viettämään aikaa heidän kanssaan, minä korkeintaan käyn tervehtimässä ja juomassa lasin viiniä heidän kanssaan ja palaan sitten tekemään omia juttujani.

up

Olen hyvin introvertti ja exä oli taas puolestaan hyvin ekstrovertti. Aina kun oltiin vaikka baarissa tai kaupassa tai missä tahansa, hän törmäsi tuttuihin ja jäi höpöttelemään pitkäksi aikaa. Monesti myös kutsui mukaan, jos oltiin menossa syömään. Välillä oli kiva olla muiden seurassa ja tutustua uusiin ihmisiin, mutta enemmän se ärsytti silloin kun oltiin just silloin viettämässä kahdestaan aikaa. Toki exä aina kysyi, että sopiiko jos x ja y ja z ja äo tulevat seuraan. Eipä siinä voi muuta tehdä kun vastata joo kun en kehtaa päin naamaa sanoa, että nyt en juuri jaksaisi tuntemattomien seuraa. Joskus jäi sitten baariin juomaan tuttujen kanssa vaikka piti mennä syömään. Piti siis käydä vain yksillä ennen ravintolaan menoa. Itku silmässä sitten kävin jotain syötävää kaupasta kaameaan nälkään.

Erottiin siis muista syistä kuin tästä introvertti/ekatrovrryti syystä.

Mutta enää en menisi ekstrovertin pillin mukaan. Jos haluaa olla ihmisten seurassa, niin minua ei tarvitse pakottaa mukaan ellei olla etukäteen sovittu asiasta.