Millainen koskeminen ylittää sinulla sopimattoman rajan työpaikalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään fyysistä kokemista! työpaikalla. 

Paitsi tietysti jos ollaan kavereita vapaa-ajallakin ja molemmat koskettaa ja halaa.  Muuten täysi nollatoleranssi.  Kun olin nuori nainen uudessa työpaikassa, monissa paikoissa pomo tai miestyökaveri yritti kosketella tai halata.  Koska en pitänyt asiasta, sanoin heti ja selvästi: lopeta. 

Eräälle työnantajalle ilmoitin että tänne en enää tule-enkä mennyt!

Nuoret naiset kannattaakin kiertää kaukaa. Sen sijaan keski-ikäiset ymmärtävät yleensä paremmin kaverillista kosketusta. Riippuu tosin henkilöstä, ja sen aistii kyllä, kuka on kroppajäykkä kosketuksen pelkääjä.

Oikeasti hyvä kosketus laskee stressihormonitasoja ja sillä on monia terveyshyötyjä. Suomalaisessa jäyhässä kulttuurissa niitä on menestyksekkäästi vältelty.

Kosketus läheiseltä laskee stressihormonitasoja, muiden kosketus nostaa niitä.

Miksi heteromies et hanki seuraa työpaikan ulkopuolelta? Maapallo on täynnä heterobaareja, lavatansseia, tangomarkkinoita , suviseuroja.

No jos mies koskettaa jotenkin muuten kuin taputtaa olkapäähän tai käsiverteen toverillisesti (tukee, olet ok, älä välitä-tyyppisesti, kevyt kosketus). Tuo mielestäni niin ok etten kiinnitä huomiota. En myöskään onnitteluhalauksiin kummaltakaan sukupuolelta. Kun olen nainen, niin naiset halailevat enemmänkin lohduttaessaan, se on ok ja täysin epäseksuaalista.

Epäasiallista olisi pepusta tai rinnoista tai sp-elimistä kouriminen. Ihan suora seksuaalinen teko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä hätkähdin kun itseäni selvästi iäkkäämpi naispuolinen esihenkilöni kosketti minua käsivarteen (hauiksen ja ojentajan tienoille) eräissä firman iltamissa, nautittuaan ensin pari lasia viiniä.

Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun hän minua koski millään tavalla, ja koska tilanne oli tavallisuudesta poikkeava, hälytyskellot alkoivat soida ihan vaistomaisesti.

Huusitko hälytyskellojen soidessa me toota kuin palosireeni.

Ei vaan, ehkä toi meni silti jo hiplailun puolelle, kun sen ikävänä koit.

Sehän näissä kosketteluissa on haastavaa, kun eri ihmiset kokevat niitä eri tavalla. Jotkut ovat tämän takia kokonaan koskematta, mutta mielestäni sekään ei ole hyvä periaate, koska se toisi kylmyyttä ja etäisyyttä sellaisiin tilanteisiin, joihin spontaani ystävällinen kosketus sopisi.

Töissä tai puolituttujen kesken ei ole mitään syytä "koskea ystävällisesti". Ystävällistä ja kunnioittavaa on olla koskematta.

Kaikki paitsi vahinkokoskettelu ja kättelytervehdys ovat asiattomia. Esim. halaaminen ja olkapäähän sipaisu voi tulkita ihan hyvin romanttisiksi eleiksi. Sellaiset muuttuvat heti ahdistavaksi, jos molemminpuolista vetoa ei ole. Ja vaikka olisikin tunteita, niin romanttinen koskettelu työpaikalla muiden nähden ei ole ok. 

Jos työaikana pitää kosketella, niin sitten se pitää tehdä tauolla työpaikan ulkopuolella, esim. matkalla lounaspaikkaan tai sieltä pois. Itsellä hyvinkin lämpimiä muistoja tuollaisesta, mutta muu työyhteisö pidettiin tietämättöminä romanssista.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että hoitoalalta löytyy fyysisen ihmisläheisen työn koulimia kosketuksen ammattilaisia.

Heidät kun siirtäisi johonkin hienoon jakkupuku-toimistoon, niin kulttuuriero koskettamiseen liittyen voisi olla suuri.

Varhaiskasvatuksessa parhaat työntekijät ovat läsnä lapsille myös fyysisen kosketuksen kautta. Osa aikuisista taas ahdistuu, jos lapset tulevat iholle.

Varhaiskasvatus eli lastenhoitajana oleminen on väärä valinta jos ei halua lasten kosketusta. Pienet lapset tarvitsevat halauksia, fyysistä lohdutusta, sylissä oloa ym. Näitä pitää hoitajan antaa jos lapsen ei ole mahdollista olla kotona vanhemman hoidossa. Kouluiässä alkaa loppua tuollainen.

Minusta työpaikalla ei ole tarvetta koskettaa millään tavalla.

No jos alkaa suihinottaessaan hipelöimään persereikää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luvatta ei saisi koskea mihinkään. Siitä voi sanoa ettei halua. Ei edes käsi tai olkapää ole pakollinen.

Okei eli kun kompastut ja meinaat kaatua, en ota vastaan enkä auta. Siinähän kompuroit.

Näitä harvemmin sattuu, mutta kyllä aikuisen ihmisen voi antaa ihan rauhassa kompuroida ja nousta.

Vierailija kirjoitti:

Vaimon aiemmalla työpaikalla oli yksi hipeltäjä, joka änki iholle, "ohjasi"(niin kuin ei aikuinen nainen ohjaamatta osuisi oviaukkoon) vyötäröltä tai olkapäästä ovesta mennessä jne.

Vaimo joutui kivahtamaan, että näpit irti...

Onneksi hyypiö suuttui jostakin typerästä jutusta ja irtisanoutui.

Nuo "ohjaajat" ovat usein vanhempia miehiä. Ulottuu muuallekin kuin työpaikalle. Ohjaillaan ihan kevyesti vaan, mutta se käden kosketus on pikkuisen liian levoton, liikkuu olkapäältä käsivarren puolelle ja takaisin, ikäänkuin silitysliikkeenä... pahin on jos sen jälkeen koskettaa vielä vyötäröä.

Juu tässä ihan vain ohjataan itseä nuorempaa naista ovesta stana. Aivan kuin nainen ei osaisi astua ovesta ilman limanuljaskapartasudin hellääkin hellempää ohjausta.