Koulukiusaaminen vaikuttaa elämään pitkän ajan kuluttua
Pian 40v ja vieläkin koulukiusaaminen vaikuttaa elämääni. Kiusattiin a-aste, y-aste ja lukion 1.luokalla.
Kommentit (43)
Suosittelen hakeutumaan psykoterapiaan, ap. Minä kävin yli nelikymppisenä kolmen vuoden psykoterapian ja se kannatti. Elämäni on helpottunut todella paljon.
Kysehän ei ole tietoisesta vellomisesta vanhoissa asioissa, vaan kyse on sosiaalisen elämän vaikeuksista. Kun joutuu kokemaan traumatisoivia tilanteita herkässä iässä eli murrosiässä, siitä jää vahva jälki aivoihin. Murrosiässä olisi tarkoitus irtautua omista vanhemmista ja samaistua vahvasti oman ikäiseen vertaisryhmään. Kun joutuukin hyljeksityksi vertaisryhmässään, se jättää vahvan ulkopuolisuuden tunteen ja vaikuttaa voimakkaasti itsetuntoon ja luottamukseen toisia ihmisiä kohtaan. Tätä ei ymmärrä, jos ei ole itse kokenut.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa mutta ei kannata jäädä vellomaan siihen asiaan. Kai sinulle on muutakin tapahtunut elämässä kuin kiusaaminen. Nyt sinä annat kiusaamisen vaikuttaa nykyiseen elämääsi. Kiusaajasi siis voittivat.
Sinä et ymmärrä. Kiusaaminen sekoittaa kaikki kaavat päässä ja kropassa. Ei hyödytä sanoa: Älkää vapisko kädet. Ne jatkavat vapinaansa jännityksestä (esim. kohdatessa uusia ihmisiä), jonka koulukiusaaminen on jättänyt jälkeensä. Terapiat ovat silloin hyödyttömiä kun korvaavia HYVIÄ kokemuksia ei tule. Vain todelliset hyvät kokemukset muodostavat uusia yhteyksiä aivoissa ja kehossa ja korjaavat entisiä.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa mutta ei kannata jäädä vellomaan siihen asiaan. Kai sinulle on muutakin tapahtunut elämässä kuin kiusaaminen. Nyt sinä annat kiusaamisen vaikuttaa nykyiseen elämääsi. Kiusaajasi siis voittivat.
Ihmisen psyyke kehittyy tuona ajan jaksona. On siis merkittävää mitä elämässä tapahtuu kun luodaan pohjaa koko elämälle.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa mutta ei kannata jäädä vellomaan siihen asiaan. Kai sinulle on muutakin tapahtunut elämässä kuin kiusaaminen. Nyt sinä annat kiusaamisen vaikuttaa nykyiseen elämääsi. Kiusaajasi siis voittivat.
Entinen koulukiusaajako siellä yrittää kiillottaa omaa sädekehäänsä ?
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan psykoterapiaan, ap. Minä kävin yli nelikymppisenä kolmen vuoden psykoterapian ja se kannatti. Elämäni on helpottunut todella paljon.
Kysehän ei ole tietoisesta vellomisesta vanhoissa asioissa, vaan kyse on sosiaalisen elämän vaikeuksista. Kun joutuu kokemaan traumatisoivia tilanteita herkässä iässä eli murrosiässä, siitä jää vahva jälki aivoihin. Murrosiässä olisi tarkoitus irtautua omista vanhemmista ja samaistua vahvasti oman ikäiseen vertaisryhmään. Kun joutuukin hyljeksityksi vertaisryhmässään, se jättää vahvan ulkopuolisuuden tunteen ja vaikuttaa voimakkaasti itsetuntoon ja luottamukseen toisia ihmisiä kohtaan. Tätä ei ymmärrä, jos ei ole itse kokenut.
Näin. Joskus tekisi mieli hieman hieroa tuoretta sontaa sellaisen naamaan, jota on aina kohdeltu hyvin kotona, koulussa, sukulaisten, tuttujen ja tuntemattomien taholta ja he eivät millään ja tarkoitan todella, että eivät millään tajua sitä, mitä on kun toiset ihmiset yrittävät estää sinua olemasta olemassa sellaisena kuin olet keinolla millä hyvänsä. Sitten he laukovat maailman tyhmimpiä kommentteja omasta ihanuuskuplastaan. Terapeuteista löytyy noita samoja onnellisuudessa lilluneita hölmöjä, valitettavasti. Ei heillä välttämättä ole mitään tajua tai pohjaa antaa neuvoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan psykoterapiaan, ap. Minä kävin yli nelikymppisenä kolmen vuoden psykoterapian ja se kannatti. Elämäni on helpottunut todella paljon.
Kysehän ei ole tietoisesta vellomisesta vanhoissa asioissa, vaan kyse on sosiaalisen elämän vaikeuksista. Kun joutuu kokemaan traumatisoivia tilanteita herkässä iässä eli murrosiässä, siitä jää vahva jälki aivoihin. Murrosiässä olisi tarkoitus irtautua omista vanhemmista ja samaistua vahvasti oman ikäiseen vertaisryhmään. Kun joutuukin hyljeksityksi vertaisryhmässään, se jättää vahvan ulkopuolisuuden tunteen ja vaikuttaa voimakkaasti itsetuntoon ja luottamukseen toisia ihmisiä kohtaan. Tätä ei ymmärrä, jos ei ole itse kokenut.
Näin. Joskus tekisi mieli hieman hieroa tuoretta sontaa sellaisen naamaan, jota on aina kohdeltu hyvin kotona, koulussa, sukulaisten, tuttujen ja tuntemattomien taholta ja he eivät millään ja tarkoitan todella, että eivät millään tajua sitä, mitä on kun toiset ihmiset yrittävät estää sinua olemasta olemassa sellaisena kuin olet keinolla millä hyvänsä. Sitten he laukovat maailman tyhmimpiä kommentteja omasta ihanuuskuplastaan. Terapeuteista löytyy noita samoja onnellisuudessa lilluneita hölmöjä, valitettavasti. Ei heillä välttämättä ole mitään tajua tai pohjaa antaa neuvoja.
Tuo oli kyllä osuvan kuvaavasti sanottu: onnellisuudessa lilluneita hölmöjä. Jolla ei välttämättä ole mitään tajua tai pohjaa antaa neuvoja.
Täällä kanssa yksi 29 v, jota koulukiusattiin 8-9 vuoden ajan. Tuo aika on vaikuttanut todella traumatisoivasti elämään, mutta olen pärjännyt silti. Todella vaikea samaistua ei-kiusatuksi joutuneisiin. Mietin välillä, että olisi kiva tutustua muihin kiusattuihin.
Kävin terapiassa, mutta edelleen sosiaalisissa tilanteissa vaikeuksia. Esimerkiksi työpaikalla olen ollut onnellinen etätöistä, kun ei ole tarvinnut altistua olemaan sosiaalinen lounastauolla.
En vain osaa olla työpaikalla ihmisten parissa jos asia ei liity töihin. Kaikki tämä johtuu 12 vuoden kouöukiusaamisesta, minkä vuoksi yritin nuorena itsemurhaakin.
Kyllä se vaikuttaa ja olen työstänyt terapiassa. Vaikutusta vahvistaa vielä se että piti selvitä yksin vuosien helvetistä vaikka koulussa tiedettiin ja kotona. Vaan ei lasta autettu. Luulen että oma lapsi on selvinnyt paremmin, häntä autettiin kaikintavoin ja minä äitinä puolustin enkä jättänyt yksin. Kiusaaminen loppui kokonaan ja onneksi kavereita oli kokoajan, toisin kun itselläni.
Vierailija kirjoitti:
Kävin terapiassa, mutta edelleen sosiaalisissa tilanteissa vaikeuksia. Esimerkiksi työpaikalla olen ollut onnellinen etätöistä, kun ei ole tarvinnut altistua olemaan sosiaalinen lounastauolla.
En vain osaa olla työpaikalla ihmisten parissa jos asia ei liity töihin. Kaikki tämä johtuu 12 vuoden kouöukiusaamisesta, minkä vuoksi yritin nuorena itsemurhaakin.
Sama ongelma mulla, en osaa/ei kiinnosta jutella muusta kun työasioista työpaikalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa mutta ei kannata jäädä vellomaan siihen asiaan. Kai sinulle on muutakin tapahtunut elämässä kuin kiusaaminen. Nyt sinä annat kiusaamisen vaikuttaa nykyiseen elämääsi. Kiusaajasi siis voittivat.
Ihmisen psyyke kehittyy tuona ajan jaksona. On siis merkittävää mitä elämässä tapahtuu kun luodaan pohjaa koko elämälle.
Eikä tapahtunut muuta kun kiusaamista? Ei mitään hyvää koko elämässä?
Tietynlaiset tyypit jää märehtimään menneeseen. Ne, jotka haluaa syntipukin sille, ettei ole tehnyt elämästään hyvää.
-itsekin koulukiusattu-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa mutta ei kannata jäädä vellomaan siihen asiaan. Kai sinulle on muutakin tapahtunut elämässä kuin kiusaaminen. Nyt sinä annat kiusaamisen vaikuttaa nykyiseen elämääsi. Kiusaajasi siis voittivat.
Ihmisen psyyke kehittyy tuona ajan jaksona. On siis merkittävää mitä elämässä tapahtuu kun luodaan pohjaa koko elämälle.
Eikä tapahtunut muuta kun kiusaamista? Ei mitään hyvää koko elämässä?
Tietynlaiset tyypit jää märehtimään menneeseen. Ne, jotka haluaa syntipukin sille, ettei ole tehnyt elämästään hyvää.
-itsekin koulukiusattu-
Lakkaa väheksymästä muiden kokemuksia. Koulukiusaaminen on emotionaalista tai fyysistä pahoinpitelyä ja saattaa joillain aiheuttaa kakkostyypin trauman (c-PTSD), jota sinulla ei ilmeisesti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa mutta ei kannata jäädä vellomaan siihen asiaan. Kai sinulle on muutakin tapahtunut elämässä kuin kiusaaminen. Nyt sinä annat kiusaamisen vaikuttaa nykyiseen elämääsi. Kiusaajasi siis voittivat.
Ihmisen psyyke kehittyy tuona ajan jaksona. On siis merkittävää mitä elämässä tapahtuu kun luodaan pohjaa koko elämälle.
Eikä tapahtunut muuta kun kiusaamista? Ei mitään hyvää koko elämässä?
Tietynlaiset tyypit jää märehtimään menneeseen. Ne, jotka haluaa syntipukin sille, ettei ole tehnyt elämästään hyvää.
-itsekin koulukiusattu-
Varmaan ymmärrät, että ihmiset tulevat erilaisista taustoista ja käsittelevät asioita hyvin eri tavoin? Se, että sinä olet päässyt asiasta yli, ei tarkoita sitä, että joku muu on märehtijä, jos koulukiusaaminen vaikuttaa elämään vielä aikuisenakin.
Monet koulukiusatut kokevat hyviä asioita elämässään, mutta silti koulukiusaamisen jättämät arvet voi vaikuttaa mm. opiskelupaikan valintaan tai ystävyyssuhteisiin.
Sinulta sen sijaan ei näytä löytyvän empatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan psykoterapiaan, ap. Minä kävin yli nelikymppisenä kolmen vuoden psykoterapian ja se kannatti. Elämäni on helpottunut todella paljon.
Kysehän ei ole tietoisesta vellomisesta vanhoissa asioissa, vaan kyse on sosiaalisen elämän vaikeuksista. Kun joutuu kokemaan traumatisoivia tilanteita herkässä iässä eli murrosiässä, siitä jää vahva jälki aivoihin. Murrosiässä olisi tarkoitus irtautua omista vanhemmista ja samaistua vahvasti oman ikäiseen vertaisryhmään. Kun joutuukin hyljeksityksi vertaisryhmässään, se jättää vahvan ulkopuolisuuden tunteen ja vaikuttaa voimakkaasti itsetuntoon ja luottamukseen toisia ihmisiä kohtaan. Tätä ei ymmärrä, jos ei ole itse kokenut.
Mulle seurasi yhteensä yli 20 vuoden kiusaamisesta sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. Mua kiusattiin ikävuosina 4-25, eli tarhasta yliopistoon. Nyt olen vajonnut niin alas, että työkykyäni aletaan kartoittaa, josko saisin työkyvyttömyyseläkkeen. Ja olen vasta 31-vuotias...
Minulla epäillään nyt myös autismia. Tuntuu että ammattilaiset yrittävät sillä selittää, mikä minussa oli vikana kun alettiin kiusata. Että olen sairas ja provosoiva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan psykoterapiaan, ap. Minä kävin yli nelikymppisenä kolmen vuoden psykoterapian ja se kannatti. Elämäni on helpottunut todella paljon.
Kysehän ei ole tietoisesta vellomisesta vanhoissa asioissa, vaan kyse on sosiaalisen elämän vaikeuksista. Kun joutuu kokemaan traumatisoivia tilanteita herkässä iässä eli murrosiässä, siitä jää vahva jälki aivoihin. Murrosiässä olisi tarkoitus irtautua omista vanhemmista ja samaistua vahvasti oman ikäiseen vertaisryhmään. Kun joutuukin hyljeksityksi vertaisryhmässään, se jättää vahvan ulkopuolisuuden tunteen ja vaikuttaa voimakkaasti itsetuntoon ja luottamukseen toisia ihmisiä kohtaan. Tätä ei ymmärrä, jos ei ole itse kokenut.
Mulle seurasi yhteensä yli 20 vuoden kiusaamisesta sekamuotoinen persoonallisuushäiriö. Mua kiusattiin ikävuosina 4-25, eli tarhasta yliopistoon. Nyt olen vajonnut niin alas, että työkykyäni aletaan kartoittaa, josko saisin työkyvyttömyyseläkkeen. Ja olen vasta 31-vuotias...
Minulla epäillään nyt myös autismia. Tuntuu että ammattilaiset yrittävät sillä selittää, mikä minussa oli vikana kun alettiin kiusata. Että olen sairas ja provosoiva.
Oletko varma, ettei sullakin ole kompleksi trauma, joka saattaa muistuttaa epävakaata persoonallisuushäiriötä ja diagnosoidaan joskus vahingossa jopa skitsofreniaksi.
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen hakeutumaan psykoterapiaan, ap. Minä kävin yli nelikymppisenä kolmen vuoden psykoterapian ja se kannatti. Elämäni on helpottunut todella paljon.
Kysehän ei ole tietoisesta vellomisesta vanhoissa asioissa, vaan kyse on sosiaalisen elämän vaikeuksista. Kun joutuu kokemaan traumatisoivia tilanteita herkässä iässä eli murrosiässä, siitä jää vahva jälki aivoihin. Murrosiässä olisi tarkoitus irtautua omista vanhemmista ja samaistua vahvasti oman ikäiseen vertaisryhmään. Kun joutuukin hyljeksityksi vertaisryhmässään, se jättää vahvan ulkopuolisuuden tunteen ja vaikuttaa voimakkaasti itsetuntoon ja luottamukseen toisia ihmisiä kohtaan. Tätä ei ymmärrä, jos ei ole itse kokenut.
Tunne on tuttu.
Ikuinen ulkopuolisuuden ja huonommuuden tunne.
Toki tuo ulkopuolisuus voi johtua muistakin asioista.
Täytin juuri 50 ja kukaan ei muistanut lukuunottamatta äitiäni ja yhtä serkkua.
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaamisesta on tehty ihan liian suuri numero. Normaali osa nuoruutta. Jotkut traumatisoituu ja toiset ei ihan kuten monesta muustakin asiasta. Nykyään ollaan liian herkkiä.
Jotkut ihmistyypit oikein kerjää olemuksellaan tulla kiusatuksi.
Toisaalta jos on itse sössinyt asiansa niin sitä voi perustella sillä että on joskus tullut kiusatuksi. Jos ei huvita työelämä tai haluaa linnottautua kotiinsa pelailemaan tai juomaan niin statuksella "kiusattu" sataa sympatiaa.
Naama kiinni!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaamisesta on tehty ihan liian suuri numero. Normaali osa nuoruutta. Jotkut traumatisoituu ja toiset ei ihan kuten monesta muustakin asiasta. Nykyään ollaan liian herkkiä.
Jotkut ihmistyypit oikein kerjää olemuksellaan tulla kiusatuksi.
Toisaalta jos on itse sössinyt asiansa niin sitä voi perustella sillä että on joskus tullut kiusatuksi. Jos ei huvita työelämä tai haluaa linnottautua kotiinsa pelailemaan tai juomaan niin statuksella "kiusattu" sataa sympatiaa.
Lapsen hyväksikäytöstä on tehty ihan liian suuri numero. Normaali osa nuoruutta. Jotkut traumatisoituu ja toiset ei ihan kuten monesta muustakin asiasta. Nykyään ollaan liian herkkiä.
Jotkut ihmistyypit oikein kerjää olemuksellaan tulla hyväksikäytetyksi.
Toisaalta jos on itse sössinyt asiansa niin sitä voi perustella sillä että on joskus tullut hyväksikäytetyksi. Jos ei huvita työelämä tai haluaa linnottautua kotiinsa pelailemaan tai juomaan niin statuksella "hyväksikäytetty" sataa sympatiaa.
t. normaali empatiakyky
Tuo nyt on huomattavasti selkeämpi rikos kuin mikään kiusaaminen. On hyväksikäytettyjen halventamista verrata niitä koulukiusattuihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulukiusaamisesta on tehty ihan liian suuri numero. Normaali osa nuoruutta. Jotkut traumatisoituu ja toiset ei ihan kuten monesta muustakin asiasta. Nykyään ollaan liian herkkiä.
Jotkut ihmistyypit oikein kerjää olemuksellaan tulla kiusatuksi.
Toisaalta jos on itse sössinyt asiansa niin sitä voi perustella sillä että on joskus tullut kiusatuksi. Jos ei huvita työelämä tai haluaa linnottautua kotiinsa pelailemaan tai juomaan niin statuksella "kiusattu" sataa sympatiaa.
Lapsen hyväksikäytöstä on tehty ihan liian suuri numero. Normaali osa nuoruutta. Jotkut traumatisoituu ja toiset ei ihan kuten monesta muustakin asiasta. Nykyään ollaan liian herkkiä.
Jotkut ihmistyypit oikein kerjää olemuksellaan tulla hyväksikäytetyksi.
Toisaalta jos on itse sössinyt asiansa niin sitä voi perustella sillä että on joskus tullut hyväksikäytetyksi. Jos ei huvita työelämä tai haluaa linnottautua kotiinsa pelailemaan tai juomaan niin statuksella "hyväksikäytetty" sataa sympatiaa.
t. normaali empatiakyky
Tuo nyt on huomattavasti selkeämpi rikos kuin mikään kiusaaminen. On hyväksikäytettyjen halventamista verrata niitä koulukiusattuihin.
Mitä sanottavaa sinulla on sitten siihen, että kauan koulukiusatuksi joutuminen hyvin nuorena aiheuttaa joillain samanlaisia muutoksia aivoissa, kun tuo jälkimmäinen esimerkki? Eli todella vahingollista kehitykselle, eikä todellakaan mitään "normaalia". Googlaa vaikka.
-sivusta
Ymmärrän, että sinulla on vaikeaa mutta ei kannata jäädä vellomaan siihen asiaan. Kai sinulle on muutakin tapahtunut elämässä kuin kiusaaminen. Nyt sinä annat kiusaamisen vaikuttaa nykyiseen elämääsi. Kiusaajasi siis voittivat.