Nalle Wahlroos hääräsi vaatealessa. Tuota eivät monet tajua - siis että rikkaat ovat säästäväisiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on monesti se huomio esillä, että jos rikkaalle ja köyhälle antaa molemmilla kymppitonnin, niin kahden kuukauden päästä rikkaalla on 20 000 ja köyhällä ei ole mitään jäljellä.

Koska sillä köyhällä on puolirikkinäistä tavaraa koti täynnä ja odottavat uusintaa, niin sitten kun rahaa saa niin on aika uusia ne. Minulla on parhaillaan käytössä sohva, jonka toisesta puolesta on jousi rikki ja sillä puolella ei voi istua. Sänky on ostettu vuonna 2007, olisi aika uusia sekin jne.

Niin, helppo pistää jemmaan jos ei ole mitään tarvetta ostaa mitään. Voisihan sitä työtönkin pistää vaikka paritonnia sijoituksiin jos joku maksaa sen puolesta asumis ja elämislulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on monesti se huomio esillä, että jos rikkaalle ja köyhälle antaa molemmilla kymppitonnin, niin kahden kuukauden päästä rikkaalla on 20 000 ja köyhällä ei ole mitään jäljellä.

Voisitko esittää tästä jonkin kouriintuntuvan esimerkin? 

Asetelma on lähtökohtaisesti vino, koska rikkaalla on erilaiset mahdollisuudet ja motiivit tuon summan käyttämisessä: neuvojia, kokemusta, kontakteja, mutta ei tarvetta käyttää rahaa vaatteisiin, ruokaan tai asuntoon. Asetelma olisi vino jo siinä tapauksessa, että tuo summa olisi mielikuvitusrahaa, koska rikkaalla joka tapauksessa olisi käytettävissä se apu, jolla hänen rikkautensa on luotu ja ylläpidetty.

Joten onko muuta tarjolla kuin mutua ja idealismia?

Tein vuosikausia töitä rikkaille.

Kaksi heistä oli menettänyt lamassa kaiken. Molemmilla nettovarallisuus miljoonia miinuksella. Toinen asui kaverinsa kellarissa pari vuotta kun aloitteli uutta firmaansa.

Kyllä se totta on että rikkaat pystyisivät rakentamaan omaisuutensa uudestaan, siis fiksut rikkaat, ei nämä Seiskan sivuilla pyörivät W ... T : t jotka yrittävät kaikkea ja saattavat tuurilla onnistua. Kunnes ollaan taas UO:ssa.

Useimilla kaikki mikä tulee, menee. Jos tilille tulee 2 000 eur veronpalautuksia, se käytetään johonkin kivaan. Matkaan, autoon, telkkariin, johonkin. Sitä ei takuulla sijoiteta tai pidetä puskurivarana.

 

"Jos tilille tulee 2 000 eur veronpalautuksia, se käytetään johonkin kivaan. Matkaan, autoon, telkkariin, johonkin. Sitä ei takuulla sijoiteta tai pidetä puskurivarana."

Onko tullut mieleen, että sillä köyhällä on pulaa vähän kaikesta? Puskurivaraa ei voi jättää kun se raha tarvitaan nyt. Minä ostin sängyn vuonna 2007, se oli huono alesänky. Arvaahan missä kunnossa se on nyt? Tässä vain yksi esimerkki.

Saattaa olla elämän mielekkyyden kannalta parempi käyttää matkaan kun sijoittaa ja toivoa että pääsee sijoittamillaan rahoilla joskus 8 vuoden päästä matkalle ja siihen vähän extraa tullut päälle. Noista edellisistä matka ja auto voidaan lukea jopa tarpeellisiksi ja osalle ihan oikeasti elämänlaatua parantaviksi. Isompi kalliimpi tv ei ehkä niinkään.

Hieno yleistys yhdestä yksittäistapauksesta (jos edes on totta). Oisko jeff bezosista esimerkkiä heittää?

Vierailija kirjoitti:

Nallella on oma kuljettaja, koska miehen omin sanoin "hänellä ei ole varaa" maksaa yliopeussakkoja.

Miksi ihmeessä pitää ajaa yli suurimman sallitun nopeuden?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nallella on oma kuljettaja, koska miehen omin sanoin "hänellä ei ole varaa" maksaa yliopeussakkoja.

Miksi ihmeessä pitää ajaa yli suurimman sallitun nopeuden?

Rikasta narsistia ei säännöt koske, ei edes yleistä turvallisuutta edistävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on monesti se huomio esillä, että jos rikkaalle ja köyhälle antaa molemmilla kymppitonnin, niin kahden kuukauden päästä rikkaalla on 20 000 ja köyhällä ei ole mitään jäljellä.

Koska sillä köyhällä on puolirikkinäistä tavaraa koti täynnä ja odottavat uusintaa, niin sitten kun rahaa saa niin on aika uusia ne. Minulla on parhaillaan käytössä sohva, jonka toisesta puolesta on jousi rikki ja sillä puolella ei voi istua. Sänky on ostettu vuonna 2007, olisi aika uusia sekin jne.

Niin, helppo pistää jemmaan jos ei ole mitään tarvetta ostaa mitään. Voisihan sitä työtönkin pistää vaikka paritonnia sijoituksiin jos joku maksaa sen puolesta asumis ja elämislulut.

Tällaisena toimeentulotuella elävänä voin lisätä keskusteluun sen, että jos saisin parituhatta euroa, joutuisin käyttämään sen ruokaan ja välttämättömiin tarvikkeisiin, koska Kela katkaisisi toimeentulotukeni aika moneksi kuukaudeksi eli siksi aikaa, että tuo raha olisi käytetty. Rikas ihminen epäilemättä käyttäisi rahan jollain toisella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

No jos joku Nallen kaltainen tosi äveriäs pihistelee pikkuostoksissa, kuten vaatteissa, niin onhan se jo vähän överisäästäväistä.

Toki ymmärrän, että monet ahneet rahanpalvojat vissiin kuvittelevat saavan haalimana omaisuuden mukaan tuonpuoleiseen.

Niin, sinähän sen tiedät. Miksi maksaisi enemmän, kun halvemmallakin saa? Paljonok enemmän pitäisi maksaa, ettei mene överiksi? Riittääkö 100% kalliimpi, vai pitääkö olla vielä enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on monesti se huomio esillä, että jos rikkaalle ja köyhälle antaa molemmilla kymppitonnin, niin kahden kuukauden päästä rikkaalla on 20 000 ja köyhällä ei ole mitään jäljellä.

Voisitko esittää tästä jonkin kouriintuntuvan esimerkin? 

Asetelma on lähtökohtaisesti vino, koska rikkaalla on erilaiset mahdollisuudet ja motiivit tuon summan käyttämisessä: neuvojia, kokemusta, kontakteja, mutta ei tarvetta käyttää rahaa vaatteisiin, ruokaan tai asuntoon. Asetelma olisi vino jo siinä tapauksessa, että tuo summa olisi mielikuvitusrahaa, koska rikkaalla joka tapauksessa olisi käytettävissä se apu, jolla hänen rikkautensa on luotu ja ylläpidetty.

Joten onko muuta tarjolla kuin mutua ja idealismia?

Suhtaudutpa ylimielisesti minun elämänkokemukseeni. Minulla on tarjolla tuosta asiasta kokemusta ja realismia. Otin vuosiksi siipieni suojaan aikuisen, joka oli puolisyrjäytynyt. Toivoin, että pystyisin häntä nostamaan pinnalle. Mutta realismi on se, että minun tukeni ja apuni ei auttanut, kun hänen korviinsa kuiskuttelivat vanhempien voimat, jotka kehottivat tuhlaamaan rahat. Ja niin hän osti neuvojeni vastaisesti sen viidennen kitaran, kun neljä aiempaa kitaraa ei riittänyt. Ja niin hän osti lemmikin ja sen tarvikkeet, ja jaksoi pitää lemmikkiä vain hetken, kun jo luopui siitä. Ja niin hän tuhlasi ties mihin mitä en ikinä tullut tietämään.

Mutta auton huollot ja katsastukset hän jätti välistä, jolloin ei lopulta enää päässyt kulkemaan töihin. Vuokrat maksoi myöhässä eikä ollut huolissaan taivasalle joutumisesta. Työttömyyshakemukset jätti hakematta, kun pärjäsi ilman korvauksia (vaikka ei sitten vuokraa saanut maksettua).

En minä elämänkokenut ja fiksu ihminen saanut syrjäytymistä estettyä, kun lapsesta asti on opetettu sitä syrjäytymistä kohti menemään. Minulla on siis ihan omakohtainen kokemus, että tietyn tyyppisiä ihmisiä ei pysty auttamaan, vaan kaikki valuu hukkaan, jos jotain saakin.

Häh eikö tuttavasi saanut toimerntulotukena sitten vuokrarahat? Ainakin itse sain. Työttömyyskorvaushan korvataan sitten toimeentulotuessa. Ei siis täysimääräisenä mutta yleensä korvattavaksi saattaa tulla sama määrä kun työttömyyskorvaus ja asumistukeakin on varmaan saanut.

Ei saanut, koska ei hakenut. Sitä tuossa yritän selittää. Että joitain ei saa sieltä syrjäytymisestä pois, koska haluavat väkisin pysyä siellä, vaikka kaikki mahdollisuudet olisi tarjolla. Ja tukihenkilökin oli, joka olisi auttanut, jos ei osannut. Mutta ei suostunut hakemaan, ja sillehän ei kukaan muu mitään voi.

Mitä alapeukutettavaa tässä on? Tällaisia ihmisiä on. Eikä aikuisen puolesta voi tehdä hakemuksia, kun ne pankkitunnukset ovat sillä aikuisella itsellään.

Siis ei kai kukaan nyt tosissaan ihmettele, miksi köyhä ei sijoita 20 000 jos tukee ylimääräistä ja rikas sijoittaa koko summan.

Matti köyhä ja Minna rikas. Kun Matti sai 20 000 hän ostaa auton jota ei omistanut, Minnalla on jo auto ja 2 kertaa kalliimpi kun Matin, Matti ostaa muutaman huonekalun, jotka olisi pitänyt ostaa jo aikoja sitten mutta rahaa ei ollut. Ei mitään hulppeaa vaan esim. kaapistoja joka puuttuivat ja ehkä jonkun vanhan rotiskon uusiminen, Minnalla kaikki tip top ei tarvitse uusia mitään. Matti vie perheensä lomalle kun viime lomasta on 3 vuotta. Minna käy perheensä kanssa joka vuosi 4 kertaa ja tuosta bonussummasta ei tarvitse matkoihin käyttää mitään. Matin perhe muuttaa tilavampaan, mukavampaan ja hieman kalliimpaan asuntoon koska edellinen liian pieni. Minna asuu jo tarpeeksi hulppeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on monesti se huomio esillä, että jos rikkaalle ja köyhälle antaa molemmilla kymppitonnin, niin kahden kuukauden päästä rikkaalla on 20 000 ja köyhällä ei ole mitään jäljellä.

Voisitko esittää tästä jonkin kouriintuntuvan esimerkin? 

Asetelma on lähtökohtaisesti vino, koska rikkaalla on erilaiset mahdollisuudet ja motiivit tuon summan käyttämisessä: neuvojia, kokemusta, kontakteja, mutta ei tarvetta käyttää rahaa vaatteisiin, ruokaan tai asuntoon. Asetelma olisi vino jo siinä tapauksessa, että tuo summa olisi mielikuvitusrahaa, koska rikkaalla joka tapauksessa olisi käytettävissä se apu, jolla hänen rikkautensa on luotu ja ylläpidetty.

Joten onko muuta tarjolla kuin mutua ja idealismia?

Suhtaudutpa ylimielisesti minun elämänkokemukseeni. Minulla on tarjolla tuosta asiasta kokemusta ja realismia. Otin vuosiksi siipieni suojaan aikuisen, joka oli puolisyrjäytynyt. Toivoin, että pystyisin häntä nostamaan pinnalle. Mutta realismi on se, että minun tukeni ja apuni ei auttanut, kun hänen korviinsa kuiskuttelivat vanhempien voimat, jotka kehottivat tuhlaamaan rahat. Ja niin hän osti neuvojeni vastaisesti sen viidennen kitaran, kun neljä aiempaa kitaraa ei riittänyt. Ja niin hän osti lemmikin ja sen tarvikkeet, ja jaksoi pitää lemmikkiä vain hetken, kun jo luopui siitä. Ja niin hän tuhlasi ties mihin mitä en ikinä tullut tietämään.

Mutta auton huollot ja katsastukset hän jätti välistä, jolloin ei lopulta enää päässyt kulkemaan töihin. Vuokrat maksoi myöhässä eikä ollut huolissaan taivasalle joutumisesta. Työttömyyshakemukset jätti hakematta, kun pärjäsi ilman korvauksia (vaikka ei sitten vuokraa saanut maksettua).

En minä elämänkokenut ja fiksu ihminen saanut syrjäytymistä estettyä, kun lapsesta asti on opetettu sitä syrjäytymistä kohti menemään. Minulla on siis ihan omakohtainen kokemus, että tietyn tyyppisiä ihmisiä ei pysty auttamaan, vaan kaikki valuu hukkaan, jos jotain saakin.

Häh eikö tuttavasi saanut toimerntulotukena sitten vuokrarahat? Ainakin itse sain. Työttömyyskorvaushan korvataan sitten toimeentulotuessa. Ei siis täysimääräisenä mutta yleensä korvattavaksi saattaa tulla sama määrä kun työttömyyskorvaus ja asumistukeakin on varmaan saanut.

Ei saanut, koska ei hakenut. Sitä tuossa yritän selittää. Että joitain ei saa sieltä syrjäytymisestä pois, koska haluavat väkisin pysyä siellä, vaikka kaikki mahdollisuudet olisi tarjolla. Ja tukihenkilökin oli, joka olisi auttanut, jos ei osannut. Mutta ei suostunut hakemaan, ja sillehän ei kukaan muu mitään voi.

Mitä alapeukutettavaa tässä on? Tällaisia ihmisiä on. Eikä aikuisen puolesta voi tehdä hakemuksia, kun ne pankkitunnukset ovat sillä aikuisella itsellään.

Niin no eipä sitä kauan varmaan voi vuokra olla maksamatta ennenkun tulee lähtö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jos joku Nallen kaltainen tosi äveriäs pihistelee pikkuostoksissa, kuten vaatteissa, niin onhan se jo vähän överisäästäväistä.

Toki ymmärrän, että monet ahneet rahanpalvojat vissiin kuvittelevat saavan haalimana omaisuuden mukaan tuonpuoleiseen.

Niin, sinähän sen tiedät. Miksi maksaisi enemmän, kun halvemmallakin saa? Paljonok enemmän pitäisi maksaa, ettei mene överiksi? Riittääkö 100% kalliimpi, vai pitääkö olla vielä enemmän?

Niin no kyllä varmaan itsekin, jos olisin varakas voisin ostaa punalaputetun vaatteen jos nyt muutenkin olisin ostanut ja mielekäs. Olisihan se hassua jättää ostamatta. Ehkä erona pienituloisen ostokäyttöytymiseen se, että jos tykkäisin jostain normihintaisesta enemmän, en osta sitä aletuotetta välttämättä.

Ihan hyvätuloisen oma asia kuinka säästäväinen tai pihi haluaa olla, mutta joskus kuulee kyllä vähän satuja tyyliin rikas ollaan vain pihiyden takia. Nooot true in most cases. Tai sitten saattaa olla jo sairasta pihiyttä. Kyllä mä sanoisin että esim 10000€ kk tuloilla ei tarvitse kovin pihi olla ja pystyy elämään helv...tin yltäkylläistä elämää ja sijoittaa ja säästääkin, puhumattakaan isommista tuloista.

Vähän tekopyhää kun joku rikas selittää että en mä tässä olisi jos olisin ollut tuhlari. Kallis auto hankittu, hulppea asunto ja kaikki tuo hankittu kylläkin isoilla tuloilla, ei sillä että on jätetty muutama turha tikkari tai vaatekappale ostamatta. Jotkut ponnistaneet köyhyydestä joo, mutta ei ne tulot ole kertyneet sen säästeliään köyhän elämän aikana, vaan silloin kun massia on alkanut tulemaan kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täälläkin on monesti se huomio esillä, että jos rikkaalle ja köyhälle antaa molemmilla kymppitonnin, niin kahden kuukauden päästä rikkaalla on 20 000 ja köyhällä ei ole mitään jäljellä.

Voisitko esittää tästä jonkin kouriintuntuvan esimerkin? 

Asetelma on lähtökohtaisesti vino, koska rikkaalla on erilaiset mahdollisuudet ja motiivit tuon summan käyttämisessä: neuvojia, kokemusta, kontakteja, mutta ei tarvetta käyttää rahaa vaatteisiin, ruokaan tai asuntoon. Asetelma olisi vino jo siinä tapauksessa, että tuo summa olisi mielikuvitusrahaa, koska rikkaalla joka tapauksessa olisi käytettävissä se apu, jolla hänen rikkautensa on luotu ja ylläpidetty.

Joten onko muuta tarjolla kuin mutua ja idealismia?

Suhtaudutpa ylimielisesti minun elämänkokemukseeni. Minulla on tarjolla tuosta asiasta kokemusta ja realismia. Otin vuosiksi siipieni suojaan aikuisen, joka oli puolisyrjäytynyt. Toivoin, että pystyisin häntä nostamaan pinnalle. Mutta realismi on se, että minun tukeni ja apuni ei auttanut, kun hänen korviinsa kuiskuttelivat vanhempien voimat, jotka kehottivat tuhlaamaan rahat. Ja niin hän osti neuvojeni vastaisesti sen viidennen kitaran, kun neljä aiempaa kitaraa ei riittänyt. Ja niin hän osti lemmikin ja sen tarvikkeet, ja jaksoi pitää lemmikkiä vain hetken, kun jo luopui siitä. Ja niin hän tuhlasi ties mihin mitä en ikinä tullut tietämään.

Mutta auton huollot ja katsastukset hän jätti välistä, jolloin ei lopulta enää päässyt kulkemaan töihin. Vuokrat maksoi myöhässä eikä ollut huolissaan taivasalle joutumisesta. Työttömyyshakemukset jätti hakematta, kun pärjäsi ilman korvauksia (vaikka ei sitten vuokraa saanut maksettua).

En minä elämänkokenut ja fiksu ihminen saanut syrjäytymistä estettyä, kun lapsesta asti on opetettu sitä syrjäytymistä kohti menemään. Minulla on siis ihan omakohtainen kokemus, että tietyn tyyppisiä ihmisiä ei pysty auttamaan, vaan kaikki valuu hukkaan, jos jotain saakin.

Miksi teit niin? Kuka tahansa tällä palstalla olisi osannut kertoa sinulle ennakkoon, miten käy. Yksityiskohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tuttava( työtön, kouluttamaton) sai kesällä perinnöksi asunnon. Kämppä myyntiin ja ison kaveriporukan kanssa limusiinilla kuljettiin tai helikopterilla. Asuivat Kämp hotellissa. Illat meni Michelin rafloissa ja kasinolla, jatkuvassa ryyppyputkena shampanjaa. Escort neitoja..

Katselin ihmessäni toimintaa. Tutun vanhemmat(pieni tuloisia duunarita) varmaan pyörivät arkuissaan poikansa biletystä.

Jonkin aikaa rahat riitti ja bileet loppui, asunto katosi taivaan tuuliin. Toivottavasti edes hauskaa oli tai muistikuvia.

Tämä.