Viettekö itse tai lähetättekö kukkakaupan palveluna surutaloon osaa ottaaksenne kukkia?

Tarjoan mieluummin käytännön apua. Kaupassa käynti, siivous, lumityöt tmv. Kukat kuihtuu, mutta konkreettisen avun muistaa ja se helpottaa surevaa.

Vien itse. Kauemmas lähetän osanottokortin ja jos en mene hautajaisiin adressin.

Esim työpaikalla saamani kukat oli iso ilo ja lohdutus, kun isäni kuoli

Lähetän kukkia. En halua olla häiriöksi, ilmaantumalla ovelle.

Kukkalähetys. Mitä siitä nyt tulis, että kaikki ramppais perheen ovella?

Yleensä omaisia on useita, joten kenelle heistä pitäisi kukat lähettää. Ehkä leskelle voi lähettää, mutta en kyllä lähettäisi jos lähiomaisina on useampi aikuinen lapsi. Suruadressi on tapana lähettää omaisille yhteisesti eli se luetaan hautajaisissa.

Minulla on sellainen periaate, että surutaloon lähetän kukat aina välityksen kautta.

Mitä yllättävämpi ja traagisempi kuolema on, sitä innokkaammin puolitutut tulevat kukkien tuominen tekosyynä koputtelemaan oven taakse. Uteliaisuuttaan.

Puhun kokemuksesta. Koin tällaisen kukkatervehdysten tuomisen henkilökohtaisesti äärimmäisen tungettelevana. Se ei vaan kuulu hyviin tapoihin.

Jos paikkakunnalla ei ole tällaista kukkalähettipalvelua, niin mieluummin postitse osanottokortti tai lähempänä hautajaisia adressi.

En. Minä en käsitä kukkia kotiin kun joku on kuollut, se muistuttaa lähinnä vaan hautajaisista tai jopa niin että onneksi olkoon kun pääsit eroon läheisestäsi, tässä iloisia kukkia juhlan kunniaksi.

Kukat ovat juhlaan, ja hautajaiset ovat ainoa ikävä tilanne, mutta juhlat nekin. Yleensä kukat ovat onnittelu jostain mukavasta tapahtumasta. Kukkien tuominen kotiin jonkun kuoltua suorastaan vie kukista niiden idean ilon tuojina.

Surunvalittelukukkien lähettäminen on kaunis tapa muistaa. Niitä ei viedä henkilökohtaisesti, jos halutaan noudattaa vanhoja hyviä tapoja.

Vierailija kirjoitti:

En. Minä en käsitä kukkia kotiin kun joku on kuollut, se muistuttaa lähinnä vaan hautajaisista tai jopa niin että onneksi olkoon kun pääsit eroon läheisestäsi, tässä iloisia kukkia juhlan kunniaksi.

Kukat ovat juhlaan, ja hautajaiset ovat ainoa ikävä tilanne, mutta juhlat nekin. Yleensä kukat ovat onnittelu jostain mukavasta tapahtumasta. Kukkien tuominen kotiin jonkun kuoltua suorastaan vie kukista niiden idean ilon tuojina.

Etkö ole kuullut surunvalittelukimpuista?

Vierailija kirjoitti:

Surunvalittelukukkien lähettäminen on kaunis tapa muistaa. Niitä ei viedä henkilökohtaisesti, jos halutaan noudattaa vanhoja hyviä tapoja.

Häh, surun osanottokukathan viedään nimenomaan itse henkilökohtaisesti vainajan lähimmälle omaiselle tai omaisille, jos vainaja ja omaiset ovat läheisiä sukulaisia ja asuvat likellä.   Osanottokortti ilman kukkia on kätevä tapa ottaa osaa kauempana asuvalle vainajan lähiomaiselle postin viedessä sen perille.

Pelkän  Muistoksi-adressinkin voinee lähettää vainajan omaiselle ennen vainajan siunaamista, ja etenkin jos hautajaisiin ei pääse, vaikka niihin olisi kutsuttu.  Muistoksi adressin voi myös lähettää hautajaistenkin jälkeen omaisille. 

Veljeni kuoltuaan minä ja puolisoni menimme itse henkilökohtaisesti samana päivänä leskelle ja perheelleen viemään surun valittelukukkakimpun. 

Paikalla oli muitakin lesken läheisiä ja tottakai minun sisaruksiani. Äitini ja muut sisarukseni olivat käyneet jo aiemmin päivällä tuomassa kukkia. 

Surunvalittelukukat ja halaukset jo tuossa vaiheessa tärkeä hetki vainajan lähimmille perheenjäsenilleen.  Lohdutukseksihan ne kukat viedään jo tuossa vaiheessa, ja jäädään vähäksi aikaa pohtimaan surullista tilannetta läheisten sukulaisten kesken.

Ei surukukkien vientiä tunkeiluksi minun suvun piirissä ole pidetty ikinä.

Veljet, siskot ym ovat läheisiä, eivöt tutut kylänraitilta, harrastuksista yms. Olenko ainoa, joka ymmärtää eron?

Vierailija kirjoitti:

En. Minä en käsitä kukkia kotiin kun joku on kuollut, se muistuttaa lähinnä vaan hautajaisista tai jopa niin että onneksi olkoon kun pääsit eroon läheisestäsi, tässä iloisia kukkia juhlan kunniaksi.

Kukat ovat juhlaan, ja hautajaiset ovat ainoa ikävä tilanne, mutta juhlat nekin. Yleensä kukat ovat onnittelu jostain mukavasta tapahtumasta. Kukkien tuominen kotiin jonkun kuoltua suorastaan vie kukista niiden idean ilon tuojina.

No vaikka sinä et sitä käsitä ja yrität määrätä kukat vain ilon tuojiksi, niin kyllä ne ovat ihan normaali tapa muistaa vainajan omaisia.

Kyllä on ihmettä porukkaa tällä palstalla kuolinuutisen kuoltuaan, että ei siis lähisukulainenkaan vie surukukkia heti miltei surutaloon.

Omassa perhepiirissäni ja lähisukulaisten kesken on kautta aikain ollut tapana viedä kukat henkilökohtaisesti, jos vaan surutalo on kohtuumatkan päässä omaa kotia.

Olisipa ollut outoa, jos ja kun esim. isäni kuoltuaan ei äidilleni olisi menty me kaikki aikuiset lapset, jotka jo asuimme omillamme lohduttamaan omaa äitiämme suuren surun murtamana sinä päivänä kun isämme kuoli.  Minä jopa jäin ensimmäiseksi yöksi äitini seuraksi, ja nukuin äitini vieressä.  Ja minulla oli silloin jo omakin perhe.

Suruun osanottokukkakimppuja toivat ihan ulkopuoliset sukulaisetkin pitkin viikkoa isäni kuoleman jälkeen.  Tottakai Muistoksi-adresseja tuli postin kantamana useammaltakin taholta kuin vain sukulaisilta äitimme ja menehtyneen isäni yhteiseen kotiin jo ennen perhepiirissä pitämiämme hautajaistilaisuutta. Adresseja tuli vielä joitakin jälkeen hautajaistenkin, ja etenkin kun moni oli nähnyt sanomalehdessä isäni kuolinilmoituksen.

Joku on käsittänyt ap:n aloituksen mukaan, että ystävänsä omaisenkin kuoltuaan pitäisi lähteä kiikuttamaan surunvalittelukukkaisi tai lähetellä niitä kukkakaupan lähetin viemänä. Ei niitä kukkia viedä miltei heti kuoleman tietoon tultua yleensä vainajan lähiomaisille kuin ihan perhepiirin ja lähimpien sukulaisten ja erittäin hyvien naapurien toimesta.  Ei kaikkien vainajan tai vainajan omaisen tuntevien ihmisten tarvitsekkaan viedä mitään surunvalittelukukkia lainkaan kuultuaan kuolemasta.