Parisuhteet, joissa ei puhuta eikä yhteistä aikaa, miten sängyssä sujuu?
Tuntuu, että näitä arkisia suhteita on paljon, missä täytetään jääkaappi ja maksetaan laskut, mutta mistään ei keskustella eikä mitään erityistä tehdä yhdessä. Onko teillä läheisyys kärsinyt vai sujuuko sängyssä ok? Ja kuinka pitkä suhde?
Kiinnostaa kuulla, koska tähän omakin suhde menossa ja mietityttää mikä on tulevaisuus tällaisessa.
Kommentit (53)
Vierailija kirjoitti:
Nukumme eri huoneissa, joten ei ole seksiä. Emme käy kaupoissa, lenkillä tms yhdessä ollenkaan. Puhumme muutamn sanan illalla, aamulla ei mitään.
Eikö sua häiritse, että sun kotona on tuollainen elollinen möykky?
31v yhdessä, ei todellakaan keskustella henkeviä ja ruodita tunteita. Yhteistä tekemistä ei ole yhtään ja seksi on edelleen täydellistä. Meillä ei riidellä, ei huudeta eikä paiskota tavaroita, saatamme rupatella jostain uutisesta tai ruotia pörssikursseja, mutta "miten koet kokemisen" ei kuulu keskusteluihimme.
Tiedättekös sanonnan pidän itsestäni huolta sinua varten? No, arvatkaa miltä tuntuu kun itse toimii huomattavasti keskivertoa enemmän näin ja puoliso vuosi vuodelta vain kasvattaa itseään? Ei auta vihjailut, eikä suorat toiveet muuttaa elämäntapoja.
Ja ei puhuta, eikä seksi ”kehopositiivisuus mannekiinin” kanssa nyt vain enää sytytä.
Jos lapsia ei olisi, niin olisin muualla.
Jaa-a. Itse olen aina eronnut, jos suhde menee sellaiseksi, että toinen ihmisenä ei enää kiinnosta - ja jos muu kiinnostus loppuu, niin silloin loppuu toki seksinkin haluaminen ainakin omalta osalta. Eroaminen on tietysti helpompaa, kun ei ole lapsia.
En halua elää vielä tässä iässä seksittömässä ja rakkaudettomassa parisuhteessa. Nelikymppinen nainen olen siis.
Lapsi on muuttanut pois kotoa. Vaimo käy töissä, olen eläkkeellä. Emme suuremmin riitele yms. Seksi loppui raskauteen -99 ja on kuulemma täysin turhaa.
Välillä itken kun en ole onnistunut parisuhteessa. Tänään mietin että miten ihanaa nukkua pitkät yöunet, päiväunet, syödä mitä huvittaa, kattoa telkkaa kommentoimatta mitään... Luin tämän ketjun ja koen etten olekaan tainnut menettää paljoakaan. Monet parisuhteet taitaa olla paremman esittämistä muille?
Ei suju eikä ole seksielämää. Pian ei kyllä ole enää yhteistä osoitettakaan eikä parisuhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Itse olen aina eronnut, jos suhde menee sellaiseksi, että toinen ihmisenä ei enää kiinnosta - ja jos muu kiinnostus loppuu, niin silloin loppuu toki seksinkin haluaminen ainakin omalta osalta. Eroaminen on tietysti helpompaa, kun ei ole lapsia.
En halua elää vielä tässä iässä seksittömässä ja rakkaudettomassa parisuhteessa. Nelikymppinen nainen olen siis.
Sama. Itse elän mieluummin sinkkuna kuin seksittömässä ja rakkaudettomassa parisuhteessa vaikka ei tämäkään tietysti mikään unelmatilanne ole.
Itse haluan parisuhteelta nimenomaan elämänkumppanuutta.
Vierailija kirjoitti:
Välillä itken kun en ole onnistunut parisuhteessa. Tänään mietin että miten ihanaa nukkua pitkät yöunet, päiväunet, syödä mitä huvittaa, kattoa telkkaa kommentoimatta mitään... Luin tämän ketjun ja koen etten olekaan tainnut menettää paljoakaan. Monet parisuhteet taitaa olla paremman esittämistä muille?
En allekirjoita tuota esittämistä. En tietenkään kunnioituksesta miestäni kohtaan käy mitään ikäviä keskusteluita ystävieni kanssa, mutta en mitään teeskentelekään. Me ei olla se pariskunta, joka laittaa hänibääpusipusi-kuvia someen. Yhtä arkisia ollaan muidenkin läsnäollessa. Mutta eipä me suhteen parempinakaan vuosinan hellimpiä hetkiä ja parhaimpia keskusteluja käyty muiden aikana.
Ihan hevillä en ole luovuttamassa, mutta en tällaiseen suostu loppuelämäkseni. 40-vuotias olen minäkin.
ap
Vielä kiinnostaa, mitä tarkalleen tarkoitatte sillä, kun ette puhu mistään (muusta kuin arkisesta)? Koska kyllä tässä varmaan on paljonkin tulkintaeroja.
Meillä tällä viikolla on puhuttu: kuinka paljon tullut lunta, kumman auton kumpikin ottaa seuraavana päivänä, maksoitko tietyn laskun, mikä ilmalämpöpumpussa on vikana, autonkatsastus. Lisäksi ennen sitä viikon yhteistä aktiviteettia eli kauppareissua puhuttiin mitä syötäisiin ja siellä kaupassa puhuttiin mitä ostetaan. Lisäksi samalla kauppareissulla siunailtiin huonoa keliä ja mietittiin ostaako uudet renkaat autoon.
Onhan tuossa nyt oikeastaan vähän enemmän, kuin arvelinkaan noin viikon saldoksi, kun ihan tarkasti käy koko viikon läpi. Joka päivä ollaan oltu kotona, että tilaisuuksia olisi tietysti ollut puhua vaikka kuinka paljon. Mutta esimerkiksi joku mainitsi, että olitte pörssikursseista puhuneet. Mä laskisin sen jo syvälliseksi keskusteluksi ja viikon kohokohdaksi.
ap
Aivan mahtavasti, kiitos kysymästä. Miksi se sinua oikeastaan kiinnostaa? Teillä ei taida enää peitto heilua.
Yhdessä 28v, seksiä viimeksi viime kesänä. Mies ei tee aloitteita enkä minä enää jaksa/viitsi, olen turtunut tilanteeseen. Keskustelut on luokkaa mikä on ens viikon aikataulut (moneen töihin ja lapset kouluun) ja mitä ruokaa tänään. Kuinkakohan monta vuotta tätä jaksaa?
16 vuotta oltiin yhdessä ja viimeiset vuodet eri makuuhuoneissa. Olisi pitänyt erota jo aiemmin.
Vierailija kirjoitti:
Yhdessä 28v, seksiä viimeksi viime kesänä. Mies ei tee aloitteita enkä minä enää jaksa/viitsi, olen turtunut tilanteeseen. Keskustelut on luokkaa mikä on ens viikon aikataulut (moneen töihin ja lapset kouluun) ja mitä ruokaa tänään. Kuinkakohan monta vuotta tätä jaksaa?
Lisään vielä, se mitä itse pidän tässä pahana on se, ettei mies koskaan koske minuun, ei halaa, ei ota kädestä, ei hipaise tai mitään muutakaan. Fyysinen yhteys puuttuu täysin, viime vuonna seksiä taisi olla pari kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa-a. Itse olen aina eronnut, jos suhde menee sellaiseksi, että toinen ihmisenä ei enää kiinnosta - ja jos muu kiinnostus loppuu, niin silloin loppuu toki seksinkin haluaminen ainakin omalta osalta. Eroaminen on tietysti helpompaa, kun ei ole lapsia.
En halua elää vielä tässä iässä seksittömässä ja rakkaudettomassa parisuhteessa. Nelikymppinen nainen olen siis.
Sarjaeroajat varmaankin päätyvät yksinäisyyteen. Mikä tragedia, kun ei olekaan enää ketään, jonka voisi jättää.
Harvinaisia on naiset jotka haluavat tehdä miehiä kiinnostavia asioita mutta samaan aikaa joka nainen vaatii meistä tekemään naista kiinnostavia asioita
Henkevästä keskustelusta: mistä keskustelette itsenne kanssa,oman pään sisällä? Milloin koette ajattelevanne henkeviä?
Minä ajattelen kuolemaa paljon, eli tosi deeppiä. Mutta en halua keskustella siitä kenenkään kanssa.
Ei meillä ole mielestäni "arkinen suhde" vaan meillänon suhde ja elämään kuuluy arki tietysti myös. Me ei hirveästi ehditä arkea jakamaankaan kun mies tekee paljon töitä yrittäjänä ja aikataulutkin menee usein ristiin. Yritetään vaihtaa pikaisesti aina päivän kuulumiset ja nipistää keskellä viikkoa aikaa parisuhteelle kesken päivän jos tulee liian ikävä (miehellä yleensä tulee, minä jaksan odottaa viikonloppuja sinnikkäämmin). Arki-iltaisin tuntuu usein, että olen yrittäjäleski ja (älyttömän ihanien lasten) yksihuoltaja, mut kun viimein mies tulee ja saadaan lapset nukkumaan niin on läheisyyttä kyllä. Kumpikaan ei aina jaksa puhua mitään erikoisen henkilökohtaisia vaan ele- ja kehonkieli riittää pitkälle siinä viestinnässä. En oikein tiedä miksi kaikista asioista pitäisi käydä koko ajan keskusteluja, osasivatko ihmiset ennen viestiä tehokkaammin vai miten on pärjätty? Meillä on seksiä 1-3 kertaa viikossa keskimäärin ja se on aina upeaa, joten ei pahemmin valittamista eikä keskusteltavaa suhteen tilasta. Näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
31v yhdessä, ei todellakaan keskustella henkeviä ja ruodita tunteita. Yhteistä tekemistä ei ole yhtään ja seksi on edelleen täydellistä. Meillä ei riidellä, ei huudeta eikä paiskota tavaroita, saatamme rupatella jostain uutisesta tai ruotia pörssikursseja, mutta "miten koet kokemisen" ei kuulu keskusteluihimme.
Alapeukkuja siitä, että joku on tyytyväinen elämäänsä!
Miten ajattelit hankkia lapsia ilman seksiä? Eikä lapset ole mikään suhteen korjaava elementti, vaikka moni harhoissaan kuvittelee, että hankkimalla lapsi parisuhdekin mystisesti paranee.