Parisuhteet, joissa ei puhuta eikä yhteistä aikaa, miten sängyssä sujuu?

Jos haluaa jatkaa yhdessä ja haluaa tilanteen muuttuvan, voisiko vaikka sanoa tai laittaa viestin:

”Mielellään puhunkin tästä, mutta näin alkajaisiksi: en ole tyytyväinen meidän suhteeseen ja haluan sen muuttuvan. Haluaisin, että tehdään enemmän yhdessä. Mitä sinä ajattelet? Jos olet samoilla linjoilla, sopiiko, että kerran viikossa harrastetaan tms yhdessä? ”

Tässä siis yksi ehdotus. Pääasia että kertoo selkeästi tyytymättömyytensä ja millaisia parannuksia haluaa tilanteeseen.

Itse suosin hankalissa tilanteissa kirjallisia viestejä. Niitä kun on vähän hankalampi ohittaa mumisemalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Itse olen aina eronnut, jos suhde menee sellaiseksi, että toinen ihmisenä ei enää kiinnosta - ja jos muu kiinnostus loppuu, niin silloin loppuu toki seksinkin haluaminen ainakin omalta osalta. Eroaminen on tietysti helpompaa, kun ei ole lapsia.

En halua elää vielä tässä iässä seksittömässä ja rakkaudettomassa parisuhteessa. Nelikymppinen nainen olen siis.

Sarjaeroajat varmaankin päätyvät yksinäisyyteen. Mikä tragedia, kun ei olekaan enää ketään, jonka voisi jättää.

No, minulle pahempi tilanne on yksin parisuhteessa kuin yksin sinkkuna. Kukin tavallaan.

Voihan myös olla, että ei tarvitse jättää, koska suhde toimii.

Vierailija kirjoitti:

Harvinaisia on naiset jotka haluavat tehdä miehiä kiinnostavia asioita mutta samaan aikaa joka nainen vaatii meistä tekemään naista kiinnostavia asioita

Osalla pariskunnista varmaankin näin. Jokainentoki itse valitsee mihin parisuhteeseen jää.

Meillä eräässä vaiheessa kun oli pahat parisuhdekriisit päätimme kirjoittaa molemmat paperille mitä asioita haluaisi tehdä yhdessä. Tämän jälkeen kävimme läpi löytyykö yhteneväisyyksiä ja löytyi montakin juttua. Sitten keskityttiin niihin ja parannettiin samalla parisuhdetta huomattavasti parempaan suuntaan. En voi kuin suositella kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa jatkaa yhdessä ja haluaa tilanteen muuttuvan, voisiko vaikka sanoa tai laittaa viestin:

”Mielellään puhunkin tästä, mutta näin alkajaisiksi: en ole tyytyväinen meidän suhteeseen ja haluan sen muuttuvan. Haluaisin, että tehdään enemmän yhdessä. Mitä sinä ajattelet? Jos olet samoilla linjoilla, sopiiko, että kerran viikossa harrastetaan tms yhdessä? ”

Tässä siis yksi ehdotus. Pääasia että kertoo selkeästi tyytymättömyytensä ja millaisia parannuksia haluaa tilanteeseen.

Itse suosin hankalissa tilanteissa kirjallisia viestejä. Niitä kun on vähän hankalampi ohittaa mumisemalla.

Olen puhunut useita kertoja (4 tai 5, viimeisen 1,5 vuoden aikana) ja joululomalla kirjoitin. Miehen mielestä meillä on kaikki hyvin, eikä keksi mitään parannettavaa. 

Ehkä onnistuisin uhkailemaan ja vaatimaan vaikka jotain yhteistä tekemistä, mutta mikä sen arvo sitten olisi, kun toinen suostuu painostettuna. Olen kysynyt, että mitä mies haluaisi tehdä, hän on sanonut miettivänsä ja keksii sitten kun sattuu tulemaan mieleen. Tätä olen odotellut nyt yli vuoden ja kerran muistuttanut. 

ap

Meillä on todella erilaiset kiinnostuksen kohteet ja harrastukset, mitään ei koskaan tehdä yhdessä ja kaupassakin käydään vuorotellen. Puhutaan arjen asioista: kuka hakee nuoren harrastuksesta, mitä remonttia pitäisi seuraavaksi tehdä, jotain töissä tapahtuneita juttuja saatetaan kertoa toisillemme. Sen sellaista. Mistään tunteista tai muusta syvällisemmästä ei puhuta koskaan. Kommunikointimme ei itse asiassa muistuts keskustelua, vaan perättäisiä lyhyitä tiedonantoja ja korkeintaan joku yksi tarkentava kysymys siihen perään. Mies paasaa todella mielellään maailmanpolitiikasta, tekniikan innovaatioista ja pörssistä, en aina oikein jaksaisi kuunnella niitä juttuja.

Seksiä oli viimeksi vuonna 2015. Kun päätin katsoa mitä tapahtuu jos en tee aloitteita enkä pidä asiaa mitenkään esillä, seksi loppui kokonaan. Viisissäkymmenissä ollaan molemmat, naimisissa reilut parikymmentä vuotta. Eri huoneissa on nukuttu viime vuodet, kun meillä on myös aivan eri vuorokausirytmit.

Miksen eroa? En jaksa. En ikinä jaksaisi mitään uutta parisuhdekuviota ja yksin voi olla näinkin, yhteistaloudessa ja kumpiin omaa elämäänsä eläen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa jatkaa yhdessä ja haluaa tilanteen muuttuvan, voisiko vaikka sanoa tai laittaa viestin:

”Mielellään puhunkin tästä, mutta näin alkajaisiksi: en ole tyytyväinen meidän suhteeseen ja haluan sen muuttuvan. Haluaisin, että tehdään enemmän yhdessä. Mitä sinä ajattelet? Jos olet samoilla linjoilla, sopiiko, että kerran viikossa harrastetaan tms yhdessä? ”

Tässä siis yksi ehdotus. Pääasia että kertoo selkeästi tyytymättömyytensä ja millaisia parannuksia haluaa tilanteeseen.

Itse suosin hankalissa tilanteissa kirjallisia viestejä. Niitä kun on vähän hankalampi ohittaa mumisemalla.

Olen puhunut useita kertoja (4 tai 5, viimeisen 1,5 vuoden aikana) ja joululomalla kirjoitin. Miehen mielestä meillä on kaikki hyvin, eikä keksi mitään parannettavaa. 

Ehkä onnistuisin uhkailemaan ja vaatimaan vaikka jotain yhteistä tekemistä, mutta mikä sen arvo sitten olisi, kun toinen suostuu painostettuna. Olen kysynyt, että mitä mies haluaisi tehdä, hän on sanonut miettivänsä ja keksii sitten kun sattuu tulemaan mieleen. Tätä olen odotellut nyt yli vuoden ja kerran muistuttanut. 

ap

Oletko onneton parisuhdetilanteeseesi. Oletko niin onneton, että olet valmis vähintään jossakin kohdassa laittamaan lusikat jakoon. Tässä tilanteessa ottaisin miehen kanssa vakavan keskustelun, ettet ole onnellinen ja haluat nämä ja nämä asiat muuttuvan, jotta olisit onnellinen. Miehen on vastattava haluaako lähteä mukaan tosissaan korjaamaan asiaa ja mikäli ei niin tietää, että ero edessä. Parin vuoden päästä viimeistään, jos ei ole ottanut onkeen tämänkään jälkeen en kyllä jäisi märehtimään. Sinulle löytyy kumppani, joka arvostaa sinua ja jolle myös sinun onnellisuus on tärkeää. Voit jo etukäteen mennä eroseminaareihin vaikka et vielä olisi eronnut ja/tai terapiaan, jossa käyt oman toimintatapasi läpi ja kun ole kääntänyt kaikki kive tulet näkemään mitä haluat, eron vai nykyisessä pysymisen.

En jaksa lukea keskustelua, mutta me erottiin. Nyt on reilu vuosi oltu erossa.

Vierailija kirjoitti:

Ei meillä ole mielestäni "arkinen suhde" vaan meillänon suhde ja elämään kuuluy arki tietysti myös. Me ei hirveästi ehditä arkea jakamaankaan kun mies tekee paljon töitä yrittäjänä ja aikataulutkin menee usein ristiin. Yritetään vaihtaa pikaisesti aina päivän kuulumiset ja nipistää keskellä viikkoa aikaa parisuhteelle kesken päivän jos tulee liian ikävä (miehellä yleensä tulee, minä jaksan odottaa viikonloppuja sinnikkäämmin). Arki-iltaisin tuntuu usein, että olen yrittäjäleski ja (älyttömän ihanien lasten) yksihuoltaja, mut kun viimein mies tulee ja saadaan lapset nukkumaan niin on läheisyyttä kyllä. Kumpikaan ei aina jaksa puhua mitään erikoisen henkilökohtaisia vaan ele- ja kehonkieli riittää pitkälle siinä viestinnässä. En oikein tiedä miksi kaikista asioista pitäisi käydä koko ajan keskusteluja, osasivatko ihmiset ennen viestiä tehokkaammin vai miten on pärjätty? Meillä on seksiä 1-3 kertaa viikossa keskimäärin ja se on aina upeaa, joten ei pahemmin valittamista eikä keskusteltavaa suhteen tilasta. Näillä mennään.

Teillä taitaa toimia se kaikkein tärkein, eli yhteys toiseen ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa jatkaa yhdessä ja haluaa tilanteen muuttuvan, voisiko vaikka sanoa tai laittaa viestin:

”Mielellään puhunkin tästä, mutta näin alkajaisiksi: en ole tyytyväinen meidän suhteeseen ja haluan sen muuttuvan. Haluaisin, että tehdään enemmän yhdessä. Mitä sinä ajattelet? Jos olet samoilla linjoilla, sopiiko, että kerran viikossa harrastetaan tms yhdessä? ”

Tässä siis yksi ehdotus. Pääasia että kertoo selkeästi tyytymättömyytensä ja millaisia parannuksia haluaa tilanteeseen.

Itse suosin hankalissa tilanteissa kirjallisia viestejä. Niitä kun on vähän hankalampi ohittaa mumisemalla.

Olen puhunut useita kertoja (4 tai 5, viimeisen 1,5 vuoden aikana) ja joululomalla kirjoitin. Miehen mielestä meillä on kaikki hyvin, eikä keksi mitään parannettavaa. 

Ehkä onnistuisin uhkailemaan ja vaatimaan vaikka jotain yhteistä tekemistä, mutta mikä sen arvo sitten olisi, kun toinen suostuu painostettuna. Olen kysynyt, että mitä mies haluaisi tehdä, hän on sanonut miettivänsä ja keksii sitten kun sattuu tulemaan mieleen. Tätä olen odotellut nyt yli vuoden ja kerran muistuttanut. 

ap

Olen lukenut ketjua paikoitellen, eikä minulle ole tullut ymmärrystä: minkä asian sinä haluaisit suhteessa olevan toisin? Jos pystyisit itse muuttamaan jotain, niin mitä muuttaisit?

Ja jos vastaus on keskustelu, niin miksi et rahaa miestä vaikka ravintolaan - eli ei voi tehdä muuta - tee itsellesi asialistaa, mistä keskustella - ja ala keskustelemaan?

Jos vastaus on seksi, niin miksi et varaa teille tantrakurssia tai jotain?

Ihmettelen siis, että puhut miehellesi, että haluat asioiden olevan toisin, mutta et tee mitään asioiden muuttamiseksi?

Vai mitä olen ymmärtänyt väärin…

Sängyssä meillä sujuu ihan OK. Kerran viikossa suunnilleen on seksiä - toki kymmenien vuosien jälkeen ei juuri enää mitään yllätyksiä.

Muutenkin sopii minulle ihan hyvin tällainen suhde jossa ei olla koko ajan toisen kyljessä kyhnäämässä. Ne ajat on jo koettu, nyt on aikuisen kumppanuuden aika.

Meillä ei puhuta, ujo vaimo ei puhu. Meillä yhteinen aika on kotona, sellaisilla lapsivapailla ei olla käyty 10 vuoteen kertaakaan. Meillä kuitenkin tehdään paljon yhdessä asioita, ruokaa ja muita kodin juttuja, onnistutaan niissä. Eilenkin keskellä päivää otettiin pieni sängyssä makoilu tuokio hellyyden kera, kun lapset leikki, syötiin yhdessä, käytiin saunassa ensin lasten kanssa ja sitten vaimon kanssa yhdessä ja vielä sitä seksiäkin oli ja ihan kivasti kyllä sitä onkin... M33v

Vierailija kirjoitti:

No eikö tuollainen olekin tosi monelle miehelle unelmatilanne? Jaetaan asumiskulut, nainen pitää kodin siistinä ja saa seksiä kun haluaa, mutta muuten voikin keskittyä omaan elämäänsä. Tuntuu ainakin että harvassa on miehet jotka kaipaisivat muutakin parisuhteelta.

Yllättävän monelle miehelle tämä riittää.

Moni on myös kyllästynyt vaimoonsa, mutta ei halua erota, koska lapset. Siinä ollaan sitten.

Ihanaa vertaistukea, hyvä huomata ettei ole ainoa tällaisessa parisuhteessa. Ikävää tietenkin että näin monella samanlainen epätyydyttävä suhde. Itsellä myös menossa pohdinta, kauanko jatkaa näin kun mies ei näe tarvetta keskustelulla tai yhteisen ajan viettämiselle. Hänelle riittää nykyinen, minulle ei.