Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa kun olen jäänyt elämässäni seksuaalisuudesta ja seksielämästä paitsi
05.02.2022 |
En käy baareissa, en juo alkoholia kovinkaan paljon. Nuoruudessa asuimme syrjäseudulla, jossa tyttöjä oli hyvin hyvin vähän ja lähimpään kaupunkiin 20 km. Luonnollisesti ajokortittomana tuolloin ei "kylillä" käyty tuosta noin vain.
Kun ilmapiiri yms oli mikä oli, niin tietenkin sitten 15-20 vuotiaana pelattiin tietokoneella. Kylässä asui muutama muukin poika. Tyttöjä oli vain pari ja nekin lestadiolaisperheistä.
Eli teininä en päässyt seksin makuun. En päässyt myöhemminkään. Vanhemmat eivät oikein ohjastaneet liikuntaan eikä myöskään pukeutumiseen oikealla tavalla. Teininä olinkin suhtkoht lihavassa kunnossa, kunnes armeijassa laihduin ja hoikistuin aivan merkittävästi. Mutta juna meni jo. Kun teininä oli itsetunto täysin alamaissa, niin enpä ole myöhemminkään uskaltanut lähestyä ketään enkä oikein tiedä edes missä ja miten lähestyä. Katselen tietenkin kauempaa viehättäviä naisia ihaillen. Lähestyä en uskalla.
Nyt 36-vuotiaana olen edelleen täysin vailla minkäänlaisia seksikokemuksia. Akateeminen koulutus, mutta enpä minä yliopistossakaan missään opiskelijabileissä käynyt. Mitä olisin siellä tehnyt?
Aikani kuluu pääosin töissä (etänä), talvella liikuntana punttisali (yksin) ja kesällä vaeltaminen/pyöräily (yksin),
Hankalaa on ja mitä enemmän ikää tulee, sitä vaikeammaksi elämä muuttuu. Joskus on ollut itsetuhoisiakin ajatuksia, mutta yleensä ne ovat hävinneet kun kesä on tullut ja päässyt vaeltamaan kunnolla.
M36
Kommentit (404)
Tämä kuulostaa todella tutulta ulinalta. Oletkohan se sama mies joka aina ajoittain pistää viestin palstalle ja ulisee ettei saa kaunista tyttöystävää ja nyt on elämä pilalla. Kuvailet itseäsi sanoilla "raukka", esität asian niin että olet olosuhteiden uhri. Taidat ollakin se sama tyyppi joka kitisi ei-niin-kauan-aikaa sitten täällä ja kun pintaa vähän raaputti, sieltä tulikin settiä että mikään muu kuin kaunis nainen ei kelpaa. Sitten jo kävikin ilmi että kyseessä oli kouluttamaton, hieman vähälahjainen, ilkeänoloinen peräkammarin poika.
Ei ihme ettei naista heru, suoraansanottuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuullostat minulta. Minulla oli jotain juttuja nuorena, jotka ei johtaneet panoon, maksimissaan suihinottoihin (miehet otti minulta, minä en heiltä). Seksiä olisin saanut joka viikonloppu sadoilta miehiltä mutta ei kiinnostanut seksi ilman rakkautta. Ainoa seksikumppanini on entinen poikaystäväni. Suhde oli jossain määrin ok, kesti vuosia, mutta seksi oli parhaimmillaankin vain keskinkertaista, usein huonoa. Lopuksi se loppui seinään miehen puolelta. Eli mulla on vain yksi seksikumppani ja ikää on jo neljäkymmentä ja olen nainen. Enkä vieläkään uskalla panna irtosuhteissa. Pelottaa että loukkaan itseni. Tuntuu että ihan ilman seksikokemuksia olen jäänyt.
En halua satunnaista seksiä tuntemattomien kanssa. ( tässä perusoletuksena, ettei se voi olla hyvää, ainakaan naiselle.) Haluan seksiä vain tuntemani ja rakastamani ihmisen kanssa. (perusoletus, että se on sitten hyvää.) No ei toiminut seksi rakkaankaan kanssa tämän kommentin kirjoittajalla.
Heitän villin ajatuksen: Huonotkin ( itsekkäät, osaamattomat yms.) "rakastajat" ihastuvat ja rakastuvat ja päätyvät suhteisiin. Ei se seksi siitä välttämättä parane. Toisaalta hyvätkin (toisesta välittävät, osaavat, toisen nautinnosta itsekin nauttivat) rakastajat voivat haluta seksisuhteita, joissa ei olla vakavan ja pysyvän ihmis/parisuhteen äärellä.
En ymmärrä tällä palstalla yleistä (peukutusten perusteella) ajatusmaailmaa, että satunnaisissa seksisuhteissa toinen aina jotenkin enemmän hyötyy toisesta kuin toinen ja suorastaan pyritään siihen: "saamaan."
En kyllä ymmärrä miksi ihmeessä teininä pitäisi päästä ”seksin makuun” tai miten sen puute muka vaikuttaisi parisuhteen hankkimiseen myöhemmin. Itseäni ei kiinnostanut teininä ollenkaan pojat tai ajatus mistään parisuhteesta. Ystäviäkään ei ollut yläasteella tai siitä eteenpäin ja olin ja olen vieläkin sosiaalisesti rajoittunut. Silti vaan minäkin löysin kumppanin netin kautta vähän yli parikymppisenä ja kaikki meni luonnollisesti. Vähän ihmetyttää itsekin miten se oli niin vaivatonta kun muuten ei ole sosiaalisia suhteita perheen lisäksi ja olen ujo ja epäsosiaalinen. Kai se on onnesta kiinni myös että sattuu löytämään itselle täydellisesti sopivan ihmisen.
En ehdi lukemaan kaikkia vastauksia, mutta mielestäni ongelma on tällä hetkellä sinä itse ja asenteesi, ja vain sinä pystyt sen ratkaisemaan. Vaikutat tavallisen kivalta mieheltä, jolle "vain" on jäänyt teiniangsti päälle. Harva meistä on elänyt unelmateini-ikää, ja harvalle kumppanin löytäminen on ollut helppoa. Itse tai terapeutin avulla pitää päästä menneisyyden ongelmista irti ja olla vastuussa elämästään ja pariutumisestaan.
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä piipitystä. "Olen ujo ja arka ja en mä kyllä ikinä missään käy ja alkoholiakaan en juo. En harrasta mitään ja pelkään vieraita ihmisiä".
No jää sit sinne kotiin nysväämään ja vaikka virkkaamaan sukkaa. Ihan oikeasti nyt hei.
Jotain on ite tehtävä jos muutosta haluaa. Äitiä ja iskä ei kyllä voi enää 36 vuotiaana syyttää. Suosittelen terapiaa tai jallukolaa .
Oma kokemus nuoruudesta oli, että jallukola toimi kyllä paremmin. Mitä tuli siis seksiseuran saamiseen.
Huvittaa näillä palstoilla usein esiintyvä ajatus, että miehet eivät saa seksiseuraa ravntolassa, kun tulevat liian känniin. Kaikki omat satunnaisseksisuhteet ovat alkaneet voimakkaan humalatilan myötä. Itse pidän itseäni paljon fiksumpana tyyppinä suht selvin päin, mutta ilmeisesti olen parempaa seuraa selvästi kännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksilöllä on vastuu myös itsestään. Mitenkäs muuten ne muut ihmiset löytävät kumppanin kuin laittamalla itsensä likoon. Pelottaako ja jännittääkö heitä? No ihan varmana. Oman mieheni löysin roskienvientireissulla, eli kumppanin voi tavata missä vain milloin vain. Kyllä se suun avaaminen ja aloitteen tekeminen jännittää ihan kaikkia. Jos jotakin haluaa niin sen eteen on toimittava ja tehtävä töitä. Ihan meidän kaikkien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
NIin mitäpä minä olisin siellä opiskelijabileissä tehnyt, tai armeijan lomilla. Vaikka muut nyt tosin iski naisia. Mutta enpä hoksannut. Kun olin jo 18 niin eihän siinä iässä voi jos ei ole jo teininä...siis häh?
Heillä muilla oli se rohkeus ja itsetunto kohdallaan, niin uskalsivat lähestyä, koska olivat saaneet kokemuksia asiasta myös teininä.
AP
Väittäisin, että melko harvalla alle 18-vuotiaalla on kokemuksia. Outo asenne ap:lla.
Mitä sä oikein horiset? Teinithän panee ku kanit.
Ei pidä paikkaansa. Miesten ikä ensimmäisellä seksikerralla on tyypillisesti 18, tyttöjen 17. Miehistä vain alle 40 % on ollut yhdynnässä alle 17-vuotiaana, naisista 50 %. Osuus miehistä, joilla ei ole seksikokemuksia ennen 21 ikävuotta, on 20 %, ja naisista 10 %.
https://www.vaestoliitto.fi/artikkelit/miten-seksielaman-aloittaminen-o…
No teinejähän noi on. Vai mikä sun mielestä 18v ja 17v on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin. Ikävä kyllä täytyy sinulle todeta, että viinan avulla me normitason introvertitt ihmiset Suonessa kumppanimme löydetään.
Myös minä allekirjoittanut. Ja lisäksi kaikki muut kokemukseni.
Vastaavia kokemuksia. Kaikki parisuhteet jotka tiedän ovat alkaneet bileistä tai baareista tai treffeiltä viinilasillisen ääreltä. Aivan ilman alkoholia suomalaisen on hyvin vaikea ”lähestyä” toista.
Toinen asia on että nainen suorittaa puolison valinnan sadoista tai jopa tuhansista ehdokkaista. Voittaja ei välttämättä ole kaikilla mittareilla ”paras” vaan sopivin.
Esim. sopiva. immuniteettijärjestelmä valitaan tiedostamataa tuoksun perusteella.
Ulkonäön ei tarvitse olla täydellinen mutta jollain tavalla tutut ja siinä mielessä hyväksyttävät piirteet saattavat helpottaa asiaa.
Kumppanit myös täydentävät toisiaan tulevien jälkeläisten vanhempina. On tutkimuksissa havaittu että toinen on usein hoivaavampi kuin toinen jotta jälkeläisten henkiinjääminen varmistuu.
Esim. hyvin urakeskeiset naiset saattavat valita keskimääräistä herkempiä,tunneälykkäämpiä ja hoivaavampia miehiä kumppaneikseen ja päin vastoin.
Yritän sanoa tällä että jos tulee 99 kertaa torjutuksi se on normaalia ja kannattaa yrittää se 100:s kerta vielä.
Vika ei ole miehessä vaan sopivaa ei vaan ole vielä tullut kohdalle.
Tiedän paljon poikkeuksellisen fiksuja koulutettuja miehiä ( monet it-tai teknisellä alalla) jotka ovat löytäneet elämänsä naisen vasta 30-45 vuotiaana.
Siinä että on neitsyt vanhana ei ole mitään hävettävää. Eipähän ainakaan ole tarttuvia tauteja.
Ja kun pääsee treffeille kannattaa kyllä ottaa 1-2 lasia viiniä (ei liikaa kuitenkaan) jotta juttu kulkee ja estot katoavat.
Jos ite olisin jäänyt rypemään hirveässä teini-iässäni, mulle ei olis ikinä tapahtunut mitään. Ei voi antaa kolmen yläkouluvuoden määritellä koko loppuelämää, tsiisas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedätkö ap että ei ole asuinpaikasta kiinni... Mä olen hyvin samoista olosuhteista, ujo ja hiljainen pienen paikkakunnan poika, lyhyt alle 170cm amis, mutta seksi kiinnosti aina, en muista ekaa kertaa, olin alle 18, mutta kun täytin 18v niin kaverit lähti baariin ja mä hyppäsin autoon ja ajoin kaupunkiin aina jonkun naisen luokse, jonka olin hankkinut netistä, pantiin ihan kunnolla aina ja käytiin myös baareissa, näitä naisia ja kokemuksia alkoi olla aikas paljon, paljon enemmän kuin niillä poika porukalla lähibubiin menneillä kavereilla. Seurustelin useampia kertoja sellaisia alle 2v suhteita. Kolmikymppisenä mulla oli jo noin 100 seksikumppania. Nyt olen naimisissa ja asunut saman naisen kanssa jo 9 vuotta, lapset tehty ja koti rakennettu. Kyllä mä sanon että asuinpaikkakunta ja ympäristö eivät vaikuta seksuaalisuuteen, eikä seksin saantiin, varsinkin nykyään kun on tinderit ja kaikki niin jos niissä osaa niin niitä kumppaneita löytää joka viikolle uuden myös mies ja uusintoja, pelimies saa enemmän kuin ehtii käydä panemassa. Ja siihen riittää edelleenkin että on vain tavallisen näköinen alle 170cm, pienimunainen amis, kunhan osaa oikealla tavalla hankkia ne naiset... Mies 36v
Mihin sie hameväkeä tarviit?
M44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksi on kyllä monesti todella paljon parempaa "itsensä kanssa" kuin jonkun random-kumppanin, joka ei osaa tai tiedä, mitä tehdä (tai ei edes välitä ohjeistuksesta). Ainakin näin heteronaisnäkökulmasta.
Lopetin jo 20 vuotta sitten miesten etsimisen, koska tosiaan: ei enää kiinnostanut niiden kömpelyys ja itsekeskeisyys sängyssä.
Yksin on oikein hyvä olla ja elää, pystyy tekemään kaikkea kivaa, elämään kuten itse haluaa - ja voi huolehtia itse siitä, että pääsee "huipulle" joka kerta pettymättä toisen taitamattomuuteen.
N45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ymmärrä tätä piipitystä. "Olen ujo ja arka ja en mä kyllä ikinä missään käy ja alkoholiakaan en juo. En harrasta mitään ja pelkään vieraita ihmisiä".
No jää sit sinne kotiin nysväämään ja vaikka virkkaamaan sukkaa. Ihan oikeasti nyt hei.
Jotain on ite tehtävä jos muutosta haluaa. Äitiä ja iskä ei kyllä voi enää 36 vuotiaana syyttää. Suosittelen terapiaa tai jallukolaa .
Oma kokemus nuoruudesta oli, että jallukola toimi kyllä paremmin. Mitä tuli siis seksiseuran saamiseen.
Huvittaa näillä palstoilla usein esiintyvä ajatus, että miehet eivät saa seksiseuraa ravntolassa, kun tulevat liian känniin. Kaikki omat satunnaisseksisuhteet ovat alkaneet voimakkaan humalatilan myötä. Itse pidän itseäni paljon fiksumpana tyyppinä suht selvin päin, mutta ilmeisesti olen parempaa seuraa selvästi kännissä.
Mä taas en ymmärrä miksi joku menee baariin kun haluaa seksiä. Ylipäätään näin mieheksi paljon keskivertoa enemmän seksiä harrastaneena ja eri kumppaneiden kanssa touhunneena voin sanoa että jos joku seksi on huonoa niin känni seksi, se on hyvää parin oluen jälkeen, mutta taas jos on vedetty lähtiessä jo kymmenkunta ja baarissa kaksin käsin niin ei voi enää varmempaa tapaa olla saada huonoa seksiä tai ei seksiä ollenkaan. Sitten taas, jos se humalatila on liian kevyt, niin ei myöskään kontakteja löydy. Baarille kyllä tulee täältä seksiseuran etsimisen suhteen ehdoton 👎 Mies 36v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän nelikymppisen kokemattoman miehen opettaminen on jo ajatuksena massiivinen turn off. Se mikä joskus parikymppisenä olisi saattanut olla ihan herttaista, on tuossa iässä outoa. Ja jos sitten naisena tämmöisen miehen saat koulittua tyydyttävään seksiin, niin saatuaan itseluottamusta se juoksee muille, vihreämmille laitumille.
Ap:n kohdalla tuo, että kokee jääneensä paitsi juuri seksistä, viittaa juuri siihen, että kävisi noin.
Jos taas kokematon mies tuntisi kaipuuta kohti loppuelämän parisuhdetta, niin silloinhan tuo opetusprojekti voisi kannattaa.
Jos mies on jo tuon ikäinen ja kokematon, niin mene maksullisiin. Valitse joku itsesi ikäinen aikuinen ja vapaaehtoisesti seksityötä tekevä nainen joka osaa opettaa eikä ole joku ihmiskaupattu itkua pidättelevä tyttö. Sitten jos vielä on kiinnostusta varsinaista ihmissuhdetta kohtaan, etsimään sellaista.
Vanhempasi tekivät kyllä karhunpalveluksen asumalla keskellä metsää, niin et päässyt ilmeisesti (koulua lukuunottamatta?) oppimaan sosiaalisia taitoja. Sosiaalisilla taidoilla en tarkoita nyt varsinaisesti seurustelua, eikä baarissa kännäämistä, vaan ihan yleisellä tasolla. Hyvä uutinen on että sosiaalisia taitoja voi myös oppia ja parantaa vanhempanakin.
Mutta et kai jäänyt sinne käpykylään aikuisenakin?
Seksuaalisuudesta et voi jäädä paitsi. Se on ihan sinun omasi. Myös käteen vetäminen on seksielämää.
Hae ensin intohimo omaan elämääsi ja sitten vasta nainen. Naisen tehtävä ei ole nostaa sinua elämäsi aallonpohjasta.
En ymmärrä sinua, kun sanot junan menneen jo silloin, kun olit täyttänyt 18/ armeijassa. Olin neitsyt pitkään vielä ton jälkeenkin samoin moni kavereistani. Toki esimerkiksi minä en mitään tehnyt aktiivisesti saadakseni seksiä, koska en pahemmin sitä kaipaa. Mutta sinä, joka sitä aktiivisesti kaipasit, olit jo luovuttanut 18-vuotiaana. Miksi? Osa nuorista ihmisistä (etenkin tuohon aikaan) valehteli, ettei ollut enää neitsyt, koska se oli noloa/outoa, vaikka todellisuudessa ei kokemusta ollutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja koneella istun kaikki päivät mutta enpä ole vielä keksinyt että sinnekin epätoivoiset naiset kirjoittelee. Oi voi, minä vaan pelailen.
Ja enhän tietysti 36- vuotiaanakaan voi lähteä minnekään harrastamaan, tai kielikurssille tai muulle kansanopiston kurssille, tai soittoruokalaan. Kun silloin teininä en. Kaikille muille miehille se nainen ilmestyy tyhjästä, vain minulle raukalle ei koska asuin pienenä syrjäseudulla. Töissäkään en käy eikä siellä ole yhtään naista vaikka kävisinkin.
Lähde lavatanssikursseille. Viejistä on pulaa. Tö ei ole vitsi. Oma puolisoni ei tanssi joten voin lähteä kanssasi tanssimaan, tosin itse en ole sinkku 😁
Tämä päti ehkä joskus 20 vuotta sitten? Itse olen ollut muutamalla paritanssikurssilla ja melkein aina on ollut miehiä paikalla enemmän kuin naisia.
Pelkkä kurssi voi ollakin huono, mutta jos ne taidot oppii jotenkin ja saa itsensä raahattua tanssilavoille, niin tilanne voi jo olla ihan toisenlainen.
Jos taas "saavutettavan matkan" päässä on joku asiaan omistautunut tanssiseura, niin sekin jo auttaa.
En tiedä tästä koronamyllerryksen aiheuttamasta tilanteesta, joten voin puhua suulla suuremmalla.
Itse olin Tamperelaisessa Hurmiossa neljä ja puoli vuotta, aktiivisesti kävin ja opettelin eri tanssilajeja. Tuona aikana, ainakin kaveritasolla, tuli monta sellaista naista tuttavapiiriin, joita ihan olisi koska vain uskaltanut pyytää tanssipartneriksi lavoille. Tämä ei ole edes vain omassa päässä keksitty juttu, sillä usein kysyttiin "Oletko tulossa sinne ja sinne viikonloppuna" tms.
Tanssilavoilla kun normi tanssiporukka ei toimi viinan voimalla, niin sen partnerin (jonka kanssa synkkaa) löytäminen on parempaa, kun aamulla ei selvinpäin kaduta kenen kanssa on ollut illalla tekemisissä.
Mutta, niinkuin on todettu, niin kukaan ei tule kotoa hakemaan. (ellei sinua joku jo ennestään tunne)
Niin ja vaikka tanssilavamusiikki ei nappaisikaan, niin sen verran voi omaa sietämistään kasvattaa. Oma musiikkimakuni ei paljoakaan kauempaa iskelmämusiikista voisi olla.
Ajattelee sen vaikkapa liikuntana, jota se kyllä todellakin on. Hyvää väliharjoittelua sen punttisalin lomassa.
Tämä päti ehkä joskus 20 vuotta sitten? Itse olen ollut muutamalla paritanssikurssilla ja melkein aina on ollut miehiä paikalla enemmän kuin naisia.