50-vuotiaana mies lakkaa olemasta mies

Siinä viidenkympin korvilla mies on miehuutensa elänyt. Avioliittoa on takana parikymmentä vuotta, tai vastaavasti pari kymmenen vuoden liittoa, lapset ovat siirtymässä teineistä aikuisiksi, työpaikalla kaikki on jämähtänyt vanhoihin uomiinsa. Ei kiinnostuta uuden oppimisesta, ei kokeilemisesta. Aletaan äänestää perussuomalaisia. Tukka harvenee, hankitaan lukulasit ja jumitutaan sohvalle kittaamaan kaljaa ja katsomaan telkkaria.

Mies lakkaa olemasta mies. Hänestä tulee äijä, ukko tai vaari, mutta mies hän ei enää ole. Testosteronitaso laskee, kikkeli ei jöpötä, lihakset kutistuvat, ryhti kumaroituu, mies lihoo, hän ei enää kiinnosta naisia, hän ei metsästä naisia, ei urheile eikä ole kiinnostunut niistä asioista, joista nuoremmat alfaurokset ovat kiinnostuneita. Hän ei ole menevä eikä viriili, hän siirtyy stagnaation tilaan.

Mielestäni keski-iän pahemmalle puolelle siirtyvää miestä ei enää pitäisi kutsua mieheksi. Hän kadottaa sukupuolisuutensa. Ehkä paras nimitys olisi ongelmajäte.