Mihin olet väsynyt?
Jokainen väsyy välillä johonkin. Mihin sinä olet väsynyt? Mä oon väsynyt näihin sadesäihin ja kylmyyteen. Siihen, että lomaan on vielä viis viikkoa ja siihen, että nuoremmalla lapsella on uhma.
Kommentit (20)
Jatkuvaan miehen perässä raahaamiseen ja kannattelemiseen joka asiassa, yleisesti elämässä ja taloudellisestikin. Helpommalla pääsisin yksin lasten kanssa.
Arkeen. Totaali yyhoona arki on aina samaa. Lapset jo koulussa, mutta joka päivä samat rutiinit.
Kolmonen sai mut muistamaan, että miksi oon totaali yyhoo... On arki toki nyt helpompaa kun ei tarvi miestä raahata perässä eikä kannatella :) tsemppiä sinulle!
Olen myös väsynyt siihen, että Suomen sää on näin kylmä ja oma lomanikin alkaa vasta 5 viikon päästä. Olen väsynyt siihen, että minun pitää esittää iloista vaikka en ole iloinen. Ystävät käyttävät hyväksi kun minulla on auto. Väsyttää se, että kaikki muut ystävistäni seurustelevat paitsi minä. Olen väsynyt siihen, etten jaksa lähteä lenkille. Tämä asia oikeasti on mulle kova paikka... Uskon, että sairastan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Arvoni ovat aika huonot ja olen väsynyt lääkäreillä juoksuun kun kukaan ei ota minua tosissaan.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 20:53"]
Jatkuvaan miehen perässä raahaamiseen ja kannattelemiseen joka asiassa, yleisesti elämässä ja taloudellisestikin. Helpommalla pääsisin yksin lasten kanssa.
[/quote]
Ihan sama tilanne mulla.
Olen väsynyt siihen, että ihan oikeaa, rentouttavaa vapaa-aikaa on niin vähän/ei lainkaan. Palkkatyöt vie paljon aikaa, kotityöt ja arjen velvollisuudet, lasten kanssa puuhailu (joo, se ei valitettavasti ole mulle oikeasti rentouttavaa aikaa.. oikeasti rentouttava aika/puuhastelu olisi esim. saada olla SIISTISSÄ ja hiljaisessa kodissa YKSIN, ja lukea jotain hyvää kirjaa tms..)
Jotenkin tuntuu että sitä menee tukka putkella ja suorittaa vaan äkkiä pois alta kaikkea että pääsisi mahdollisimman äkkiä iltaisin nukkumaan, ettei yöunet jäisi niin vähäisiksi että seuraavana päivänä olisi taas jo valmiiksi väsynyt aloittaessaan päivän rumbaa...
Vähän väsynyt työn tekoon ja selvästi olen jo loman tarpeessa. Heinäkuun puolessa välissä loma vasta alkaa. Kuitenkin, olen kiitollinen työpaikasta.
Hyvä ketju, Ap. :) Luulen, että välillä tekee hyvää sanoa ääneen väsymyksen ja ärtymyksen aiheet. Nämä ketjut on hyviä siksikin, että ihmiset tunnistaisi omat tunteensa eikä purkaisi väsymystään haukkumalla muita.
[quote author="Vierailija" time="07.06.2015 klo 21:01"]
Olen väsynyt siihen, että ihan oikeaa, rentouttavaa vapaa-aikaa on niin vähän/ei lainkaan. Palkkatyöt vie paljon aikaa, kotityöt ja arjen velvollisuudet, lasten kanssa puuhailu (joo, se ei valitettavasti ole mulle oikeasti rentouttavaa aikaa.. oikeasti rentouttava aika/puuhastelu olisi esim. saada olla SIISTISSÄ ja hiljaisessa kodissa YKSIN, ja lukea jotain hyvää kirjaa tms..)
Jotenkin tuntuu että sitä menee tukka putkella ja suorittaa vaan äkkiä pois alta kaikkea että pääsisi mahdollisimman äkkiä iltaisin nukkumaan, ettei yöunet jäisi niin vähäisiksi että seuraavana päivänä olisi taas jo valmiiksi väsynyt aloittaessaan päivän rumbaa...
[/quote]
Puit ajatukseni sanoiksi täydellisesti!
Juuri siihen, että ehtii tehdä kaiken pakollisen ja koskaan ei jää saa aikaa mihinkään muuhun...
Lapsiperhe rumbaan, työkiireisiin, että lomaraha joka pitäisi laittaa lomanviettoon menee lastenvaatteiden hankintaan kesäksi, isompi lapsi kasvaa sitä tahtia, että vähän väliä pitää olla kenkiä ja vaatteita hankkimassa, eikä sille löydy edes kirppareilta vaatetta kun on sen verran ylipainoinen. Ahdistaa jo valmiiksi ensiviikon kiireet töissä, kiitos yt:iden nyt jäljellejääneet tekevät n kolmen ihmisen työt per tekijä.
Inhoan sitä jatkuvasti kasvavaa to do listaa!!!! Hammaslääkäriä, labraa, siivousta, pyykinpesua, ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä, lasten hoitoa jne. Kunpa olisi sitä omaa aikaa joskus!!! Illalla ehtii ennen nukkumaan menoa puoleksitunniksi koneelle, siinä mun vapaa-aika!!!!!!!
Mustapäihin, vauvakuumeeseen, ulkomaankaipuuseen, vanhoihin vaatteisiin...
Minulla olisi vapaa-aikaa vaikka kuinka paljon mutta en saa nykyisin mitään tehtyä. Olen katastrofi. No, työni sentään hoidan.
En oikein jaksa innostua kesälomastakaan vaikka yleensä olen tähän aikaan kärsimättömän unelmoivan odotuksen vallassa. En ole synkkä enkä surullinen tai depressiivinen, ihan vaan täys flegu. Tai pakkohan mun on olla depressiivinen jos ajatus aamukahvista mökin terassilla ei tunnu käsittämättömän ihanalta ajatukselta?
Rahattomuuteen. Välillä tuntuu, että se ratkaisisi tämän väsymyksen lapsiperhe-elämään. Yllätän itseni liian usein ajattelemasta, että jos olisi rahaa, voitaisiin perheen kanssa lentää etelään viikoksi, voitaisiin käydä kylpylässä, voisin ostaa kivoja vaatteita eikä tarvitsisi kiertää kirppareita ja jäisi enemmän aikaa itselle, voitaisiin mennä leffaan, kesäteatteriin, huvipuistoon tai jos ei jaksa laittaa ruokaa niin mennä ravintolaan tai hakea noutoruokaa. Nyt tämä elämä on vain pelkkää arkea ja rutiineja. Rahattomuuden lisäksi olen väsynyt siihen, ettei koskaan ole miehen kanssa kahdenkeskistä vapaa-aikaa, mutta ai niin joo, tämäkin ratkeaisi jos olisi rahaa palkata lastenhoitaja...
Tähän helkutin rahapulaan, talon sekasortoon ja siihen että 2-vee esikoinen yrittää satuttaa vauvaa aina kun käännät selkäsi sekunniksi. Hyviä neuvoja otetaan vastaan...
Työttömyyteen -> rahattomuuteen ja toimettomuuteen. Siihen, että kaikki päivät tuntuvat samalta. En saa mitään järkevää tehtyä, vaikka aikaa olisi rajattomasti. Mulla on tylsää ja yksinäistä. Olen väsynyt siihen, että en hakemisesta huolimatta pääse yhteenkään työhaastatteluun. Vituttaa!
Mua väsyttää nämä rutiinit. Väsyneenä ylös, lapset hoitoon, itse töihin, hae lapset, käy kaupassa, taistele, tee ruokaa, kuskaa harrastuksiin, ole himokas vaimo, älä väsy, syö terveellisesti, nuku riittävästi, ole reipas, ole kaunis.. Ei vaan JAKSA.
Arjen rutiineihin, loma tekisi terää.