millainen vauvavuosi tellä oli?

En jaksa sen kummemmin tarinoida kuin että alkuun oli kuolemanväsynyt, sitten todella väsynyt, väsynyt ja lopulta jälleen virkeähkö. Siksi en ymmärrä tuollaista että hyvin nukkunut äiti pitää väsyneitä vellihousuina tai vässyköinä. Missä lie empatiakyky.

Jaa-a, mulle vauvavuosi oli karmeaa ja ihanaa aikaa. Odotin koko ajan, että kasvaisi tuo pötkylä jo, että sen kanssa voisi kommunikoida, että se nukkuisi yöt läpeensä (lapsi siirrettiin omaan huoneeseen vuoden ikäisenä, jolloin sain lopultakin NUKKUA, lapsikin rupesi nukkumaan huomattavasti paremmin, kun ei tarvinnut yöllä herätä kuulostelemaan, joko äiti tai isi nousee ylös ja onko jo aamu) ja, että se ainainen sohvalla paneskelu loppuu ja pääsee sänkyyn mylläämään. Ei voinut silloin vauva-aikana, kun penska heräsi joka kerta jos sänkyyn meni puuhastelemaan.
Vauva-aika oli mulle henk.koht. se välttämätön paha ennenkuin tosta nyytistä tulee "oikea ihminen". Vauva oli kyllä helppo, kärsivällinen ja itki vähän, mutta eniten itse tykkään 1,5-6-v ipanoista, kun heistä on jo seuraakin ja syövät itse ym.
Ja vihaan sitä yösyöttöä, vaikka pullosta annettiinkin enkä saanut sairauteni vuoksi imettää, silti otti joka hemmetin yö pannuun herätä. Meillä oli onneksi alusta asti, ennenkuin vauva edes oli pantu allle, miehen kanssa sopimus (hänellä se vauvakuume enemmän oli), että jos vauva tulee, hoitovastuu menee tasan puoliksi, tai muuten en ala koko touhuun. Ja menihän se, joka toinen yö syötin minä ja joka toisen mies, niinä öinä nukuin sohvalla tulpat korvissa unen taatakseni, nostan kyllä hattua äideille, ketkä nousee joka hiivatin yö ruokkimaan vauvan, itse olisin varmaan hypännyt katolta alas siitä väsymyksestä!
Nyt lapsi on ihana, terve ja rauhallinen 1,5v, uhmaikä sieltä jo tulla kolkuttelee, mutta helpolla ainakin tähän saakka päästy, kun jo ihan pienenä vauvana oli ne rajat ja ei turhista kitinöistä loikattu lapsen luo, vaan niistä oikeista ja tarvittavista. Kyllä te tiedätte mitä tarkoitan, että ei tarvitse ruveta marmattamaan, että olisin kylmä äiti tai piittaamaton.
Parisuhde oli kovilla lähinnä sen vuoksi, koska oma hormonitoimintani meni synnytyksen jälkeen niin sekaisin, että koko persoona muuttui ihan toiseksi ja olin ylikierroksilla käyvä, väsynyt, veemäinen ja huumorintajuton ämmä, joka suoritti elämää, ei elänyt sitä. Onneksi se tasaantui vuoteen mennes ja sain itseni takaisin.