Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Sosiaalityöntekijäksi vai sairaanhoitajaksi?
05.02.2022 |
Olen 35-vuotias ja mulla on huonosti työllistävä tutkinto. Olen toimistotöissä, jossa pyörittelen numeroita, ja olen ihan totaalisen kyllästynyt siihen. En ole koskaan halunnut taloushallintoon eikä se liity mitenkään opintoihini. Kaipaisin uutta suuntaa elämälle. Olen ajatellut, että voisin hakea joko opiskelemaan sosiaalityötä tai sairaanhoitajaksi, koska työt vaikuttavat kiinnostavilta ja työllistyminen on käytännössä varmaa. En kuitenkaan ole varma kumpi olisi mielenkiintoisempaa tai sopisi minulle paremmin. Mua kiinnostaa päihdetyö, mutta sosiaalityöntekijänä voisin myös harkita lastensuojelua.
Sosiaalityössä on parempi palkka ja aika säännölliset työajat. Opiskelemaan on kuitenkin vaikea päästä ja koulutus on pitkä. En ollut kovin hyvä vanhoissakaan opinnoissa, koska mulla on adhd ja lukemiseen on vähän vaikea motivoitua, joten en välttämättä pääse koko koulutukseen.
Sairaanhoitajaopinnot kuulostaa vähän helpommilta, koska siinä pääsee nopeasti harjotteluihin eikä lukemistakaan ilmeisesti ole ihan mahdottomasti. Mua vähän pelottaa vuorotyö, koska se kuulostaa tosi raskaalta eikä niitä päivätöitä ole kovin paljon tarjolla, joten vuorotyötä joutuu todennäköisesti tekemään paljonkin. Siinä kuitenkin pääsee tekemään myös fyysistä työtä eikä tuijoteta vaan tietokonetta, joka on ehdottomasti plussa.
Ajatuksia?
Kommentit (59)
Sossuksi tietenkin. Palkka on tonnin parempi ja säännöllinen päivätyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sossuksi tietenkin. Palkka on tonnin parempi ja säännöllinen päivätyö.
Mites se työn sisältö? Kai silläkin joku merkitys on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei kumpikaan.
No onko muita ehdotuksia? Tai perusteluita?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumpikaan.
No onko muita ehdotuksia? Tai perusteluita?
Ap
No vaikka insinööriksi tai vast.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossuksi tietenkin. Palkka on tonnin parempi ja säännöllinen päivätyö.
Mites se työn sisältö? Kai silläkin joku merkitys on.
Mulle sillä työn sisällöllä on merkitystä. Mun nykyinen työ on ihan ok. Säännöllinen päivätyö, kivat työkaverit ja ihan ok palkka (2300 euroa brutto), mutta mä en kestä sitä. En näe siinä mitään tulevaisuutta enkä edes halua yrittää miettiä, mitä muuta taloushallinnon hommaa voisin tehdä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
0/5.
Väsynyt aihe.
Kukaan ei vaan ole niin hullu, että nykypäivänä hakeutuu noille aloille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kumpikaan.
No onko muita ehdotuksia? Tai perusteluita?
Ap
No vaikka insinööriksi tai vast.
Mä halusin nuorena matemaatikoksi, vaikka mun sain A:n pitkän matikan ylppäreistä. En päässyt opiskelemaan matematiikkaa yliopistoon, vaikka sinne otettiin silloin melkein kaikki. Insinööriys ei taida olla mulle.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sossuksi tietenkin. Palkka on tonnin parempi ja säännöllinen päivätyö.
Mites se työn sisältö? Kai silläkin joku merkitys on.
Mulle sillä työn sisällöllä on merkitystä. Mun nykyinen työ on ihan ok. Säännöllinen päivätyö, kivat työkaverit ja ihan ok palkka (2300 euroa brutto), mutta mä en kestä sitä. En näe siinä mitään tulevaisuutta enkä edes halua yrittää miettiä, mitä muuta taloushallinnon hommaa voisin tehdä.
Ap
Kestätkö huostaanottoja, väkivaltaisia ja uhkaavia asiakkaita, mahdollisia vainoajia? Kestätkö sen, että osoitetiedot pitää laittaa salaiseksi? Kestätkö sitä että vastuu ei näy palkassa? Kestätkö sitä, että yksikin moka voi olla kohtalokas?
Näitä entisiä taloushallinnon turvallisista duuneista tulevia unelma-ammatin etsijöitä on nähty. Heillä hajoaa polla kun tajuavat miten ruma todellisuus noissa ammateissa on.
ADHD diagnoosilla korkeakoulututkinto voi olla haastava. Lisäksi lastensuojelun sossu on yksi raskaimpia töitä mitä tästä maasta löytyy, ainakin pk-seudulla. Ehkä maaseudulla voi olla hieman helpompaa, tosin siellä voi törmätä asiakkaisiin helpommin, mikä muodostaa turvallisuusriskin. Joudut pitämään hyvin matalaa profiilia, salaamaan kaikki tietosi jne. Työssä joutuu paljon uhkailun yms. kohteeksi.
Sairaanhoitajan opinnot ovat käytännönläheisempiä, mutta palkka on tietysti pieni. Erikoistumalla johonkin voit saada päivätyön vaikkapa yksityisellä lääkäriasemalla, jos vuorotyö haittaa. Toisaalta työ sairaalassa on vaihtelevaa ja liikunnallista.
En en ole kummallakaan alalla, mutta läheiset ystäväni ovat ko. alojen rautaisia ammattilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Missä asioissa olet hyvä?
Innostun helposti ja haluan innostaa toisiakin. Pidän vaihtelusta. Mun mielestä on kiva ratkaista (mielekkäitä) ongelmia. Mä tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, koska olen huumorintajuinen ja hymyilevä, mutta samalla vähän "tyhmä", joten en tajua tai välitä loukkauksista. Tai olen aina ollut naisvaltaisissa työpaikoissa ja joko mulla on ollut tosi hyvä tuuri työkavereiden kanssa, koska kaikki on aina tosi kivoja, tai sitten mä en tajua, että kaikki juoruilee musta ja nauraa mulle. :D Musta on kiva tehdä käsillä juttuja, joten olen innokas kokeilemaan kaikenlaisia käsityötekniikoita.
Ajattelin, että käsityönopettaja voisi olla yksi koulutusvaihtoehto, mutta heillä on huono työtilanne ja opinnoissa on tosi paljon läsnäoloa. En pysty opiskelemaan viittä vuotta päätoimisena opiskelijana. Sosiaalityötä pystyy tenttimään aika paljon, ja sairaanhoitajaksi on monimuotokoulutus ja jotain keikkaa pystyy tekemään lähihoitajan sijaisena jo ekan vuoden jälkeen.
Ap
Sairaanhoitaja. Siitä voi edetä muualle. Sossuna olet lakipykälillä manipuloitu ja manipuloija, ellet pääse tehtävään jossa inhimillisyys pääsee esiin.
Luulenpa että sairaanhoitajan hommaa et kestäisi viikkoakaan. Sossussa sentään olisit siistissä sisähommassa virka-ajalla, sinne siis jos et tosiaan mitään muuta alaa itsellesi keksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä asioissa olet hyvä?
Innostun helposti ja haluan innostaa toisiakin. Pidän vaihtelusta. Mun mielestä on kiva ratkaista (mielekkäitä) ongelmia. Mä tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa, koska olen huumorintajuinen ja hymyilevä, mutta samalla vähän "tyhmä", joten en tajua tai välitä loukkauksista. Tai olen aina ollut naisvaltaisissa työpaikoissa ja joko mulla on ollut tosi hyvä tuuri työkavereiden kanssa, koska kaikki on aina tosi kivoja, tai sitten mä en tajua, että kaikki juoruilee musta ja nauraa mulle. :D Musta on kiva tehdä käsillä juttuja, joten olen innokas kokeilemaan kaikenlaisia käsityötekniikoita.
Ajattelin, että käsityönopettaja voisi olla yksi koulutusvaihtoehto, mutta heillä on huono työtilanne ja opinnoissa on tosi paljon läsnäoloa. En pysty opiskelemaan viittä vuotta päätoimisena opiskelijana. Sosiaalityötä pystyy tenttimään aika paljon, ja sairaanhoitajaksi on monimuotokoulutus ja jotain keikkaa pystyy tekemään lähihoitajan sijaisena jo ekan vuoden jälkeen.
Ap
Jos olet oikeasti tosissasi, älä nyt ainakaan sossuksi opiskele. Tässä työssä tarvitsee valtavasti jämäkkyyttä, päätöksentekokykyä, vastuullisuutta ja kykyä hahmottaa laajoja kokonaisuuksia. Sosiaalityöntekijän tulee tuntea ja pystyä soveltamaan lainsäädäntöä laajasti. Pitää jaksaa keskittyä, päätökset ja palvelusuunnitelmat ovat teknisiä ja pitkiä tekstejä, joiden laatiminen vaatii tarkkuutta ja pitkäjänteisyyttä.
Totta kai taustalla pitää myös olla kiinnostus ihmisiä ja ihmisten ongelmia kohtaan, auttamishalu ym. Mutta noilla ei pitkälle pötkitä, etenkään tehtävissä joihin sisältyy viranomaisvastuu ja merkittävä julkisen vallan käyttäminen. Auttamishalun lisäksi on pakko joko olla paksunahkainen tai kehittää se paksu nahka jollain ilveellä.
Alue: Aihe vapaa
Kuulostaa vähän siltä, että sun kannattaisi harkita jotain ihan muita töitä.