Ahdistaa kun mies juo joka viikonloppu

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein noin nuorempana, ja nyt olen ollut 6 kk selvinpäin koska olen halunnut. Olenko siis mielestäsi alkoholisti?

M25

Ihminen voi olla kuukausia juomatta, ja olla silti alkoholisti. Kyse ei ole vain määristä, eikä ole suoraan verrattavissa suurkulutukseen,  vaan riippuvuudesta laajemmin.  Alkoholistin juominen voi olla kausittaista tai jatkuvaa.

Voi toki. Silti aika paksua väittää, että jokainen joka käyttää alkoholia viikoittain, on alkoholisti. Ehkä jos on tarve vetää joka viikonloppu kunnon kännit, eikä ilman selviä, voidaan puhua riippuvuudesta. Silti vaikka alkoholi on addiktoiva aine, kaikki sitä käyttävät eivät automaattisesti addiktoidu. Toisten maailma on ilmeisesti aika mustavalkoinen. Ihanko oikeasti joku ajattelee, että ihminen, joka juo esim. joka lauantai kaksi olutta, on alkoholisti. Mitäköhän ne katkolla sanoo, jos noilla määrillä yrittäisi hakeutua hoitoon?

Itse asiassa alkoholistia ei määritä se, paljonko juo, vaan se että hänellä on pakonomainen tarve juoda. Jos ei voi olla lauantaita ilman vaikkapa niitä kahta olutta, niin riippuvuudesta voidaan puhua jo silloin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin eli nyt sitten ihmiset on juoppoja kans kun ne ei juo? 😅. 

M25

Esimerkiksi AA on täynnä "juoppoja jotka eivät juo". Tätä jankkaamista varten suosittelen omaa ketjua. Mutta ota enemmän selvää suurkulutuksen ja alkoholismin määrityksistä.

Tuon määritelmäs perusteella puolet suomalaisista on alkoholisteja, myös ne ketkä juo sen pari saunakaljaa lauantaisin

Tuon takia en nuorempanakaan halunnut jatkaa tapailua pidemmälle parisuhdetta miehen kanssa joka oli kovin mieltynyt kaljanjuontiin, baareiluun ja päihteilyyn.

En siis ole itsekään absolutisti ja satunnainen sauna/remppa/lenkkikalja on ok ja vaikka pieni hiprakkakin muutaman kerran vuodessa, mutta (toisenkaan) kännäämistä en jaksa ollenkaan. Ja saati sitten jos se olisi viikoittaista/kuukausittaista.

Ja toki nuorena ja sinkkuna on ihan ok liikkua baareissa/festareilla ym ja juhlia vaikka päihtyneenäkin, mutta nuo kuuluu sinne sinkkuuteen ja nuoruuteen eikä enää parisuhteessa elävänä ole tarvetta pyöriä alvariinsa baareissa tai täyttää vapaa-aikaansa päihteillä. Aika aikaansa kutakin.

Minun avimies myös makaa tällä hetkellä kännissä/krapuloisaan. Eilen taas aloitti ja tänään lopetti, eli n.1vrk pämppää putkeen ja sitten on taas selvinpäin seuraavaan perjantaihin. MInun on jo hyväksyttävä tämä tai lähdettävä. Olen valinnut ensimmäisen vaihtoehdon koska a) olen läheisriippuvainen b) taloudellisesti yhdessä asuminen kannattavaa c) muu aika on tavallista arkea ja mies hoitaa hyvin työt/kotityöt c) meillä menee muuten ihan hyvin eikä riidellä. Eli juominen on iso miinus ja mies on alkoholisti mutta olen hyväkstynyt että alko on tärkeämpi kuin minä mutta se ei kuitenkaan valtaa koko elämää. Juokoon, ei ole minulta pois. Itse olen absolutisti. Yhdessä pian 18 vuotta. Lieneen aika normaali tilanne Suomalaisissa parisuhteissa. Mallioppimista äidiltäni, hän katsoi juoppoa väkivaltaista isääni kunnes isä kuoli. Toivoin heidän eroa tai isäni kuolemaa koko lapsuuden, sitten onneksi isä kuoli ja se oli varmasti yksi parhaimmista asioista mitä minulle ikinä tapahtunut.

Monilla naisilla on hoivavietti jota haluavat päästä toteuttamaan. Juoppo mies on tähän hyvä kohde. Kuvittelevat saavansa tämän lopettamaan juomisensa. 

Suhde raittiin miehen kanssa on näille naisille mahdoton. Sellaisen kanssa ei pääse toteuttamaan hoivaviettiä.

Tuo on myös mitä loistavin kontrollointikeino. Edellä kirjoittanutkin hyväksyy sen, että perjantait ja pitkälle lauantait menevät miehen kontrolloimalla tavalla. Sinähän et pysty katkaisemaan humalatilaa sekunnissa etkä edes puolessa tunnissa, jos vaikka tulisikin jotain tähdellismpää ja kivempaa tehtävää. Toiselle jää ainoaksi vaihtoehdoksi äänestää jaloillaan. Joko sen yhden illan ajan tai pysyvästi. 

Vierailija kirjoitti:

Minun avimies myös makaa tällä hetkellä kännissä/krapuloisaan. Eilen taas aloitti ja tänään lopetti, eli n.1vrk pämppää putkeen ja sitten on taas selvinpäin seuraavaan perjantaihin. MInun on jo hyväksyttävä tämä tai lähdettävä. Olen valinnut ensimmäisen vaihtoehdon koska a) olen läheisriippuvainen b) taloudellisesti yhdessä asuminen kannattavaa c) muu aika on tavallista arkea ja mies hoitaa hyvin työt/kotityöt c) meillä menee muuten ihan hyvin eikä riidellä. Eli juominen on iso miinus ja mies on alkoholisti mutta olen hyväkstynyt että alko on tärkeämpi kuin minä mutta se ei kuitenkaan valtaa koko elämää. Juokoon, ei ole minulta pois. Itse olen absolutisti. Yhdessä pian 18 vuotta. Lieneen aika normaali tilanne Suomalaisissa parisuhteissa. Mallioppimista äidiltäni, hän katsoi juoppoa väkivaltaista isääni kunnes isä kuoli. Toivoin heidän eroa tai isäni kuolemaa koko lapsuuden, sitten onneksi isä kuoli ja se oli varmasti yksi parhaimmista asioista mitä minulle ikinä tapahtunut.

Onko teillä lapsia?

Toki hyvä, ettei juo kuin viikonloppuisin (taitaa olla yleisin alkoholismin malli Suomessa). Mutta miten ne arkipäivät menee, onko kuivahumalaa?

https://kantamo.fi/kuivahumala-kannikaytosta-vaikkei-viina-haise/

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa asumaan erikseen. Toinen saa omassa rauhassa tissutella ja täys raittiin ei tarvitse siitä ahdistua. Paljon pariskuntia asuu eri luukuissa jos ei ole lapsiperheellisiä.

Meillä on lapsia. Asioita täytyy puntaroida muidenkin kuin itsensä kantilta. Ap

No nimenomaan pitää puntaroida lasten oikeutta alkoholittomaan lapsuuteen. 

Kyllä, samaa mieltä. Olen itse alkoholistin lapsi. Puolisoni juo kun lapset nukkuvat, pois lukien aiemmin otetut saunaoluet. Katson olevani ainoa, joka hänen juomisestaan kärsii. Osittain varmasti taustani vuoksi jokaviikkoinen juominen on minulle vaikeaa. Hän on lapsilleen hyvä isä. Ap

Tässä tulikin syy, miksi juominen ahdistaa sua. Se toimii traumatriggerinä ja muistuttaa sinua siitä turvattomuudesta, joka lapsena oli.

Pysähdy miettimään, onko kyse siitä, että miehesi juominen todella on ongelmallista tai haitaksi hänelle itselleen tai lapsille vai siitä, ettet halua muistutusta alkoholismin värittämästä menneisyydestä. Jos ensiksi mainittu pitää paikkaansa, miehen olisi tehtävä asialle jotain. Jos taas jälkimmäinen, se vaan on fakta, ettei me oikein voida kontrolloida toisia ihmisiä, jotta omat traumamme eivät aktivoituisi.

Toki voitte keskustella, voisiko mies tulla yhtään vastaan esim. vähentämällä alkoholin käyttöä tai käyttämällä sitä muualla, mutta jos hänellä ei ole päihdeongelmaa ja määrät pysyvät kohtuullisina, eikä esiinny kännipäissään lasten läsnäollessa, et oikein voi kieltää häntä juomasta. Silloin on vain kaksi mielipidettä vastakkain. On sinun mielipiteesi siitä, ettei alkoholia tulisi käyttää ja miehen mielipide, että aikuinen saa viikonloppuisin nauttia kohtuudella alkoholia, eikä kumpikaan niistä ole sen oikeampi.

Kiitos hyvästä ja asiallisesta kommentista. Ap

Eksällä ei oikein ollut elämää. Hän vain kävi töissä, oli sohvalla telkkarin ääressä ja tissutteli, jos ei ollut lähdössä töihin seuraavaan vuorokauteen. Aloin tylsistyä kuoliaaksi hänen seurassaan, vaikka itse harrastin ja tapasin ystäviäni, olin kiinnostunut kodin laittamisesta ja olisin halunnut harrastaa tai puuhailla kotona hänen kanssaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa asumaan erikseen. Toinen saa omassa rauhassa tissutella ja täys raittiin ei tarvitse siitä ahdistua. Paljon pariskuntia asuu eri luukuissa jos ei ole lapsiperheellisiä.

Meillä on lapsia. Asioita täytyy puntaroida muidenkin kuin itsensä kantilta. Ap

No nimenomaan pitää puntaroida lasten oikeutta alkoholittomaan lapsuuteen. 

Kyllä, samaa mieltä. Olen itse alkoholistin lapsi. Puolisoni juo kun lapset nukkuvat, pois lukien aiemmin otetut saunaoluet. Katson olevani ainoa, joka hänen juomisestaan kärsii. Osittain varmasti taustani vuoksi jokaviikkoinen juominen on minulle vaikeaa. Hän on lapsilleen hyvä isä. Ap

Tässä tulikin syy, miksi juominen ahdistaa sua. Se toimii traumatriggerinä ja muistuttaa sinua siitä turvattomuudesta, joka lapsena oli.

Pysähdy miettimään, onko kyse siitä, että miehesi juominen todella on ongelmallista tai haitaksi hänelle itselleen tai lapsille vai siitä, ettet halua muistutusta alkoholismin värittämästä menneisyydestä. Jos ensiksi mainittu pitää paikkaansa, miehen olisi tehtävä asialle jotain. Jos taas jälkimmäinen, se vaan on fakta, ettei me oikein voida kontrolloida toisia ihmisiä, jotta omat traumamme eivät aktivoituisi.

Toki voitte keskustella, voisiko mies tulla yhtään vastaan esim. vähentämällä alkoholin käyttöä tai käyttämällä sitä muualla, mutta jos hänellä ei ole päihdeongelmaa ja määrät pysyvät kohtuullisina, eikä esiinny kännipäissään lasten läsnäollessa, et oikein voi kieltää häntä juomasta. Silloin on vain kaksi mielipidettä vastakkain. On sinun mielipiteesi siitä, ettei alkoholia tulisi käyttää ja miehen mielipide, että aikuinen saa viikonloppuisin nauttia kohtuudella alkoholia, eikä kumpikaan niistä ole sen oikeampi.

On kuitenkin riski, että perheessä on miehen mielipide aina se, jonka mukaan mennään ja ap vääntyy rusetille. Se ei ole terveellinen suhde eikä terveellinen olotila kenellekään. 

Olin tuossa tilanteessa, että oli kaksi mielipidettä vastakkain. Totesin, etten halua tällaista elämää ja lähdin. 

Hyvä kommentti tämäkin. Paljon pohdittavaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette yhdessä, kun teillä on eri arvot?

Koska ap on odottanut 20 vuotta, että mies muuttuu ja jos nyt luovuttaisi, valuisi 20 vuotta hyvää odotusta ihan hukkaan. 

Hymähdin. Ehkä tässä on joku totuuden siemen. Olisi ikävää heittää pitkä suhde menemään. Sitäkin puntaroin, omaa hyvin ja pahoinvointia, eron vaihtoehtoa mutta myös mahdollisuuksia hyvään elämään nykyisessä suhteessa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinun on elää parisuhteessa, joka ahdistaa sinua?

Ei kai pakko olekaan. Vaikealta tuntuisi lähteäkään, en toivoisi eroa. Ap

Toivotko tuollaista parisuhdetta?

En toivo. Siksi ahdistaakin. Ap

Ymmärrät kai, ettet tule saamaan toivomaasi parisuhdetta tuon miehen kanssa. 

En taida täysin ymmärtää. Siltä se kyllä välillä tuntuu, mutta en osaa kokonaan heittää toivoa pois. On vaikeaa muutenkin heittää koko tähänastista elämää menemään, kun yhteistä matkaa parikymmentä vuotta. Ap

Niin, heität sen sijaan lastesi elämän menemään, eikä heiltä edes kysytä. 

t: alkoholistin lapsi, jolla on nykyään paniikkihäiriö ja ahdistuneisuusoireilua

En heitä. Meidän elämä ei ole yhtenevä sinun kokemusten kanssa. Toivottavasti vointisi kohentuu. Ap

Kyllä heität, jäämällä suhteeseen pilaat lastenne elämän, ja jos he uskaltavat koskaan asiasta, sanovat sut yhdeksi syylliseksi, kun ovat turvattomia ihmisiä.

Aika kovia sanoja heittelet tuntematta ihmisiä tai tilannetta yhtään paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi olette yhdessä, kun teillä on eri arvot?

Koska ap on odottanut 20 vuotta, että mies muuttuu ja jos nyt luovuttaisi, valuisi 20 vuotta hyvää odotusta ihan hukkaan. 

Hymähdin. Ehkä tässä on joku totuuden siemen. Olisi ikävää heittää pitkä suhde menemään. Sitäkin puntaroin, omaa hyvin ja pahoinvointia, eron vaihtoehtoa mutta myös mahdollisuuksia hyvään elämään nykyisessä suhteessa. Ap

Mieti nyt sitten sitäkin, missä vaiheessa sammakonkeittoa olet. Se meinaan hämärtää todellisuudentajuasi. Olin huonossa suhteessa alle puoli vuotta ja jo siinä ajassa menin ihan sekaisin, itse asiassa jo kuukauden, parin jälkeen. Toipumista on nyt takana muutama kuukausi enkä vieläkään ole takaisin oma itseni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä pakko sinun on elää parisuhteessa, joka ahdistaa sinua?

Ei kai pakko olekaan. Vaikealta tuntuisi lähteäkään, en toivoisi eroa. Ap

Toivotko tuollaista parisuhdetta?

En toivo. Siksi ahdistaakin. Ap

Ymmärrät kai, ettet tule saamaan toivomaasi parisuhdetta tuon miehen kanssa. 

En taida täysin ymmärtää. Siltä se kyllä välillä tuntuu, mutta en osaa kokonaan heittää toivoa pois. On vaikeaa muutenkin heittää koko tähänastista elämää menemään, kun yhteistä matkaa parikymmentä vuotta. Ap

Niin, heität sen sijaan lastesi elämän menemään, eikä heiltä edes kysytä. 

t: alkoholistin lapsi, jolla on nykyään paniikkihäiriö ja ahdistuneisuusoireilua

En heitä. Meidän elämä ei ole yhtenevä sinun kokemusten kanssa. Toivottavasti vointisi kohentuu. Ap

Kyllä heität, jäämällä suhteeseen pilaat lastenne elämän, ja jos he uskaltavat koskaan asiasta, sanovat sut yhdeksi syylliseksi, kun ovat turvattomia ihmisiä.

Aika kovia sanoja heittelet tuntematta ihmisiä tai tilannetta yhtään paremmin.

Tuo on ikävä kyllä todellisuutta monelle alkoholistiperheessä kasvaneelle lapselle. Ei siinä tarvitse tuntea ihmisiä tai tilannetta sen kummennin. Hienoa, jos sinulla ei ole kokemusta alkoholistivanhemmasta. Lapsi kyllä vaistoaa ongelman aina, vaikka se ei-alkoholistivanhempi yrittää itselleen vakuutella, etteivät lapset tilanteesta kärsi. Kyllä kärsivät. Moni viimeistään vanhempana, kun puskee kaiken maailman traumat ja ongelmat pintaan, mitä alkoholin värittämä lapsuus on aiheuttanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä ihmettä oot menny tuommoisen kanssa yhteen. Ero ja ensi kerralla viisaammin sitten. Ei se sinun takia lopeta, tai olis lopettanu jo.

En tiedä. Nyt valitsisin toisin, jos näillä tiedoilla olisin siinä lähtötilanteessa. Mutta näin olen valinnut, ja mieluummin teen tästä elämästä parhaan mahdollisen, mitä se onkaan, kuin heitän enää kaiken pois. Enhän välttämättä enää ketään parempaakaan vaihtamalla saisi, en usko että ruoho on aidan toisella puolella vihreämpää. Ap

Tosi surullista. Itse jätin tissuttelijan 20 vuotta sitten ja joka päivä, jos mietin asiaa, totean että olen nyt onnellinen, hän tukahdutti minun elinvoimani ja elämäniloni. Päivääkään en ole katunut lähtemistäni. Kuinka heikko kuva pitää olla elämästä, ettet uskalla unelmoida mistään paremmasta?

Voi miten hyvin sanottu. Sitä puolison juominen nimenomaan tekee, tukahduttaa. Sinä tiedät että mikään ei tule muuttumaan. Kannattaako sitoa elämänsä kännääjään jolle eniten tulee aina merkitsemään viina?

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksiä AP

1.Minkä ikäisiä olette?

2. Kuinka kauan olette olleet yhdessä? 

3. Onko mies juonnut alusta asti vai onko juominen tullut mukaan jossain kohtaa? jos jälkimmäinen mitä silloin tapahtui.

4. Teikö lapset selvän miehen kanssa vai ehdontahdoin alkoholistin kanssa? 

5. Miksi olet juuri nyt herännyt tähän miehen juomisen aiheuttamaan ahdistukseen?

Olemme parikymmentä vuotta olleet yhdessä, puolet elämästämme. Nuorempana käytin itsekin alkoholia, nyt en enää kymmeneen vuoteen. Miehen alkoholin käyttö ei ole häirinnyt aina, varmaan enemmänkin sen jälkeen kun olen itse ollut ilman. Ehkä kyseessä on juuri triggeri joka aiheuttaa minussa ahdistuksen. Ap

Ap ite katselisin tollasta ukkoa tasan kaks viikonloppua. Sen jälkeen loppuis suhde siihen.

Itse lopetan suhteen heti jos kumppani alkaa näyttää taipumusta siihen että vapaat kuluu kipatessa.

Mikä on sun tekosyy sietää moista alkoholistia? Sairastut vielä itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymyksiä AP

1.Minkä ikäisiä olette?

2. Kuinka kauan olette olleet yhdessä? 

3. Onko mies juonnut alusta asti vai onko juominen tullut mukaan jossain kohtaa? jos jälkimmäinen mitä silloin tapahtui.

4. Teikö lapset selvän miehen kanssa vai ehdontahdoin alkoholistin kanssa? 

5. Miksi olet juuri nyt herännyt tähän miehen juomisen aiheuttamaan ahdistukseen?

Olemme parikymmentä vuotta olleet yhdessä, puolet elämästämme. Nuorempana käytin itsekin alkoholia, nyt en enää kymmeneen vuoteen. Miehen alkoholin käyttö ei ole häirinnyt aina, varmaan enemmänkin sen jälkeen kun olen itse ollut ilman. Ehkä kyseessä on juuri triggeri joka aiheuttaa minussa ahdistuksen. Ap

Ehkä elämäarvonne ovat kehittymässä eri suuntiin.

Joko sä kestät sen tai sitten eroat. Sä päätät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuttakaa asumaan erikseen. Toinen saa omassa rauhassa tissutella ja täys raittiin ei tarvitse siitä ahdistua. Paljon pariskuntia asuu eri luukuissa jos ei ole lapsiperheellisiä.

Meillä on lapsia. Asioita täytyy puntaroida muidenkin kuin itsensä kantilta. Ap

No nimenomaan pitää puntaroida lasten oikeutta alkoholittomaan lapsuuteen. 

Kyllä, samaa mieltä. Olen itse alkoholistin lapsi. Puolisoni juo kun lapset nukkuvat, pois lukien aiemmin otetut saunaoluet. Katson olevani ainoa, joka hänen juomisestaan kärsii. Osittain varmasti taustani vuoksi jokaviikkoinen juominen on minulle vaikeaa. Hän on lapsilleen hyvä isä. Ap

Tässä tulikin syy, miksi juominen ahdistaa sua. Se toimii traumatriggerinä ja muistuttaa sinua siitä turvattomuudesta, joka lapsena oli.

Pysähdy miettimään, onko kyse siitä, että miehesi juominen todella on ongelmallista tai haitaksi hänelle itselleen tai lapsille vai siitä, ettet halua muistutusta alkoholismin värittämästä menneisyydestä. Jos ensiksi mainittu pitää paikkaansa, miehen olisi tehtävä asialle jotain. Jos taas jälkimmäinen, se vaan on fakta, ettei me oikein voida kontrolloida toisia ihmisiä, jotta omat traumamme eivät aktivoituisi.

Toki voitte keskustella, voisiko mies tulla yhtään vastaan esim. vähentämällä alkoholin käyttöä tai käyttämällä sitä muualla, mutta jos hänellä ei ole päihdeongelmaa ja määrät pysyvät kohtuullisina, eikä esiinny kännipäissään lasten läsnäollessa, et oikein voi kieltää häntä juomasta. Silloin on vain kaksi mielipidettä vastakkain. On sinun mielipiteesi siitä, ettei alkoholia tulisi käyttää ja miehen mielipide, että aikuinen saa viikonloppuisin nauttia kohtuudella alkoholia, eikä kumpikaan niistä ole sen oikeampi.

Kiitos hyvästä ja asiallisesta kommentista. Ap

Lisäisin vielä, että oletko keskustellut asiasta miehesi kanssa? Oletteko yrittäneet päästä kompromissiin? Oleellista on myös se, kuinka paljon miehesi juo eli onko kyseessä muutama annos vai onko juominen humalahakuista ja pystyykö halutessaan olemaan juomatta.

Olen itse lähtenyt suhteesta, jossa väsyin miehen jokaviikonloppuiseen kännisekoiluun. En silti ole absolutisti itsekään, vaan käytän alkoholia, mutten humalahakuisesti. Itse varmaan kokisin ahdistavana, jos puolisoni ei hyväksyisi edes kohtuukäyttöä. Siedän huonosti kontrollointia. Varmasti yrittäisin silloin päästä kompromissiin, jossa itse huomioisin ne syyt, joiden vuoksi alkoholi puolisoa ahdistaa ja pyrkisin tietentahtoen olemaan triggeröimättä toista. Voisin esim. harventaa alkoholinkäyttöä, jos puolisoni taas taipuisi siihen, että kohtuullinen käyttö toisinaan on OK. En tiedä, onko teillä tällainen mahdollista.