Lue keskustelun säännöt.
Koko Hubaran uusin kirja
05.02.2022 |
”Millainen on suomalainen ihminen. Saunoo ja syö salmiakkia? Katsoo mäkihyppyä? Alkaa HS:n otsikoimaton artikkeli 5.2. ilmestyneessä lehdessä, sivulla C2.
Tuore ja sinällään todella mielenkiintoiselta kuulosta kirja Third Culture Kids kertoo suomalaisista, jotka elävät kahden tai useamman kulttuurin risteymässä.
Olen Suomessa syntynyt, dna-testin mukaan 70 % suomalainen. Kenen puolesta saan puhua?
Syön salmiakkia, kesällä saatan saunoa, mäkihyppyä olen katsonut viimeksi 80-luvulla.
Koko Hubara ja muut kirjan tekijät puhuvat monikulttuurisuuden ja lokeroimattomuuden puolesta, mutta mikäli HS:n artikkelin aloituslause on heidän näkemyksensä suomalaisista ja suomalaisuudesta, on se jo itsessään melko räikeää stereotyypittämistä, ehkä jopa hieman alentavaa.
Kulttuureita ja monikulttuurisuutta voi katsoa monelta muultakin kantilta kuin vain etnisyyden perusteella, ja loppujen lopuksi suurin osa meistä on perimältään melkoisen monenkirjavia, kuten itsekin.
Artikkelissa toinen kirjan kirjoittaja, Mona Eid toteaa, että tällaisessa kirjassa on tärkeä, ketjä sen tekevät, ettei vähemmistöjä kuvata ulkopuolisen katseen kautta. Tämäkin on lokeroivaa, universaalin kokemusmaailman kieltämistä. Salmiakkia syövä, saunova ja mäkihyppyä katseleva suomalainen – esimeriksi Hubaran tai Eidin suomalainen äiti – ei siis voisi tai vielä pahempaa, saisi, tällaista kirjaa kirjoittaa?
"Helposti otetaan vain yksi tyyppi edustamaan jotain ryhmää, joka on kuitenkin aika kuvitteellinen", Eid sanoo. Jostain syystä usein juuri Hubaraa haastetellaan kiertohaastetteluissa, kun halutaan räväköitä kommentteja jossakin monikulttuurisuuskohussa.
Mikä on kirjoitukseni pointti? Se, että joskus ihminen voi olla sokea omassa idealismissaan, eikä itse näe lokeroivansa, stereotyyppittävänsä ja puhuvansa alentavasti.
Artikkelissa todetaan, etteivät valkoiset ihmiset kohtaisi elämässään ihonväristä johtuvia vaikeuksia. Itse olen kohdannut ihonväristä/eurooppalaisuudesta johtuvia vaikeuksia, maissa, joissa naisilla on enemmän rajoituksia kuin Suomessa, minua on pidetty lähtökohtaisesti moraalittomana ja "vapaana saaliina", koska olen eurooppalainen paljon yksin matkustava nainen.
Kommentit (95)
Itselle riittää hyvin, että ihminen on sopeutumishaluinen länsimaisiin arvoihin ja lakeihin. Ei se ole mistään "suomalaisuudesta" kiinni etten halua tänne mitään kunniakulttuuria, islamia tai etnisten uhriutujien antivalkoista woketusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uhriutuminen on muotia nykyään saamelaisilla, ruskeilla, lihavilla, laihoilla, homoilla, lesboilla, transuilla jne. Se osoittaa sen, miten hyvinvointivaltio on jo pitkällä ja elintaso noussut!! On aikaa ja mahdollisuus valittaa lukuisten somekanavien kautta! Kyse on kuten monessa muussa ongelmassa kuten nuorten mielenterveysongelmat tai perheväkivalta: onko ongelma pahentunut vai onko kyse siitä, että asioista puhutaan paljon enemmän julkisesti nykyään? Jokainen on oman itsensä uhriuttaja nykyään julkisesti ja minusta se on ongelma. Oikeasti uhrit jäävät usein hiljaa paitsioon.
Vierailija kirjoitti:
Kokon pitäisi muuttaa pois Suomesta ihan oman mielenrauhansa vuoksi. Hän ei tykkää suomalaisista, joten miksi hän on täällä? Kyllä täältä pois pääsee.
Äläpä luulekaan, hän on keksinyt oikein ajan hermolla olevan markkinaraon kouluttaa suomalaisia monikulttuuriseen oikeaoppisuuteen, missä valkoinen iho signaloi aina jonkinlaista sortajapositiota. Tälle sitten vaan kaikki tahdissa nyökyttelemään, hep!
Mielestäni Kokon kirjoitukset/kirjat ovat mielenkiintoisia. Itse olen varmaankin tyypillisen suomalaisen näköinen, jota aina ulkomailla luullaan ruotsalaiseksi tai norjalaiseksi. Näihin oletuksiin ei kuitenkaan liity alentavia/loukkaavia mielikuvia.
Maailmassa kautta aikojen miesten mielipide on ollut naista tärkeämpi. Valkoisten mielipide/ valta-asema on ollut kiistaton. Tumma nainen on ollut viimeisenä arvoasteikossa. Viime vuosikymmeninä tummaihoisten naisten kirjoituksia ja asemaa käsitteleviä nostoja on ollut enemmän, kuitenkin juuri ruskeat tytöt ovat jääneet tämänkin käsittelyn ulkopuolelle.
En osaa loukkaantua tuosta salmiakki/sauna/mäkihyppy- yleistyksestä. Sillä varmaan halutaankin provota meitä ajattelemaan miltä tuntuu, kun sinuun kohdistuu koko ajan oletuksia ja stereotypioita. Kyllä suomalaisiakin aikoinaan loukkasi, kun Ruotsissa pyrittiin osoittamaan meidän olevan mongoolien (eli jotenkin heikompien tai alempien) jälkeläisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ruskeat miehet huusivat minulle Suomessa, että olen liian valkoinen.
T.kantis
Naurettiinko sinulle yleisesti, kohtaatko useinkin tätä pilkkaa valkoisuudestasi? Ajatellaanko sinun olevan alempi, tyhmempi, köyhempi ym. valkoisuutesi vuoksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokon kanssa kauan sitten opiskelupaikan jakaneena en aivan ymmärrä hänen kaikkia kokemuksiaan. En voi niitä kiistää, mutta ainakaan silloin ei oikeasti huomannut, että häneen olisi suhtauduttu millään lailla eri tavalla kuin muihin. Aika keskiluokkaisesta taustasta hän vaikutti tulevan, eikä "ruskeus" kyllä herättänyt siinä ympäristössä sen enempää erityistä kiinnostusta kuin hyljeksintääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruskeat miehet huusivat minulle Suomessa, että olen liian valkoinen.
T.kantis
Naurettiinko sinulle yleisesti, kohtaatko useinkin tätä pilkkaa valkoisuudestasi? Ajatellaanko sinun olevan alempi, tyhmempi, köyhempi ym. valkoisuutesi vuoksi?
Suomalainen valkonaamahan on uhrin asemassa olevana osapuolena jatkuvasti niiden oikeiden vihatekojen osalta, kuten väkivallan, raissskausten, ryösstöjen, hyväksikäytön jne.
On se minusta hemmetisti pahempi asia joutua väkivallan kohteeksi kuin loukkaantua jostain älyttömästä heitosta, tai "mikroagressiosta", kuten katseesta, joka ehkä oli razzizmia tai ehkä ei ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kokon kanssa kauan sitten opiskelupaikan jakaneena en aivan ymmärrä hänen kaikkia kokemuksiaan. En voi niitä kiistää, mutta ainakaan silloin ei oikeasti huomannut, että häneen olisi suhtauduttu millään lailla eri tavalla kuin muihin. Aika keskiluokkaisesta taustasta hän vaikutti tulevan, eikä "ruskeus" kyllä herättänyt siinä ympäristössä sen enempää erityistä kiinnostusta kuin hyljeksintääkään.
Etenkään valkoisena koulukiusattuna en voi ymmärtää noiden joidenkin valituksia. Jokaisesta löytyy jotain kiusattavaa jos halutaan. Yhdessä rillit, toisessa hampaat, kolmannessa perseen malli, neljännessä hiukset ja viidennessä ihonväri. Luonteenpiirteissä sama juttu. Jotkut kokevat oikeasti paljon vakavampaa väkivaltaa koulussa kuin huutelu. Jotkut myös seksuaalista ahdistelua. Ei värihuutelu ole sen kummempaa kuin mukaan kisaaminen. Ei kukaan voi esim. näkökyvylleen mitään jos tarvitsee rillit. Tai latuskaperseelleen. Geenit on mitä on. Kaikissa kiusaamistapauksissa toimenpiteet pitäisi kohdistaa kiusaajaan, jotta kiusaaminen loppuisi. Myös silloin kun kiusaaja on ruskea.
Aika hyvin noilla "syrjityillä" "ruskeilla ihmisillä" on suhteessa noita etuoikeutettuja suojatyöpaikkoja. Luulisi, että jotain valkonaama-wokettajaa jossain kohtaa kirpaisisi kun hän ei "etuoikeutetun asemansa" vuoksi saakaan enää oman alansa töitä esim. media-alalla jne.
https://yle.fi/uutiset/3-12231030?utm_source=facebook&utm_campaign=yleu…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En lukenut lehtijuttua enkä kirjaakaan ole lukenut, tuskin kirjaa luenkaan. Tämä kai on sitä pahamaineista identiteettipolitiikkaa. En tiedä onko uhriutuminen minkään vähemmistöryhmän edun mukaista. Yksi ystäväni on sitä mieltä, että Suomi on helpoin maa missä hän on elänyt ihonvärin suhteen, mikä siis hänellä on vaaleanruskea. Hänen mielestään tällaiset identiteettipolitiikkajutut ovat täyttä humpuukia. Itse olen sitä mieltä, että työnhaun ongelmista pitää puhua.
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on muotia nykyään saamelaisilla, ruskeilla, lihavilla, laihoilla, homoilla, lesboilla, transuilla jne. Se osoittaa sen, miten hyvinvointivaltio on jo pitkällä ja elintaso noussut!! On aikaa ja mahdollisuus valittaa lukuisten somekanavien kautta! Kyse on kuten monessa muussa ongelmassa kuten nuorten mielenterveysongelmat tai perheväkivalta: onko ongelma pahentunut vai onko kyse siitä, että asioista puhutaan paljon enemmän julkisesti nykyään? Jokainen on oman itsensä uhriuttaja nykyään julkisesti ja minusta se on ongelma. Oikeasti uhrit jäävät usein hiljaa paitsioon.
Tuo viimeinen: oikeat uhrit ovat usein mykkiä tai eivät edes tajua mitä heiltä vietiin.
Juuri siksi tämä uhriutumiskultti etoo niin paljon. Mikään ei ole vaivattomampaa kuin suureen ääneen valittaminen. Jokainen tuntuisi nykyään haluavan erityiskohtelua - ainakin ne jotka saavat mikin käsiinsä.
”Antakaa määkin valitan” sopisi jonkun uuden verkkomedian nimeksi. Tai eiköhän tuo jo löydykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruskeat tytöt ovat uhkailleet mainostajia laittamaan ruskeita mainoksiin päälleliimattuna.
Typerää.
Suomalaisuus on perimä, huumori, asenne, ymmärrys omasta suomalaisesta historiasta ja tunne.
Suomalaisuus ei ole paperinpala, missä sinun sanotaan olevan Suomen kansalainen.
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo pointti, miten vain vähemmistöön kuuluva saisi kirjoittaa vähemmistöstä. Eli saisiko suomenruotsalainen kirjoittaa tämän kirjan, koska kuuluu vähemmistöön tai vaikkapa suomalainen, jos hän kuuluisi johonkin seksuaalivähemmistöön? Sairastaisi harvinaista sairautta? Ymmärtäisikö hän per automatik toista vähemmistöön kuuluvaa viis väliä, mistä olisi kyse, kunhan vain olisi vähemmistö? Onko kirjassa kaikki haastatetavat niputettu "vähemmistöksi"? Aika lokeroiva ja leimaava tuokin näkemys, itse pyrin aina etsimään ihmisissä yhdistäviä, en erottavia tekijöitä, vähemmän poleemista, mutta ainakin tekee elämästä yksinkertaisempaa.
Jos me lähdetään tuolle tielle, että vaan vähemmistöt saa kirjoittaa vähemmistöistä, niin loppujen lopuksi se johtaa siihen, ettei kukaan saa kirjoittaa kenestäkään muusta kuin itsestään. Ei ne vähemmistön edustajatkaan koe maailmaa täsmälleen samojen linssien läpi eikä toinen saman vähemmistön jäsen voi tietää mitä se toinen ajattelee. Ja me kaikki ollaan jotain vähemmistöä, kun niitä oikein tarkasti etsitään. Mä olen punapää ja meitä on vähemmistö. Mieheni on puoliksi ranskalainen, joten hänkin kuuluu vähemmistöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oli aika ankea se Kokon nostattama kohu Oneiron-kirjasta. Ja nyt Koko on itse kirjailija. Tulee mieleen, että hän on jostain muusta syystä hyvin katkera ja tämä rasismikortti on se, millä helpoiten ja kritiikittömimmin saa sympatiaa. Nuorena koko oli itsekin melko vaalea, joten sinällään ihmettelen hänen identitfioitumistaan ruskeaksi tytöksi. Toki saa identifioitua, oma asiansa, mutta tuo ääripoleeminen ja jotenkin tosi vihainen olemus. En uskaltaisi lähteä hänen kanssaan keskusteluohjelmaan maalitettavaksi, oikeasti.
Joo, sama levy pyörii vuodesta toiseen. Toisaalta kun on löytänyt sopivan markkinaraon ja lehdistö syö sopivin väliajoin kädestä niin mikäs siinä on ollessa.
Se deittailua koskeva juttu viime syksyltä (HS) oli rimanalitus. Jos miehet eivät ole kiinnostuneita hänestä niin sitten eivät ole. Hän voisi hieman miettiä miksi näin on ja mitä hänellä on annettavaa deittailuun ja mahdolliseen parisuhteeseen muuta kuin third country kid-kokemuksen jauhamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uhriutuminen on muotia nykyään saamelaisilla, ruskeilla, lihavilla, laihoilla, homoilla, lesboilla, transuilla jne. Se osoittaa sen, miten hyvinvointivaltio on jo pitkällä ja elintaso noussut!! On aikaa ja mahdollisuus valittaa lukuisten somekanavien kautta! Kyse on kuten monessa muussa ongelmassa kuten nuorten mielenterveysongelmat tai perheväkivalta: onko ongelma pahentunut vai onko kyse siitä, että asioista puhutaan paljon enemmän julkisesti nykyään? Jokainen on oman itsensä uhriuttaja nykyään julkisesti ja minusta se on ongelma. Oikeasti uhrit jäävät usein hiljaa paitsioon.
Tuo viimeinen: oikeat uhrit ovat usein mykkiä tai eivät edes tajua mitä heiltä vietiin.
Juuri siksi tämä uhriutumiskultti etoo niin paljon. Mikään ei ole vaivattomampaa kuin suureen ääneen valittaminen. Jokainen tuntuisi nykyään haluavan erityiskohtelua - ainakin ne jotka saavat mikin käsiinsä.
”Antakaa määkin valitan” sopisi jonkun uuden verkkomedian nimeksi. Tai eiköhän tuo jo löydykin.
On vaarallista ajatella, että ”oikeat” uhrit ovat mykkiä. Tällä logiikalla esim. raiskattu, joka puhuu asiasta, ei olisi todellinen uhri. Hiljaisuus ei tee uhrista parempaa uhria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo pointti, miten vain vähemmistöön kuuluva saisi kirjoittaa vähemmistöstä. Eli saisiko suomenruotsalainen kirjoittaa tämän kirjan, koska kuuluu vähemmistöön tai vaikkapa suomalainen, jos hän kuuluisi johonkin seksuaalivähemmistöön? Sairastaisi harvinaista sairautta? Ymmärtäisikö hän per automatik toista vähemmistöön kuuluvaa viis väliä, mistä olisi kyse, kunhan vain olisi vähemmistö? Onko kirjassa kaikki haastatetavat niputettu "vähemmistöksi"? Aika lokeroiva ja leimaava tuokin näkemys, itse pyrin aina etsimään ihmisissä yhdistäviä, en erottavia tekijöitä, vähemmän poleemista, mutta ainakin tekee elämästä yksinkertaisempaa.
Jos me lähdetään tuolle tielle, että vaan vähemmistöt saa kirjoittaa vähemmistöistä, niin loppujen lopuksi se johtaa siihen, ettei kukaan saa kirjoittaa kenestäkään muusta kuin itsestään. Ei ne vähemmistön edustajatkaan koe maailmaa täsmälleen samojen linssien läpi eikä toinen saman vähemmistön jäsen voi tietää mitä se toinen ajattelee. Ja me kaikki ollaan jotain vähemmistöä, kun niitä oikein tarkasti etsitään. Mä olen punapää ja meitä on vähemmistö. Mieheni on puoliksi ranskalainen, joten hänkin kuuluu vähemmistöön.
Aidosti kiinnostaa, että kohtaako miehesi paljon ennakkoluuloja ranskalaisuutensa vuoksi? Ajatellaanko hänen olevan sossun varassa, raiskauksiin taipuva tai alhaisesti koulutettu? Olen itse hyvin ”stereotyyppi-suomalainen”, vaalea, sinisilmäinen ym. En ole törmännyt ennakkoluuloihin. Tai no, usein ulkomailla ihaillaan Suomen koulujärjestelmää ja ajatellaan, että me ollaan hyviä IT-asioissa.
Minulla on useita ulkomaalaisia ystäviä, jotka asuvat Suomessa (Irlanti, USA, UK) ja he eivät ole sanojensa mukaan kohdanneet ennakkoluuloja, enemmänkin suomalaiset ovat kiinnostuneita kun kuulevat, mistä he ovat.
Minusta Kokon pointti ohitetaan tässä, kun itse uhriudumme ja loukkaannumme esim. sauna-stereotypiasta, jota Suomi itse ajaa vahvasti. Kyllä minä ainakin tiedostan, että ruskea nainen kohtaa varmasti minua enemmän ennakkoluuloja ja oletuksia. Tai ainakin ne ovat alentavampia.
Ja onhan Suomi kohdellut esim. saamelaisia huonosti. Ei minun vanhempiani ole viety kotoaan isommalle paikkakunnalle asuntolaan, jossa heitä olisi kielletty puhumasta omaa kieltään. Myös karjalalaista kulttuuria hävettiin ja karjalaisia haluttiin valtavirtaistaa. Mielestäni näistä on hyvä puhua. Ei tarkoita, että täällä ei pitäisi asua maan lakien mukaan tai kunnioittaa myös asuinmaataan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielenkiintoinen tuo pointti, miten vain vähemmistöön kuuluva saisi kirjoittaa vähemmistöstä. Eli saisiko suomenruotsalainen kirjoittaa tämän kirjan, koska kuuluu vähemmistöön tai vaikkapa suomalainen, jos hän kuuluisi johonkin seksuaalivähemmistöön? Sairastaisi harvinaista sairautta? Ymmärtäisikö hän per automatik toista vähemmistöön kuuluvaa viis väliä, mistä olisi kyse, kunhan vain olisi vähemmistö? Onko kirjassa kaikki haastatetavat niputettu "vähemmistöksi"? Aika lokeroiva ja leimaava tuokin näkemys, itse pyrin aina etsimään ihmisissä yhdistäviä, en erottavia tekijöitä, vähemmän poleemista, mutta ainakin tekee elämästä yksinkertaisempaa.
Jos me lähdetään tuolle tielle, että vaan vähemmistöt saa kirjoittaa vähemmistöistä, niin loppujen lopuksi se johtaa siihen, ettei kukaan saa kirjoittaa kenestäkään muusta kuin itsestään. Ei ne vähemmistön edustajatkaan koe maailmaa täsmälleen samojen linssien läpi eikä toinen saman vähemmistön jäsen voi tietää mitä se toinen ajattelee. Ja me kaikki ollaan jotain vähemmistöä, kun niitä oikein tarkasti etsitään. Mä olen punapää ja meitä on vähemmistö. Mieheni on puoliksi ranskalainen, joten hänkin kuuluu vähemmistöön.
No mutta enhän minä osaa sanoa millaista on olla punapää (kun en ole) ja mitä ennakkoluuloja punapäät kohtaavat. Ja eikö sinusta olisi outoa, jos kirjottaisin aiheesta mielipiteitä? Mielelläni taas kuulisin sinun kokemuksiasi, kun tiedät.
Alkaa jo kyllästyttää tämä etuoikeuksista jauhaminen, puolesta loukkaantuminen ja uhriutuminen.
Kokon koko ura perustuu ruskeaan meikkivoiteeseen ja varttiruskeuden tuomaan uhripositioon. Ei kiinnosta hänen tekemisensä ja sanomisensa niin millään tavalla.
Millä taidoilla sait kustannussopimuksen?
Ruskeudella.