Lue keskustelun säännöt.
Ei koulukiusaamista voi antaa anteeksi, ei sitten millään!
13.06.2015 |
Ei kiusattu voi antaa kiusaajalle anteeksi, kiusaamisesta jää pysyvät arvet ja se muuttaa suhtautumista toisiin ihmiiin loppuiäksi, sitä ei voi korvata MITENKÄÄN, EI MITENKÄÄN!
Ne jotka täällä väittävät antaneensa anteeksi ja jopa ystävystyneet (siis mitä vitun helvettiä?!) kiusaajiensa kanssa, ovat 100% varmasti itse koulukiusaajia.
Kommentit (47)
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:06"]
Jos vittuilee jatkuvasti ja saa turpaansa joka kerta, silti jatkaa vittuilua, niin onko molemmat kiusaajia vai vain vittuilija? Vittuilulla tarkoitaan jatkuvaa eri mieltä olemista ym. vastaavaa homoilua.
[/quote]
Tuossa tilanteessa kumpikaan ei ole kiusaaja, mutta molemmat ovat selkeästi idiootteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei pidäkään. Jumala antaa anteeksi, ihminen antaa takaisin.
Hassua, että juuri AV:lla tuomitaan koulukiusaaminen niin jyrkästi. Tämä palsta kun on täynnä aikuisikään asti ehtineitä koulukiusaajia... haukutaan kaikki bloggaajat, artistit, poliitikot, journalistit, tehdään karkeita yleistyksiä ihmisryhmistä, levitetään ihmisten yksityisasioita, retostellaan niillä yms.
Ei sun anteeksi tarvitse antaakaan. Mutta koita hyvä ihminen siirtyä eteenpäin, muuten SINÄ kärsit yhä edelleen.
Ymmärrän jos ala-asteella kiusannut, mutta EN HYVÄKSY, ja ehkä ymmärrän myös yläasteella, en sitäkään hyväksy, silloin moni nuori todella hukassa elämässään.
Minua on kiusattu 9 vuotta ja olen sen myöhemmin saanut ymmärtää, että kiusaajillani oli itsellä paljon vaikeampaa mitä minulla. He olivat ihan hukassa.
Mutta jos aikuisena kiusaa en voi sitä ymmärtää, jos on hukassa elämässään, hankkii apua. Aikuisen pitäisi jo se ymmärtää.
Miksi ap takertuisit esim. ala-asteella saamaasi kiusaamiseen, tai yläasteella? Mitä se hyödyttää? Olin minäkin rikki ja hajalla ja yritin itsemurhaa, mutta onneksi ei onnistunut.
Ja silloin tajusin sen, että mun on pakko selvitä. Kiusaajat uhkasivat 3 viimestä vuotta tappaa minut (olivat muutaman kerran jo lähellä onnistua). Kun selvisin tuosta itsariyrityksestä selville vesille, ymmärsin, että kiusaajat melkein saavat sen mitä halusivat, että olisin kuollut. Mutta minä pirulainen taistelin itseni takaisin elämään ja haistatin paskat kiusaajille ja sille mitä olen kokenut heidän taholtaan. Minä en niiden paskiasten anna vaikuttaa elämääni enään yhtään edes ajatustasolla. Minä en niiden takia jätä elämääni elämättä. Se riitti, että pilasivat ala ja yläaste ajat. (Ja 5 vuotta sen jälkeen olin vakavasti masentunut)
Sitä en sano, että tähän pisteeseen olisi tultu sormia napsauttamalla. Mutta ne ymmärrä sitä, miksi pitäisi jäädä murehtimaan menneitä ja kierimään niissä jos rumasti sanotaan!
Kiusaajalle pahinta on se, että et välitä ja pärjäät elämässä vaikka yrittävät sen tuhota.
Anteeksi olen antanut, reppanampia ne on raukat. Mutta kyllä en ole voinut unohtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 18:44"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 18:42"]
Riippuu paljon siitä missä iässä kiusasi ja miten kiusasi.
[/quote]
Ainakin jos vielä ala-asteen jälkeen kiusaa niin voi mun puolesta ampua aivonsa pihalle saman tien, turha anella multa anteeksiantoa!
[/quote]
Taidan ampua aivoni pihalle niin on sullakin sitten parempi mieli.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:26"]
Ymmärrän jos ala-asteella kiusannut, mutta EN HYVÄKSY, ja ehkä ymmärrän myös yläasteella, en sitäkään hyväksy, silloin moni nuori todella hukassa elämässään.
Minua on kiusattu 9 vuotta ja olen sen myöhemmin saanut ymmärtää, että kiusaajillani oli itsellä paljon vaikeampaa mitä minulla. He olivat ihan hukassa.
Mutta jos aikuisena kiusaa en voi sitä ymmärtää, jos on hukassa elämässään, hankkii apua. Aikuisen pitäisi jo se ymmärtää.
Miksi ap takertuisit esim. ala-asteella saamaasi kiusaamiseen, tai yläasteella? Mitä se hyödyttää? Olin minäkin rikki ja hajalla ja yritin itsemurhaa, mutta onneksi ei onnistunut.
Ja silloin tajusin sen, että mun on pakko selvitä. Kiusaajat uhkasivat 3 viimestä vuotta tappaa minut (olivat muutaman kerran jo lähellä onnistua). Kun selvisin tuosta itsariyrityksestä selville vesille, ymmärsin, että kiusaajat melkein saavat sen mitä halusivat, että olisin kuollut. Mutta minä pirulainen taistelin itseni takaisin elämään ja haistatin paskat kiusaajille ja sille mitä olen kokenut heidän taholtaan. Minä en niiden paskiasten anna vaikuttaa elämääni enään yhtään edes ajatustasolla. Minä en niiden takia jätä elämääni elämättä. Se riitti, että pilasivat ala ja yläaste ajat. (Ja 5 vuotta sen jälkeen olin vakavasti masentunut)
Sitä en sano, että tähän pisteeseen olisi tultu sormia napsauttamalla. Mutta ne ymmärrä sitä, miksi pitäisi jäädä murehtimaan menneitä ja kierimään niissä jos rumasti sanotaan!
Kiusaajalle pahinta on se, että et välitä ja pärjäät elämässä vaikka yrittävät sen tuhota.
Anteeksi olen antanut, reppanampia ne on raukat. Mutta kyllä en ole voinut unohtaa.
[/quote]
En kai ole missään vaiheessa väittänyt että olen kiusattu? Kiusatuksi joutuu aina omaa syytään kun ei pysty pitämään puoliaan, itse olen aina osannut, mutta olen nähnyt miten kiusaaminen on tuhonnut toisten elämän kokonaan, sitä ei voi korvata mitenkään ja anteeksipyyntö ei ole yhtään mitään EI YHTÄÄN MITÄÄN!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:10"][quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:02"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:01"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 18:59"]Minua pitkään kiusannut henkilö sai itsensä parikymppisenä pahoihin huumeriippuvuuksiin ja eräällä kerralla houreissaan repi peräaukkonsa sulkijalihaksen. Kuulemma peräaukkonsa halkaisija oli noin 20cm. [/quote] Ja sinä hyödyit tästä miten?
[/quote]
Itseäni alkoi lähinnä oksettamaan, mutta moni muu saman kokenut varmaan olisi saanut vuoden naurut.
[/quote]
Toisaalta, ehkä hän itse saavutti jotain tällä. Olihan hän nimittänyt useita henkilöitä horoperseeksi jo vuosien ajan. Nyt hän olikin sitä itse, aika kirjaimellisesti.
[/quote]
Karma!
ap, kyllä sulla on nyt pallo melko hukassa. se ei ole kiusatun syy jos joutuu kiusatuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 18:43"]
Ne on olleet lapsia myös. Ja toinen asia, entä nämä kiusatut, jotka kokee tulleensa kiusatuiksi ihan joka paikassa?
[/quote]
10-vuotiaan tyttäreni luokalla on kaksi tällaista "kiusattua" valittajatyttöä. Opettajalle kannellaan että Kaisa kiusaa jos ei seiso kaksin pihan reunalla jomman kumman bestiksenä. Se, että on mukana välituntileikeissä eikä ole jomman kumman kanssa vain kaksin, on kiusaamista. Kuka näitä lissukoita estää osallistumatta välituntipeleihin? Jos juttelee toiselle näistä, toinen valittaa ettei häntä huomioida tarpeeksi. Jos juttelee sen toisen kanssa jotain, toinen valittaa opettajalle. Keskenään nämä alati "kiusatut" eivät viihdy.
Kaikki ei ole kiusaamista. Koulussa ei voi pakottaa seisomaan kaksi. Jonkun kanssa jossain.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:43"]
ap, kyllä sulla on nyt pallo melko hukassa. se ei ole kiusatun syy jos joutuu kiusatuksi.
[/quote]
On se, ellei kiusaaja ole joku täysverinen gangsteri joka uhkailee väkivallalla. Mutta ei se, että joutuu kiusatuksi omaa syytään tarkoita, että kiusaaminen olisi oikein, päinvastoin! Kiusaaja on jokatapauksessa uhri! Koulukiusaajat ovat paskasakkia joka sietäisi hengiltä, vitun apinalaumaa saatana!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:38"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:26"]
Ymmärrän jos ala-asteella kiusannut, mutta EN HYVÄKSY, ja ehkä ymmärrän myös yläasteella, en sitäkään hyväksy, silloin moni nuori todella hukassa elämässään.
Minua on kiusattu 9 vuotta ja olen sen myöhemmin saanut ymmärtää, että kiusaajillani oli itsellä paljon vaikeampaa mitä minulla. He olivat ihan hukassa.
Mutta jos aikuisena kiusaa en voi sitä ymmärtää, jos on hukassa elämässään, hankkii apua. Aikuisen pitäisi jo se ymmärtää.
Miksi ap takertuisit esim. ala-asteella saamaasi kiusaamiseen, tai yläasteella? Mitä se hyödyttää? Olin minäkin rikki ja hajalla ja yritin itsemurhaa, mutta onneksi ei onnistunut.
Ja silloin tajusin sen, että mun on pakko selvitä. Kiusaajat uhkasivat 3 viimestä vuotta tappaa minut (olivat muutaman kerran jo lähellä onnistua). Kun selvisin tuosta itsariyrityksestä selville vesille, ymmärsin, että kiusaajat melkein saavat sen mitä halusivat, että olisin kuollut. Mutta minä pirulainen taistelin itseni takaisin elämään ja haistatin paskat kiusaajille ja sille mitä olen kokenut heidän taholtaan. Minä en niiden paskiasten anna vaikuttaa elämääni enään yhtään edes ajatustasolla. Minä en niiden takia jätä elämääni elämättä. Se riitti, että pilasivat ala ja yläaste ajat. (Ja 5 vuotta sen jälkeen olin vakavasti masentunut)
Sitä en sano, että tähän pisteeseen olisi tultu sormia napsauttamalla. Mutta ne ymmärrä sitä, miksi pitäisi jäädä murehtimaan menneitä ja kierimään niissä jos rumasti sanotaan!
Kiusaajalle pahinta on se, että et välitä ja pärjäät elämässä vaikka yrittävät sen tuhota.
Anteeksi olen antanut, reppanampia ne on raukat. Mutta kyllä en ole voinut unohtaa.
[/quote]
En kai ole missään vaiheessa väittänyt että olen kiusattu? Kiusatuksi joutuu aina omaa syytään kun ei pysty pitämään puoliaan, itse olen aina osannut, mutta olen nähnyt miten kiusaaminen on tuhonnut toisten elämän kokonaan, sitä ei voi korvata mitenkään ja anteeksipyyntö ei ole yhtään mitään EI YHTÄÄN MITÄÄN!
ap
[/quote]
Eli ap, sun tuttavasi ovat itse mokanneet elämäsi sun mielestä. mitä sinä sitten kiusaajia syyttelet?
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:46"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:43"]
ap, kyllä sulla on nyt pallo melko hukassa. se ei ole kiusatun syy jos joutuu kiusatuksi.
[/quote]
On se, ellei kiusaaja ole joku täysverinen gangsteri joka uhkailee väkivallalla. Mutta ei se, että joutuu kiusatuksi omaa syytään tarkoita, että kiusaaminen olisi oikein, päinvastoin! Kiusaaja on jokatapauksessa uhri! Koulukiusaajat ovat paskasakkia joka sietäisi hengiltä, vitun apinalaumaa saatana!
ap
[/quote]
!!!
Siis KIUSATTU EI KIUSAAJA on jokatapauksessa uhri, miten vitussa kirjotin tolleen??
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n sanavalinnoista päätellen hän taitaa itse olla koulukiusaaja!
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:44"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 18:43"]
Ne on olleet lapsia myös. Ja toinen asia, entä nämä kiusatut, jotka kokee tulleensa kiusatuiksi ihan joka paikassa?
[/quote]
10-vuotiaan tyttäreni luokalla on kaksi tällaista "kiusattua" valittajatyttöä. Opettajalle kannellaan että Kaisa kiusaa jos ei seiso kaksin pihan reunalla jomman kumman bestiksenä. Se, että on mukana välituntileikeissä eikä ole jomman kumman kanssa vain kaksin, on kiusaamista. Kuka näitä lissukoita estää osallistumatta välituntipeleihin? Jos juttelee toiselle näistä, toinen valittaa ettei häntä huomioida tarpeeksi. Jos juttelee sen toisen kanssa jotain, toinen valittaa opettajalle. Keskenään nämä alati "kiusatut" eivät viihdy.
Kaikki ei ole kiusaamista. Koulussa ei voi pakottaa seisomaan kaksi. Jonkun kanssa jossain.
[/quote]
totta. Jos luokalla on huono henki, ja kaikesta valitetaan niin opettajan tehtävä on seurata mikä on oikeaa kiusaamista ja mikä on jonkun manipuloivan Kaisa-Liisan oman katkeran pään tuotosta. Halutaan pahaa jollekin ja sitten valitetaan kaikesta. Se on väärin. Nykyajan itsekkäät pennut valittaa jos kaikki ei mene oman mielen mukaan. Se on myös kiusaamista.
Parasta kiusaajille on se että ne ymmärtää mitä ovat tehneet. En vain virallisesti ole sillä tavalla kiusannut ketään, aina välillä vähän vittuilen ihmisille joista pidän, mutta tietenkin joku on voinut ottaa sen väärin ja tämä kyllä harmittaa ja kaduttaa. En kuitenkaan ole halunut kenellekään aiheuttaa mielipahaa.
Mutta mitä tulee tahalliseen toisen mielenpahoittamiseen ja fyysiseen väkivaltaan niin ei sitä pidä hyväksyä, siihen pitää puuttua. Kiusaajallekin pitää antaa apua oman käytöksensä ymmärtämiseen jotta siitä pääsee pois, aivan kuin kiusattu pitää saada ymmärtämään että kiusaamien ei johdu hänestä ja päästämään irti omasta katkeruudestaan toisen huonoa kohtelua kohtaan. Ei sitä koskaan pääse elämässä eteenpäin jos jää kiinni niihin ajatuksiin. En sano että se olisi helppoa, mutta henkinen kasvu on harvoin yksinkertaista ja helppa.
Tiedän aivan liian monta ihmistä jotka ovat katkeria ja siksi eivät voi elää täysipainoisesti, koska onhan se tietenkin helppoa syyttää toista ihmistä omista ongelmistaan, jokainen aikuinen on kuitenkin vastuussa itse omasta itsetunnostaan, joten aloittajalle soisin, olkoon provo tai ei, hieman itsensä tutkiskelua.
Minua kiusattiin noin aikanaan (10 vuotta sitten) päivittäin noin viiden vuoden ajan haukkumalla, sulkemalla ulos ja välttelemällä "pöpöjäni" (eli mihinkään mihin olin koskenut ei voinut koskea. Jos minua hipaisi vahingossa piti juosta vessaan peseytymään samalla yökötellen).
Tästä on jäänyt jäljet jotka aina välillä tulevat esiin, lähinnä epämääräisen likainen olo ja vaikeus ymmärtää sitä että joku näkee minut ei ällöttävänä. Näitä huonoja hetkiä on kuitenkin aika harvoin. Uskon kuintekin että kiusaaminen on jättänyt minuun pysyvät arvet.
Koen kuitenkin olevani sinut asian kanssa ja olen antanut kiusaajilleni anteeksi. Miksi? Ei sen takia että olisin itse ollut tapahtuneen jälkeen kiusaaja, vaan koska kiusaaminen on muokannut minua ihmisenä myös parempaan. Mulla on aika ehdoton oikeudentaju puolustaa hiekommassa asemassa olevia hyvinkin hanakasti. Tämän takia mä olen aikanaan bussin toisesta päästä asti kävellyt toiseen päähän vain puuttuakseni kiusaamistilanteeseen ja puolustaakseni kiusattua. En ole varma olisiko mulla ollut tähän rohkeutta (olen aina ollut tosi ujo) ilman niin vahvaa samaistumisen kokemusta kiusattuun.
Samalla se on opettanut mulle tietynlaista psyykkistä selviytymistä kriisitilanteista. Esimerkiksi avioerotilanteessa oli aika helpottavaa ajatella että mä selvisin monen vuoden kiusaamisesta ilman tukea, niin tämä on sen rinnalla ihan lasten leikkiä.
Muistot tekee meistä sen ketä olemme, siksi en omia kiusattunaolemiskokemuksiani vaihtaisi pois vaikka eivät ne mukavia muistoja olekkaan. Tämän takia en myöskään jaksa pahalla muistella kiusaajiani, he olivat lapsia ja ajattelemattomia.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:04"]
Pitää muistaa, että anteeksiannossa ei ole kyse siitä, että hyväksyy teon tai unohtaa sen. Anteeksiannossa on tärkeää se, että itse pääsee tilanteesta yli eikä jää vatvomaan menneitä. Katkeruus ja viha on myrkkyä vain ja ainoastaan ihmiselle itselleen. Antamalla anteeksi tilanteesta pääsee henkisesti yli ja voi jatkaa elämäänsä ilman ylimääräistä henkistä taakkaa.
[/quote]
Näin juuri. Luokkakokouskutsujakin tulee, en ole mennyt koskaan. Olen elämäni ja itsetuntoni rakentanut muualla. Mutta kyllä todella isot arvet on aina sielussa. Ei se asia koskaan jätä rauhaan kokonaan, aina se on siellä takaraivossa.
Kaikkia kiusataan jollain tasolla. Tottakai se muokkaa ihmistä kuten kaikki muukin elämässä, mutta tarviiko siihen jäädä vellomaan. Varsinkin jos kiusaaminen tapahtunut lapsuudessa, luuletko ettei ne ihmiset ole aikuistuneet ja järkevöityneet? Ei ihmistä voi tuomita loputtomiin, jos on ollut ilkeä lapsena ja siihenkin usein omat syynsä. Voinut olla vaikkapa kurjat kotiolot, ei asiat ole mustavalkoisia.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 19:06"]
Jos vittuilee jatkuvasti ja saa turpaansa joka kerta, silti jatkaa vittuilua, niin onko molemmat kiusaajia vai vain vittuilija? Vittuilulla tarkoitaan jatkuvaa eri mieltä olemista ym. vastaavaa homoilua.
[/quote]Miksi liikut tuollaisessa seurassa?