Yli viisikymppisille kysymys
Ovatko unelmanne toteutuneet? Itse tajusin, että nyt on myöhäistä saavuttaa niitä tärkeimpiä. En oikein tiedä onko sitten missään nyt enää mieltä.
Kommentit (35)
Oikeaa rakkautta en koskaan löytänyt, muuten kyllä suurinpiirtein kaikki ok.
Eipä ole. Tasapaksu paska elämä, jonka loppu häämöttää. Ei syytä kiitollisuuteen mistään.
Jos miettii 12v ikäistä minua, niin ammattia lukuunottamatta unelmista suurin osa toteutui. Halusin toimittajaksi, tuli insinööri.
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole. Tasapaksu paska elämä, jonka loppu häämöttää. Ei syytä kiitollisuuteen mistään.
Oletko siis sairas? Jos saa kysyä.
Elämäni rakkaus löytyi ja ihanat lapset saatu aikuisiksi. Siitä olen iloinen . Oma ura sen sijaan tyssäsi , jäin liiaksi perhekuplaan. Se on kaduttanut jonkinverran.
Riippuu minkä ajankohdan unelmat. Mutta suurelta osin kyllä. Mutta kyllähän ihmisen unelmat muuttuvatkin, joistan luopuu ja ja sekä luovutettujen että toteutuneiden tilalle tulee uusia. Jatoki minullakin vielä haaveita on, ja tulevaisuuden suunnitelmia.
Huomaan nyt vasta kuusikymppisenä että sitä olisi voinut tehdä urasuunnittelua ja pyrkiä aina parempiin työpaikkoihin ja edetä urallaan sen sijaan, että on pysynyt melkein koko työuran samassa työpaikassa.
Aikalailla. Tai siis ne, joiden saavuttaminen on tähän mennessä ollut mahdollista. Olen opiskellut haluamaani alaa, sekä työllistynyt sille ja jopa hyvällä palkalla. Sen myötä on voinut toteuttaa monia haaveita. Asua ulkomailla, ostaa asunto jne. On löytynyt ihastuttava vaimo, hyviä ystäviä ja mukavia harrastuksia.
Vaan vielä on paljon toteutumattomia unelmia jäljellä, joita kohti ponnistelen edelleen.
Ihanat lapset sain, ydinperhe hajosi ja lapsia kotona hoitaessa 5v meni urajuna kun sinä aikana muutettiin ex työn perässä ja hyvä työpaikka jäi. Tuleva pieni eläke hirvittää. Huomaan, että omat lapset ovat minun kokemusteni vuoksi paljon viisaampia, vaikka en niitä 5v heidän kanssaan kotona kadu pätkääkään.
On, 99% Miten niin ei voisi enää toteutua?
Olen kohta 62v ja toteutimme taas yhden unelmamme - ostimme talon etelästä.
Mun isäni rakastui palavasti 74 vuotiaana ja sai nauttia ihanasta uudesta suhteesta 4v ennen kuolemaansa.
Aina tulee usia unelmia jotka toteutan, miksi ei??
Joo. Johtuisko siitä, että ei ole ollut mitään kauhean suuria unelmia. Normaalia elämää vaan: työ, perhe, koti, matkustelua.
Minulla ei oikeastaan ole koskaan ollut suuria unelmia tai haaveita. En siis ole joutunut pettymään siihen millainen elämäni on ollut. Minulla on perhe, hyvä työ ja koti, asiat mallillaan, mutta en osaa ajatella, että niiden saaminen/hankkiminen olisivat olleet unelmiani tai haaveitani. Olen varmaan liian jalat maassa-tyyppi haaveiluun ja laiska suunnitteluun.
59v. Hyvä elämä ollut ehkä siksi, että en ole suuria haaveillut. Varma työpaikka ollut ja urasta en haaveillut. Töissä ollut ihan mukavaa ja työkaverit kivoja. Lapsia sain hoitaa rauhassa muutaman vuoden kotona.
Ensimmäisessä avioliitossa olen edelleen. Eläke tulee Kevan mukaan olemaan 2400 euroa, joten ei sekään huoleta.
Nuorena ja murrosiän ahdistuksesta luulin elämästäni tulevan paskempaa. Hyvän elämän olen silti saanut elää
Vierailija kirjoitti:
On ne kaikilta muilta osin, että ydinperhe ei pysynyt kasassa.
yhdyn lainatun tekstin 100%
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole. Tasapaksu paska elämä, jonka loppu häämöttää. Ei syytä kiitollisuuteen mistään.
Oletko siis sairas? Jos saa kysyä.
Joo, etenevästi. Toisaalta, se loppu on varmasti paras osuus. Life sucks.
Vierailija kirjoitti:
On ne kaikilta muilta osin, että ydinperhe ei pysynyt kasassa.
Ydinperhe on pysynyt kasassa, mutta muuten tuntuu kaikki murenevan.
Saatiinnnopeassa tahdissa 5 tervettä(niin luultiin) lasta, vaihdoin ammattia alkaen yrittäjäksi, ostettiin suuri, vanha talo.
2 lasta osoittautui kehitysvammaisiksi, kolmella on puhjennut muita sairauksia, puoliso on sairastellut itse kävin läpi keskivaikean masennuksen.
Puoliso on päätynyt osa-aikaiseksi matalapalkka-alalla opinnoistaan huolimatta.
Yritylsen kannattavuus on heikentynyt, vielä yrityslainoja on pari vuotta maksetravana, talo alkaa hajota käsiin, remontteihin ei ole rahaa, lainaa en uskalla enää ottaa, kun entisestä eroon päästään.
Olen kyllä toteuttanut sinänsä monta unelmaa, mutta perheen vastoinkäymiset pistävät mielen matalaksi.
Paljon olen kokenut hyvää, mutta mitään ei ole käteen jäänyt. Sikäli se ei harmita, että eihän mitään saa mukaansa kuollessa.
Itse Elämä on Unelma.
Ja kyllä; on toteutunut.
On ne kaikilta muilta osin, että ydinperhe ei pysynyt kasassa.