Kuka fiksu tietää, mitä tarkoittaa "Ajattelen siis olen"
Cogito ergo sum, ajattelen siis olen. Mitä tämä merkitsee? Tarkoittaako, niinkuin ymmärrän, oleminen olemassa oloa? Jos näin on, mitä on olemassaolo? Mitä siis ylipäänsä on olemassa? Vaatiiko olemassaolo paikkaa tai vaikka aikaa? Onko aikaa ylipäänsä olemassa, vai onko se ihmismielen käsite?
Ja miten ajattelu littyy olemiseen tai olemassaoloon? Eihän kivikään ajattele - onko se siis ylipäänsä olemassa?
Kommentit (40)
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 00:21"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 00:02"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 23:52"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 23:24"]
Millä perusteella insinööritieteiden mittaukset ovat virheellisiä? Insinöörit itse sanovat näitä mittauksia faktoiksi.
Kaikkea voidaan voidaan epäillä ja myös itse epäilyä, joka on erehtyväisen ajatteluprosessin tulos. Jos epäilee jotain, täytyy muistaa epäillä myös itse epäilyä, sillä ihmisen ajattelu on erehtyväistä. Siis mikä on perustele epäillä insinööritieteiden mittauksia?
Miten pohdinta tai ajattelu liittyy olemassaoloon? Väitit että jotain on olemassa, koska asioita pohditaan. Maailmankaikkeus on tieteen mukaan jotain 13 mrd vuotta vanha ja ihminen on ollut maapallolla vain hitusen aikaa. Onko mielestäsi maailmankaikkeus tullut olevaksi vasta kuin maailmankaikkeutta on ryhdyttä pohdiskelemaan? Mielestäni ei, maailmankaikkeus on ja on ollut aina olemassa ihmismielestä riippumatta.
[/quote]
Miten pystyt oikeasti todistamaan minkään _tässä_ "virtuaalitodellisuudessa" sijaitsevan esineen, eläimen, kasvin, kiven, säännön, lain jne/tms. olemassaolon?
Matrix-elokuvassa ihmiset elivät elämäänsä tietokoneen luomassa todellisen tuntuisessa maailmassa, kunnes heidät "herätettiin".
Elokuvassa he tosin olivat fyysisinä olentoina olemassa, vaikkakin ihan erilaisessa maailmassa kuin kuvittelivat.
Samaa hahmotelmaa kun jatkaa, niin oliko sekään maailma johon "heräsivät" todellisuutta?
Unissa me poistumme tästä "todellisuudesta" ja koemme elävämme toisessa "todellisuudessa", joten kuka sanoo, mikä on se aikuisten oikea "todellisuus"?
Ainoa asia, jonka voi loogisella päättelyllä todistaa olevan olemassa, on se joku joka tätä asiaa pohtii, koska jos ei sitäkään olisi, ei koko kysymystä olisi kukaan esittämässä.
[/quote]
Väite että jotain on olemassa, koska asioita pohditaan, lepää tyhjän varassa. Maailmankaikkeus on olemassa ihmismielestä riippumatta. Objektiivinen todellisuus eli fysikaalinen maailma ei tarvitse olemassaoloonsa ihmismieltä.
Mittaukset toki ovat faktoja, ihmismielen ajatustoiminta on erehtyväistä, aivan kuten tieteen historia on asian aukottomasti todistanut.
Filosofiassa on kaikki mennyt pieleen.
[/quote]
Mihin perustat väitteesi "maailmankaikkeuden" olemassaolosta?
Terveisin 50 vuotias koneinsinööri, joka ei ole päivääkään filosofiaa lukenut, mutta vuosien mittaan on tullut vietettyä lukemattomia öitä omien ajatusten kanssa.
[/quote]
Luotan siihen mitä tiede eli tässä asiassa fysiikka ja kosmologia sanoo. Filosofien metafyysisiin pohdintoihin en usko, jotka ovat vain mielestäni pitkästyttäviä, koska ovat älyllisesti mielenkiinnottomia.
Mielestäni kannattaa unohtaa filosofia ja keskittyä tieteeseen. Filosofia on mielestäni hölynpölyä, eräänlainen hengetön uskonto.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 12:02"]
"Väite että jotain on olemassa, koska asioita pohditaan, lepää tyhjän varassa."
Ei, vaan se on ainoa asia, joka ei lepää tyhjän varassa :D Kokeilepa kyseenalaistaa aivan kaikki. Ajattelet jonkin olevan jollakin tavalla, mutta kokeile huviksesi ajatella hetken aikaa, että entäpä jos ei olekaan (vaikka juuri toi Matrix-esimerkki on hyvä tapa lähteä liikkeelle). Jos jatkat pohdintaa tarpeeksi pitkälle, tulet pisteeseen, jossa mietit onko ylipäätään mitään OIKEASTI olemassa, olemassa niin että voit olla siitä varma. Ja siinä vaiheessa voit todeta, että koska mietit tätä asiaa, niin edes sen sinun ajatuksesi on oltava olemassa. Eli jotakin todellista, josta voidaan olla varmoja on olemassa. Ei ehkä kovin hyödyllinen tieto elämässä selviytymisen kannalta, varsinkaan jos eivät tälläiset ajatukset paina mieltä vaivoiksi asti, mutta tulipahan selvyys siihenkin asiaan. Jotakuta saattaa helpottaa tieto, että on olemassa yksi asia josta voi olla varma.
[/quote]
Mitä pelleilet jonkin Matrix elokuvan kanssa? Aika lapsellista argumentaatiota. Yksi esimerkki todista mitään.
Mikään äärellinen määrä esimerkkejä todista mitään lakia.
Minun ei ole tarvis kyseenalaistaa fysiikan lakeja, jonka mukaan objektiivinen todellisuus eli fysikaalinen maailma on mitä on eli materiaa. Luotan enemmän tieteeseen, kuin filosofiseen hölynpölyyn.
Luotan tieteeseen ja tieteellisen kielenkäytön perusta on matematiikka, filosofit voivat lässyttää arkikielellä mitä tahansa, en kuitenkaan usko tälläiseen yhtään mitään (kun tiedän filosofian historian). Filosofien kieli on liian epämääräinen, epätäsmällinen, subjektiivinen, kulttuurisidonnainen etc, jotta sitä kannattaisi ottaa tosissaan. Sillä voidaan vaan luoda mielikuvia, joilla ei ole välttämättä mitään yhteyttä ilmiömaailman kanssa.
Mutta jokainen valitsee lähestymistapansa. Luotan enemmän Newtonin ja Eisteinin kaltaisiin neroihin, kuin filosofisiin rappiotapauksiin, kuten Sokrates, Platon etc.
Tiede on menestystarina, filosofia ei.
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 12:02"]
"Väite että jotain on olemassa, koska asioita pohditaan, lepää tyhjän varassa."
Ei, vaan se on ainoa asia, joka ei lepää tyhjän varassa :D Kokeilepa kyseenalaistaa aivan kaikki. Ajattelet jonkin olevan jollakin tavalla, mutta kokeile huviksesi ajatella hetken aikaa, että entäpä jos ei olekaan (vaikka juuri toi Matrix-esimerkki on hyvä tapa lähteä liikkeelle). Jos jatkat pohdintaa tarpeeksi pitkälle, tulet pisteeseen, jossa mietit onko ylipäätään mitään OIKEASTI olemassa, olemassa niin että voit olla siitä varma. Ja siinä vaiheessa voit todeta, että koska mietit tätä asiaa, niin edes sen sinun ajatuksesi on oltava olemassa. Eli jotakin todellista, josta voidaan olla varmoja on olemassa. Ei ehkä kovin hyödyllinen tieto elämässä selviytymisen kannalta, varsinkaan jos eivät tälläiset ajatukset paina mieltä vaivoiksi asti, mutta tulipahan selvyys siihenkin asiaan. Jotakuta saattaa helpottaa tieto, että on olemassa yksi asia josta voi olla varma.
[/quote]
Mitä pelleilet jonkin Matrix elokuvan kanssa? Aika lapsellista argumentaatiota. Yksi esimerkki todista mitään.
Mikään äärellinen määrä esimerkkejä todista mitään lakia.
Minun ei ole tarvis kyseenalaistaa fysiikan lakeja, jonka mukaan objektiivinen todellisuus eli fysikaalinen maailma on mitä on eli materiaa. Luotan enemmän tieteeseen, kuin filosofiseen hölynpölyyn.
Luotan tieteeseen ja tieteellisen kielenkäytön perusta on matematiikka, filosofit voivat lässyttää arkikielellä mitä tahansa, en kuitenkaan usko tälläiseen yhtään mitään (kun tiedän filosofian historian). Filosofien kieli on liian epämääräinen, epätäsmällinen, subjektiivinen, kulttuurisidonnainen etc, jotta sitä kannattaisi ottaa tosissaan. Sillä voidaan vaan luoda mielikuvia, joilla ei ole välttämättä mitään yhteyttä ilmiömaailman kanssa.
Mutta jokainen valitsee lähestymistapansa. Luotan enemmän Newtonin ja Eisteinin kaltaisiin neroihin, kuin filosofisiin rappiotapauksiin, kuten Sokrates, Platon etc.
Tiede on menestystarina, filosofia ei.
[/quote]
"Mitäs hyviä jälkiruokavinkkejä teillä olis, jotka sisältäis banaania?"
-"Älä syö banaania, minä tykkään omenoista. Eikä jälkkärissäkään ole järkeä, kyllä pääruoka täyttää tarpeeksi."
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 13:05"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 12:54"]
[quote author="Vierailija" time="13.06.2015 klo 12:02"]
"Väite että jotain on olemassa, koska asioita pohditaan, lepää tyhjän varassa."
Ei, vaan se on ainoa asia, joka ei lepää tyhjän varassa :D Kokeilepa kyseenalaistaa aivan kaikki. Ajattelet jonkin olevan jollakin tavalla, mutta kokeile huviksesi ajatella hetken aikaa, että entäpä jos ei olekaan (vaikka juuri toi Matrix-esimerkki on hyvä tapa lähteä liikkeelle). Jos jatkat pohdintaa tarpeeksi pitkälle, tulet pisteeseen, jossa mietit onko ylipäätään mitään OIKEASTI olemassa, olemassa niin että voit olla siitä varma. Ja siinä vaiheessa voit todeta, että koska mietit tätä asiaa, niin edes sen sinun ajatuksesi on oltava olemassa. Eli jotakin todellista, josta voidaan olla varmoja on olemassa. Ei ehkä kovin hyödyllinen tieto elämässä selviytymisen kannalta, varsinkaan jos eivät tälläiset ajatukset paina mieltä vaivoiksi asti, mutta tulipahan selvyys siihenkin asiaan. Jotakuta saattaa helpottaa tieto, että on olemassa yksi asia josta voi olla varma.
[/quote]
Mitä pelleilet jonkin Matrix elokuvan kanssa? Aika lapsellista argumentaatiota. Yksi esimerkki todista mitään.
Mikään äärellinen määrä esimerkkejä todista mitään lakia.
Minun ei ole tarvis kyseenalaistaa fysiikan lakeja, jonka mukaan objektiivinen todellisuus eli fysikaalinen maailma on mitä on eli materiaa. Luotan enemmän tieteeseen, kuin filosofiseen hölynpölyyn.
Luotan tieteeseen ja tieteellisen kielenkäytön perusta on matematiikka, filosofit voivat lässyttää arkikielellä mitä tahansa, en kuitenkaan usko tälläiseen yhtään mitään (kun tiedän filosofian historian). Filosofien kieli on liian epämääräinen, epätäsmällinen, subjektiivinen, kulttuurisidonnainen etc, jotta sitä kannattaisi ottaa tosissaan. Sillä voidaan vaan luoda mielikuvia, joilla ei ole välttämättä mitään yhteyttä ilmiömaailman kanssa.
Mutta jokainen valitsee lähestymistapansa. Luotan enemmän Newtonin ja Eisteinin kaltaisiin neroihin, kuin filosofisiin rappiotapauksiin, kuten Sokrates, Platon etc.
Tiede on menestystarina, filosofia ei.
[/quote]
"Mitäs hyviä jälkiruokavinkkejä teillä olis, jotka sisältäis banaania?"
-"Älä syö banaania, minä tykkään omenoista. Eikä jälkkärissäkään ole järkeä, kyllä pääruoka täyttää tarpeeksi."
[/quote]
Niinpä niin, näinhän usein menee.
Tosta sun viestistä on vähän hankala saada kiinni :D Mutta koitan nyt vastata kuitenkin..
"Mitä esim. olemassaolo tarkoittaa? Mikä on sen merkitys?"
Jos tarkoitat, mitä käsite "olemassaolo" tarkoittaa, niin se voidaan varmaan määritellä monella tavalla. Moni määrittelee olemassaolevaksi sen, mitä mieltää olevan olemassa (esim. kivet, puut jne. ehkä Jumalan tai toisenkin) ja toiset taas kaipaavat enemmän todistusaineistoa ja määrittelevät olemassaolevaksi sen, mitä voidaan tietyistä lähtökohdista käsin todistaa olevan olemassa, esimerkiksi lähdetään siitä, että voimme luottaa aistihavaintoihimme ja oletetaan tieteellisesti olemassaoleviksi todistettujen asioiden olevan olemassa (bakteerit, protonit, mustat aukot jne.), sekä myös sellaisten asioiden joiden olemassaoloa ei ole tarpeellista todistaa sen enempää, sillä voimme ne esimerkiksi omin silmin nähdä (esim. kivet, puut). Jotkut taas tarvitsevat vieläkin enemmän todistusaineistoa ja ajattelevat, että mitä tahansa voi olla olemassa tai olla olematta olemassa, sillä mitään ei kuitenkaan voida todistaa olemassaolevaksi (paitsi olemassaolo itsessään) jos ei suostuta olemaan asettamatta mitä tahansa lähtökohtaa, esimerkiksi aistihavaintojen luotettavuutta, kyseenalaiseksi. Ja jos kysyt olemassaolon merkitystä siinä mielessä, että mikä on jonkin tarkoitus, niin siitä on varmaan myös monia uskomuksia, mutta itse ajattelen että tuskinpa minkään olemassaololla on sen suurempaa tarkoitusta. Jotkut uskovat, että tälläinen tarkoitus on ja he tietävät mikä se on ja jotkut uskovat, että tälläinen tarkoitus on mutta he eivät tiedä mikä se on ja yleensä heille riittää usko siitä, että joko a) jokin suurempi voima sen tietää ja määrittelee tai b) se on jonakin päivänä mahdollista löytää esimerkiksi tieteen keinoin.
"Ja jos sillä ei ole olemassa täsmällistä merkitystä, kuten luulen, mutta korostan, en tiedä, se on olematon käsite, jolla itsessään ei ole yhtään olemassa oloa, koska se ei merkitse mitään."
Tarkoitat ilmeisesti sanan "olemassaolo" merkitystä, eli sitä mitä ihmiset tällä sanalla tarkoittavat? Koska ihmiset voivat tarkoittaa sanalla eri asioita, ei sillä sikäli ole täsmällistä merkitystä muulle kuin ehkä puhujalle itselleen, ellei henkilö puhuessaan määrittele mitä sanalla tarkemmin tarkoittaa. Erilaiset käsitteet ovat asioita, jotka ovat kuitenkin mielestäni olemassa jopa "ajattelen, siis olen" -teorian mukaan, sillä niitä käytetään apuna kyseisessä ajattelussa, ne ovat sen osa. Niillä ei kuitenkaan välttämättä ole mitään sen tärkeämpää merkitystä, kuin se, että ne ovat olemassa.
"Ja jos se ei kerran merkitse mitään, kuten näin luullessani väitän, jota en kyllä epäile, mitä tällöin tarkoitatetaan, kun puhutaan mielettömiä?"
En ymmärrä miten nämä asiat liittyvät toisiinsa. Kysytkö mitä mielettömiä puhuva henkilö tarkoittaa, vai mitä sillä tarkoitetaan, kun henkilön sanotaan puhuvan mielettömiä? Tarkoititpa kumpaa tahansa, en nyt pysty kyllä ymmärtämään ajatuksenjuoksuasi tässä yhteydessä.
"Descarteskin puhui mitä sattui. Oli kuulemma olemassa siitäkin huolimatta, ettei osannut ajatella. Vai liittyikö se olemassaolo sittenkään ajatteluun, kuten Descartes ajatellessaan mitä sattui väitti epäilemättä, vaikka toisaalta korosti epäilyn tärkeyttä."
En ole sen syvemmin perehtynyt Descartesin ajatuksiin tai sanomisiin, joten en tiedä tarkoitatko tässä sitä, että Descartes puhui sinun mielestäsi mitä sattui, eikä osannut ajatella, vai totesiko hän itse, ettei osannut ajatella? Lauseen "ajattelen, siis olen" taustalla ei ole ajatus siitä, että ajattelun pitäisi olla tietynlaista, vaikkapa järkevää, vaan että koska ajattelua on, voidaan päätellä, että jotakin on olemassa. En siis ymmärrä, miten joku voi "osata" tai "olla osaamatta" ajatella siinä mielessä, että se kumoaisi väitteen "ajattelen, siis olen" merkityksen. Descartes ei myöskään (tietääkseni) jättänyt epäilemättä väitettään "ajattelen, siis olen", vaan pyrki löytämään siitäkin aukon, mutta koska ei pystynyt perustellusti esittämään muuta vaihtoehtoa kuin sen, että lause on ns. tosi, hän päätteli, että se todistaa, että jotakin on olemassa.
"Oli niin tai näin, hevonen on hevonen, valtakuntani hevosesta."
En ole kovin sivistynyt, joten täytyy sanoa, ettei minulla ole hajuakaan, mihin tällä lauseella mahdollisesti viittaat :)
kirjoitinpa vahingossa päinvastoin kuin tarkoitin, eli "jos ei suostuta olemaan asettamatta mitä tahansa lähtökohtaa, esimerkiksi aistihavaintojen luotettavuutta, kyseenalaiseksi" = jos mikä tahansa lähtökohta asetetaan kyseenalaiseksi.
t.40
Mitäs mieltä tiedeihminen tuossa edellä on pimeästä aineesta?
Mitä esim. olemassaolo tarkoittaa? Mikä on sen merkitys? Ja jos sillä ei ole olemassa täsmällistä merkitystä, kuten luulen, mutta korostan, en tiedä, se on olematon käsite, jolla itsessään ei ole yhtään olemassa oloa, koska se ei merkitse mitään. Ja jos se ei kerran merkitse mitään, kuten näin luullessani väitän, jota en kyllä epäile, mitä tällöin tarkoitatetaan, kun puhutaan mielettömiä?
Descarteskin puhui mitä sattui. Oli kuulemma olemassa siitäkin huolimatta, ettei osannut ajatella. Vai liittyikö se olemassaolo sittenkään ajatteluun, kuten Descartes ajatellessaan mitä sattui väitti epäilemättä, vaikka toisaalta korosti epäilyn tärkeyttä.
Oli niin tai näin, hevonen on hevonen, valtakuntani hevosesta.
Olemassaolo on pohjimmiltaan filosofista ajattelua. Muuta ei ole olemassa. Vain henkinen on totta.
No tarinahan menee niin, että Descartes mietti sitä, miten voi tietää todellisuuden ja havainnon välisen eron, ja sen, onko todllisuus sellaista kuin miltä se näyttää. Taustalla siis se, että oli juuri huomattu esim, ettei aurinko kierräkään maata, vaikka siltä näyttää, vaan maa aurinkoa. Ja niin D mietti, että mistä vo tietää, miten paljon muuta meidän havainoistamme on ihan pielessä tai onko ylipäätään edes mitään todellisuutta, mitä havainnoida, vai voiko kaikki olla kuvitelmaa tai virhehavaintoa. Ja D tuli siihen tulokseen, että ei sitä voi tietää, kaikki voi hyvinkin olla pelkkää kuvitelmaa. Paitsi minä itse: minun täytyy olla olemassa, että voin kuvitella. Muuten ei olisi edes kuvitelma.
joten kyllä, D puhuu olemassaolosta. D:lle olemassaolo ei vaatimut paikkaa tai aikaa, koska nekin olivat (potentiaalisesti) vain kuvitelmaa. Kant tuli samaan tulokseen reilun puoli vuosisataa myöhemmin.
ja se kivi. Descartesin mukaan sen olemassaolosta ei voi olla varma. Voit olla vain kuvitellut sen - ja koko tämän keskustelun.
Tuohan on selvää kuin pässinliha.
Lähdetään siitä, että mikä on "todellista"...
Kaikki mitä me näemme, kuulemme, tunnemme, maistamme jne. välittyy oletettuihin aivoihimme oletettuja hermoratoja pitkin sähköimpulsseina.
Kaikki muistomme ovat oletetuissa aivoissamme talletettuina sähköimpulsseina.
Kun nukumme, niin ympäristömme, kokemuksemme ja tapahtumat tuntuvat todelta.
Kaikki nuo sähköimpulssit voisi myös väärentää, jolloin mikään ei olisi totta, paitsi...
Se tietoisuus, joka mm. on katsovinaan ympäröivää maailmaa oletettujen silmiensä kautta. Se ei voi olla olematta olemassa tai koko olemassaolevaisuuden ja todellisuuden pohdintaan johtanutta kysymystä ei olisi kukaan/mikään ollut esittämässä.
Siksi "Ajattelen, siis olen" - Eli on ainakin yksi todellinen ja olemassa oleva asia, se tietoisuus joka olen minä.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:20"]
Tuohan on selvää kuin pässinliha.
Lähdetään siitä, että mikä on "todellista"...
Kaikki mitä me näemme, kuulemme, tunnemme, maistamme jne. välittyy oletettuihin aivoihimme oletettuja hermoratoja pitkin sähköimpulsseina.
Kaikki muistomme ovat oletetuissa aivoissamme talletettuina sähköimpulsseina.
Kun nukumme, niin ympäristömme, kokemuksemme ja tapahtumat tuntuvat todelta.
Kaikki nuo sähköimpulssit voisi myös väärentää, jolloin mikään ei olisi totta, paitsi...
Se tietoisuus, joka mm. on katsovinaan ympäröivää maailmaa oletettujen silmiensä kautta. Se ei voi olla olematta olemassa tai koko olemassaolevaisuuden ja todellisuuden pohdintaan johtanutta kysymystä ei olisi kukaan/mikään ollut esittämässä.
Siksi "Ajattelen, siis olen" - Eli on ainakin yksi todellinen ja olemassa oleva asia, se tietoisuus joka olen minä.
[/quote]
Näin. Mutta välttämättä se ei lopulta tarkoita, että ihmisyksilö olisi todellinen. Voisihan olla, että se yksilö on vaikka jonkinlaisen korkeamman jumalolennon uni. Sellaisen unilla voi olla ominaisuus, että se kokee olevansa olemassa ja ajattelvansa. Mutta JONKUN on pakko olla joka tapauksessa olemassa, olemassaolon on oltava olemassa. Voihan se olla ettei ole kuin yksi joka uneksii tämän kaiken, mutta joku tai jokin on oltava.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:20"]
Tuohan on selvää kuin pässinliha.
Lähdetään siitä, että mikä on "todellista"...
Kaikki mitä me näemme, kuulemme, tunnemme, maistamme jne. välittyy oletettuihin aivoihimme oletettuja hermoratoja pitkin sähköimpulsseina.
Kaikki muistomme ovat oletetuissa aivoissamme talletettuina sähköimpulsseina.
Kun nukumme, niin ympäristömme, kokemuksemme ja tapahtumat tuntuvat todelta.
Kaikki nuo sähköimpulssit voisi myös väärentää, jolloin mikään ei olisi totta, paitsi...
Se tietoisuus, joka mm. on katsovinaan ympäröivää maailmaa oletettujen silmiensä kautta. Se ei voi olla olematta olemassa tai koko olemassaolevaisuuden ja todellisuuden pohdintaan johtanutta kysymystä ei olisi kukaan/mikään ollut esittämässä.
Siksi "Ajattelen, siis olen" - Eli on ainakin yksi todellinen ja olemassa oleva asia, se tietoisuus joka olen minä.
[/quote]
Vaatiiko tietoisuus materiaa, jolla on paikka, eli tarkemmin ruumista? Mistä tiedämme, että ihmisellä on tietoisuus eli mikä on peruste tietoisuuden olemassaololle?
Kun ihminen kuolee, katoaa tietoisuus? Ruumishan jää silti jäljelle, onko se todellinen?
Ja sillä tavalla ohiksena, että tämä ei ole alkuperäinen tarkoitus, mutta ajattelen tuota lausetta usein, kun huomaan miten ihmiset elävät tavaroiden, talojen autojen kautta, eivätkä anna aikaa sillä, että "eläisivät pään sisäistä elämää" eli lukisivat, pohtisivat ja kokisivat
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:20"]
Tuohan on selvää kuin pässinliha.
Lähdetään siitä, että mikä on "todellista"...
Kaikki mitä me näemme, kuulemme, tunnemme, maistamme jne. välittyy oletettuihin aivoihimme oletettuja hermoratoja pitkin sähköimpulsseina.
Kaikki muistomme ovat oletetuissa aivoissamme talletettuina sähköimpulsseina.
Kun nukumme, niin ympäristömme, kokemuksemme ja tapahtumat tuntuvat todelta.
Kaikki nuo sähköimpulssit voisi myös väärentää, jolloin mikään ei olisi totta, paitsi...
Se tietoisuus, joka mm. on katsovinaan ympäröivää maailmaa oletettujen silmiensä kautta. Se ei voi olla olematta olemassa tai koko olemassaolevaisuuden ja todellisuuden pohdintaan johtanutta kysymystä ei olisi kukaan/mikään ollut esittämässä.
Siksi "Ajattelen, siis olen" - Eli on ainakin yksi todellinen ja olemassa oleva asia, se tietoisuus joka olen minä.
[/quote]
Näin. Mutta välttämättä se ei lopulta tarkoita, että ihmisyksilö olisi todellinen. Voisihan olla, että se yksilö on vaikka jonkinlaisen korkeamman jumalolennon uni. Sellaisen unilla voi olla ominaisuus, että se kokee olevansa olemassa ja ajattelvansa. Mutta JONKUN on pakko olla joka tapauksessa olemassa, olemassaolon on oltava olemassa. Voihan se olla ettei ole kuin yksi joka uneksii tämän kaiken, mutta joku tai jokin on oltava.
[/quote]
Kyllä tää on jonkun painajainen. Sais siellä jossain se nukkuja jo herätä. Ties vaikka ois liskojen yö kyseisellä tyypillä:(
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:20"]
Tuohan on selvää kuin pässinliha.
Lähdetään siitä, että mikä on "todellista"...
Kaikki mitä me näemme, kuulemme, tunnemme, maistamme jne. välittyy oletettuihin aivoihimme oletettuja hermoratoja pitkin sähköimpulsseina.
Kaikki muistomme ovat oletetuissa aivoissamme talletettuina sähköimpulsseina.
Kun nukumme, niin ympäristömme, kokemuksemme ja tapahtumat tuntuvat todelta.
Kaikki nuo sähköimpulssit voisi myös väärentää, jolloin mikään ei olisi totta, paitsi...
Se tietoisuus, joka mm. on katsovinaan ympäröivää maailmaa oletettujen silmiensä kautta. Se ei voi olla olematta olemassa tai koko olemassaolevaisuuden ja todellisuuden pohdintaan johtanutta kysymystä ei olisi kukaan/mikään ollut esittämässä.
Siksi "Ajattelen, siis olen" - Eli on ainakin yksi todellinen ja olemassa oleva asia, se tietoisuus joka olen minä.
[/quote]
Näin. Mutta välttämättä se ei lopulta tarkoita, että ihmisyksilö olisi todellinen. Voisihan olla, että se yksilö on vaikka jonkinlaisen korkeamman jumalolennon uni. Sellaisen unilla voi olla ominaisuus, että se kokee olevansa olemassa ja ajattelvansa. Mutta JONKUN on pakko olla joka tapauksessa olemassa, olemassaolon on oltava olemassa. Voihan se olla ettei ole kuin yksi joka uneksii tämän kaiken, mutta joku tai jokin on oltava.
[/quote]
Toki voi olla näinkin, mutta mistä tiedämme, että mitään jumalolentoa on olemassa, muutoin kuin käsitteenä, joka on ihmismielen tuotetta - mutta mistä tiedämme, että mieli on olemassa? Ja miten perustelemme sen, että jumalolento uneksii?
Eli jos jotain on olemassa, niin mitä?
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:31"]
[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 21:20"]
Tuohan on selvää kuin pässinliha.
Lähdetään siitä, että mikä on "todellista"...
Kaikki mitä me näemme, kuulemme, tunnemme, maistamme jne. välittyy oletettuihin aivoihimme oletettuja hermoratoja pitkin sähköimpulsseina.
Kaikki muistomme ovat oletetuissa aivoissamme talletettuina sähköimpulsseina.
Kun nukumme, niin ympäristömme, kokemuksemme ja tapahtumat tuntuvat todelta.
Kaikki nuo sähköimpulssit voisi myös väärentää, jolloin mikään ei olisi totta, paitsi...
Se tietoisuus, joka mm. on katsovinaan ympäröivää maailmaa oletettujen silmiensä kautta. Se ei voi olla olematta olemassa tai koko olemassaolevaisuuden ja todellisuuden pohdintaan johtanutta kysymystä ei olisi kukaan/mikään ollut esittämässä.
Siksi "Ajattelen, siis olen" - Eli on ainakin yksi todellinen ja olemassa oleva asia, se tietoisuus joka olen minä.
[/quote]
Vaatiiko tietoisuus materiaa, jolla on paikka, eli tarkemmin ruumista? Mistä tiedämme, että ihmisellä on tietoisuus eli mikä on peruste tietoisuuden olemassaololle?
Kun ihminen kuolee, katoaa tietoisuus? Ruumishan jää silti jäljelle, onko se todellinen?
[/quote]
Ei materian olemassaolo ole mitenkään varmaa ja todellista, eikä myöskään sen ruumiin olemassaoloa ole mitenkään todistettu - Katoaako tämä tietoisuus ns. kuolemassa?
En tiedä onko ketään muuta, mitään muuta olemassakaan, muuten kuin tämän tietoisuuden luomana monimutkaisena ja monitasoisena "virtuaalimaailmana" jonka tämä tietoisuus on luonut ajan kulukseen.
Monesti käynyt mielessä, että matkaaminen ajassa, rinnakkaisissa todellisuuksissa, toisissa ulottuvuuksissa voisi olla huomattavasti yksinkertaisempaa ja helpompaa kuin mitä tässä "virtuaalimaailmassa" toimivat kykenevät kuvittelemaankaan - Eihän se tarvitsisi kuin yhden ainoan ajatuksen, mutta uskaltaako sitä ajatusta ajatella, kun "todellisuuden" käsitteeltä putoaisi se viimeinenkin pohja.
"Väite että jotain on olemassa, koska asioita pohditaan, lepää tyhjän varassa."
Ei, vaan se on ainoa asia, joka ei lepää tyhjän varassa :D Kokeilepa kyseenalaistaa aivan kaikki. Ajattelet jonkin olevan jollakin tavalla, mutta kokeile huviksesi ajatella hetken aikaa, että entäpä jos ei olekaan (vaikka juuri toi Matrix-esimerkki on hyvä tapa lähteä liikkeelle). Jos jatkat pohdintaa tarpeeksi pitkälle, tulet pisteeseen, jossa mietit onko ylipäätään mitään OIKEASTI olemassa, olemassa niin että voit olla siitä varma. Ja siinä vaiheessa voit todeta, että koska mietit tätä asiaa, niin edes sen sinun ajatuksesi on oltava olemassa. Eli jotakin todellista, josta voidaan olla varmoja on olemassa. Ei ehkä kovin hyödyllinen tieto elämässä selviytymisen kannalta, varsinkaan jos eivät tälläiset ajatukset paina mieltä vaivoiksi asti, mutta tulipahan selvyys siihenkin asiaan. Jotakuta saattaa helpottaa tieto, että on olemassa yksi asia josta voi olla varma.