Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pikkunen nukahti. Kaaos vallitsee asunnossa.
11.06.2015 |
Siskoni 3v nukahti äsken (on siis meillä hoidossa), ja asunto on täynnä leluja. Kissojen viereen nukahti tyytyväisenä, ja nyt olisi aikaa olla poikaystävän kanssa, mutta poikaystäväkin nukahti. Ei jaksa siivota, ja huomenna pitää lähteä heti aamulla kuvauksiin. Poikaystävä saa pärjätä yksin tuon ipanan kanssa... Voisi rueta itsekin nukkumaan, mutta ei nukuta tarpeeksi. Miten te vanhemmat tykkäätte tälläisestä elämästä? Voi tietysti olla että en vain itse ole lapsenhoitaja-ainesta, koska en ole ollenkaan lapsi-ihminen. Olisin halunnut maalata,piirtää ja vaikka vähän sekstaillakin (köh köh) poikaystävän kanssa, mutta eihän se onnistunut kun sisko on täällä. Nyt tajusin että en osaa olla ollenkaan edes oman siskoni kanssa. Lasten kanssa olo tuntuu oudolta ja vastenmieliseltä. Olen varmaan tosi omituinen, kun kaikki kaverini haaveilee jo lapsista. Minä en kestäisi. Oikeasti äidit, propsit teille siitä että jaksatte.
N17
Kommentit (45)
Oma poika on nyt 3v ja on jännä huomata miten se ajattelee asioita kun puhua pälpättää koko ajan ja innostuu välillä todella pienistä asioista todella paljon ja kehittelee itselleen tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten täysin eri asia hoitaa jonkun muun lasta (olkoonkin sukua) kuin omaa lasta. Meillä on omat lapset 1v ja 2v enkä ole ikinä heidän kanssaan kokenut samanlaista väsymystä ja päivä ei ole tuntunut kertaakaan yhtä rankalta kuin jos olen hoitanut muiden lapsia (kaikenikäisiä vauvasta ala-asteikäiseen, lähinnä sisarustemme lapsia tai muuten sukua). Rakkaita ovat nekin lapset mutta on siinä kuitenkin erilainen vastuu joka painaa hartioilla sekä erilaiset totutut tavat puolin ja toisin, lisäksi se oma lapsi on jotenkin niin erityisen palkitseva että ihan oikeasti pelkkä pienen vauvan hymy saa jaksamaan ne koliikit sun muut - tai siis näin itse koin, toki ei aina mene näin. Pelästyin itsekin erityisesti raskausaikana (toki pahoinvoinnit jne oli päällä) kun olimme hoitamassa noin puolivuotiasta lasta että tällaistako tämä tulee olemaan, olin vuorokauden jälkeen jo aivan poikki. Että mihin minä olen itseni laittanut. Toisaalta omien lapsien kautta kun on väkisinkin ollut nyt lasten kanssa paljon tekemisissä niin olen oppinut ihan todella paljon luontevammaksi lasten seurassa. Siinä missä aiemmin se tuntui väkinäiseltä ja hankalalta, nykyään on helpompi olla niiden muidenkin lasten kanssa ja touhuta yhdessä, nauttia siitäkin ajasta.
Toki sisko on sisko mutta kun nyt pienistä lapsista puhutaan :)
Totta puhuu 41. Palkitsevaa hymy omasta lapsesta saa jaksamaan eteenpäin . Oman lapsen ei kyllästyy vaikka yhtä sama touhu toistuu päivittäin.
Pikku sisko on aivan eri juttu kuin oma lapsi.
Mitenkä päivä on mennyt? Missä kuvauksissa olit, tai olet?
Alue: Aihe vapaa
Mun tarkoitus ei ainakaan ollut saada sua haluamaan omia lapsia. Lähinnä kai moni muukin yritti tässä kommentoida sitä, kun alotuksessa nostit hattua äideille, jotka jaksavat tätä jatkuvaa rumbaa lastensa kanssa. Niin vastattiin vaan siihen, ettei se tunnu niin raskaalta hoitaa omaa kuin jonkun muun lasta. Siksi sitä jaksaa.
Tietenkään sun ei tarvitse tavan vuoksi saada lapsia. Hirveän väärä lähtökohta äitiydelle. Nauti vapaammasta elämästä poikaystäväsi kanssa. Siskoakaan ei tarvitse väkipakolla hoitaa, kyllä sisarussuhde kerkeää kehittyä myöhemminkin vaikka nyt alkuun näkisitte harvemmin :)
12