Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Liian fiksu tähän maailmaan
11.06.2015 |
Olen ihan käsittämättömän yksinäinen, ja suurimman osan ongelmasta tekee tosi nopea ajattelukykyni. Olen nuoruudesta saakka tylsistynyt suurimpaan osaan keskusteluista, sillä aivoni päättelevät lopputuloksen ennen kuin toinen on avannut edes suutaan. Samoin kaikki ideointi, keksin uudessa ideassa sata virhettä tai mahdollisuutta ennen kun muut ovat edes käsittäneet mitä se toinen sanoi - sitten pitää vaan purra hammasta ja diskuteerata ettei loukkaisi ketään. Koulussa osa asioista meni liiankin helposti (esim. kaikki reaaliaineet - en koskaan lukenut kokeisiin tai tehnyt läksyjä mutta sain silti todella hyviä numeroita).
Olen nainen, ja tulen paljon paremmin toimeen miesten kanssa - oma looginen, ehkä joskus jopa vähän töksäyttelevä tyylini toimii heidän kanssaan tosi hyvin, ja monet miehet arvostavat minua ystävänä, mutta sydänystäviä heistä en saa. Naiset sen sijaan joko alkavat pitää minua joko mentorina tai vihollisena - en ole kuin muutaman kerran löytänyt jonkun, jonka kanssa olisi edes hieman vertainen ystäväsuhde, mutta nämä ovat yleensä kaatuneet välimatkaan. Olen vaan jotenkin naisille ilmeisesti liian "pelottava", ja suurin osa mukavistakin naisista paljastuu alkuinnostuksen jälkeen vaan tosi tylsiksi ja yksiuloitteisiksi. Kärjistetysti, ei ole hirveän mieltäylentävää selittää innostuneesti kuinka siistiä on että luotain laskeitui komeetalle jollekin, jolla on hämärä käsitys siitä, että maa kiertää aurinkoa.
Mistä hitosta älykäs nainen saa ystäviä? Olen korkeakoulussa mutta esim. miesvaltaisen ryhmäni naiset tuntuvat taas kerran päaasiassa pitävän minua kilpailijanaan kun pärjään niin hyvin projekteissa. Joskus pari tyyppiä on ehdottanut että miksen liity mensaan ja yritä sieltä löytää samanhenkisiä ystäviä, mutta en testin perusteella pääse (minulla on lukihäiriö jonka takia kuviot sekoittuvat helposti, olen esim. surkea päässälaskuissa sen takia - muulla tavalla tehdyistä älykkyystesteistä saan poikkeuksetta lähes huippupisteitä). Tilanne on jatkunut nyt jo vuosia, mutta nyt kun olen etäsuhteessa ja muutin yksin se on kulminoitunut tosi pahaksi, enkä näe vapaa-ajallani oikein ketään ikinä.
Tiivistettynä: Olen todella yksinäinen, ja kaipaisin vertaista naispuoleista ystävää jolle puhua huolista ja murheista ja jota tukea kun tällä on vaikeaa, mutta mistä ihmeestä sellaisia löytää?
Kommentit (55)
Liian fiksu tähän maailmaan..?
No tuota, jos et ole keksinyt lääkettä syöpään, AIDSiin, lakkauta nälänhätää tai saa teknologian avulla yhteyttä avaruuden muihin kansoihin, et ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on enemmän asenneongelma kuin muuta. Mullakin on yksi tuttu, jonka mielestä muut ovat tylsiä ja kapeakatseisia. Kuitenkin hänen lempiaiheensa on hän itse. Muutamista mielenkiinnonkohteistaankin puhuu, mutta vain monologimaisesti. Muilla ei muka ole mitään kiinnostavaa sanottavaa aiheisiin, vaikka hän vain rakastaa omaa ääntään.
Minkä ikäinen olet, missä päin asut, miten tykkäisit viettää vapaa-aikaasi toisten seurassa?
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 15:59"]Liian fiksu tähän maailmaan..?
No tuota, jos et ole keksinyt lääkettä syöpään, AIDSiin, lakkauta nälänhätää tai saa teknologian avulla yhteyttä avaruuden muihin kansoihin, et ole.
[/quote]
Tämä. Ole hyvä, ja käytä fiksuuttasi hyväksesi parantaaksesi maailmaa, äläkä kitise olevasi "liian fiksu" tänne. Voi jösses.
Tylsistäkin aiheista on joskus mukava puhua.
Ihmiset eivät loukkaannu niin helposti kuin luullaan. Paha sanoa - naisille ei kannata uskoutua, he kuulevat väärin ja jauhavat sitä kymmeniä vuosia.
Ole sellaisessa joukossa kuin itse viihdyt, vapaaehtoisuus on yksi olennainen kulmakivi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taidat olla aika nuori vielä.
Ei kukaan ole liian fiksu...
Elämä on niin vaikeeta. Otan osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin minä. Olen kylläkin sinua vanhempi (ilmeisesti, mainitsit olevasi korkeakoulussa tällä hetkellä). Työssäni joudun olemaan sosiaalinen, mutta vapaa-ajallani en jaksa, ellei kumppani ole "saman tasoinen". En jaksa semmoista hömppä-keskustelua enkä itsestäänselvää pohdintaa (asiaa, mikä on minulle itsestäänselvyys). Mieshuolia en jaksa ystävättärien kanssa vatvoa (miksi olla epätäydellisessä suhteessa) ja olen maailman huonointa shoppailuseuraa, teen ostokseni yksin, luotan omaan makuuni ja tyyliini. Lempielokuvani ovat semmoisia että ne eivät kiinnosta muita edes pikakelauksella. Työtoverin kesänviettosuunnitelmien vatvominen ärsyttää: Tee mitä haluat ja mene minne haluat, kenen kanssa haluat. Perheessäkin ihmiset voivat haluta eri asioita. Lapsilleni jaksan olla opas, opettaja, mentor. Pienestä pitäen ovat saaneet nauttia tiedoistani ja keskustelemme ja pohdimme paljon. Läksyjen teko johtaa usein siihen että tutkimme läksyjen aihetta oppikirjoja laajemmin, muualtakin kuin koulun kirjoista. Lapsillani on paljon kavereita ja koulut sujuu erinomaisesti, tekevät ikäistensä kanssa juttuja mitkä eivät ole kaikkein järkevämpiä, normaaleja lapsia ja nuoria siis. Omissa lähisuhteissani siis yksinkertaisuus ja tyhmyys ärsyttävät. Tiedän että minä se vasta outo olen ja pelottava joidenkin mielestä, en loukkaa, osaan asettua läheisen asemaan. Esimerkiksi muille nauraminen ei ole minusta hyvää huumoria, itselleni nauran kyllä, itsetuntoni kestää. Tyhmyyttä, aivottomuutta, en siedä yhtään ja tämä rasittaa välillä, uskokaa pois.
Täällä yksi kohtalotoveri tai vähän sinne päin ainakin. En ole liian fiksu tähän maailmaan, mutta omiin ympyröihini kyllä. On mulla ystäviä ja kavereita, mutta usein tuntuu siltä että pitää hidastaa ja yksinkertaistaa ja tietyt asiat jättää ihan sikseen kun toisilla menee yli hilseen. Välillä turhauttaa. Olen usein viime aikoina miettinyt, millaista elämä olisi jos olisin jossain missä on enemmän jengiä ja sitä kautta paremmin mahdollista valita seuransa, työpaikkansa jne. Ihmisten kanssa tulen sinänsä mainiosti toimeen, mutta vaikka on seuraa, niin on aika useinkin yksinäinen olo silti. Mutta minun mielestäni se, että osaa keskustella kaikkien kanssa loukkaamatta, on älykästä (tai siis sosiaalisesti taitavaa, ja se vaatii älyä), töksäyttely ei niinkään. Että aavistuksen asenteelliselta aloituksesi kyllä haiskahtaa, ja minäkin arvaan että olet aika nuori vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ihminen on ihan oikeesti fiksu niin ei sen tarvi täällä kysellä yhtään mitään.
Arvasin että saisin kaikkia meeitseesi -kommentteja. Ja ei, en puhu itsestäni ja kaveriehdokkaita olisi kyllä, ja minusta on monta kertaa sanottu että olen loistava keskustelija ja hyvä kuuntelija, eli yritän kyllä itse aktiiviesti. Sitä vain on pettynyt niin monta kertaa ikäisiini naisiin että alkaa ahdistaa.
Tykkäisin tehdä ihan mitä vaan, käydä leffoissa, jutella, mitä nyt nuoret tekevät. Mutta minulla on vähän sama kuin nro. 10 kirjoittajalla, että ei ihan hirväesti kiinnosta vatvoa toisen paskaa on-off -ihmissuhdetta joka kerta. Ja siis joskus puhun hömppäaiheista ihan mielelläni, mutta tarvitsisin vaan jotain muutakin välillä.
Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on epätietoista, suorastaan piinallisen epätietoista tarkoittaen sitä, että elämässä ei ole mitään järkeä yrittää tehdä mitään, kuten esimerkiksi opiskella, haalia suuria omaisuuksia, tuntea empatiaa, tehdä töitä taikka ylipäätään mitään muutakaan. Kaikki on niin turhaa koska kaiken menettää kuitenkin. Yhtä toivotonta kuin juoksisi maapalloa ympäri päämääränä kuu taikka jupiteri, ei niitä voi tavoittaa juokemalla palloa ympäri. Ainut asia mitä maassa voi ihmisenä ja elävänä lihakasana tehdä, on pelkkä oleminen ja odottaminen ja hengissä pysyminen - kaikki muu on merkityksetöntä ja äärettömän tyhmää kuten elämä on jo itsessään.
Täytyy vain toivoa, että elämä ei kuoleman jälkeen jatku missään muodossaan. Minua ei nämä farssit kiinnosta. Yhdessä elämässä on riittävästi PlayStation -peliä ja uutta kierrosta en halua ottaa kun tähänkin peliin jouduin nappulaksi tahtomattani - aion kyllä vakavasti keskustella kuolemani jälkeen asiasta Jumalan kanssa, mikäli niin käy ja kaikkivaltiaalla Jumalalla varmaan on sitten mahdollisuus pyyhkiä koko elämäni historian kirjoista pois tehden minut sellaiseksi kuin olin ennen syntymääni
Kuule.. olisin voinut kirjoittaa tuon saman tekstin. Minulla on adhd, eikä joutavuuksien kuuntelu koulussa vain ole mun juttu. Mulla ei ole mitään koulutusta, koska en saanut tenttiä lukiota läpi. Älykkyysosamääräni on todistetusti 129-142 riippuen testistä. Voit kuvitella kuinka paljon täällä tuppukylän vuokra-lähiössä on potentiaalisia keskustelukumppaneita. Parempiin piireihin ei "pääse" kun ei ole koulutusta. Vaikka puhuu sujuvasti 4 kieltä, ymmärtää niistä luotaimista, biologiasta, historiasta ym. Mistä kaveri?!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
15 jatkaa, koska mut leimataan tietty pummiks. En ole työtön kylläkään, olen valokuvaaja ja innokas kunnallispolitikko. (24v)
Peruskoulupohjalta ei ole tuollaisia ongelmia
11 lisää vielä, että ainakin itselläni tilannetta on helpottanut se, kun on enemmän ikää ja ystäväpiirin ikähaarukka laajenee koko ajan (nyt itseäni n. 10 vuotta nuoremmista 10 vuotta vanhempiin). Ainakaan pienestä populaatiosta ei pelkästään omasta ikäluokasta välttämättä montaa ihmistä löydy joiden kanssa synkkaa, mutta skaalan laajentuessa mahdollisuudet moninkertaistuvat.
Sinulla on lukuhäiriö ja sen takia olet surkea päässälaskuissa? Miten nuo kaksi asiaa edes liittyvät toisiinsa? Ja eikös nopea laskujen laskeminen mielessä ole juuri sitä älykkyyttä?
Älä itke täällä, hyödynnä taitojasi. Typerys....
Alue: Aihe vapaa
No täältä tietenkin.
Täällä keskustellessa sitä lopputulosta ei tule koskaan. Joten voit vaan jatkaa ja jatkaa, loputtomiin.