Tyhmää valittaa jos jää 20-30 työvuoden jälkeen työttömäksi.
Silloinhan on kerinnyt jo vaikka kuinka hommaamaan omaisuutta joten ei haittaa vaikka sitten olisikin loppuelämän työtön.
Kommentit (6)
Samaa mieltä. Jos on saanut olla noin kauan yhtäjaksoisesti töissä niin on jo niin etuoikeutettu, että oksat pois. Melkein voisi sanoa, että on jo oikeus ja kohtuuskin, että työttömyys osuu kohdalle. Toiset ei pääse vakituiseen työhön ikinä vaikka kuinka yrittävät. terkuin 20 vuotta pätkätyötä vastoin omaa tahtoa ja hyvällä koulutuksella
Eipä sitä keskituloinen mitään omaisuutta ehdi noin paljoa haalimaan, että loppuelämänsä pärjäisi. Itsellä työuraa takana vuodesta 1998 lähtien, 1,5 v olen ollut lapsen takia ois työelämästä välillä. Eli yli 15 v jo takana eikä mitään muuta omaisuutta kuin auto ja puolet asuntolainasta, jossa maksuaikaa vielä 10 v. 10 vuoden päästä (eli vähän alle 30 vuoden työuran jälkeen) omaisuutta olisi velaton omakotitalo jos samaa rataa menee. Ei sillä kamalasti nyt viitsi jäädä vielä oloneuvokseksi.
No mulla on vähän tuollainen tilanne enkä tosiaan valita.
Tuli tässä vielä mieleen että lapsettomat yli 30v työuran tehneet sinkut/dinkut pitäis laittaa etusijalle vanhuspalveluissa, koska heillähän ei ole niitä lapsia jotka huolehtii... ja ovat koko ikänsä maksaneet kalleimman kautta kaikesta ilman äitiys- ja hoitovapaalla olemisia, lapsilisiä, kotihoidon tukia, asumistukia ym., että jossain vaiheessa voisivat päästä saamapuolellekin.
Kyllä tässä tietty pointti on, mutta oma 20 vuotta työ elämässä on ollut pätkissä(noin 20 työpaikkaa + 4vuotta oma firma) kuten todella monella muullakin. Eri asemassa on nämä 40vuotta ja yli työssä olleet ovat päässeet nauttimaan erilaisesta maailmasta(vakkarityöstä), kuten myös nämä 20 vuotta olleetkin, mutta eivät kaikki. Minkälainen tulevaisuus on, sen näyttää uusi sukupolvi kun edelliset ovat moganneet totaalisesti. Ihminen on vain niin ahne ja mulkku että parempaa tulevaisuutta on mielestäni aivan turha odottaa.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 10:21"]
No mulla on vähän tuollainen tilanne enkä tosiaan valita.
Tuli tässä vielä mieleen että lapsettomat yli 30v työuran tehneet sinkut/dinkut pitäis laittaa etusijalle vanhuspalveluissa, koska heillähän ei ole niitä lapsia jotka huolehtii... ja ovat koko ikänsä maksaneet kalleimman kautta kaikesta ilman äitiys- ja hoitovapaalla olemisia, lapsilisiä, kotihoidon tukia, asumistukia ym., että jossain vaiheessa voisivat päästä saamapuolellekin.
[/quote]
Kieltämättä tää on käynyt mielessä, kun työuraa on takana nyt 28 vuotta. Edellisellä sukupolvella inflaatio hoiti lainat, meillä ei, vaan ensimmäinen asunto ostettiin 16 % korolla. Sitten keksaistiin kaikenlaisia "väliaikaisia" tel ja lel ja mitä näitä on maksuja, jotka kuulemma ovat työllistämistä ja eläkkeiden maksua varten, ja menee tietty suoraan sun palkasta päältä pois. Työntekemisen ehdot kovenevat koko ajan, ensin pekkaset pois ja sitten väkeä tilalle ja ilmoitusluonteisesti kerrotaan, että teet nyt sitten myös kaverin duunit. Niistä mitään neuvotella enää.
No nyt kun alkaa olemaan sitten työelämä, jonka aikana lapsettomana ihmisenä olen todellakin maksanut mielestäni oman osani ainakin, etenkin ottaen huomioon, että lukuunottamatta kesälomia ei pidempiä yhtäjaksoisia poissaoloja ole ollut, alkaa tulemaan loppusuoralle, mitä saankaan kuulla:
jos nyt jään työttömäksi, maksamastani tel-rahastosta turha haaveilla, sillä ansiosidonnaista täytyy leikatta ja uudesta duunista on turha haaveilla, sillä alan olla kohta liian vanha
ellen jää työttömäksi, eläkkeestä on turha haaveilla, sillä eläkeikää pitää nostaa
jos joskus kumminkin jään eläkkeelle, lel-maksusi on menneet kankkulan kaivoon, sillä eläkkeitä nyt vaan on pakko leikata
Että niin tai näin, aika huono maku tässä alkaa työurasta suuhun jäämään.
no jos sä oot ollut töissä sen 20 vuotta ja kerännyt omaisuutta, niin sähän voit ottaa loparit ja jättää työpaikkasi muille.
jos et ole, niin ei ehkä kannata puhua mitään.