Lue keskustelun säännöt.
Kenen lapset KAIPAAVAT päiväkotiin?
11.06.2015 |
Minulla on viittä ikävuotta lähentelevä poika joka käy luonnollisesti päiväkodissa kun me vanhemmat töissä. Lomaa hänellä on oikein mukavasti niin talvella kuin kesälläkin. En ymmärrä ollenkaan puheita lapsista jotka suorastaan kaipaavat päiväkotiin jopa viikonlopun jäljiltä :O Ehdotin että lapsemme (joka olllut viime viikon lyhyttä viikkoa lukuunottamatta lomalla yli kuukauden) menisi leikkimään kavereiden kanssa aamupäiväksi päiväkotiin. Ei missään nimessä halua, Mielummin leikkii yksin kotona! Päiväkodissa menee tosi hyvin, kavereita on ja muutenkin paikka on tosi symppis. Ei se tarkoita ilmeisesti ollenkaan sitä, että siellä haluaisi olla yhtään sen enempää kuin pakko!
Kommentit (45)
Meidän rauhallinen ja aurinkoinen lapsi muuttui kiukuttelevaksi ja itkuiseksi, kun pikkusiskon syntymän jälkeen olimme aikeissa ottaa hänet vauvan kanssa kotiin. Selvästi pelkäsi joka päivä, että tämä on nyt sitten viimeinen kerta kavereiden luona :( Emme halunneet aiheuttaa lapselle enempää stressiä kuin uusi sisarus jo aiheuttaa, joten lapsen opettajan suosituksesta jatkoimme lapsen päivähoitoa samassa ryhmässä.
Lapsemme on ujo, mutta säännöllisesti samojen lasten ja aikuisten kanssa vietetty aika on saanut hänet "ulos kuorestaan". Ei meillä ole sydäntä riistää tätä pian 5v täyttävältä esikoiseltamme!
Ei kavereiden tapaaminen omalla ajalla "joskus" ole sama asia kuin se, että lapsi voi luottaa siihen, että arkena näkee ystäviään. Lapsi elää hetkessä, eikä suunnittele asioita samalla tavalla kuin aikuinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai että ihan jo aikeet saivat lapsen oireilemaan ja stressaamaan? Pelkäämään? Kuulostaa dramatisoinnilta ja rehellisesti sanottuna vähän siltä, että halutaan syy "oikeuttaa" isomman lapsen hoitoon jättäminen vaikka äiti ja pikkusisarus on kotona :) Kyllähän lapset (olivat sitten kotona tai pk:ssa hoidettuja) lähes poikkeuksetta jotenkin reagoivat pikkusisaruksen syntymään! Oireilevat hetken tavalla tai toisella valtavaa elämänmuutosta perheessä, joka on hänelle melkein koko maailma. Kun et enää olekaan se perheen ainut silmäterä, niin onhan siinä sulattelemista. Mutta näistä kasvetaan pian yli. Ja järkevä vanhempi ei lapsen kiukuttelun vuoksi pyörrä niinkin tärkeää päätöstä, kuin että vietämmekö vauva-ajan perheenä vai niin että isompi lapsi on päivät poissa. Mutta kukin tavallaan. Tiedän kyllä että vastaavia tapauksia on paljon, ajatellaan että lapsen psyyke vaurioituu iäksi jos hänen tuttua arkeaan muutetaan pikkusisaruksen synnyttyä.
[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 08:33"]
Meidän rauhallinen ja aurinkoinen lapsi muuttui kiukuttelevaksi ja itkuiseksi, kun pikkusiskon syntymän jälkeen olimme aikeissa ottaa hänet vauvan kanssa kotiin. Selvästi pelkäsi joka päivä, että tämä on nyt sitten viimeinen kerta kavereiden luona :( Emme halunneet aiheuttaa lapselle enempää stressiä kuin uusi sisarus jo aiheuttaa, joten lapsen opettajan suosituksesta jatkoimme lapsen päivähoitoa samassa ryhmässä.
Lapsemme on ujo, mutta säännöllisesti samojen lasten ja aikuisten kanssa vietetty aika on saanut hänet "ulos kuorestaan". Ei meillä ole sydäntä riistää tätä pian 5v täyttävältä esikoiseltamme!
Ei kavereiden tapaaminen omalla ajalla "joskus" ole sama asia kuin se, että lapsi voi luottaa siihen, että arkena näkee ystäviään. Lapsi elää hetkessä, eikä suunnittele asioita samalla tavalla kuin aikuinen.
[/quote]
Minä tunnustan aina ajatelleeni fanaattisesti että lapsen paikka on kotona jos siihen on mahdollisuus eli vanhempi kotona! Oma lapseni lopetti viisi vuotiaana hoitopaikassaan pikkusisaren syntymän lähestyessä ja täytyy sanoa että se oli lastani kohtaan todella ikävästi tehty minun osaltani. Uskoin täysin omaan näkemykseeni enkä mmärtänyt yhtään miten yksin sosiaalinen tyttäreni jäi :(
Nyt jos olisi sama tilanne niin toimisin toisin. Tämä on toki lapsen temperamentista paljolti kiinni.
Lapset ovat yksilöitä. Ja lastenkin päivissä on erilaisia, toisinaan halutaan päiväkotiin, toisinaan ei. Lapsilla vaan ei ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin aikuisilla vaikuttaa elämänsä järjestelyihin.
Ihan riippui päivästä. Mun lapsi oli hoidossa 3 vuotta +eskarin ja välillä kysyi koska mennään ja välillä laittoi liinat kiinni ettei todellakaan mennä.