Miten pystyy liikkumaan 2-vuotiaan ja vauvan kanssa?

ja kaikelle allerginen ja siksi mahakipuinen refluksitautinen kuopus.



Mutta ei se kaupassa käynti silti minusta vaikeaa ole. Siis en oikeasti tajua, että mikä juuri siinä teistä muka on vaikeaa.



21

tosi säälittävää päteä tuollaisella.

Meilläkin on tosiaan 2,5 villikko ja refluksitautinen allerginen vauva, enkä voisi kuvitellakaan, että kaupassa käynti olisi jotenkin ongelmatonta. Eikö sinua, 21 todellakaan haittaa yhtään jos kassajonossa kuopuksesi huutaa kuin hyeena ja esikoinen juoksee ja huutaa ja heittelee tavaroita? Vai eivätkö lapsesi tee tuollaista? Silloin kyllä väitän, ettei sinulla ole mitään kokemusta todella villistä kaksivuotiaasta tai todella kipeästä vauvasta.

Työläimpiä tilanteita aluksi oli minulle mm. se, että sai esikoisen pysymään rauhallisena ja aloillaan sillä aikaa, kun nukuttaa kuopusta päikkäreille. Ja muutenkin se rytmien sovittelu, esikoinen kerhoon vienti ja haku niin, että kuopus nukkuu sopivaan aikaan, eikä hikoa tai palellu reissulla jne. ja kaikkien pitäminen tyytyväisenä ja koko se sellainen pikkuasioiden rumba, joka vaatii oman tottumisensa. Siksi minä en ole koskaan kokenut, että juuri se kaupassakäynti sinänsä olisi jotenkin koetinkivi. Minusta se oli ihan samanlaista kuin koko se muukin elämä ensi alkuun kahden kanssa.



21

Auto mahdollisimman lähelle ovea. Haen ostos kärryt 2-vuotias istumaan ja vauva omassa turvakaukalossa poikittain kärryn toiseen päähän. Ainakin meidän kaukalo pysyy siinä tukevasti ja välistä mahtuu vielä ostokset tiputtelemaan.(ei tosin onnistu ihan pienillä ostos kärryillä).

et vaan osannut hommias.

Niin, meillä ei ole ollut juuri ongelmia kuopuksen päiväunien sovittamisen kanssa, koska ekan kolmen kuukauden aikana kuopus ei ole yksinkertaisesti nukkunut päiväunia. Huutanut vain aamusta iltaan. Joten mahavaivat ja allergiatkin voivat olla niin suhteellisia... Että käy siinä sitten kaupassa.

kaupassa, eivätkä huutaneet. Viihtyvät vaunuissa ja ovat kaikin puolin tyytyväisiä. Rupattelevat ihmisille ja lauleskelevat.



Ja esikoisen ovat todellakin todelliseksi energiapommiksi todenneet niin kerhon täti kuin neuvolakin ja kuopus pulautteli ensi alkuun kaiken ja vähän enemmänkin ja oli kaikelle ja kaikille allerginen ja nytkin ilmenee koko ajan jotakin.



21

kun se nukahtaminen venyy ja paukkuu ja on vaikeaa ja se esikoinenkin pyörii siinä sitten viihdytettävänä. Tuttua on tuo vähäunisuus. Sekä päivällä että yöllä!



21

Miten täällä on näin avutonta sakkia? Lapset kaipaavat rajoja. Yksi niistä on,ettei lasten anneta terrorisoida muita ihmisiä. Joten kakarat valjaisiin kauppareissujen ajaksi. Taisteltava on ja töitä tehtävä,jos aikoo lapsista täyspäisiä kasvattaa.

Minua surettaa kyllä kovasti esikoisen puolesta. Kuopus kun vaatii yhden aikuisen täyden huomion 24/7, eikä yksinkertaisesti enää jää aikaa panostaa esikoiseen niin paljon kuin tämä tarvitsisi. Rakkautta ja rajoja pitäisi antaa tuolle villille ja itsepäiselle esikoiselle, mutta kun kaikki aika menee vauvan kanniskeluun, lääkityksistä huolehtimiseen ja lääkäreiden ja kelan kanssa tappelemiseen. Kateeksi käy helppojen lasten vanhempia...



34

Jos keksit juttuja omasta päästäsi, niin sano ne itse, mutta älä laita niitä sanoja toisten suuhun.

että otin esikoisen mukaan hoivaamaan kuopusta. Koki olevansa " iso" ja auttavansa äitiä, kun sai puuhastella siinä vauvanhoidon lomassa. Hidasta ja työlästähän se sillä lailla on, mutta esikoinen on tyytyväisempi. Myös kaupassa haluaa " avustaa" . Ei ole luonteeltaan kauhean empaattinen tai hoivaava, joten minusta tämä teki senkin puolesta hänelle hyvää.



Ja hetki hetkeltähän elämä tästä helpottaa!



21

Oli vikkelä ja villi 2 vuotias ja vauva. Mies viikot poissa kotoa, joten pakko oli ottaa tenavat mukaan. Kerran olimme juuri päässeet kassalta ja lähdössä kotiin, kun 2-vuotias kekkas lähteä takaisin liukuportaisiin porttien läpi karkuun. Meillä ei ollut koskaan mitään huutokonsertteja, mutta esikoinen niin nopealiikkeinen, että en kerennyt edes ajatella mitä hän voisi tehdä, kun hän sen jo teki.



Mutta nyt, kun esikoinen vähä yli 3 ja kuopus vähän yli 1, kaupassakäynti on todella helppoa, ei mitään ongelmaa yleensä. Tätä nyt kestää jonkin aikaa, kunnes kuopus on sen 2 vee=) vaikka näyttäisi vähän siltä että on hiukan rauhallisempi kuin isoveljensä, että saas nähdä. TÄSSÄHÄN NYT OLI KYSE LÄHINNÄ 2-VUOTIAASTA. Helppohan se on nyt minunkin lesottaa että mitä ihmeellistä nyt muka kaupassakäynnissä on, kun ei ole sitä 2-vuotiasta. Ei se ole mistään kasvatuksen puutteesta kyse, jos sattuu olemaan hiukan vilkas lapsi. Se jolla tällaista ei ole, ei ole oikea henkilö arvostelemaan.



Joten olen varma ap, että vuoden päästä sinäkin voit jo täällä huviksesi vaikka moralisoida ja luoda katseita kaupassa sellaisiin äiteihin, joiden lapset eivät osaa käyttäytyä kaupassa....

ja kaupassa ollaan käyty sekä kolmisin että koko perheen voimin alusta alkaen ihan ongelmitta. Meillä ei kyllä tulisi kuuloonkaan, että esikoinen saisi kaupassa liikkua itsekseen, juoksisi heti karkuun. Olemmekin alusta alkaen opettaneet pojan siihen, että ruokakaupassa istutaan joko kärryissä tai rattaissa. Jos olen lasten kanssa liikkeellä kolmisin, molemmat ovat rattaissa ja kerään ostokset koriin. Jos mies on mukana, molemmilla omat ostoskärryt ja yksi lapsi. Kauppareissut pitää tietenkin ajoittaa niin ettei kukaan ole nälkäinen eikä tolkuttoman väsynyt. Esikoisemme on tosi vilkas tapaus myös, mutta meillä on vedetty tiukat rajat ja opetettu pienestä pitäen, että julkisilla paikoilla käyttäydytään.