Kysy lastenkodissa asuneelta...

Miksi asuit lastenkodissa? Millaista siellä oli olla?

Jouduin lastenkotiin, koska vanhemmat eivät osanneet huolehtia minusta.

Siellä oli enimmäkseen ihan ok olla, mutta muutama asia oli huonosti. Lasten ja nuorten seksuaalisuus oli ylikorostunutta ja oli hyväksikäyttöä, josta hoitajat eivät tienneet. Hoitajat hoisivat fyysiset asiat, kuten ruokailun, liikunnan, ym. hyvin, mutta myötätunto ja välittäminen ja sellainen lasten asioihin oikeasti paneutuminen puuttuivat.

ap

Kuinka kauan olit ja mikä laitos? Saiko käyttää omia puhelia tai nettiä?

Omaa puhelinta* ^

Olin alle kouluikäisestä aikuiseksi, en tiedä viitsiikö laitoksen nimeä laittaa. Sai käyttää omaa puhelinta, netti tuli vasta kun olin teini, eivät ensin meinanneet sitä hankkia meille. Sitä sai sitten käyttää omalla vuorolla, yleisissä tiloissa. Omia koneita ei ollut.

ap

Koulutuksen puolesta sopisin lastenkotiin hoitajaksi. Millainen hoitaja on sinusta hyvä? Ymmärtääkseni jokaisella lapsella ja nuorella on omahoitajat?

Kyllä, kaikilla oli omahoitaja, joka piti huolta esim. lapsen lääkäriajoista, vaateostoista, ym.

Mun mielestä hyvä hoitaja olisi varmaankin henkilö, joka muutenkin olisi hyvä vanhempi - osaa hoitaa perusasiat, pitää kuria, mutta myös tarpeen tullen antaa lapselle vastuuta ja mahdollisuuksia päättää, osaa olla läsnä ja kuunnella. Lisäksi pitäisi tietää esim. mielenterveysongelmista ja traumoista, koska niitä noilla lapsilla on paljon. Plussaa on, jos hoitaja on mukava ja tykkää tehdä lasten kanssa kivoja juttuja. Hyvä hoitaja osaisi myös suhtautua jokaiseen lapseen ja nuoreen yksilöinä. Ja olisi luotettava...

ap

Mitä tulevaisuudensuunnitelmia sulla on? Missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 00:14"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 00:04"]Lastenkodissa kannustettiin käymään kouluja, opiskelemaan. Käytännössä vaan niin minulla, kuin muillakin, on niin paljon ongelmia, että opiskelu on ollut hankalaa. Suurin osa tuntemistani lastenkotilapsista on käynyt vain peruskoulun, tai sitten amiksen.   Tulevaisuudensuunnitelmiini lastenkoti vaikutti niin, että lastenkotiaikana melkein ainoa suunnitelmani oli selvitä sieltä pois hengissä ja mahdollisimman järjissäni. Toinen toiveeni oli tulla paremmaksi vanhemmaksi kuin omani tai lastenkodin hotajat olivat... Sen jälkeenkin olen ollut hieman tuuliajolla, en tee liian tarkkoja suunnitelmia, eikä mulla oikein ole kunnianhimoa (johtuuko lastenkodista, en tiedä).   ap [/quote] Tiedän niin tunteen.... Tuntuu että kaikilla jotka on olleet noissa laitoksissa on mennyt elämä entistä huonompaan suuntaan laitoksen jälkeen. Moni meiltä esim joutunut vankilaan ym. Eikä kukaan päässyt elämässä eteenpäin. Tuntuu että jo se pelkkä vuosi onnistui hajottamaan elämäni kokonaan. Moni syrjäytyy entistä pahemmin, itse yritän taistella sitä vastaan. Vaihtelevalla menestyksellä. T.n22. Minkä ikäinen sä olet?

[/quote]

Mä olen jo 30.

Enemmän tai vähemmän syrjäytyneitä tai ongelmaisia on kaikki minunkin tuntemani entiset lastenkotilapset. On alkoholiongelmaa, huumeongelmaa, paljon mielenterveysongelmia, paljon teinivanhempia. Yksi tappoi itsensä, kaksi muuta myy itseään. On ihmissuhdeongelmia ja köyhyyttä ja kouluttamattomuutta. Mitähän sille pienempien hyväksikäyttäjälle kuuluu... vieläköhän jatkaa samaa hommaa...  Muutamasta en ole kuullut mitään, ehkä heillä menee sitten paremmin.

Sekin vielä, että nää ongelmat alkoi yleensä vasta siellä lastenkodissa tai sen jälkeen, eikä ennen sitä, kuten voisi kuvitella. Sinne kun isketään kaikki ongelmaiset tyypit yhteen ja vielä ehkä pari ilkeää hoitajaa päälle, niin onhan soppa!

ap

onko noissa lastenkodeissa porukkaa, joilla ei ole vanhempia ollenkaan? eli vanhemmat kuolleet jossain auto-onnettomuudessa tms.

pidätkö yhteyttä sukulaisiisi? isovanhempiin, serkkuihin...

kaikkea hyvää <3

Ei sentään. Tai varmasti jollain on tuollainen tilanne. Itselläni kävi niin että isä tappoi itsensä ja äiti rupesi juomaan.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 00:34"]Ei sentään. Tai varmasti jollain on tuollainen tilanne. Itselläni kävi niin että isä tappoi itsensä ja äiti rupesi juomaan.
[/quote] mitä nykyään kuuluu? Puolukkatie?

Kiitos. :)

Yleensä lastenkotilapsilla oli kyllä vanhemmat, mutta oli siellä ainakin yksi orpo.

Isovanhempiini olen pitänyt yhteyttä, mutta muihin sukulaisiin en juurikaan. Eihän sitä 4-vuotiaana osannut sellaista vaatia, eikä siihen lastenkodissa kannustettu. Sukulaisiakaan ei näyttänyt kiinnostavan.

ap

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 00:12"]Olin n. 4-vuotiaasta 18-vuotiaaksi siellä. Suurimman osan ajasta oli oma huone, alle kouluikäisenä ei vielä ollut. Jos lastenkotiin tuli liian monta lasta, ei huoneet riittäneet, mutta se oli aina vain väliaikaista. Nuorin oli eräs vauva, jonka ei onneksi tarvinnut asua siellä kovin kauaa. Muuten nuorimmat olivat muistaakseni 3-vuotiaita.

ap
[/quote]Minäkin olin lastenkodissa 4 vuotiaasta 18 vuotiaaksi, tai jo 16 vuotiaana lähdin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan. Hyvää kesää sinulle.
M40

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 01:00"]

Kiitos. :)

Yleensä lastenkotilapsilla oli kyllä vanhemmat, mutta oli siellä ainakin yksi orpo.

Isovanhempiini olen pitänyt yhteyttä, mutta muihin sukulaisiin en juurikaan. Eihän sitä 4-vuotiaana osannut sellaista vaatia, eikä siihen lastenkodissa kannustettu. Sukulaisiakaan ei näyttänyt kiinnostavan.

ap

[/quote]

oletko harkinnut, että ottaisit yhteyttä joihinkin serkkuihin esim. facebookissa?

mitä teet tällä hetkellä? oletko työelämässä?

uskon kyllä, että olet hyvä vanhempi, ihan sen takia että olet olemassa lapsiasi varten.

harrastatko jotain?

aika sanattomaksi vetää ihmisten kohtalot. toivottavasti sulla on kuitenkin sellanen tunne, että elämä just nyt on aika ok.

oliko se lastenkoti sellainen perusomakotitalo?

Miltä tuntui olla erossa omista vanhemmista ja onko taustasi vaikuttanut omaan vanhemmuuteesi? Ja tapaatko vanhempiasi nyt aikuisena, entä lapsesi?

Tunnetko että olet saanut kehittyä ja kasvaa normaalisti? Että susta on tullut yhteiskuntakelpoinen, vai oletko ennemmin vetäytynyt ja syrjäytynyt nykymaailmasta?

Tuli suuri halu halata sinua. Tsemppiä tulevaan ja toivottavasti tulevaisuutesi on onnellinen ja valoisa :)

No, pahaltahan se tuntui. Helpotti kyllä vuosien myötä. Erotilanteet (kun olin tavannut vanhempiani ja oli aika lähteä) oli aina kaikkein pahimpia. Pienenä en ymmärtänyt, miksi en saa olla vanhempieni luona, enkä muista kenenkään selittäneen minulle syitä. Isompana tajusin.

Luulen taustani vaikuttaneen vanhemmuuteeni, enimmäkseen negatiivisesti. Olen oppinut huonoja reagoimistapoja, ja kaikenlaiset traumat puskevat joskus päälle, jonka tajusin toden teolla vasta jo lapset saatuani. :( Onneksi sieltä menneisyydestä on jäänyt käteen hyviäkin juttuja. Olen oppinut avarakatseiseksi ja nähnyt monenlaisia ihmisiä ja asioita. Ja niistä huonoista jutuistakin pääsee eroon...

Tapaamme vanhempiani - isää säännöllisemmin, äidin kanssa tapaamisia olen joutunut rajoittamaan hänen ongelmiensa takia ja tapaamme ehkä kerran vuodessa. Tapaamiset on rankkoja, varsinkin äidin kanssa, mutta mun mielestä tärkeitä meille kaikille.

ap