Olen henkisesti loppu.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 23:45"]Voi sinua kultaseni! Olen hyvinkin ehkä äitisi ikäinen nainen ja ajattelen, että äitisi ei vaan osaa. Varmasti olet hänelle rakas, mutta iso osa ihmisistä elävät tätä elämää olematta kosketuksissa omien tunteidensa kanssa. Se voi tuntua pelottavalta ja luulevat ongelmien katoavan kieltämällä sen. Toiset meistä ovat myös herkempiä. Tarkkailevat elämää, muita ihmisiä ja itseään ehkä tarkemmin kuin toiset ja reagoivat voimakkaammin. Mutta, kun oppii rakastamaan itseään ja uskaltaa päästää irti pelosta, voi huomata saaneensa suuren lahjan. Sinunkin ympärillä on ihmisiä, jotka tarvitsevat juuri sinun hymyäsi, ymmärtäviä sanoja, kannustustasi ja rakkauttasi. Olen itse kärsinyt masennuksesta lapsuudestani saakka. Nyt olen 44-vuotias ja vasta vuosi sitten elämäni koki täyskäännöksen. Olin itkenyt ja ryöminyt tässä elämässä kauan, kunnes eräänä päivänä asiat alkoivat loksahtamaan paikoilleen. 1. Anna itkun tulla. Kyyneleitäkin voi oppia rakastamaan. 2. Opettele hiljentämään ajatuksiasi. Ne ovat vain ajatuksia, joilla ei yleensä ole mitään tekemistä totuuden kanssa. (tutustu asioihin meditaatio ja ego) 3. Ole itsellesi hellä, silittele itseäsi, älä satuta. 4. Muista, että olet matkalla. Tämä hetki on vain ajanjakso elämässäsi, ei tulevaisuutesi, ei pysyvä olotila. Ajattele tämä prosessina kohti parasta sinua itseäsi. 5. Pakota itsesi ulos, kävelemään, tapaamaan ihmisiä, mitä vaan. Käytä vaikka facebookia. Tee asioita, jotka tekevät muut ihmiset iloiseksi ja saat siitä hyvänolontunteen itsellesi. 6. Muista, ettei kukaan meistä muista ihmisistä ole yhtään sinua ihmeellisempi ja ansaitse olla onnellinen ja rakastettu yhtään sen enempää kuin sinä. Kuulut elämään tänne meidän kanssamme. 7. Mieti mistä asioista voisit olla kiitollinen. Istahda ulos ja katsele puita, kukkia, lintuja, taivasta ja ajattele miten paljon kauniita asioita ympärilläsi on. Se elämänenergia on myös sinun sisälläsi. 8. Hakeudu heti ammattiauttajan luokse. Muista, että lääkkeet ovat sinulle avuksi, mutta joudut tekemään paljon työtä. Uskon, että onnistut!!! Halauksin, L
[/quote]

Kyllähän se lintujenlaulu rauhoittaa, mutta ei muuten auta. Terapiaa, lääkkeitä tms. En haluaisi, koska ainakaan terapia ei minua auta, sen tiedän.
Ap

Tulosta ap itsellesi tuo tämän ketjun aloitusviestisi ja kävele päivystykseen ja sano ettet todellakaan jaksa. Kirjoittamastasi ymmärtää kyllä tilanteesi. Oma läheiseni oli yli kuukauden psykiatrisella osastolla vaikean masennuksen vuoksi. Hänen parantumisensa alkoi siitä hetkestä, kun hän alkoi luottaa sairaalassa yhteen psykologiin ja alkoi purkaa tälle ajatuksiaan. Hänet vietiin turhan myöhään hoitoln. Jos vain mitenkään pystyt, niin mene lääkäriin tai pyydä poikaystävääsi viemään sinut ennenkuin tilanne muuttuu psykoosiksi. Sinulla on vielä hyvä elämä edessä, kun vain puutut tilanteeseesi nyt heti.

Voi sinua kultaseni! Olen hyvinkin ehkä äitisi ikäinen nainen ja ajattelen, että äitisi ei vaan osaa. Varmasti olet hänelle rakas, mutta iso osa ihmisistä elävät tätä elämää olematta kosketuksissa omien tunteidensa kanssa. Se voi tuntua pelottavalta ja luulevat ongelmien katoavan kieltämällä sen. Toiset meistä ovat myös herkempiä. Tarkkailevat elämää, muita ihmisiä ja itseään ehkä tarkemmin kuin toiset ja reagoivat voimakkaammin. Mutta, kun oppii rakastamaan itseään ja uskaltaa päästää irti pelosta, voi huomata saaneensa suuren lahjan. Sinunkin ympärillä on ihmisiä, jotka tarvitsevat juuri sinun hymyäsi, ymmärtäviä sanoja, kannustustasi ja rakkauttasi. Olen itse kärsinyt masennuksesta lapsuudestani saakka. Nyt olen 44-vuotias ja vasta vuosi sitten elämäni koki täyskäännöksen. Olin itkenyt ja ryöminyt tässä elämässä kauan, kunnes eräänä päivänä asiat alkoivat loksahtamaan paikoilleen. 1. Anna itkun tulla. Kyyneleitäkin voi oppia rakastamaan. 2. Opettele hiljentämään ajatuksiasi. Ne ovat vain ajatuksia, joilla ei yleensä ole mitään tekemistä totuuden kanssa. (tutustu asioihin meditaatio ja ego) 3. Ole itsellesi hellä, silittele itseäsi, älä satuta. 4. Muista, että olet matkalla. Tämä hetki on vain ajanjakso elämässäsi, ei tulevaisuutesi, ei pysyvä olotila. Ajattele tämä prosessina kohti parasta sinua itseäsi. 5. Pakota itsesi ulos, kävelemään, tapaamaan ihmisiä, mitä vaan. Käytä vaikka facebookia. Tee asioita, jotka tekevät muut ihmiset iloiseksi ja saat siitä hyvänolontunteen itsellesi. 6. Muista, ettei kukaan meistä muista ihmisistä ole yhtään sinua ihmeellisempi ja ansaitse olla onnellinen ja rakastettu yhtään sen enempää kuin sinä. Kuulut elämään tänne meidän kanssamme. 7. Mieti mistä asioista voisit olla kiitollinen. Istahda ulos ja katsele puita, kukkia, lintuja, taivasta ja ajattele miten paljon kauniita asioita ympärilläsi on. Se elämänenergia on myös sinun sisälläsi. 8. Hakeudu heti ammattiauttajan luokse. Muista, että lääkkeet ovat sinulle avuksi, mutta joudut tekemään paljon työtä. Uskon, että onnistut!!! Halauksin, L