Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen henkisesti loppu.
10.06.2015 |
Olen kokonaan eristäytynyt kavereistani, en jaksaisi nousta sängystä, ainut syy nousta ylös sängystä on poikaystävä ja bändi. Itsetuhoiset ajatukset pyörii päässä, ja haluan vaan vajota maan alle. Hyvät yö unet ei tätä paranna, sekin on kokeiltu. Menneisyyden käsittelemättömät asiat, ja äidin jatkuva ongelmieni vähättely on aiheuttanut sen että en kehtaa/halua/uskalla puhua asioistani. Minua kiusattiin paljon kun olin nuorempi, ja äiti sanoi aina "älä välitä". Nyt minusta tuntuu että äiti ei vieläkään ymmärrä. En uskalla/halua puhua asioista koska tunnen siitä syyllisyyttä. Tunnen syyllisyyttä siitä että "välitän", koska minullehan on aina sanottu "älä välitä". En halua nousta ylös sängystä, mutta jotenkin poikaystävän ja bändin takia minä vaan joka aamu nousen ylös. Olen sanonut äitille, joka sanoi että "masennus on kuin flunssa, se lähtee lepäämällä." Niin varmaan. Tämä on ollut tälläistä jo yli vuoden, ja pahenee vaan. En tiedä miten selviän 9 luokasta. Viime lukuvuonnakin oli _267 tuntia_ poissaoloja, koska en jaksa nousta ylös aamulla. En vaan saa itseäni terapiaan, eikä psykologista ollut mitään apua. Ahdistaa puhua kellekkään, koska olen tottunut siihen että pitää olla välittämättä. Milloin tämä kaikki loppuu? Poikaystävä tietää itsetuhoisuudesta, koska on nähnyt arpia käsissä. Äitillekin _kerroin_, mutta ei se sanonut mitään. En jaksa kohta enää. Täällä voin anonyymisti avautua, joten kerron menneisyydestäni:
Olin 8v, kun enoni sanoi "varohan ettei tuohon tule rullaa" ja puristi mahani ihoa. Kun olin 4-5v serkkupoikani tunki sormensa minun "sinne", en ymmärtänyt sitä silloin mutta nykyään asia mietityttää. Kun olin 10v äitini kertoi että kotona oleva iskä ei ole biologinen isäni, vaan biologinen isäni on väkivaltainen alkoholisti, JOTA LUULIN KUMMIKSENI.
Minua kiusattiin ja syrjittiin paljon, en uskaltanut olla oma itseni. Toinen serkkuni laittoi kaiken aina minun syyksi, ja sain huudot niskaani. Tuossa muutamia juttuja.
Mitä minä enää voin tehdä?
T.15v
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle on sattunut paljon ikävää. Ei noista voi vain "olla välittämättä". Tarvitsisit luotettavan ihmisen, jolle puhua ja joka ymmärtäisi miten tuo kaikki on sinua satuttanut. Voisit oppia rakastamaan ja hyväksymään itsesi, vähitellen. Mistä pääsidst alkuun? Koulupsykologi?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:21"]Sinulle on sattunut paljon ikävää. Ei noista voi vain "olla välittämättä". Tarvitsisit luotettavan ihmisen, jolle puhua ja joka ymmärtäisi miten tuo kaikki on sinua satuttanut. Voisit oppia rakastamaan ja hyväksymään itsesi, vähitellen. Mistä pääsidst alkuun? Koulupsykologi?
[/quote]
Koulupsykologilla olen rampannut, mutta se vaan pahensi asiaa. Ahdisti kamalasti ja en oikeasti _jaksa_ mitään ylimääräisiä käyntejä missään. Meillä oli sunnuntaina vieras kotona, niin väsyin aivan totaalisesti vaikka en edes tervehtinyt sitä. Kaikki rasittaa minua, että voisin vaan kaivaa itselleni haudan ja mennä sinne.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muita neuvoja? Tuo koulupsykologi vaan vilkuili kelloa kun puhuttiin..ei se oloani parantanut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon terapia. Jos masennus on noin paha, aluksi voisi olla masennuslääkitys joksikin aikaa että jaksat käsitellä asioita ja toimia. Siinä menee aikaa ja aluksi ahdistus voi pahentuakin. Koulupsykologi ei ole terapeutti. Ehkä ihan lääkärikin voisi auttaa alkuum. Hyvä että sinulla on se bändi.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:42"]Kunnon terapia. Jos masennus on noin paha, aluksi voisi olla masennuslääkitys joksikin aikaa että jaksat käsitellä asioita ja toimia. Siinä menee aikaa ja aluksi ahdistus voi pahentuakin. Koulupsykologi ei ole terapeutti. Ehkä ihan lääkärikin voisi auttaa alkuum. Hyvä että sinulla on se bändi.
[/quote]
Onhan se bändi ja poikaystävä kiva juttu, mutta tuntuu että laiminlyön molempia kokoajan enemmän.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mene paikkakunnan terveyskeskukseen ja kerro täysin suoraan mikä on tilanne. Soitan siis ja varaat ajan lääkärille. Noihin koulupsykologeihin saattaa olla vaikka millaista hiihtäjää. Pahimpaan voit soittaa vaikka Mannerheimin Lastensuojeluliitto nuorten puhelimeen. He ehkä osaisivat antaa konkreettisempia toimintaohjeita. Joka tapauksessa asia on niin, että sinulla on selvä hätä ja sinä tarvitset apua. Nyt heti. Tuo hätä ei korjaannu "olemalla välittämättä". Äitisi on siis tässä asiassa selvästi väärässä.
Sulle on tapahtunut kurjia juttuja, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kokeile kirjoittamista, eli kirjoita tunteitasi ja pahaa mieltäsi paperille, anna tajunnan virrata.. Tuo ikä on myös vaikea, itselläni oli tosi vaikeaa teininä sietää itseäni ja oli henkisesti paha olla. Mutta aikustuessa elämä helpottuu tosi paljon, itse pystyin nuoruuden traumat tietoisesti käsittelemään n. 25-vuotiaana, sen jälkeen elämä on helpottanut kovasti ja olen tasapainoinen ja elämääni tyytyväinen kolmikymppinen. Usko vaan, että elämä kantaa ja tulee parempia aikoja. Ala unelmoida ja toteuttaa unelmia :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:47"]Sulle on tapahtunut kurjia juttuja, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kokeile kirjoittamista, eli kirjoita tunteitasi ja pahaa mieltäsi paperille, anna tajunnan virrata.. Tuo ikä on myös vaikea, itselläni oli tosi vaikeaa teininä sietää itseäni ja oli henkisesti paha olla. Mutta aikustuessa elämä helpottuu tosi paljon, itse pystyin nuoruuden traumat tietoisesti käsittelemään n. 25-vuotiaana, sen jälkeen elämä on helpottanut kovasti ja olen tasapainoinen ja elämääni tyytyväinen kolmikymppinen. Usko vaan, että elämä kantaa ja tulee parempia aikoja. Ala unelmoida ja toteuttaa unelmia :)
[/quote]
Kirjoitan jo paljon sanoituksia bändille, joten puren itseäni sitä kautta mutta ei sekään auta mitään.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:47"]Sulle on tapahtunut kurjia juttuja, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kokeile kirjoittamista, eli kirjoita tunteitasi ja pahaa mieltäsi paperille, anna tajunnan virrata.. Tuo ikä on myös vaikea, itselläni oli tosi vaikeaa teininä sietää itseäni ja oli henkisesti paha olla. Mutta aikustuessa elämä helpottuu tosi paljon, itse pystyin nuoruuden traumat tietoisesti käsittelemään n. 25-vuotiaana, sen jälkeen elämä on helpottanut kovasti ja olen tasapainoinen ja elämääni tyytyväinen kolmikymppinen. Usko vaan, että elämä kantaa ja tulee parempia aikoja. Ala unelmoida ja toteuttaa unelmia :)
[/quote]
Pyysin jo äitiä soittamaan terveyskeskukseen, mutta ei soittanut.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:47"]Sulle on tapahtunut kurjia juttuja, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kokeile kirjoittamista, eli kirjoita tunteitasi ja pahaa mieltäsi paperille, anna tajunnan virrata.. Tuo ikä on myös vaikea, itselläni oli tosi vaikeaa teininä sietää itseäni ja oli henkisesti paha olla. Mutta aikustuessa elämä helpottuu tosi paljon, itse pystyin nuoruuden traumat tietoisesti käsittelemään n. 25-vuotiaana, sen jälkeen elämä on helpottanut kovasti ja olen tasapainoinen ja elämääni tyytyväinen kolmikymppinen. Usko vaan, että elämä kantaa ja tulee parempia aikoja. Ala unelmoida ja toteuttaa unelmia :)
[/quote]
Pyysin jo äitiä soittamaan terveyskeskukseen, mutta ei soittanut.
Ap
[/quote]
Soitat sinne itse. Huomenna soitat tai pyydät poikaystävän soittamaan. Täällä ruudun takana kirjoittaa tuleva lääkäri, joka itsekin käynyt vaikeita aikoja läpi. Tosiasia on nyt se, että sinä tarvitset ulkopuolista apua. Pahan masennukseen ei kirjoittelu auta. Tarvitset jonkun asiantuntevan, joka kuuntelee. Mistä päin asut - varaan sinulle vaikka itse ajan jos olet jostain täältä läheltä.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:47"]Sulle on tapahtunut kurjia juttuja, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kokeile kirjoittamista, eli kirjoita tunteitasi ja pahaa mieltäsi paperille, anna tajunnan virrata.. Tuo ikä on myös vaikea, itselläni oli tosi vaikeaa teininä sietää itseäni ja oli henkisesti paha olla. Mutta aikustuessa elämä helpottuu tosi paljon, itse pystyin nuoruuden traumat tietoisesti käsittelemään n. 25-vuotiaana, sen jälkeen elämä on helpottanut kovasti ja olen tasapainoinen ja elämääni tyytyväinen kolmikymppinen. Usko vaan, että elämä kantaa ja tulee parempia aikoja. Ala unelmoida ja toteuttaa unelmia :)
[/quote]
Pyysin jo äitiä soittamaan terveyskeskukseen, mutta ei soittanut.
Ap
[/quote]
Soitat sinne itse. Huomenna soitat tai pyydät poikaystävän soittamaan. Täällä ruudun takana kirjoittaa tuleva lääkäri, joka itsekin käynyt vaikeita aikoja läpi. Tosiasia on nyt se, että sinä tarvitset ulkopuolista apua. Pahan masennukseen ei kirjoittelu auta. Tarvitset jonkun asiantuntevan, joka kuuntelee. Mistä päin asut - varaan sinulle vaikka itse ajan jos olet jostain täältä läheltä.
[/quote]
Pikku paikkakunnalta olen. En voi vielä huomenna varata, koska menen kotiin vasta perjantaina. Nyt olen mummolassa, ja kohta lukittaudun varmaan suihkuhuoneeseen että saisin olla yksin. Ahdistaa olla täällä, mutta koska koulussani ysiluokalle menevät suorittaa viikon mittaisen tetin kesällä, niin joudun olemaan mummolassa vielä 2 päivää tetin takia.
Ap
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:47"]Sulle on tapahtunut kurjia juttuja, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kokeile kirjoittamista, eli kirjoita tunteitasi ja pahaa mieltäsi paperille, anna tajunnan virrata.. Tuo ikä on myös vaikea, itselläni oli tosi vaikeaa teininä sietää itseäni ja oli henkisesti paha olla. Mutta aikustuessa elämä helpottuu tosi paljon, itse pystyin nuoruuden traumat tietoisesti käsittelemään n. 25-vuotiaana, sen jälkeen elämä on helpottanut kovasti ja olen tasapainoinen ja elämääni tyytyväinen kolmikymppinen. Usko vaan, että elämä kantaa ja tulee parempia aikoja. Ala unelmoida ja toteuttaa unelmia :)
[/quote]
Pyysin jo äitiä soittamaan terveyskeskukseen, mutta ei soittanut.
Ap
[/quote]
Soitat sinne itse. Huomenna soitat tai pyydät poikaystävän soittamaan. Täällä ruudun takana kirjoittaa tuleva lääkäri, joka itsekin käynyt vaikeita aikoja läpi. Tosiasia on nyt se, että sinä tarvitset ulkopuolista apua. Pahan masennukseen ei kirjoittelu auta. Tarvitset jonkun asiantuntevan, joka kuuntelee. Mistä päin asut - varaan sinulle vaikka itse ajan jos olet jostain täältä läheltä.
[/quote]
<3
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:58"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:53"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:50"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:47"]Sulle on tapahtunut kurjia juttuja, mutta ei mitään ylitsepääsemätöntä. Kokeile kirjoittamista, eli kirjoita tunteitasi ja pahaa mieltäsi paperille, anna tajunnan virrata.. Tuo ikä on myös vaikea, itselläni oli tosi vaikeaa teininä sietää itseäni ja oli henkisesti paha olla. Mutta aikustuessa elämä helpottuu tosi paljon, itse pystyin nuoruuden traumat tietoisesti käsittelemään n. 25-vuotiaana, sen jälkeen elämä on helpottanut kovasti ja olen tasapainoinen ja elämääni tyytyväinen kolmikymppinen. Usko vaan, että elämä kantaa ja tulee parempia aikoja. Ala unelmoida ja toteuttaa unelmia :)
[/quote]
Pyysin jo äitiä soittamaan terveyskeskukseen, mutta ei soittanut.
Ap
[/quote]
Soitat sinne itse. Huomenna soitat tai pyydät poikaystävän soittamaan. Täällä ruudun takana kirjoittaa tuleva lääkäri, joka itsekin käynyt vaikeita aikoja läpi. Tosiasia on nyt se, että sinä tarvitset ulkopuolista apua. Pahan masennukseen ei kirjoittelu auta. Tarvitset jonkun asiantuntevan, joka kuuntelee. Mistä päin asut - varaan sinulle vaikka itse ajan jos olet jostain täältä läheltä.
[/quote]
<3
[/quote]
Mitä tuo sydän nyt tarkoittaa?
Ap
Alue: Aihe vapaa
Pääpointti paranemisessa onkin siinä, miten itse haastat itsesi muuttamaan ajatusmallejasi. Jos ajattelet, ettei esim. terapiasta ole apua, ei siitä ole apua. Mieti mihin tosiasiaan perustat ajatuksesi siitä, ettei se hyödyttäisi sinua. Tein luettelon tuossa yllä asioista, joihin sinun kannattaisi pyrkiä. Mikään niistä ei toimi salamaniskun lailla, että hups olen terve. Vaihtoehtoja on lukemattomia. Masennuksesta ei parane vain päättämällä, että nyt minä paranen, mutta voi päättää nousta ylös ja tehdä jotain. Edes 1 minuutti, sitten 2, 3 jne. Niin kuin itse joudun tekemään aina välillä valinnan ajatellessani, että tästä tulee "paska päivä", mutta tajuan sen olevan oma valintani millainen päivästäni tulee. Olen ihan yhtälailla rahaton yksinhuoltaja kuin olin vuosi sitten. Mutta silloin pääni täyttivät ajatukset surusta, vihasta, yksinäisyydestä, kateudesta, omasta mitättömyydestäni. Tajusin, etten voi muuttaa historiaani, mutta voin muuttaa sen, miten suhtaudun asioihin, itseeni, elämääni ja muihin ihmisiin. Ja nousin ylös, kaaduin, ryömin, nousin ylös, kaaduin, ryömin, nousin ylös ja nyt jalkani enää vain tärisivät. Se oli itseltäni tietoinen päätös hakea hyvää, turvautua muihin ihmisiin, yrittää jokainen aamu päättää millaisen pienen askeleen tänään otan. Siitä minä raukka- ajatuksesta on niin kovin vaikea luopua, kun ajattelee, ettei minusta ole mihinkään. Mietit, ettet ole missään kovin erikoinen. Luin kirjoituksesi ja olin hämmästynyt siitä miten noin nuori ihminen osaa kirjoittaa ja eritellä tunteitaan ja ajatuksiaan. Ja siihen ei moni aikuinenkaan pysty! T. L