Mitä arkisia asioita jännitätte?

Selkäydinpunktion tekeminen jännittää.

Töihin meneminen. En tiedä edes miksi.

Kahvittelu. Töissä tai kylässä, aina yhtä kamalaa.

Siis mitä. Vastanneet ja ap - onko teillä jotain traumaa tai muuta ongelmaa todettu tai epäilettekö itse sitä? Miten arkisia asioita jännittäisi. Vai tarkoitatko ap sellaista kutkutusta, jota ilolla odottaa?

Suomalaiset on sairasta kansaa!

Onko tutkittu että miten paljon muissa kulttuureissa (maissa) on tuota? Kiinnostaa etenkin etelä-euroopan maat.

seksiä..

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 18:23"]

Siis mitä. Vastanneet ja ap - onko teillä jotain traumaa tai muuta ongelmaa todettu tai epäilettekö itse sitä? Miten arkisia asioita jännittäisi. Vai tarkoitatko ap sellaista kutkutusta, jota ilolla odottaa?

[/quote]

Mulla on ollut lähinnä pitkään jatkuneen koulukiusaamisen takia sosiaalisia pelkoja, ns. normi-ihmisestä varmaan naurettavaltakin tuntuvia että mulle nauretaan tai olen silmätikkuna. Esim. Subwayssa en ollut ikinä aikaisemmin käynyt ja olin kuullut kauhutarinoita miten siellä on kuulemma vaikeaa tilata, joten en aikoihin uskaltanut mennä sinne siinä pelossa että en osaa tilata, joudun naurunalaiseksi, ihmiset tuijottaa tai ärsyyntyy tms.

Nykyään kun ikää on tullut vähän lisää enkä ole enää teini niin olen päässyt pikkuhiljaa onneksi näistä asioista yli.

- Ap

Autolla ajo kaupungissa ja ahtailla parkkipaikoilla jännittää ja pelottaa, maantiellä ja taajamassa ajan sujuvasti. Puhelimella soittamista välttelen myös, asioin aina mieluummin naamatusten. 

Minuakin jännittää kun tilaan pizzaa kotiin. Jännitän myös vähän, jos tiedän vaikka jonkun tori tai huutisostajan olevan tulossa. Jännitän myös esimieheni seurassa lähes aina, muutun aina ihan kummalliseksi enkä osaa olla luontevasti. Välillä jännittää myös kaupan jonossa, kun mulla on omasta mielestä niin typerät ostokset. Puheluita en jännitä vieraille enkä tutuille, ne sujuu multa luontevasti.

Minua jännittää käydä koulussa, töissä, kelalla, lääkärissä, kaupassa, tavata uusia ihmisiä. Elämäni on yhtä helvettiä.

Jännitän puhelimella soittamista, lääkärissä käymistä, pitsan tilaamista ennen (en enää, kun käytän pizza onlinea), näöntarkastusta, silmälasikehysten valitsemista, vieraitten kanssa puhumista jos tarvii sanoa enemmän kuin terve ja hei, työpäivän alkamista ja loppumista, työpalavereja...

Puheluiden soittaminen. Suunnittelen mielessäni etukäteen, mitä sanon ja pidän kynää käden ulottuvilla, että voin raapustella jotain. Tää koskee siis virallisia puheluita ja työpuheluita tuntemattomille henkilöille. Sähköposti ja nettivaraussysteemit on kiva keksintö. Hassua kyllä, kaikista jännittävintä on se hetki ennen soittoa, soiton aikana kun vauhtiin pääsee, ei ole ongelmia.

puheluiden soittamien tuntemattomille! etenkin ns. viralliset puhelut, voi luoja sitä kuumotuksen määrää ennen puhelua ja etenkin hälyyttämisen aikana :0

osaako kukaan neuvoa kuinka siitä pääsisi eroon? onko asia sellainen johon voisin käydä (jos uskallan soittaa) hakemassa lääkäiltä jotain rauhoittavia?

mulla on luultavasti paniikkihäiriö/sos.tilanteiden pelko kun oireita on monen muunkin asian yhteydessä mut puhelu on pahin :/

Vieraille soittaminen, varsinkin kaikki viralliset puhelut. Hyi hitto :D Naamatusten puhun kenelle vaan mitä vaan ja olen oikein sosiaalinen, mutta soittaminen on kyllä kamalaa. On mulla jotain muitakin ihan yhtä tolloja, mutta tää tuli nyt ensimmäisenä mieleen.

Jännitän työpalavereja, etenkin jos on tulossa isompi työryhmä. Jännitän myös -hassua kai- lounastunteja. Ahdistaa kun en keksi mitään puhuttavaa kellekään. Yleensä vain hotkin ruuan ja sanon että on kiire töihin tai asiakastapaamiseen. Hassua etten mä jännitä asiakkaita, vaan työkavereita. Asiakkaiden kanssa on selvät sävelet ja pysytään koko ajan asialinjalla, se on mulle helppoa. Vapaamuotoiset tilanteet on sitten vaikeita, etenkin lounaat ja kahvitunnit. En kyllä ikinä pidä töissä kahvitaukojakaan, mieluummin juon kahvin työpäätteen edessä ja teen samalla hommia. Hyi, kuulostan maailman epäsosiaalisimmalta tapaukselta, sitä kai olenkin..

Hammaslääkariajan varaaminen jännittää erityisesti :D

Paniikkihäiriö, joten mitä en?

Olin töissä puhelinmyyjänä 3kk. Jokainen puhelu jännitti. Toivoin salaa ettei kukaan vastaisi.

Kaupassa käyminen yksin, erityisesti jonottaminen kassalla. Jonottaminen myös muualla, kuten kahviloissa, on inhottavaa. Paniikkihäiriö kyseessä.

Jännitän oppitunneilla luokan edessä puhumista. Kauhistus olisi esim. täydessä auditoriossa kysyä jotakin kaikkien kuullen ja kysymys osoittautuisikin hölmöksi ja kaikki nauraisivat. Hyi. Ei ikinä.