Mitä arkisia asioita jännitätte?

Kun pitää ehtiä lentokentälle. Koko päivä (tai yö) menee jännittäessä, että ehditäänkö ja mitäs jos taksi hajoaa tms. Ollaan sitten aina ihan liian ajoissa kentällä :/

Kun tulen liian viime tingassa jumppaan, ja pukuhuone on täynnä puolialastomia akkoja ja kaikilla on kiire ja kauhea häly. 

Ravintolassa syömistä esim lähisukulaisten kanssa, sukujuhlia ja muitakin juhlia, isoja yleisötapahtumia, kampaajalla käyntiä, Helsingin keskustassa käyntiä, automatkoja muiden kuin puolison kanssa, työpalavereja (näitä on n. 3 kertaa vuodessa), pääsykokeita, koulussa käyntiä.. Työssä käymistä en enää jännitä, koska olen siellä pomo. Kaikki semmoset tilanteet on helppoja, joissa mulla on se ote ja hallinta tilanteesta. Jos oon "muiden armoilla" niin on vaikeampaa. Oon koittanu löytää biisejä, jotka rentouttaa ja kuunnella niitä ennen jännittäviä tapahtumia. Sellaisia tsemppibiisejä. On auttanu vähän. :-) Oon niin kateellinen ihmisille, jotka pystyy vaan menemään ja olemaan RENNOSTI, eikä jännitä joka hemmetin asiaa. Tää vie kyl terän elämästä.

Kaupassa asiointia -eli kassajonossa seisomista. Kuten joku tuolla sanoikin, niin "häpeän" usein ostoksiani, ja aina muiden asiakkaiden ajatukset niistä pyörivät mielessäni. Esim ostaessani irtokarkkeja, niin lapatessa niitä pussiin poskia alkaa kuumottaa koska jos joku katsoo.. varsinkin keskellä viikkoa.. itse käyn töissä viikonloppuisin joten "herkuttelut" jää viikolle. Moni mamma varmaan katsoo paheksuen minua, kun heidän muksujen nenän eessä ostan korillisen mässyä esim tiistaina näyttäen "huonoa esimerkkiä". Myyjän mielipiteestä en niin välitä, mutta miehen kassalle en jonkin epämiellyttävän tuotteen kanssa menisi, jota nolostelisin.. esim tampoonit tai sheivausterät tai mässyruoka. Yritän etsiä ylipainoisen, ei niin hyvännäköisen vanhemman naisen kassan,siellä on helppo asioida. Mutta normaalia ruokaa tms ostaessa ei ole ongelmaa mennä edes mieskassalle. Tiedän että minulla on jonkinnäköinen ongelma, toivottavasti en ole yksin. Hävettää vaan mässyn osto, varsinkin yksin kun tietävät että kohta menen syömään herkut yksin kotiin.joskus jopa "puhun puhelimessa " kysellen, pitikö ostaa näitä sipsejä.. olen normaalipainoinen eikä ole syömishäiriötä mutta jostain syystä tämmöinen tapa on..: / t 15 v tyttö

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 22:27"]

Jännitän työpalavereja, etenkin jos on tulossa isompi työryhmä. Jännitän myös -hassua kai- lounastunteja. Ahdistaa kun en keksi mitään puhuttavaa kellekään. Yleensä vain hotkin ruuan ja sanon että on kiire töihin tai asiakastapaamiseen. Hassua etten mä jännitä asiakkaita, vaan työkavereita. Asiakkaiden kanssa on selvät sävelet ja pysytään koko ajan asialinjalla, se on mulle helppoa. Vapaamuotoiset tilanteet on sitten vaikeita, etenkin lounaat ja kahvitunnit. En kyllä ikinä pidä töissä kahvitaukojakaan, mieluummin juon kahvin työpäätteen edessä ja teen samalla hommia. Hyi, kuulostan maailman epäsosiaalisimmalta tapaukselta, sitä kai olenkin..

[/quote]Miksi et käy syömässä yksin jossakin muussa lounaspaikassa? Eihän tuollainen ole mikään lepotauko. Itse menen ihan mualle siitä työympäristöstä ja niistä työkavereista, niin saa kunnolla lepyä ja nauttia aterian rauhassa.

Ihmisten tervehtiminen. Muiden kuin perheenjäsenten kanssa juttelu. Viralliset tilanteet ei niinkään mutta kaikenlainen vapaa seurustelu kyllä. Puhelimella soittaminen. Ainoa joka ei enää tunnu vaikealta on kaupan kassalle moikkaaminen.

Lentäminen.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 22:27"]Jännitän työpalavereja, etenkin jos on tulossa isompi työryhmä. Jännitän myös -hassua kai- lounastunteja. Ahdistaa kun en keksi mitään puhuttavaa kellekään. Yleensä vain hotkin ruuan ja sanon että on kiire töihin tai asiakastapaamiseen. Hassua etten mä jännitä asiakkaita, vaan työkavereita. Asiakkaiden kanssa on selvät sävelet ja pysytään koko ajan asialinjalla, se on mulle helppoa. Vapaamuotoiset tilanteet on sitten vaikeita, etenkin lounaat ja kahvitunnit. En kyllä ikinä pidä töissä kahvitaukojakaan, mieluummin juon kahvin työpäätteen edessä ja teen samalla hommia. Hyi, kuulostan maailman epäsosiaalisimmalta tapaukselta, sitä kai olenkin..
[/quote]
Täällä kohtalotoveri.
Organisaatiouudistuksen myötä lisääntyivät työmäärät ja palaverit, sekä tuli liuta uusia yhteistyökumppaneita. Palavereita oli koko ajan, pahimmillaan neljä-viisi päivässä, eikä koskaan ollut aikaa työstää edellisen palaverin asioita. Lopulta kaikki palaverit ahdistivat, sain paniikkikohtauksia, ja lopetin osallistumasta kaikkiin. Pyysin vaan kokousmuistiinpanot, ja kas, ihan hyvin työt sujui näinkin.
Lounaalle en mene työkavereiden kanssa, koska sekin ahdistaa, en jaksa/viitsi osallistua minkään kuppikunnan itsensäpönkittämisistujaisiin.

asunnosta poistumista. Se voi venyä joskus viidelläkin tunnilla.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 20:55"]Välillä jännittää myös kaupan jonossa, kun mulla on omasta mielestä niin typerät ostokset.[/quote]

Me suomalaiset ollaan ihan pimeetä kansaa...

Jännitän puhelimessa puhumista, yksin ulkona käymistä, ihmisille puhumista, tervehtimistä, nukkumaanmenoa, heräämistä, suihkuja ja kaupassa käyntiä

Mullakin oli tuo Subway, ennen kuin porukassa kävin tilaamassa sieltä. En varmaan olisi yksin ikinä kehdannut mennä, koska luulin tilaamista vaikeaksi. Ekalla kerralla katoin kaverista mallia tilaamisessa ja sitten seuraavalla kerralla osasinkin jo. :) En ymmärrä, mikä siinä muka olisi ollut vaikeaa. Siellä on selkeät ohjeet ja myyjät kyllä neuvovat.

Mua ei nykyään jännitä monet sosiaaliset tilanteet, koska oon antanut itselleni luvan olla oma juntti itseni. Myös virallisten puheluiden aikana. Periaatteeni on, että saan kuulostaa just niin hölmöltä kuin kuulostan, kunhan asia tulee hoidetuksi.