Onko sua koskaan onniteltu raskaudesta vaikket ole raskaana?
Kommentit (10)
Mua on onniteltu, eräs miespuolinen työkaveri. Purskahdin vain nauramaan ja sanoin että on tullut muutama kilo lisää. Jälkeenpäin ajattelin että olisiko pitänyt loukkaantua, mutta päätin unohtaa sitten koko jutun.
On, ja nauratti. En suuttunut. Tää oli n 6kk synnytyksen jälkeen, tuli paha erkauma joka näytti todella vauvamahalta. Ymmärrn hyvin että voi erehtyä.
Ei edes silloin kun olin paksumpi. Mutta painolleni kyllä naureskeltiin työpaikalla..
Olin viihteellä silloisen poikaystäväni kanssa edeltävänä yönä ja seuraavana päivänä mentiin ravintolaan syömään vanhempieni kanssa. Itselläni oli vatsa turvoksissa ja kun ruoat oli myöhässä, saimme samppanjaa lasilliset ja tarjoilija kysyi voinko juoda alkoholia vai tahdonko alkoholittoman version...
Vierailija kirjoitti:
Olin viihteellä silloisen poikaystäväni kanssa edeltävänä yönä ja seuraavana päivänä mentiin ravintolaan syömään vanhempieni kanssa. Itselläni oli vatsa turvoksissa ja kun ruoat oli myöhässä, saimme samppanjaa lasilliset ja tarjoilija kysyi voinko juoda alkoholia vai tahdonko alkoholittoman version...
Tää oli kyllä jo nolo huomautus.
Harva se päivä nykyään.
En ole yliopainoinen mutta iso kasvaimen poisto alsvatsasta ei litistänyt sittenkään ehkä vatsaani tarpeeksi.
Itse olin kärsinyt lapsettomuudesta vuosia. Saimme vauvan ja jo alkoi muutaman tuttavan ja sukulaistädin taputtelut ja onnittelut heti pari kuukautta synnytyksestä.
Viimeinen niitti oli, kun vein sukulaisrouvalle äitini lähettämiä tavaroita ja heti kun ovi aukesi, niin kiekaisu "oletko Mari raskaana??". No en ollut. Lapsemme oli kolmen, olin kaksi vuotta saanut hoitoja toiseen raskauteen ja aamulla oli juuri taas kerran alkanut menkat. Rouva sinkosi vatsaani kiinni ja meni hämilleen, kun kaivoin lapaset taskusta, kerroin, ettei ollut raskautta, toivotin hyvää päivänjatkoa ja kävelin autoon itkemään.
Meni kymmenen vuotta, etten voinut liikkua oikeastaan missään, noiden kyselyiden ja onnitteluiden takia. Osa ei nähnyt vatsassa merkkejä, mutta silmissä, hengittämisessä ja vaikka syömisessä tuntui olevan koko ajan merkkejä raskaudesta. Pysyin siis kotona.
Ennen koronaa kävin yhdet kekkerit. Kun olin viidelle vastannut kysymykseen, miksi emme tehneet enempää lapsia ja kuullut, miten olisi pitänyt ajatella asiaa aikanaan, tulikin odottamaton meno ja liukenin paikalta.
Eli lopettakaa hyvät ihmiset!
On kyselty raskaudesta. Yleensä totean takaisin sellaisella hyvin v••tuuntuneella äänellä että ”tiedän kyllä lihoneeni, kiitos vaan kun huomautit asiasta”. Yleensä ihmiset menevät ihan vaikeaksi, ja yrittävät pelastaa tilannetta sanomalla jotain että eikun ihan hyvältä sinä näytät, en minä millään pahalla tarkoittanut. Toivottavasti oppivat jatkossa olemaan kommentoimatta toisen vyötärönympärystä.
No, eipä ole. Olin ennen pulskemmassakin kunnossa!
T. mies 45v.
On ja tietysti suhtauduin negatiivisesti. Kukaan nainen ei halua tulla onnitelluksi raskaudesta, jos ei ole raskaana.