Te, joilla "perhe on aina yksikkö"

Perhe on aina yksikkö, kyllä, mutta ei se sitä tarkoita, että olisimme fyysisesti kykenemättömiä toimimaan erillisinä yksilöinä. Häihinkin mielellään menisin kaksin miehen kanssa, jos lastenhoito saadaan järjestymään!

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:00"]

Minä luulen, ettei lapsettomia häitä toivovat niinkään halua hyökätä kaikkien perheellisten kimppuun, vaan päätöksen taustalla on tieto siitä, että kaikki eivät ole yhtä hienotunteisia kuin kommentoija numero 3. Valitettavasti kaikki eivät ymmärrä viedä lapsia kotiin tai hoitajalle silloin, kun kyseessä on iltajuhla ravintolassa. On surullista, kun vanhemmat ryyppäävät tai muuten vain jättävät huolehtimatta lapsistaan ja lapset pyörivät humalaisten aikuisten seassa. Syy siihen, miksi tämä ei ole muualla maailmassa ongelma, on se, että aika harvassa maassa humaltumista suomalaiseen tyyliin katsotaan suopeasti. Suomessa lähes aina häissä on vieraita, jotka jossain vaiheessa iltaa alkavat örveltää. Pointti ei siis mielestäni ole niinkään lapsikielteisyys vaan myönteisyys humalahakuista juomista kohtaan. Vieraiden käytöstä on hääparin vaikea kontrolloida. On helpompaa ilmoittaa, että "juhlimme aikuisten kesken" kuin että "toivomme vierailta asiallista käyttäytymistä ja malttia alkoholinkäytön suhteen".

[/quote]

Öh, ei lapsettomissa häissä automaattisesti ryypätä. Itse ainakin haluan lapsettomat häät, koska en pidä lapsista. Alkoholilla ei läträtä ja juhlat sopisivat muutenkin lapsille, mutta kun en halua niitä häihini, niin miksi ihmeessä kutsuisin heidät?

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 13:28"]

Lähes aina, kun täällä lukee jotain keskustelua lapsettomista häistä, on porukassa joku, joka kieltäytyy tulemasta lapsettomiin häihin, koska "meidän perhe on yksikkö, me liikumme vein perheenä!" Tulee aina mieleen, että eikö näissä perheissä todellakaan kumpikaan vanhemmista liiku koskaan missään yksinään, tai pariskuntana, ilman lapsia.

En halua, että tässä nyt avataan uutta keskustelua lapsettomista häistä, sellainen löytyy tuolta jo, vaan että joku vähän valaisisi millaisisssa muissa tilanteissa tämä "perheemme on yksikkö" -ajatus tulee esiin. Jos on vaikkapa toisen vanhemman työpaikan juhlat, eikä lastenvahtia ole saatavilla, eikö kumpikaan oikeasti mene juhliin? Tai ihan millaisia tilanteita vaan mieleen tulee!

Enkä siis halua tuomita näitä perheitä, jokaisessa perheessä omalla tavallaan, haluaisin vaan saada vähän lisää näkökulmaa. Eikä tämä tarkoita myöskään sitä toista ääripäätä, jossa yhdessä ei olla koskaan missään, vaan puolisot ryyppäävät omien kavereidensa kanssa joka viikonloppu...

[/quote]

Vastaan niin, että en lue muita vastauksia ja oletettavasti tappelua, joka tästä kehittyy, kun aletaan haukkumaan perhekeskeisiä ihmisiä.

Eli olen naimisissa miehen kanssa, joka on myös perhekeskeinen. Tapasimme aikuisella iällä ja olimme kumpikim haaveilleet perheestä ja perhe-elämästä.  Olimme ehtineet rillutella ja mennä niin, että kumpikin oli siihen jo umpikyllästynyt.

Kun menimme yhteen, elämä alkoi soljua perheenä, yksikkönä. Koskaan ei ole tarvinnut tapella sinun ja minun ajasta ja parisuhdeajasta. Kummallakin on omat harrastukset, mutta koemme, että yksikkömme on perhe. Kumpikin saa mennä niin paljon, kuin haluaa, mutta pahemmin ei ole kumpikaan halunnut.

Lapsista ensimäinen on muuttanut jo omilleen ja elämä muuttuu erilaiseksi. Silti edelleen välillämme on side ja koemme olevamme perheenä yksikkö. 

En tiedä, miksi olisi pitänyt elää erilaista elämää, kuin mistä haaveili. Kun ei kiinnostanut enää rilluttelu ja rellestäminen. Olemme kulkeneet yhdessä perheenä melkein joka paikassa. Häät eivät ole olleet ongelma, koska suvussamme on kutsuttu aina koko perhe häihin.

Meillä on ollut hyvä elämä ja olemme saaneet kaiken, minkä olemme halunneet.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 13:45"]

Eikö olisi ylsinkertaisempaa opetttaaniitä lapsia käyttäytymään. Ihan yksinkertaiset perusasiat. Ei huudeta sisätiloissa, ei juosta sisällä, odotetaan puheenvuoroa ( ja aikuietkaan ei saa puhua lapsen päälle ) ja muutenkin omaa vuoroa. Kiitetään ja tervehditään. Perustaidot, ja sit voi mennä vaikka minne.

[/quote]

Kaikki lapset ei ota ohjeita, neuvoja ja käskyjä samalla tavalla vastaan. Ikävä kyllä. Jotkut on niin samperin kovakalloisia ja itsepäisiä, mutta hurjan voimakastahtoisia, että kyllä on välillä keinot vähissä. Kyllä tässä kuitenkin yritetään, älä huoli!  Ja jos toinen on täydellisesti käyttäytyvä enkeli, niin on tässä jotain osattu tehdä oikein... (iso huokaus)

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 13:28"]

Lähes aina, kun täällä lukee jotain keskustelua lapsettomista häistä, on porukassa joku, joka kieltäytyy tulemasta lapsettomiin häihin, koska "meidän perhe on yksikkö, me liikumme vein perheenä!" Tulee aina mieleen, että eikö näissä perheissä todellakaan kumpikaan vanhemmista liiku koskaan missään yksinään, tai pariskuntana, ilman lapsia.

En halua, että tässä nyt avataan uutta keskustelua lapsettomista häistä, sellainen löytyy tuolta jo, vaan että joku vähän valaisisi millaisisssa muissa tilanteissa tämä "perheemme on yksikkö" -ajatus tulee esiin. Jos on vaikkapa toisen vanhemman työpaikan juhlat, eikä lastenvahtia ole saatavilla, eikö kumpikaan oikeasti mene juhliin? Tai ihan millaisia tilanteita vaan mieleen tulee!

Enkä siis halua tuomita näitä perheitä, jokaisessa perheessä omalla tavallaan, haluaisin vaan saada vähän lisää näkökulmaa. Eikä tämä tarkoita myöskään sitä toista ääripäätä, jossa yhdessä ei olla koskaan missään, vaan puolisot ryyppäävät omien kavereidensa kanssa joka viikonloppu...

[/quote]

Vastaan niin, että en lue muita vastauksia ja oletettavasti tappelua, joka tästä kehittyy, kun aletaan haukkumaan perhekeskeisiä ihmisiä.

Eli olen naimisissa miehen kanssa, joka on myös perhekeskeinen. Tapasimme aikuisella iällä ja olimme kumpikim haaveilleet perheestä ja perhe-elämästä.  Olimme ehtineet rillutella ja mennä niin, että kumpikin oli siihen jo umpikyllästynyt.

Kun menimme yhteen, elämä alkoi soljua perheenä, yksikkönä. Koskaan ei ole tarvinnut tapella sinun ja minun ajasta ja parisuhdeajasta. Kummallakin on omat harrastukset, mutta koemme, että yksikkömme on perhe. Kumpikin saa mennä niin paljon, kuin haluaa, mutta pahemmin ei ole kumpikaan halunnut.

Lapsista ensimäinen on muuttanut jo omilleen ja elämä muuttuu erilaiseksi. Silti edelleen välillämme on side ja koemme olevamme perheenä yksikkö. 

En tiedä, miksi olisi pitänyt elää erilaista elämää, kuin mistä haaveili. Kun ei kiinnostanut enää rilluttelu ja rellestäminen. Olemme kulkeneet yhdessä perheenä melkein joka paikassa. Häät eivät ole olleet ongelma, koska suvussamme on kutsuttu aina koko perhe häihin.

Meillä on ollut hyvä elämä ja olemme saaneet kaiken, minkä olemme halunneet.

[/quote]

Nyt luin ketjun ja tässä keskusteltiin työpaikan juhlistakin. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa työpaikkani pikkujoulut, joten, koska en saa niistä palkkaa, en ole käynyt niissä. Miehellä samoin. Kävi yksissä pikkujouluissa ja totesi, että ne ajat on ohi, että kiinnostaisi vetää miesporukassa viinaa. Joten ei ole lähtenyt ja aikuisena ihmisenä hänellä on vapaus valita, mihin vapaa-aikansa käyttää.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:52"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 14:00"]

Minä luulen, ettei lapsettomia häitä toivovat niinkään halua hyökätä kaikkien perheellisten kimppuun, vaan päätöksen taustalla on tieto siitä, että kaikki eivät ole yhtä hienotunteisia kuin kommentoija numero 3. Valitettavasti kaikki eivät ymmärrä viedä lapsia kotiin tai hoitajalle silloin, kun kyseessä on iltajuhla ravintolassa. On surullista, kun vanhemmat ryyppäävät tai muuten vain jättävät huolehtimatta lapsistaan ja lapset pyörivät humalaisten aikuisten seassa. Syy siihen, miksi tämä ei ole muualla maailmassa ongelma, on se, että aika harvassa maassa humaltumista suomalaiseen tyyliin katsotaan suopeasti. Suomessa lähes aina häissä on vieraita, jotka jossain vaiheessa iltaa alkavat örveltää. Pointti ei siis mielestäni ole niinkään lapsikielteisyys vaan myönteisyys humalahakuista juomista kohtaan. Vieraiden käytöstä on hääparin vaikea kontrolloida. On helpompaa ilmoittaa, että "juhlimme aikuisten kesken" kuin että "toivomme vierailta asiallista käyttäytymistä ja malttia alkoholinkäytön suhteen".

[/quote]

Öh, ei lapsettomissa häissä automaattisesti ryypätä. Itse ainakin haluan lapsettomat häät, koska en pidä lapsista. Alkoholilla ei läträtä ja juhlat sopisivat muutenkin lapsille, mutta kun en halua niitä häihini, niin miksi ihmeessä kutsuisin heidät?

[/quote]

Tällaisiin lapsettomiin häihin voisin jättää mielelläni menemättä. En mä ymmärrä millään ihmistä, joka ei pidä jostain tietynlaisesta ryhmästä ihmisiä. Tuo on ikärasismia eikä ole millään muotoa hyväksyttävää. Onneksi en tunne tällaisia ihmisiä.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:53"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 13:28"]

Lähes aina, kun täällä lukee jotain keskustelua lapsettomista häistä, on porukassa joku, joka kieltäytyy tulemasta lapsettomiin häihin, koska "meidän perhe on yksikkö, me liikumme vein perheenä!" Tulee aina mieleen, että eikö näissä perheissä todellakaan kumpikaan vanhemmista liiku koskaan missään yksinään, tai pariskuntana, ilman lapsia.

En halua, että tässä nyt avataan uutta keskustelua lapsettomista häistä, sellainen löytyy tuolta jo, vaan että joku vähän valaisisi millaisisssa muissa tilanteissa tämä "perheemme on yksikkö" -ajatus tulee esiin. Jos on vaikkapa toisen vanhemman työpaikan juhlat, eikä lastenvahtia ole saatavilla, eikö kumpikaan oikeasti mene juhliin? Tai ihan millaisia tilanteita vaan mieleen tulee!

Enkä siis halua tuomita näitä perheitä, jokaisessa perheessä omalla tavallaan, haluaisin vaan saada vähän lisää näkökulmaa. Eikä tämä tarkoita myöskään sitä toista ääripäätä, jossa yhdessä ei olla koskaan missään, vaan puolisot ryyppäävät omien kavereidensa kanssa joka viikonloppu...

[/quote]

Vastaan niin, että en lue muita vastauksia ja oletettavasti tappelua, joka tästä kehittyy, kun aletaan haukkumaan perhekeskeisiä ihmisiä.

Eli olen naimisissa miehen kanssa, joka on myös perhekeskeinen. Tapasimme aikuisella iällä ja olimme kumpikim haaveilleet perheestä ja perhe-elämästä.  Olimme ehtineet rillutella ja mennä niin, että kumpikin oli siihen jo umpikyllästynyt.

Kun menimme yhteen, elämä alkoi soljua perheenä, yksikkönä. Koskaan ei ole tarvinnut tapella sinun ja minun ajasta ja parisuhdeajasta. Kummallakin on omat harrastukset, mutta koemme, että yksikkömme on perhe. Kumpikin saa mennä niin paljon, kuin haluaa, mutta pahemmin ei ole kumpikaan halunnut.

Lapsista ensimäinen on muuttanut jo omilleen ja elämä muuttuu erilaiseksi. Silti edelleen välillämme on side ja koemme olevamme perheenä yksikkö. 

En tiedä, miksi olisi pitänyt elää erilaista elämää, kuin mistä haaveili. Kun ei kiinnostanut enää rilluttelu ja rellestäminen. Olemme kulkeneet yhdessä perheenä melkein joka paikassa. Häät eivät ole olleet ongelma, koska suvussamme on kutsuttu aina koko perhe häihin.

Meillä on ollut hyvä elämä ja olemme saaneet kaiken, minkä olemme halunneet.
[/quote]

Niin, teillä kumpikin saa mennä jos haluaa. Aloituksessani haen nimenomaan niitä, jotka eivät liiku yksin yhtään minnekään. Heitä on parikin tässä ketjussa ilmoittautunut. Ei kai se muuten tarkoita, ettei ole perhekeskeinen, jos yksinäänkin liikkuu, tai jos esim. vanhemmat menevät sinne lapsettomiin häihin ilman niitä lapsiaan...?

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:23"]

Luulen, että tämän ymmärtäminen on lapsuusperheen mallista lähtöisin.Olen kasvanut tasapainoisessa perheessä enkä osaa arvostaa muuta.Sain rakkautta vanhemmilta, jotka rakastivat toisiaan ja minua rakkautensa hedelmänä.Sama jatkuu omilla lapsillani. Sen ymmärtää tai ei.

[/quote]

Tiedätkö mitä. Minäkin olen kasvanut tasapainoisessa perheessä, jossa vanhemmat ja lapset rakastivat toisiaan. Siksi ehkä olen oppinut myös sen, että rakkaus ei katoa vaikka jokaisella on myös omaa aikaa ja tilaa. Vanhempien keskinäinen aika tai ajan viettäminen erillään perheestä ja puolisosta ei tarkoita sitä, että haluttaisiin lomaa perheestä.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:53"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 13:28"] Lähes aina, kun täällä lukee jotain keskustelua lapsettomista häistä, on porukassa joku, joka kieltäytyy tulemasta lapsettomiin häihin, koska "meidän perhe on yksikkö, me liikumme vein perheenä!" Tulee aina mieleen, että eikö näissä perheissä todellakaan kumpikaan vanhemmista liiku koskaan missään yksinään, tai pariskuntana, ilman lapsia. En halua, että tässä nyt avataan uutta keskustelua lapsettomista häistä, sellainen löytyy tuolta jo, vaan että joku vähän valaisisi millaisisssa muissa tilanteissa tämä "perheemme on yksikkö" -ajatus tulee esiin. Jos on vaikkapa toisen vanhemman työpaikan juhlat, eikä lastenvahtia ole saatavilla, eikö kumpikaan oikeasti mene juhliin? Tai ihan millaisia tilanteita vaan mieleen tulee! Enkä siis halua tuomita näitä perheitä, jokaisessa perheessä omalla tavallaan, haluaisin vaan saada vähän lisää näkökulmaa. Eikä tämä tarkoita myöskään sitä toista ääripäätä, jossa yhdessä ei olla koskaan missään, vaan puolisot ryyppäävät omien kavereidensa kanssa joka viikonloppu... [/quote] Vastaan niin, että en lue muita vastauksia ja oletettavasti tappelua, joka tästä kehittyy, kun aletaan haukkumaan perhekeskeisiä ihmisiä. Eli olen naimisissa miehen kanssa, joka on myös perhekeskeinen. Tapasimme aikuisella iällä ja olimme kumpikim haaveilleet perheestä ja perhe-elämästä.  Olimme ehtineet rillutella ja mennä niin, että kumpikin oli siihen jo umpikyllästynyt. Kun menimme yhteen, elämä alkoi soljua perheenä, yksikkönä. Koskaan ei ole tarvinnut tapella sinun ja minun ajasta ja parisuhdeajasta. Kummallakin on omat harrastukset, mutta koemme, että yksikkömme on perhe. Kumpikin saa mennä niin paljon, kuin haluaa, mutta pahemmin ei ole kumpikaan halunnut. Lapsista ensimäinen on muuttanut jo omilleen ja elämä muuttuu erilaiseksi. Silti edelleen välillämme on side ja koemme olevamme perheenä yksikkö.  En tiedä, miksi olisi pitänyt elää erilaista elämää, kuin mistä haaveili. Kun ei kiinnostanut enää rilluttelu ja rellestäminen. Olemme kulkeneet yhdessä perheenä melkein joka paikassa. Häät eivät ole olleet ongelma, koska suvussamme on kutsuttu aina koko perhe häihin. Meillä on ollut hyvä elämä ja olemme saaneet kaiken, minkä olemme halunneet. [/quote] Niin, teillä kumpikin saa mennä jos haluaa. Aloituksessani haen nimenomaan niitä, jotka eivät liiku yksin yhtään minnekään. Heitä on parikin tässä ketjussa ilmoittautunut. Ei kai se muuten tarkoita, ettei ole perhekeskeinen, jos yksinäänkin liikkuu, tai jos esim. vanhemmat menevät sinne lapsettomiin häihin ilman niitä lapsiaan...?

[/quote]

No, me emme paljon liikkuneet missään yksinään :)

Kumpikin sai mennä, minne halusi, mutta kumpaakaan ei paljon kiinnostanut. Esim. mies sai yksin kutsun serkkunsa häihin. Ei halunnut lähteä yksin, joten jätti menemättä. Aikuinen mies päättää itse menemisistään.

Näin jälkeen päin kun mietin elämäämme, hämmästelen itsekin, kuinka vähän tuli kuljettua ilman lapsia missään tai yksin missään. Me vain viihdyimme hyvin "yksikkönä", joten elimme sellaista elämää, kuin halusimme. Olimme jo sen ikäisiä, että koimme, ettei meidän tarvtse elää toisten odotusten mukaan, vaan juuri omannäköistämme elämää. 

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:53"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 13:28"] Lähes aina, kun täällä lukee jotain keskustelua lapsettomista häistä, on porukassa joku, joka kieltäytyy tulemasta lapsettomiin häihin, koska "meidän perhe on yksikkö, me liikumme vein perheenä!" Tulee aina mieleen, että eikö näissä perheissä todellakaan kumpikaan vanhemmista liiku koskaan missään yksinään, tai pariskuntana, ilman lapsia. En halua, että tässä nyt avataan uutta keskustelua lapsettomista häistä, sellainen löytyy tuolta jo, vaan että joku vähän valaisisi millaisisssa muissa tilanteissa tämä "perheemme on yksikkö" -ajatus tulee esiin. Jos on vaikkapa toisen vanhemman työpaikan juhlat, eikä lastenvahtia ole saatavilla, eikö kumpikaan oikeasti mene juhliin? Tai ihan millaisia tilanteita vaan mieleen tulee! Enkä siis halua tuomita näitä perheitä, jokaisessa perheessä omalla tavallaan, haluaisin vaan saada vähän lisää näkökulmaa. Eikä tämä tarkoita myöskään sitä toista ääripäätä, jossa yhdessä ei olla koskaan missään, vaan puolisot ryyppäävät omien kavereidensa kanssa joka viikonloppu... [/quote] Vastaan niin, että en lue muita vastauksia ja oletettavasti tappelua, joka tästä kehittyy, kun aletaan haukkumaan perhekeskeisiä ihmisiä. Eli olen naimisissa miehen kanssa, joka on myös perhekeskeinen. Tapasimme aikuisella iällä ja olimme kumpikim haaveilleet perheestä ja perhe-elämästä.  Olimme ehtineet rillutella ja mennä niin, että kumpikin oli siihen jo umpikyllästynyt. Kun menimme yhteen, elämä alkoi soljua perheenä, yksikkönä. Koskaan ei ole tarvinnut tapella sinun ja minun ajasta ja parisuhdeajasta. Kummallakin on omat harrastukset, mutta koemme, että yksikkömme on perhe. Kumpikin saa mennä niin paljon, kuin haluaa, mutta pahemmin ei ole kumpikaan halunnut. Lapsista ensimäinen on muuttanut jo omilleen ja elämä muuttuu erilaiseksi. Silti edelleen välillämme on side ja koemme olevamme perheenä yksikkö.  En tiedä, miksi olisi pitänyt elää erilaista elämää, kuin mistä haaveili. Kun ei kiinnostanut enää rilluttelu ja rellestäminen. Olemme kulkeneet yhdessä perheenä melkein joka paikassa. Häät eivät ole olleet ongelma, koska suvussamme on kutsuttu aina koko perhe häihin. Meillä on ollut hyvä elämä ja olemme saaneet kaiken, minkä olemme halunneet. [/quote] Niin, teillä kumpikin saa mennä jos haluaa. Aloituksessani haen nimenomaan niitä, jotka eivät liiku yksin yhtään minnekään. Heitä on parikin tässä ketjussa ilmoittautunut. Ei kai se muuten tarkoita, ettei ole perhekeskeinen, jos yksinäänkin liikkuu, tai jos esim. vanhemmat menevät sinne lapsettomiin häihin ilman niitä lapsiaan...?

[/quote]

No, me emme paljon liikkuneet missään yksinään :)

Kumpikin sai mennä, minne halusi, mutta kumpaakaan ei paljon kiinnostanut. Esim. mies sai yksin kutsun serkkunsa häihin. Ei halunnut lähteä yksin, joten jätti menemättä. Aikuinen mies päättää itse menemisistään.

Näin jälkeen päin kun mietin elämäämme, hämmästelen itsekin, kuinka vähän tuli kuljettua ilman lapsia missään tai yksin missään. Me vain viihdyimme hyvin "yksikkönä", joten elimme sellaista elämää, kuin halusimme. Olimme jo sen ikäisiä, että koimme, ettei meidän tarvtse elää toisten odotusten mukaan, vaan juuri omannäköistämme elämää. 

[/quote]

Ohis kysyy uteliaisuuttaan,että miten olisitte toimineet jos olisitte saaneet kutsun lapsettomiin häihin silloin kun lapsenne olivat pieniä? Olisitteko menneet kahdestaan vai jättäneet häät väliin? Se lienee aloituksen kannalta olennaisin kysymys.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:53"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 13:28"]

Lähes aina, kun täällä lukee jotain keskustelua lapsettomista häistä, on porukassa joku, joka kieltäytyy tulemasta lapsettomiin häihin, koska "meidän perhe on yksikkö, me liikumme vein perheenä!" Tulee aina mieleen, että eikö näissä perheissä todellakaan kumpikaan vanhemmista liiku koskaan missään yksinään, tai pariskuntana, ilman lapsia.

En halua, että tässä nyt avataan uutta keskustelua lapsettomista häistä, sellainen löytyy tuolta jo, vaan että joku vähän valaisisi millaisisssa muissa tilanteissa tämä "perheemme on yksikkö" -ajatus tulee esiin. Jos on vaikkapa toisen vanhemman työpaikan juhlat, eikä lastenvahtia ole saatavilla, eikö kumpikaan oikeasti mene juhliin? Tai ihan millaisia tilanteita vaan mieleen tulee!

Enkä siis halua tuomita näitä perheitä, jokaisessa perheessä omalla tavallaan, haluaisin vaan saada vähän lisää näkökulmaa. Eikä tämä tarkoita myöskään sitä toista ääripäätä, jossa yhdessä ei olla koskaan missään, vaan puolisot ryyppäävät omien kavereidensa kanssa joka viikonloppu...

[/quote]

Vastaan niin, että en lue muita vastauksia ja oletettavasti tappelua, joka tästä kehittyy, kun aletaan haukkumaan perhekeskeisiä ihmisiä.

Eli olen naimisissa miehen kanssa, joka on myös perhekeskeinen. Tapasimme aikuisella iällä ja olimme kumpikim haaveilleet perheestä ja perhe-elämästä.  Olimme ehtineet rillutella ja mennä niin, että kumpikin oli siihen jo umpikyllästynyt.

Kun menimme yhteen, elämä alkoi soljua perheenä, yksikkönä. Koskaan ei ole tarvinnut tapella sinun ja minun ajasta ja parisuhdeajasta. Kummallakin on omat harrastukset, mutta koemme, että yksikkömme on perhe. Kumpikin saa mennä niin paljon, kuin haluaa, mutta pahemmin ei ole kumpikaan halunnut.

Lapsista ensimäinen on muuttanut jo omilleen ja elämä muuttuu erilaiseksi. Silti edelleen välillämme on side ja koemme olevamme perheenä yksikkö. 

En tiedä, miksi olisi pitänyt elää erilaista elämää, kuin mistä haaveili. Kun ei kiinnostanut enää rilluttelu ja rellestäminen. Olemme kulkeneet yhdessä perheenä melkein joka paikassa. Häät eivät ole olleet ongelma, koska suvussamme on kutsuttu aina koko perhe häihin.

Meillä on ollut hyvä elämä ja olemme saaneet kaiken, minkä olemme halunneet.

[/quote]

Tämä kuvauksesi sopii myös meihin. Emme käy ryyppäämässä, matkustamme perheenä ja elämme hyvin perhekeskeistä elämää mutta silti meillä on myös menoja, joihin emme ota koko perhettä mukaan. Minulla on ystäviä, joita tapailen joitakin kertoja vuodessa ilman miestäni, samoin miehellä on ystäviä, joita tapaa muutamia kertoja vuodessa ilman minua. Käyn työpaikan tilaisuuksissa muutaman kerran vuodessa (en pikkujouluissa vaan edustustilaisuuksissa,) pidemmilä työmatkoilla (yöpymiset) olen harvemmin, ehkä joka toinen vuosi mutta olisin useammin, jos olisi mahdollisuus. Lapsemme ovat olleet harrastusleireillä ilman vanhempiaan, samoin kaverisynttäreillä ja kerran vuodessä myös isovanhemmilla yökylässä omasta halustaan.

Ei meidän perhekeskeisyyttämme muuta se, että käymme myös yksilöinä eri tilaisuuksissa. Meillä ei ole siihen tarvetta mutta aina silloin tällöin tilaisuuden tullen saatamme tehdä niin. Osallistuisin kyllä lapsettomiin häihin, jos vain saisimme lastenhoitajan. En näe siinä mitään ongelmaa. Kyllähän lapsetkin osallistuvat kavereidensa juhliin ilman meitä aikuisia ja harrastustensa leireihin edelleen ilman vanhempia. Emme ole kiinnijämähtäneitä eikä lapsen tarvitse murrosiässä tai nuorena aikuisena tehdä meihin väkisin pesäeroa, kun sallimme tilan liikkua ja hengittää ilman jatkuvaa valvontaa.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:14"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:08"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 15:53"][quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 13:28"] Lähes aina, kun täällä lukee jotain keskustelua lapsettomista häistä, on porukassa joku, joka kieltäytyy tulemasta lapsettomiin häihin, koska "meidän perhe on yksikkö, me liikumme vein perheenä!" Tulee aina mieleen, että eikö näissä perheissä todellakaan kumpikaan vanhemmista liiku koskaan missään yksinään, tai pariskuntana, ilman lapsia. En halua, että tässä nyt avataan uutta keskustelua lapsettomista häistä, sellainen löytyy tuolta jo, vaan että joku vähän valaisisi millaisisssa muissa tilanteissa tämä "perheemme on yksikkö" -ajatus tulee esiin. Jos on vaikkapa toisen vanhemman työpaikan juhlat, eikä lastenvahtia ole saatavilla, eikö kumpikaan oikeasti mene juhliin? Tai ihan millaisia tilanteita vaan mieleen tulee! Enkä siis halua tuomita näitä perheitä, jokaisessa perheessä omalla tavallaan, haluaisin vaan saada vähän lisää näkökulmaa. Eikä tämä tarkoita myöskään sitä toista ääripäätä, jossa yhdessä ei olla koskaan missään, vaan puolisot ryyppäävät omien kavereidensa kanssa joka viikonloppu... [/quote] Vastaan niin, että en lue muita vastauksia ja oletettavasti tappelua, joka tästä kehittyy, kun aletaan haukkumaan perhekeskeisiä ihmisiä. Eli olen naimisissa miehen kanssa, joka on myös perhekeskeinen. Tapasimme aikuisella iällä ja olimme kumpikim haaveilleet perheestä ja perhe-elämästä.  Olimme ehtineet rillutella ja mennä niin, että kumpikin oli siihen jo umpikyllästynyt. Kun menimme yhteen, elämä alkoi soljua perheenä, yksikkönä. Koskaan ei ole tarvinnut tapella sinun ja minun ajasta ja parisuhdeajasta. Kummallakin on omat harrastukset, mutta koemme, että yksikkömme on perhe. Kumpikin saa mennä niin paljon, kuin haluaa, mutta pahemmin ei ole kumpikaan halunnut. Lapsista ensimäinen on muuttanut jo omilleen ja elämä muuttuu erilaiseksi. Silti edelleen välillämme on side ja koemme olevamme perheenä yksikkö.  En tiedä, miksi olisi pitänyt elää erilaista elämää, kuin mistä haaveili. Kun ei kiinnostanut enää rilluttelu ja rellestäminen. Olemme kulkeneet yhdessä perheenä melkein joka paikassa. Häät eivät ole olleet ongelma, koska suvussamme on kutsuttu aina koko perhe häihin. Meillä on ollut hyvä elämä ja olemme saaneet kaiken, minkä olemme halunneet. [/quote] Niin, teillä kumpikin saa mennä jos haluaa. Aloituksessani haen nimenomaan niitä, jotka eivät liiku yksin yhtään minnekään. Heitä on parikin tässä ketjussa ilmoittautunut. Ei kai se muuten tarkoita, ettei ole perhekeskeinen, jos yksinäänkin liikkuu, tai jos esim. vanhemmat menevät sinne lapsettomiin häihin ilman niitä lapsiaan...?

[/quote]

No, me emme paljon liikkuneet missään yksinään :)

Kumpikin sai mennä, minne halusi, mutta kumpaakaan ei paljon kiinnostanut. Esim. mies sai yksin kutsun serkkunsa häihin. Ei halunnut lähteä yksin, joten jätti menemättä. Aikuinen mies päättää itse menemisistään.

Näin jälkeen päin kun mietin elämäämme, hämmästelen itsekin, kuinka vähän tuli kuljettua ilman lapsia missään tai yksin missään. Me vain viihdyimme hyvin "yksikkönä", joten elimme sellaista elämää, kuin halusimme. Olimme jo sen ikäisiä, että koimme, ettei meidän tarvtse elää toisten odotusten mukaan, vaan juuri omannäköistämme elämää. 

[/quote]

Ohis kysyy uteliaisuuttaan,että miten olisitte toimineet jos olisitte saaneet kutsun lapsettomiin häihin silloin kun lapsenne olivat pieniä? Olisitteko menneet kahdestaan vai jättäneet häät väliin? Se lienee aloituksen kannalta olennaisin kysymys.

[/quote]

Hmm...ehkä olisimme jättäneet väliin, koska lapsenvahtia olisi ollut hankala saada. Ja olen niin laiska ja mukavuudenhaluinen, etten olisi jaksanut alkaa kovin monimutkaisiin järjestelyihin. Olen sitä mieltä, että ei sota yhtä miestä kaipaa, joten hääpari olisi varmaan päässyt naimisiin ilman meitäkin.