Yksinäisyys lisää miesten kuolleisuutta yhtä paljon kuin tupakointi

Mitenköhän on siinä tapauksessa jos mies on yksin, mutta ei tunne olevansa yksinäinen. Mies on luonteeltaan erakkoluonne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut äidit kasvattavat pojistaan yksinäisiä. Paapovat niin etteivät ne laiskat vätykset kelpaa enää kenenkään seuraksi.

On se uskomatonta, että joillain äideillä ei ole aikomustakaan kasvattaa pojalleen siipiä, vaan ikään kuin leikkaisivat ne tahallaan pois. Vieläpä täällä Suomessa, jossa pojilta ja miehiltä vaaditaan paljon. Ei sellainen äiti edes tajua, millaista vahinkoa saa aikaan pojalleen sillä tavoin.

Aikuinen mies (kuten myös nainen) ottaa kuitenkin itse vastuun elämästään ja kasvattaa ne siivet takaisin esim. terapian ja elämänmuutoksen avulla.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Kaikki on helpompi sanoa kuin tehdä, esimerkiksi elämä, mutta elämää onkin juuri se, että tekee ja ponnistelee. Laiska ei ponnistele, laiska möllöttää, katkeroituu ja jää yksin.

Kyllä tuo tyypillisesti menee niin, että ensin ponnistelee ja näkee vaivaa ihan siinä missä kaikki muutkin, mutta mikään määrä tekemistä ei vie eteenpäin vaan sitä polkee kuin jossain suossa pääsemättä eteenpäin. Samaan aikaan muiden ihmisten elämä etenee huomattavasti vähemmällä vaivannäöllä ja rasituksella ikään kuin osin jopa itsestään toivottuun/hyvään suuntaan.

Aikansa sitä jaksaa luottaa, että kun sitä vaan sinnikkäästi ponnistelee ja tekee niin kyllä se aurinko vielä tähänkin risukasaan paistaa ja ehkä jo huomenna asiat loksahtaakin paikalleen. Jossain vaiheessa sitä sitten alkaa katkeroitua, kun mikään määrä aktiivisuutta/ahkeruutta ja vaivannäköä ei tuota minkäänlaista tulosta.

Lopulta sitä sitten joutuu luopumaan omista tavoitteista ja toiveista sekä toteaa että ihan sama olla vaan, koska sen tyhjän saa pyytämättäkin.

Ja tämä pätee ihan kaikkeen ja sukupuolesta riippumatta.

Vierailija kirjoitti:

Mitenköhän on siinä tapauksessa jos mies on yksin, mutta ei tunne olevansa yksinäinen. Mies on luonteeltaan erakkoluonne.

No eikö siitä ole ihan tutkittua tietoakin, että kosketuksen puute aiheuttaa kaikenlaista. Ei siinä varmasti ole mitään merkitystä onko luonteeltaan erakko vai ei vaan ainoastaan sillä, että se kosketus hyvine seurauksineen puuttuu.

Ja toisekseen, ei yksinäisyys (etenkään vastentahtoinen) ole varmasti naisellekaan yhtään sen enempää elämänlaatua ja terveyttä parantava kokemus ja/tai elämäntapa kuin miehellekään.

No älkää olko niin ikävää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa kumpi on ensi muna vai kana kun miehillä moni muukin asia vaikuttaa ja terveys on yhteydessä toimeentuloon joka taas on yhteydessä parisuhdemahdollisuuksiin. Ja näin on siis erityisesti miehillä. 

Miehillä on tosiaan tuo kummallinen käsitys että parisuhde on yksinäisyyden vastakohta.

Oikeasti kannatyaa hankkia ensin kaveripiiri ja vasta sitten parisuhde. Ei naiset jaksa mitään erakkoja.

Se on kyllä niitä kavereita kohtaan vähän väärin käyttää heitä astinlautana kun kumminkin nainen sitten pakottaa ne kaverit hylkäämään kun parisuhteeseen menee!

Ainakin kaikissa tuntemissani vanhempani ikäluokkien perheissä homma toimi näin: Vaimo huolehti muistamiset, kortit, yhteydenpidot, onnittelut yms. molempien sukujen suuntaan. Vaimolla oli ystäviä, joita tavattiin ainakin silloin tällöin.

Kun ero koitti, niin kuin on koittanut 80 % tuttujeni vanhempien perheissä, suhteen mies jäi todella yksin. Viinapullosta tuli eron jälkeen monen miehen paras ja ainoa ystävä. Jos eivät onnistuneet heti haalimaan uutta naista ansaansa. Moni on myös jatkanut töissä vaikka saisi jäädä eläkkeelle. Eivät vain keksi muuta sisältöä elämäänsä.

En tiedä mikä on tilanne meidän 80-90 lukulaisten suhteen, onko tilanne yhtä normatiivinen ja huono edelleen. Väittäisin että parempaan on menty ainakin miesten ystävyyssuhteiden kanssa.

Ei miehet naista tarvitse. Heille yksinkertaisille riittää porno ja oma käsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei miehet naista tarvitse. Heille yksinkertaisille riittää porno ja oma käsi.

Voisitko päivittää tietosi? Tutkimusten mukaan parisuhde naisen kanssa nostaa miehen koettua onnellisuutta ja elämääntyytyväisyyttä.

Ja taas naisen kohdalla parisuhde miehen kanssa tekee päinvastoin. Hankala yhtälö.

Mutta siis tutkimusten valossa mies tarvitsee naista enemmän kuin nainen miestä. Näin onnellisuus akselilla mitattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei ole naisia mainittu?! Ovat hekin yksinäisiä

On mainittu. On myös tutkittu, että naisen elämänlaatu yleensä paranee ilman parisuhdetta. Naiset ovat miehiä parempia ylläpitämään ystävyyssuhteita, jos kaipaavat sellaista.

Ja mikä pätee yksinäisyyden kahteen syyhyn, koskee naisiakin. Yksinäisyys on joko itse tietoisesti valittu tai omalla käytöksellä aiheutettu.

Parisuhteeseen pääseminen ei ole satunnaista vaan siihen vaikuttaa eri asiat miehillä ja naisilla pääseekö suhteeseen. 

Kyllä on täysin satunnaista, törmääkö ihmiseen jonka kanssa haluaa elää.

Toki todennäköisyyttään voi laskea nollaan lojumalla kotona vihaamassa ihmisiä.

Harvempi sitä on alkujaan lojunut missään vihaamassa ketään vaan on ihan normaalisti ollut mukana elämässä ja liikkunut nuorena siellä missä muutkin ikäisensä tehden ihan samanlaisia asioita.

Sitten sitä vaan huomaa, että kavereilla käy kerta toisensa jälkeen flaksi ja jos/kun suhde päättyy niin hetkessä löytyy jo uusi kumppani. Aikansa sitä sitten ajattelee että kyllä se sopiva vielä omallekin kohdalle osuu kunhan vaan on "tarjolla" eikä jää kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaikissa tuntemissani vanhempani ikäluokkien perheissä homma toimi näin: Vaimo huolehti muistamiset, kortit, yhteydenpidot, onnittelut yms. molempien sukujen suuntaan. Vaimolla oli ystäviä, joita tavattiin ainakin silloin tällöin.

Kun ero koitti, niin kuin on koittanut 80 % tuttujeni vanhempien perheissä, suhteen mies jäi todella yksin. Viinapullosta tuli eron jälkeen monen miehen paras ja ainoa ystävä. Jos eivät onnistuneet heti haalimaan uutta naista ansaansa. Moni on myös jatkanut töissä vaikka saisi jäädä eläkkeelle. Eivät vain keksi muuta sisältöä elämäänsä.

En tiedä mikä on tilanne meidän 80-90 lukulaisten suhteen, onko tilanne yhtä normatiivinen ja huono edelleen. Väittäisin että parempaan on menty ainakin miesten ystävyyssuhteiden kanssa.

Isäni on juuri tuollainen. Ei mitään harrastuksia tai omia menoja. Tai jalkapalloa seuraa, mutta ei se kaikkia iltoja ja viikonloppuja täytä. Olisi saanut jäädä eläkkeelle pari vuotta sitten, tekee vielä 80 prosenttista työaikaa. Ei ystäviä. Meitä lapsia tapaa joskus. Lapissa käy joskus velipoikiensa kanssa ryyppäämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miehet naista tarvitse. Heille yksinkertaisille riittää porno ja oma käsi.

Voisitko päivittää tietosi? Tutkimusten mukaan parisuhde naisen kanssa nostaa miehen koettua onnellisuutta ja elämääntyytyväisyyttä.

Ja taas naisen kohdalla parisuhde miehen kanssa tekee päinvastoin. Hankala yhtälö.

Mutta siis tutkimusten valossa mies tarvitsee naista enemmän kuin nainen miestä. Näin onnellisuus akselilla mitattuna.

Tuossakin on kyllä osin sellaista muna-kana-tasapainottelua mukana. Onhan toki myös niin että parisuhteisiin päätyvät ne miehet joilla muutenkin on onnellisuuden avaimet paremmin hyppysissään.

Elämä voi olla lyhyempi mutta sitäkin intensiivisempi,  eikös se ole ok. Jos ihminen muuten tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotkut äidit kasvattavat pojistaan yksinäisiä. Paapovat niin etteivät ne laiskat vätykset kelpaa enää kenenkään seuraksi.

On se uskomatonta, että joillain äideillä ei ole aikomustakaan kasvattaa pojalleen siipiä, vaan ikään kuin leikkaisivat ne tahallaan pois. Vieläpä täällä Suomessa, jossa pojilta ja miehiltä vaaditaan paljon. Ei sellainen äiti edes tajua, millaista vahinkoa saa aikaan pojalleen sillä tavoin.

Aikuinen mies (kuten myös nainen) ottaa kuitenkin itse vastuun elämästään ja kasvattaa ne siivet takaisin esim. terapian ja elämänmuutoksen avulla.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Kaikki on helpompi sanoa kuin tehdä, esimerkiksi elämä, mutta elämää onkin juuri se, että tekee ja ponnistelee. Laiska ei ponnistele, laiska möllöttää, katkeroituu ja jää yksin.

Kyllä tuo tyypillisesti menee niin, että ensin ponnistelee ja näkee vaivaa ihan siinä missä kaikki muutkin, mutta mikään määrä tekemistä ei vie eteenpäin vaan sitä polkee kuin jossain suossa pääsemättä eteenpäin. Samaan aikaan muiden ihmisten elämä etenee huomattavasti vähemmällä vaivannäöllä ja rasituksella ikään kuin osin jopa itsestään toivottuun/hyvään suuntaan.

Aikansa sitä jaksaa luottaa, että kun sitä vaan sinnikkäästi ponnistelee ja tekee niin kyllä se aurinko vielä tähänkin risukasaan paistaa ja ehkä jo huomenna asiat loksahtaakin paikalleen. Jossain vaiheessa sitä sitten alkaa katkeroitua, kun mikään määrä aktiivisuutta/ahkeruutta ja vaivannäköä ei tuota minkäänlaista tulosta.

Lopulta sitä sitten joutuu luopumaan omista tavoitteista ja toiveista sekä toteaa että ihan sama olla vaan, koska sen tyhjän saa pyytämättäkin.

Ja tämä pätee ihan kaikkeen ja sukupuolesta riippumatta.

Jos jää vain vertailemaan muihin, ei pääsekään koskaan mihinkään. Jollain muulla on aina paremmin ja helpompaa. Oma valinta jos myrkyttää elämänsä muita kadehtimalla. Toinen vaihtoehto on keskittyä omaan elämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei ole naisia mainittu?! Ovat hekin yksinäisiä

On mainittu. On myös tutkittu, että naisen elämänlaatu yleensä paranee ilman parisuhdetta. Naiset ovat miehiä parempia ylläpitämään ystävyyssuhteita, jos kaipaavat sellaista.

Ja mikä pätee yksinäisyyden kahteen syyhyn, koskee naisiakin. Yksinäisyys on joko itse tietoisesti valittu tai omalla käytöksellä aiheutettu.

Parisuhteeseen pääseminen ei ole satunnaista vaan siihen vaikuttaa eri asiat miehillä ja naisilla pääseekö suhteeseen. 

Kyllä on täysin satunnaista, törmääkö ihmiseen jonka kanssa haluaa elää.

Toki todennäköisyyttään voi laskea nollaan lojumalla kotona vihaamassa ihmisiä.

Harvempi sitä on alkujaan lojunut missään vihaamassa ketään vaan on ihan normaalisti ollut mukana elämässä ja liikkunut nuorena siellä missä muutkin ikäisensä tehden ihan samanlaisia asioita.

Sitten sitä vaan huomaa, että kavereilla käy kerta toisensa jälkeen flaksi ja jos/kun suhde päättyy niin hetkessä löytyy jo uusi kumppani. Aikansa sitä sitten ajattelee että kyllä se sopiva vielä omallekin kohdalle osuu kunhan vaan on "tarjolla" eikä jää kotiin.

Naisilla on nykyään parempaakin tekemistä. Ennen vanhaan piti ottaa joku ja passata tätä. Enää ei tarvi. Kivempaa tulla siistiin kotiin vailla pelkoa nyrkistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei miehet naista tarvitse. Heille yksinkertaisille riittää porno ja oma käsi.

Voisitko päivittää tietosi? Tutkimusten mukaan parisuhde naisen kanssa nostaa miehen koettua onnellisuutta ja elämääntyytyväisyyttä.

Ja taas naisen kohdalla parisuhde miehen kanssa tekee päinvastoin. Hankala yhtälö.

Mutta siis tutkimusten valossa mies tarvitsee naista enemmän kuin nainen miestä. Näin onnellisuus akselilla mitattuna.

Toivottavasti seuraava tutkimus kertoo myös miten onnellisuuskäyrän käy mies-mies ja nainen-nainen suhteissa. Nostaako mikä tahansa parisuhde miehen hyvinvointia ja onnellisuutta ja laskeeko parisuhde aina naisen samoja mittareita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea sanoa kumpi on ensi muna vai kana kun miehillä moni muukin asia vaikuttaa ja terveys on yhteydessä toimeentuloon joka taas on yhteydessä parisuhdemahdollisuuksiin. Ja näin on siis erityisesti miehillä. 

Miehillä on tosiaan tuo kummallinen käsitys että parisuhde on yksinäisyyden vastakohta.

Oikeasti kannatyaa hankkia ensin kaveripiiri ja vasta sitten parisuhde. Ei naiset jaksa mitään erakkoja.

Laumaeläimet eivät pärjää ilman laumaa ja evät pysty olemaan yksin

Parisuhde ei ole sama kuin lauma. Myös suhteessa voi olla yksinäinen.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaikissa tuntemissani vanhempani ikäluokkien perheissä homma toimi näin: Vaimo huolehti muistamiset, kortit, yhteydenpidot, onnittelut yms. molempien sukujen suuntaan. Vaimolla oli ystäviä, joita tavattiin ainakin silloin tällöin.

Kun ero koitti, niin kuin on koittanut 80 % tuttujeni vanhempien perheissä, suhteen mies jäi todella yksin. Viinapullosta tuli eron jälkeen monen miehen paras ja ainoa ystävä. Jos eivät onnistuneet heti haalimaan uutta naista ansaansa. Moni on myös jatkanut töissä vaikka saisi jäädä eläkkeelle. Eivät vain keksi muuta sisältöä elämäänsä.

En tiedä mikä on tilanne meidän 80-90 lukulaisten suhteen, onko tilanne yhtä normatiivinen ja huono edelleen. Väittäisin että parempaan on menty ainakin miesten ystävyyssuhteiden kanssa.

Tosi yleistä ainakin oli tuollainen tavallaan vapaamatkustus miehen puolelta. Nainen hoisi kortit, lahjat, kyläilyt, tarjoilut, puhelut ja mies nautti. Mutta sitten kun jäi yksin ei ollutkaan niitä kontakteja itsellä ja olisi pitänyt alkaa tyhjästä rakentaa. Harva 60-70 vuotias mies varmaan tuossa vaiheessa taipuu ottamaan puhelimen esiin ja alkaa soitella. Eihän niillä ole numeroitakaan kun vaimo hoisi..

Menkää itseenne. Sieltä se syy löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Jotkut äidit kasvattavat pojistaan yksinäisiä. Paapovat niin etteivät ne laiskat vätykset kelpaa enää kenenkään seuraksi.

Tietenkin se on naisten vika , jos mies on yksinäinen. Kyllähän me kaikki se tiedetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin kaikissa tuntemissani vanhempani ikäluokkien perheissä homma toimi näin: Vaimo huolehti muistamiset, kortit, yhteydenpidot, onnittelut yms. molempien sukujen suuntaan. Vaimolla oli ystäviä, joita tavattiin ainakin silloin tällöin.

Kun ero koitti, niin kuin on koittanut 80 % tuttujeni vanhempien perheissä, suhteen mies jäi todella yksin. Viinapullosta tuli eron jälkeen monen miehen paras ja ainoa ystävä. Jos eivät onnistuneet heti haalimaan uutta naista ansaansa. Moni on myös jatkanut töissä vaikka saisi jäädä eläkkeelle. Eivät vain keksi muuta sisältöä elämäänsä.

En tiedä mikä on tilanne meidän 80-90 lukulaisten suhteen, onko tilanne yhtä normatiivinen ja huono edelleen. Väittäisin että parempaan on menty ainakin miesten ystävyyssuhteiden kanssa.

Tosi yleistä ainakin oli tuollainen tavallaan vapaamatkustus miehen puolelta. Nainen hoisi kortit, lahjat, kyläilyt, tarjoilut, puhelut ja mies nautti. Mutta sitten kun jäi yksin ei ollutkaan niitä kontakteja itsellä ja olisi pitänyt alkaa tyhjästä rakentaa. Harva 60-70 vuotias mies varmaan tuossa vaiheessa taipuu ottamaan puhelimen esiin ja alkaa soitella. Eihän niillä ole numeroitakaan kun vaimo hoisi..

Miehen äiti puhkesi uuteen kukkaan vaativan miehensä nukuttua pois. Oli kuulemma joutunut jättämään harrastukset pois tämän mustasukkaisuuden takia. Menee taas tuolla. Yllättävän pirteä ollakseen melkein 100-vuotias. Selvä osoitus siitä ettei naiset jää vanhanakaan tuleen makaamaan.