Lue keskustelun säännöt.
Jatkuva tunne siitä että kuolen pian
10.06.2015 |
Jatkuva tunne siitä että kuolen pian
Olen 24 vuotias nuori nainen ja minua on jo yli vuoden ajan lisääntyvissä määrin vaivannut päivittäin itsestään muistuttava epämiellyttävä tunne siitä etten tule elämään vanhuusikääni asti. Elämäntapani ovat terveet eikä suvussani ole esiintynyt vakavia periytyviä sairauksia, ajatus ei johdu siis mistään tällaisesta. Olen lukenut paljon terveysaiheisia tietokirjoja ja herännyt siihen kuinka valtavan paljon maailmassa on kuolemaanjohtavia sairauksia ja kuinka liian nuoria ihmisiä kuolee ympärillämme jatkuvasti.
Tarkkailen jatkuvasti kehoni muutoksia ja ahdistun suunnattomasti mahdollisesti ihan normaaleista säryistä ja näppylöistä ja vastaavista vaivoista, ikäänkuin odottelen jatkuvasti ensimerkkejä jostain vakavasta alkavasta sairaudesta johon tulen kuolemaan. Tämä vaikuttaa elämääni jo siinämäärin että olen esim. lakannut ostamasta kotiini uusia huonekaluja tai kirjoja tai astioita tms. koska ajattelen niiden jäävän käyttämättömäksi. Poden suurta syyllisyyttä jos käytän aikaani johonkin turhaan enkä käytä sitä läheisteni seurassa tai uusien asioiden kokemisen parissa ja suren sitä että en usko voivani koskaan perustaa perhettä ennenaikaisen kuolemani pelossa. Tiedostan kyllä ajatusteni hölmöyden mutta tunne on vahva eikä tunnu olevan järkisyin lievennettävissä.
Haluaisin voida elää huolettomammin ja haaveilla ja rakentaa tulevaisuuttani vielä tässä iässä kun kaiken pitäisi olla edessä. Vaivaako ketään muuta ajatus pian (tai ylipäätänsä) lähestyvästä kuolemasta? Tai onko vaivannut joskus ja päässyt ajatuksesta yli, miten?
Kirjoitettu kännykästä, näkyy mahdollisesti kappalejaoissa.
Kommentit (43)
Sinulla on suuri riski elää tosi vanhaksi. Kaikki sellaiset ihmiset, jotka ovat minulle jauhaneet kuinka eivät elä vanhoiksi vaan kuolevat ihan kohta, ovat edelleen elossa vuosikymmenten valittamisen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ocd tulee mieleen, eli pakko-oireinen häiriö, tässä siis pakkoajatukset. Kärsin itse samasta alle kolmikymppisenä. Hirveä sairauksien ja kuoleman pelko koko ajan. Se meni itsestään ohi ajan myötä, mutta edelleen jos on stressaava elämäntilanne, se voi oireilla. Taustalla olikin ahdistuneisuushäiriö. Onko elämässäsi ollut jotain erityisen kuormittavaa? Apua ocd:hen on kyllä saatavilla. Sen kanssa ei ole kiva elää. Nyt olen 58v. ja yhä hengissä! Toivottavasti saan vielä elää ja olla terveenä.
Sanoisin, että tuo on tiettyyn pisteeseen asti normaalia.
Lapsena ja teini-ikäisenä sitä suurin osa kokee olevansa suunnilleen kuolemattomia, sitten aikuisuuteen astuessa alkaa tulla vähitellen tietoiseksi omasta kuolevaisuudestaan. Sitten jos on vähänkin taipuvaisempi murehtimaan niin helposti ajautuu sellaiseen ajatuskuvioon, että miksi juuri minulle ei voisi käydä näitä satunnaisia ikäviä asioita, joista luen lehdistä. Sanoisin, että myös some ja sensaatiohakuiset mediat ovat tuoneet kaikenlaiset tragediat entistä lähemmäksi meitä. Kuolema tuntuu melkein tutummalta kuin ajatus siitä, että olisit joskus yksi niistä kaupungilla kulkevista rollaattorimummoista.
Se on tietysti ihan realismia, että kuka tahansa meistä saattaa kuolla milloin tahansa. Mutta sen faktan ei kannata antaa lamaannuttaa itseä. Sitä voi käyttää jopa voimavarana, "elää kuin viimeistä päivää". Se on kuitenkin asia mihin kukaan meistä ei juuri voi vaikuttaa, joten siitä murehtiminen ei oikeastaan muuta mitään. Voimme vain elää terveellisesti, pitää huolta itsestämme ja läheisistämme ja tehdä parhaamme.