Lue keskustelun säännöt.
Mitä teen elämällä enää?
10.06.2015 |
Erosin tyttöystävä, koska olen liian epävarma nykyään suhteessa (nainen petti aikaisemmin).
Kuitenkin haluaisin olla yhdessä, koska tämä henkilö on vaan rakkain ihminen jonka tiedän. Hän kuitenkin jatkuvasti satuttaa pienillä asioilla, kuten jakaa baarissa numeroa (valehteli yhdestä baaritutustansa, että hän on vanha koulukaveri, kun rupesi laittamaan viestiä ja 2 viikon riidan jälkeen vasta myönsi että antoi numeron baarissa tuntemattomalle, koska tiesin että hän valehtelee).
Lähtee kaupungille mielummin miespuolisen kaverinsa kanssa vaikka itse olisin menossa myös kaupunkiin samaan aikaan jne. (eikä kysy minua mukaan edes, vaan menee kahdestaan kaverinsa kanssa). Tämä nainen myös petti minua viime kesänä ja oli kaveria 2 miehen kanssa, jotka olivat kavereita keskenään.
Toisen kanssa nainen petti minua ja toisen kanssa hän nykyään on hyviää kaveria ja perustelee kaveruuden sillä että ei ole hänen kanssaan pettänyt. (okei, uskon perustelun ja en jaksa ruveta tappelemaan asiasta). Tämän toisen kanssa jonka kans ei ole pettänyt, hän juurikin tekee noita kaupunkireissuja kahdestaan ym. vaikka itse olisin samaan aikaan kaupungilla / keskustassa yksin shoppailemassa.
Tämän kaiken hän perustelee aina vain "en ajatellut".
Puhukaa nyt järkeä päähän etten haikaile enään tämän naisen perään, hän on epäluotettava ja pelaa pelejä kanssani jatkuvasti ja laittaa kaikki minun syyksi aina. En viitsi enään tästä hänelle sanoa, että hän syyttää minua jatkuvasti kaikesta koska hän on hyvä manipuoloimaan ja saa varmasti minut lopulta pyytelemään anteeksi häneltä. En tiedä uskooko hän oikeasti siihen, että minä olen kaiken paskan alku-ja juuri vai mitä se on, kun vaikka hän pettäisi minua niin joutuisin lopulta pyytämään sitäkin anteeksi, koska "olen ollut huono poikaystävä ja siksi hän teki niin" näin esimerkkinä.
Puhukaa järkeä nyt! En järjellä ajateltuna enää todellakaan halua haikailla hänen peräänsä. Hän osaa olla ihana kun ollaan kahdestaan ja nähdään livenä, mutta sitten jossain kohtaa hän muuttuu aina, enkä osaa edes sanoa koska. Tässä on oikeastaan oikea syy miksi halusin erota, koska pelottaa olla tämän ihmisen kanssa.
Tämän hetkinen tilanne on, että erosin hänestä ja nyt olen taas anelemassa takaisin ja entinen tyttöystävä on kuin ei häntä kiinnostaisikkaan. En usko että oikeasti edes kiinnostaa tosin. Jos kysyn voitaisiinko sopia asioista, niin hän laittaa vain "Sä jätit mut jo.", eikä muuta.
Kommentit (19)
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 07:05"]
Pelottaa vain, etten pysty enää koskaan rakastumaan kehenkään muuhun ihmiseen näin syvästi. Kyseessä siis oli ensirakkaus ja ensimmäinen läheisempi naiskontakti.
Eihän minulla hirveästi kokemusta ole muista naisista ja nyt lähinnä pelottaa että muut ovat samanlaisia tai eivät halua / rakasta / en pysty itse rakastamaan muita niin paljon.
[/quote]
Jossain vaiheessa älyät miten inhottava tuo sun eksä oikeasti on ja osaat arvostaa ja rakastaa muitakin. Ja muut naiset ei todellakaan ole yhtä omituisia ja ristiriitaisia ja epävakaita kuin tuo eksä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 07:02"]
Älä ole tyttöön yhteydessä. Erosta kestää toipua. Joskus kauankin. Mutta ei ole väärin 'säätää' muiden kanssa, jos se luonnistuu. Kaikilla ei luonnistu silloin kun ero on kesken. Ei tapailun tarvi aina olla vakavaa. Mutta yksinkin on hyvä olla
[/quote]
Jollain tapaa olen pitkän aikaa jo ollut varautunut eroon, juuri tämän luottamuspulan takia. Itsehän minä tässä se heikko olen, kun tuntuu niin pahalta kun toista ei tunnu edes kiinnostavan yhtään tai hänelle on saman tekevää ollaanko yhdessä vai ei. Kaiken lisäksi hän on vielä tehnyt pahoja asioita minulle, joita ei anteeksi pysty antamaan helpolla ja ainahan minä tulen olemaan katkeroitunut niistä.
En vain pysty olla puhumatta hänelle, koska jos en sano mitään niin sitten meillä ei ainakaan olisi enään mitään mahdollisuutta olla yhdessä. Kyllä tiedän, että jätin hänet ja nyt haluaisin taas olla yhdessä, vaikka järkevästi ajateltuna en haluaisi olla missään tekemisissä hänen kanssaan.
Tämä erotilanne on ollut tässä jo vireillä noin kuukauden, että suurimmat tunteet tietysti on jo jäähtyneet. Silti vaan vaikea päästä yli/päästä eteenpäin elämässä. Jotain radikaalista pitäisi tehdä, että pystyisin taas jatkaa elämääni, mutta mitä?
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 07:07"]
Ap vaikuttaa läheisriippuvaiselta. Tavallinen, henkisesti tasapainoinen ei tunne pakollista tarvetta heti uudelle säädölle, jolloin jopa "kuka tahansa" kelpaa. Hyi yökötys.
[/quote]
Hyvin todennäköistä, että olen läheisriippuvainen. En minäkään nyt tarvetta sille koe, mutta olen miettinyt jos pääsisi yli helpommin erosta kun saisi muuta ajateltavaa esim. säädöllä tai jollain, en minä kenenkään kanssa suhteeseen ole menossa kuitenkaan.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 07:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 07:07"]
Ap vaikuttaa läheisriippuvaiselta. Tavallinen, henkisesti tasapainoinen ei tunne pakollista tarvetta heti uudelle säädölle, jolloin jopa "kuka tahansa" kelpaa. Hyi yökötys.
[/quote]
Hyvin todennäköistä, että olen läheisriippuvainen. En minäkään nyt tarvetta sille koe, mutta olen miettinyt jos pääsisi yli helpommin erosta kun saisi muuta ajateltavaa esim. säädöllä tai jollain, en minä kenenkään kanssa suhteeseen ole menossa kuitenkaan.
[/quote]
Säätäminen on OK, kunhan kerrot SUORAAN toiselle osapuolelle, että et ole kykenevä seurustelemaan. Vaikka olisi läheisriippuvainen ei tarvi olla kusipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olematon itsetunto ja läheisriippuvuus. Et koeolevasi paremman arvoinen ja kuka vain kelpaa. Suosittelen ammattiapua. Mielenterveys vain huononee tuosta tota rataa mentäessä.
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 07:50"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 07:14"]
[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 07:07"]
Ap vaikuttaa läheisriippuvaiselta. Tavallinen, henkisesti tasapainoinen ei tunne pakollista tarvetta heti uudelle säädölle, jolloin jopa "kuka tahansa" kelpaa. Hyi yökötys.
[/quote]
Hyvin todennäköistä, että olen läheisriippuvainen. En minäkään nyt tarvetta sille koe, mutta olen miettinyt jos pääsisi yli helpommin erosta kun saisi muuta ajateltavaa esim. säädöllä tai jollain, en minä kenenkään kanssa suhteeseen ole menossa kuitenkaan.
[/quote]
Säätäminen on OK, kunhan kerrot SUORAAN toiselle osapuolelle, että et ole kykenevä seurustelemaan. Vaikka olisi läheisriippuvainen ei tarvi olla kusipää.
[/quote]
Näin olen ajatellutkin tekeväni ja kyllä minulla hyvä itsetunto on, ei se siitä ole kiinni. Harmittaa vain kuin ei entistä tyttöystävääni loppujenlopuksi edes kiinnostanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletkohan oikeasti rakastunut tyttöystävääsi vai jonkinlaiseen haavekuvaan hänestä tai vain haluat kovasti rakastaa jotakuta? Kaikesta mitä kirjoitat voi nimittäin päätellä, ettet ole kovinkaan tärkeä tyttöystävällesi eikä hän ainakaan halua sitoutua sinuun vaan tapailla muitakin miehiä. Et voi muuttaa tyttöystävääsi eikä kannata sen takia katkeroitua. On raskasta olla se, joka rakastaa enemmän ja on vaikeaa päästää irti ihmisestä, jota on rakastanut. Se voi viedä kauan. Itselläni kesti yli kaksi vuotta toipua seurustelusuhteesta, joka kesti kaksi vuotta ollessani parikymppinen. Mutta toivuin ja tapasin paljon paremman miehen, jonka seurassa oli alusta lähtien hyvä olla. Tsemppiä sinulle!
Vaikuttaisi siltä, että tyttökaverisi on vaan luonteeltaan sellainen, että tykkää säätää siellä sun täällä.Suosittelen unohtamaan hänet ja ala katsella muuta maailmaa.
Ymmärrän, että se on vaikeaa ja että on vaikea jatkossa luottaa kehenkään jne, mutta omista tunteistaan kannattaa puhua rehellisesti ja kannattanee sopia yhteiset pelisäännöt, kuten että pettämistä ei suvaita ja se johtaa väistämättä eroon.
Anna ajankulua ja ajattele tuota tyttöä vain ensi ihastumisena.Löydät varmasti vielä kivan tytön, kunhan olet siihen valmis. Sitä ennen nauti elämästäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän tyttöystävä tuntuu olevan vähän "villimpi" kuin minä itse.. Vaikka perusolemus hänelläkin on rauhallinen, mutta sitten aina yhtäkkisesti tulee kaikkea omituista mitä hän tekee, en edes tajua miksi.
Jätät vaan tyttöystävän, etkä pidä häneen enään yhteyttä kuten ylempänä mainittiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin sun elämän, jos tuo on sun suurin ongelma.
Välit poikki ja rakennat oman elämän & itsevarmuuden. Olet aikuinen ja vastuussa itsestäsi, vai haluatko tosiaan olla pomputeltavana oleva tossu iänkaikkisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen todella itsevarma ihminen, ja omasta mielestä minulla on ihan hyvä elämä tällä hetkellä. Kuitenkin rakastan paljon entistä tyttöystävääni, vaikka hän minulle inhottava on ollutkin.
Miten pystyisin edes hetkeksi unohtamaan tämän eron, en tule tästä pääsemään hetkessä yli vaikka tyttöystävä varmasti pääseekin hetkessä. Minulla on tällä hetkellä iso kaipuu siihen, että edes joku välittäisi. Kai jollain tapaa haluaisin olla suhteessa (laastarisuhteessa) pikemminkin, ei edes olisi väliä kenenkanssa.
Kertokaa nyt eronneet, onko järkeä heittäytyä eron jälkeen vaan etsimään uutta seuraa kun en varmastikkaan ole päässyt yli vielä erostani. Mutta toisaalta en haluaisi heittää nuoruuttanikaan hukkaan murehtimalla eroa, jostain tarvisin jotain apua / neuvoa mikä voisi auttaa pääsemään yli nopeammin erosta.
Ehkä ne laastarisuhteet tai säädöt voisivat auttaa siinä? En aio pilata kenenkään muun elämää / aikaa sillä, että hankkiudun laastarisuhteeseen. Aion maximissaan ehkä säätää muiden kanssa, en todellakaan ole menossa suhteeseen nyt koska tiedän ettei siitä mitään tulisi.
Mutta miten säätämiset, treffit, itsensä pitäminen "haluttuna", auttaako se yhtään eron jälkeen vai pitääkö tässä nyt vaan surea oma aikansa?
Terveisin -AP
Vastaus kysymykseesi: Kasvat vähän ja käyt koulut loppuun. Kyllä se siitä.
Ei tuomosella typykällä kannata päätään vaivata. Tuohan ei vaikuta arvostavan sua ollenkaan, miksi ihmeessä haluaisit olla sellaisen ihmisen kanssa?
Älä ole tyttöön yhteydessä. Erosta kestää toipua. Joskus kauankin. Mutta ei ole väärin 'säätää' muiden kanssa, jos se luonnistuu. Kaikilla ei luonnistu silloin kun ero on kesken. Ei tapailun tarvi aina olla vakavaa. Mutta yksinkin on hyvä olla
Pelottaa vain, etten pysty enää koskaan rakastumaan kehenkään muuhun ihmiseen näin syvästi. Kyseessä siis oli ensirakkaus ja ensimmäinen läheisempi naiskontakti.
Eihän minulla hirveästi kokemusta ole muista naisista ja nyt lähinnä pelottaa että muut ovat samanlaisia tai eivät halua / rakasta / en pysty itse rakastamaan muita niin paljon.
Ap vaikuttaa läheisriippuvaiselta. Tavallinen, henkisesti tasapainoinen ei tunne pakollista tarvetta heti uudelle säädölle, jolloin jopa "kuka tahansa" kelpaa. Hyi yökötys.