Onko joku lähipiirissäsi yhtäkkiä ns. "Flipannut"?

[quote author="Vierailija" time="07.07.2015 klo 00:49"]No kyseinen henkilö ei ole mikään tuttuni, mutta siis...
Hakeuiduin itse hoitoon masennuksen takia ja kun avo-osastolla ei ollut tilaa, olin muutaman päivän omasta tahdostani suljetulla odottamassa paikkaa. Siellä nyt oli jos jonkinlaista porukkaa, mutta yhden naisen kohtalo on jäänyt vuosiksi mietityttämään. Nainen ei kommunikoinut millään järkevällä tavalla vaan ölisi kummallisuuksia, syljeskeli lattioille jne. Häntä kävi katsomassa mies pienen vauvan kanssa ja hoitajalta kuulin että nainen sekosi synnytyksessä ja päätyi tuohon tilaan :( Siirryin tosiaan sieltä pois joten en tiedä mitä naiselle lopulta kävi mutta sen miehen surulliset silmät muistan vieläkin :'(
[/quote]
Mun lähiomainen on ollut suljetulla lukemattomia kertoja ja tälläkin hetkellä sisällä sairaalassa. Jos jotain olen sieltä oppinut, niin yleensä ihmiset ei kirjoittele siellä näkemiään, kuulemiaan nettiin.. Vaikka periaatteessa ihan empaattisesti kirjoititkin.

Minä flippasin täysin 19-vuotiaana. Meneillään oli vanhempieni erittäin ruma ero, johon minut sekoitettiin mukaan monin osa-aluein mukaanlukien isän uusien naisten erittely, narsismi, alkoholismi ja äidin mielenterveysongelmat. Tulin työpäivän jälkeen pienessä nousuhumalassa kotiin (vaikka kärsin tuolloin lievästä  alkoholismista, en ikinä juonut töissä, enkä tuona iltana edes ollut erityisen humalassa kahden alkoholiannoksen jälkeen), mutta äitini ahdistuksessaan uhkasi "tuhota elämäni kertomalla työnantajalleni ja poikaystävälleni, että olen parantumaton juoppo". Taistele tai pakene -refleksi on voimakas, kun joku uhkaa jo valmiiksi huteran elämän infratruktuuria.

Kuristin äitiäni niin kauan että hän oli vähällä menettää tajuntansa, mutta lopetin siinä vaiheessa, kun heräsin silmittömästä raivostani ja pakenin paikalta. Sekosin täysin vuosien salamyhkäisyyden ja esittämisen jälkeen, vaikka olinkin normaalista keskiluokkaisesta perheestä ja taustani oli muutoinkin nuhteeton, jopa puhtoinen.

Nykyään olen osa-aikaisesti työssäkäyvä, suhteellisen normaalin sosiaalisen elämän kera elävä 25-vuotias yliopisto-opiskelija, minulla on avopuoliso ja remontoimme juuri puutaloasunnon Turun keskustasta yhteisvoimin. Äiti on läheinen monien keskusteluiden ja elämänhistorian läpikäyntien ansiosta. Puhuminen, vatvominen ja totuus auttoi kuin auttoikin - vuosien teatterin jälkeen olen viimeinkin saavuttanut tasapainon, rehellisyyden ja hyväksynnän menneisyyden kanssa.

Minä. Oli ollut tosi,siis tosi rankka vaihe töissä jo pidempään. Pikkupomo huohotti niskaan ja en saanut öisin unta,kun sydän jyskytti rinnassa huomista työpäivää miettiessä. Koko ajan sain kuulla olevani huono ja meidän työtiimi ei tulisi kovin pitkälle pötkimään. 

Osui sitten veljeni 30v.synttärit siihen samaan ajan jaksoon. Äitini tuli kauempaa(asumme sisarukset pääkaupunkiseudulla)juhliin jo pari päivää aiemmin. Kaikki muut olivat niin kiireisiä,että hänet majoitettiin minun luokseni. 

Siinä juhlien aamuna veljeni soitti,että hänen autonsa on hajonnut ja tarvitsee jonkun hakemaan hänet juhliin. Hetken kulutta soittaa serkkuni,jonka piti esiintyä juhlissa,että ei pääsekään,kun lapsi sairastui. Olin aivan hermona ja päässä jyskytti. Siihen sitten tilanteeseen saapui äitini,joka on todella suora ja kaunistelematon mielipiteissään. Hänestä mä olin epäonnistunut ihmisenä,kun tuommoisesta nyt valitin ja millainen sisko olen veljelleni,kun hänen syntymäpäiväjuhlansa pilaan omilla murheilla. 

Haukkuminen vain yltyi ja yltyi ja mentiin jo sellaisiin vuosien takaisiin tapahtumiin joista äiti minua sätti. Puhe oli muuttunut huudoksi ja minä vain nyyhkytin lattialla äitini raivatessa siinä yläpuolellani miten hänen poikansa juhlat on nyt peruttu minun toimestani. 

Tuli sellainen olo,kuin olisin irtaantunut ruumistani ja katsellut koko tapahtumaa jostain yläpuolelta. Yhtäkkiä sain vain ajatuksen,että äiti täytyy tappaa. Minun on haettava puukko keittiöstä ja hiljennettävä se hirveä meteli. Joku mut sai kuitenkin pysähtymään ja juoksin asunnostani ulos rappukäytävään ja sieltä kellariin. Suljin kellarin oven ja vietin siellä lähemmäs 3 tuntua itkien. Mietin mihin voisin hirttäytyä ja lopettaa sen koko paskan.

Veljen juhlat todella peruttiin,koska siskoni ja veljet tulivat kaikki luokseni ja toimittivat minut meidän kesämökille lepäämään. Äiti oli lähtenyt bussilla kotiin. 

Näin jälkeenpäin ajateltuna meidät olisi molemmat äidin kanssa pitänyt viedä hoitoon. Mutta hyvä näinkin. Koitan elää asian kanssa ja välit äitiin ehkä paranevat jonain päivänä. 

[quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 14:40"]

Yksi on. Kesken arkisen puuhastelunsa haki aseensa, suuntasi ihmisjoukkoon ja ampui satunnaisen vastaantulijan.

Ei olisi ikinä uskonut hänestä, kiltti ja kunnollinen, perusraitis työssäkäynyt mies ja isä. Koko tilanne tuli täysin puskasta koko perheelleen, ja hän on nyt (elinikäisessä?) hoidossa vankimielisairaalassa. Mikään ei antanut aihetta ennalta tuota arvata tai epäillä :( näköjään voi ihminen seota tuosta vaan.

[/quote]

Tuo voisi olla Usan HAARP-laitteen käytön seurausta. Voivat muuttaa säitä ja sen arvellaan vaikuttavan jopa ihmismieliin. EI tietenkään virallisesti.

JOpa Eu oli vuonna 1998 ottanut kielteisen kannan tuohon haarp-laitteeseen:

HAARPia voidaan käyttää moniin tarkoituksiin. Ilmakehän sähköisiä ominaisuuksia manipuloimalla voidaan hallita valtavia voimia. Jos järjestelmää hyödynnetään sotilaskäyttöön tarkoitettuna aseena, seuraukset voivat olla tuhoisia viholliselle. HAARPin avulla voidaan välittää miljoonia kertoja enemmän energiaa tietylle alueelle kuin millään muulla perinteisellä keinolla. .... HAARPin vakavista seurauksista on mainittava vielä ionosfääriin syntyvät aukot, jotka aiheutuvat sinne lähetettävistä voimakkaista radioaalloista. Ionosfääri suojelee meitä kosmiselta säteilyltä. Yleisesti toivotaan, että aukot sulkeutuvat jälleen, mutta otsonikerroksen aukoista saadut kokemukset antavat aihetta uskoa päinvastaista. Tämä tarkoittaa sitä, että suojaavassa ionosfäärissä on suuria aukkoja. ... Tällaista tutkimusta on pidettävä ympäristöä vakavasti vahingoittavana, ja sillä voi olla arvaamattomat vaikutukset ihmisten elämään. Kukaan ei tiedä varmasti vielä tässä vaiheessa, millaisia vaikutuksia HAARPilla voi olla."

Mietinnössä mainitaan myöskin, että kyseisellä laitteella voidaan potentiaalisesti "manipuloida maailmanlaajuisia sääolosuhteita". 

https://fi.wikipedia.org/wiki/HAARP

Hui! Luin näitä juttuja, ja alko pelottaa että ote flippaan kohta. En puhu koskaan tunteistani, enkä omista asioistani. Kuuntelen aina muoden tarinat jne. Mutta omista yksityis asioista en puhu Kenellekkään. Ja kaiken "paskan" pitänyt aina yksin sisällä, ja käsitellyt sen itsekseen tai koittanut vain unohtaa kaiken.

up

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 02:15"]

Flippasin 14 vuotiaana niin pahasti, että sain ihan seinät helistävän raivokohtauksen. Toista vastaavaa ei ole ainakaan lapsuusiällä tullut, enkä ole tajunnut katua raivariani.

Istuin juomassa teetä keittiössä ja kuuntelin musiikkia kuulokkeilla. Äitini oli ottanut nokkaansa jostain tai en tiedä mikä sitä vaivasi, mutta teepannu kiehui täysillä. Hän ei ollut huomaavinaankaan asiaa. Pyysin laittamaan levyn pois päältä kun hän siinä lähellä oli, etten itse olisi joutunut nousemaan sen takia toiselta puolen keittiötä. Äiti lähti huoneesta kuin ei olisi kuullutkaan ja se vittumainen virne naamalla siihen päälle riitti.

Mulla flippasi ihan täysin. Paiskasin kuulokkeet päästä ja sen jälkeen en edes muista mitä kaikkea tapahtui. Lopulta serkkuni tuli pihalta kun äiti huusi hänet sisälle rauhottamaan minut ja muistan ikäni sen vitutuksen määrän kun äitini syytti että olin oppinut pahoja tapoja uudelta kaveriltani. Tuliko sille pässille mieleen, että kaikkeen oli syynsä? :p Serkkuni joka tapauksessa roudasi minut huoneeseeni, suurikokoinen mies kun oli, ja hänenkin asenteensa oli ihan perseestä. "Joudut lastenkotiin ja siinä kohtaa sulla ei ole enää ketään."

Hyvä juttu.

Kukaan vain ei ajatellut taustaa: olin rankasti koulukiusattu viimeisen vuoden ala-asteella, ja vaikka sama meininki ei jatkunutkaan entisellään yläasteella, niin sen kaiku oli edelleen voimassa. Koulussa numeroni olivat laskeneet, vaikka olisin tehnyt mitä ja varsinkin pitkästyttävillä ruotsintunneilla opettaja kiusasi minua erityisesti. Isäni oli juuri kuollut, siihen perään kuoli läheinen kaveri, poikaystäväni oli itsetuhoinen ja yrittänyt manipuloida tekemään itsemurhan kanssaan. Pelättyäni 3 kuukautta sen nulikan päähänpistoja hän lopulta jätti minut parhaan ystäväni takia ja he salasivat yhdessä asian. Äitini uusi mies hallitsi asuntoa idioottimaisuuksillaan, joi joka ilta hirveän kännin päälle, seurasi minua kaiken valveillaoloaikansa kertoakseen miten meillä kuuluisi toimia ennen kuin sammui. Hän lastasi mm. huoneeni lattian keittiön pöydän tavaroilla jotta oppisimme siistiksi, ja lopulta hänen laskunsa ja sossun juttunsa löytyivät sieltä jonka jälkeen hän oli rahaongelmissa ja ongelma tietty siirtyi meille. Kotona ei ollut hetken rauhaa, se äijä ei pitänyt turpaansa kiinni minuuttiakaan ja änki joka paikkaan mukaan koska "hän seurusteli äitini kanssa". Se idiootti tuli mukaan jopa rintaliiviostoksille minkä pitäisi olla äidin ja tyttären välinen juttu.

Mikään näistähän ei ollut oikea syy suuttua. Kaikki oli teinin kapinaa. Minua mollattiin, todelliset tunteeni lakaistiin sivuun ja oireiluni oli vain luonnehäiriöisen käytöstä. Muistan ikäni miten seisoin puukon kanssa keittiössä ja sanoin että jollei isäpuoli muuta pois, väännän ranteeni auki. Juttu käännettiin siten, että uhkailin äitiäni veitsellä (huoh..) ja minulle kerrottiin, että äiti päättää puolisonsa itse ja siihen ei ole lapsilla mitään sanomista. Kumma vain, että vielä kymmenen vuotta kaiken jälkeen olen edelleen sitä mieltä, että näissä jutuissa on kuunneltava lapsiakin, varsinkin jos kuvioon liittyy työttömyyttä, alkoholi ja ilmeinen typeryys jonka mukana tulee lieveilmiönä liuta muitakin juoppoja.  Oli aika tylsää, etten saanut päättää mistään mitä ympärilläni tapahtui, koska olin vain 14-vuotias typerä kakara. Olisin silloin jo vaihtanut koulua, ostanut uudet vaatteet, lopettanut sen väkinäisen pitkän ruotsin tunneilla istuskelun, mennyt psykologille ja aloittanut harrastuksen tai jopa vaihtanut perheineni kunnolla paikkakuntaa, mutta eihän minua tarvinnut kuunnella koska olin vain nenäkäs pentu. 

Sellanen. 

[/quote]

Oletko vielä tekemisissä äitisi kanssa?

Mun mies. Flippas täysin. Kuristi, haukku, hakkas. En olis ikinä uskonut.

up

Tapahtui joskus 80-luvun loppupäässä, mutta eräs vanha ala-astelaiskaverini, joka yläasteella ampui kaveriaan pistoolilla jossain metsässä. Ei oltu siis enää ala-asteen jälkeen tekemisissä. Tämä, jota ammuttiin selvisi, mutta on tällä hetkellä kyllä täysin halvaantunut ja jotain muistivauriotakin on ilmeisesti. Käytiin luokan kanssa katsomassa sairaalassa, ja aika järkyttäväähän se oli. Päivä sitten oli ihan normaalisti kävellyt koulun käytävällä ja seuraavaksi nään sen sairaalasängyssä.

Sekin on outoa, miten ihmiset oikeasti flippaa. Ei mitään sen kummempia merkkejä, ampuja oli kyllä aika yksinäinen, mutta kai nekin merkit olisi huomannut jos olisi vähän itsekin avannut silmiään.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:11"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 22:45"]

Kaverini. Oli just mennyt kihloihin poikaystävänsä kanssa, jonka kanssa oli seurustellut kolme vuotta. Oli paria viikkoa aiemmin aloittanut masennuslääkityksen ja olivat viettämässä iltaa kaveriporukalla yhden kotona, kunnes oli ykskaks juossut parvekkeelle ja hypännyt alas viidennestä kerroksesta :( Oli kuulemma vaikuttanut hetkeä ennen ahdistuneelta, mutta kukaan ei osannut odottaa tuota mitä tapahtui.

[/quote]

Muistan kuulleenni että joissain masennuslääkkeissä on kohonnut itsemurhariski juuri ekojen käyttöviikkojen aikana, etenkin nuorilla ihmisillä? Tietääkö joku pitääkö tämä paikkansa?
[/quote]
On aika paljon muitakin riskejä. Aiheutta mm. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön huonolla tuurilla.

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:13"]

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 16:11"][quote author="Vierailija" time="09.06.2015 klo 22:45"] Kaverini. Oli just mennyt kihloihin poikaystävänsä kanssa, jonka kanssa oli seurustellut kolme vuotta. Oli paria viikkoa aiemmin aloittanut masennuslääkityksen ja olivat viettämässä iltaa kaveriporukalla yhden kotona, kunnes oli ykskaks juossut parvekkeelle ja hypännyt alas viidennestä kerroksesta :( Oli kuulemma vaikuttanut hetkeä ennen ahdistuneelta, mutta kukaan ei osannut odottaa tuota mitä tapahtui. [/quote] Muistan kuulleenni että joissain masennuslääkkeissä on kohonnut itsemurhariski juuri ekojen käyttöviikkojen aikana, etenkin nuorilla ihmisillä? Tietääkö joku pitääkö tämä paikkansa? [/quote] On aika paljon muitakin riskejä. Aiheutta mm. Kaksisuuntaisen mielialahäiriön huonolla tuurilla.

[/quote]

Kiitos vastauksesta. Toivottavasti noista varoitetaan hyvin selkeästi kun lääkitys aloitetaan.

up

up

Tiedän naisen joka joutui psykoosiin kesken reppureissumatkan Intiassa. Onneksi matkavakuutus kattoi kotiuttamisen. Naisparka taitaa olla edelleenkin hoidossa ja tästä on jo vuosia.