Omat halut hävettää

[quote author="Vierailija" time="10.06.2015 klo 23:35"]

Vähän jää epäselväksi miten tämä estoisuus käytännössä näkyy. Etkö ikinä pysty tekemään aloitetta? Etkö osaa rentoutua sängyssä? Etkö saa koskaan orgasmia? Häpeätkö joitain seksiin liittyviä ominaisuuksiasi? Seksin aikaisia ääniä? Etkö uskalla päästää kontrollista irti? Inhoatko eritteitä? Mitä, miten,...? Onko takana jotain lapsuusajan traumoja tai esim. äidin tiukkapipoistamista? Uskonnollisuutta?

Tämä kulttuuri kyllä yrittää kasvattaa naisista siveyden sipuleita, joten et varmaan ole mikään poikkeus.

[/quote]

En tee aloitteita, siinähän näkyisi haluaminen ja toinen voisi ihan vain kiusatakseen tai nöyryyttääkseen minua sanoa ei. En saa orgasmia. Häpeän sitä, että haluaisin seksiä ja nauttia. En usko, että ketään se kiinnostaa, mitä minä haluan. Kontrolloin senkin takia jnkv itseäni, ettei toinen voi minulle nauraa edes tahattomasti niin, että luulisin hänen pitävän minua pilkkanaan ja olleeni hänelle jotenkin ällöttävä. 

Tämmöisiä mm.

Uskonnollisuutta ei ole taustalla, mutta tuomitseva ja kaikesta valittava äiti.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 09:24"]

Sinulla on ehkä vain seksuaalisesti vääränlainen mies. Olin nuorena aivan samanlainen kuin ap ja menin naimisiinkin ensimmäisen ja ainoan seksikumppanini kanssa. Kuvittelin aina, ettei seksi ole minulle tärkeää ja etten vain "osaa olla" miehen kanssa...KUNNES kohdalleni osui mies, joka sytytti minut; kokonaan, täysin, hullunlailla :-) Juttu ei edennyt mihinkään, koska olimme kummatkin varattuja, mutta silloin vasta tajusin, mitä seksuaalinen HIMO tarkoittaa. Mies ei ollut edes komea tai muutenkaan "täydellinen", mutta olisin voinut ja halunnutkin sillä hetkellä vaikka syödä hänet :-)))

[/quote]

Mulla sama. Aloin haluta seksiä ylipäätään juuri tuollaisesta tilanteesta. Joka ei edes johtanut mihinkään ja se kaivelee nyt koko ajan. 

Olin vielä suhteessa mieheni kanssa, halusin sitten seksiä hänen kanssaan, vihdoinkin, mutta se ei tyydytä mua erityisemmin. En oikein jaksa uskoa, että se koskaan täysin hyvin tyydyttääkään. Olemme vain väärät kumppanit toisillemme seksuaalisesti. Tai emme ainakaan ne parhaat ja mä tarttisin enemmän kuin "ok":n näiden asenteideni takia.

Ap

Voin myös just kuvitella, miten mieheni haluaisi tosiasiallisesti (jos voisi valita) mieluummin naida jotain sellaista naista, jonka saa laukeamaankin :/ Ja joka tulee kun vaan mies on sellainen, jolla on penis. Mä en ole sellainen mun miehelle :( Joku toinen nainen ois hänelle varmaan haluja nostattavampi.

Ap

Oon sitten piiloaggressiivinen mun miestä kohtaan tämän ajatuksen takia. Huokaus. Ap

Ei hyvänen aika! Nyt vaan halut esille! Kyllä niistä kertoa pitää. Miehes todennäköisesti ilahtuis. Mä ainakin ilahtuisin. Oma vaimo vähän saman tapainen. Ja se raivostuttaa. siis se, ettei näytä sitä oikeaa pervoa luonnettaan sängyssä, joka siellä oikesti näyttää piilevän.

Oot sä kyllä vaikea. Et pidä seksistä miehesi kanssa ja aiempi intohimo toiseen mieheen kaivelee, samalla uskot, että todellisuudessa miehesikin oikeasti haluaisi seksiä jonkun ihan toisen kanssa.
Päästä miehesi menemään.
Rupea sinkuksi ja harrasta vain randomeita. Joko huomaat että muut miehet ovat parempia tai sitten vika on omissa estoissasi.
Jos ette eroa, miehesi tulee varmasti pettämään sua ja vaihtaa jokatapauksessa toisen jossain vaiheessa, koska ei vaan jaksa noita sun syyllistäviä estoisuuksia.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 21:05"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 01:23"]

Seksuaaliterapian tavoite ei ole saada kaikkia haluamaan eivätkä terapeutit tietenkään määrittele keitään ihmisiä epänormaaleiksi idiooteiksi. Tutustu avoimin mielin asiaan esim. Väestöliiton palvelut-sivulta. He listaavat avun hakemiseen tarpeeksi mm. häpeän, riittämättömyyden, syyllisyyden tunteet ja oman kehon hyväksymisen vaikeudet. Seksuaaliterapian lisäksi joidenkin kohdalla konsultoidaan erikoistunutta psykoterapeuttia, psykiatria, naistentautien lääkäriä, seksologia tai jotain toista terveydenhoidon ammattikuntaa, joten ihan luotettavissa käsissä olet jos päädyt apua hakemaan. Täällä ei osata auttaa, eikä miehesikään osaa, koska kuten itse kuvasit sinulla on mielestäsi "pahoja traumoja". Sen voin kuitenkin luvata, että tuon alan ammattilaiset ovat nähneet, kuulleet ja etenkin hoitaneet äärimmäisen traumaattisia ja myös harvinaisia seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia. n43 PS: Et varmasti ole frigidi, tyhmä, lehmä etkä myöskään nolla, osaamaton seksikumppani. Hae rohkeasti apua muiltakin kuin mieheltäsi.

[/quote]

Ai konsultoiko muka joku yksityinenkin terapeutti muita tahoja tarvittaessa? 

Enkä mä ainakaan suoranaisesti tiedä, minkä kategorian alle mä menisin, koska häpeä liittyy toisen ihmisen läsnäoloon, en mä varmaan häpeäisi, jos toinen olisi jotenkin sellainen etten mä vaan häpeäisi. Eli pelkään sen toisen mut tuomitsevan. Se ei ole vain häpeää. Siinä on jotain muuta(kin). Ja vaikkei terapeutti kokisi määrittelevänsä mua epänormaaliksi idiootiksi, niin ne pöllöt eivät edes tajua, että mä itse saatan kokea heidän tekevän niin. Ja koska he ovat terapeutteja heidän olettaisi ymmärtävän, että koen niin, mutta eivätpäs vain ymmärrä. Niin pitääkö mun siinä sitten rautalangasta vääntää, että koen sinun pitävän minua idioottina? Tuleepas hyvä henki sessioihin heti alkuunsa, eli ei. Ja kun se tunne ei poistu, vaikka he sanovat, että "ei, en pidä sinua idioottina". 
[/quote]

Tämä postaus kyllä kertoo paljon ajatuksenjuoksustasi. Laitat ajatuksia muiden mieliin ja pidät niitä itse totena ja katkeroidut kun he ajattelevat väärin. Samaan syssyyn sanot, että pelkäät muiden tuomitsevan sut.
Joo ei ihme, kun olet jo itse tuominnut ihmiset koska tiedät jo mitä he "oikeasti" ajattelevat. Olet mielestäsi täysin oikeassa ja muut väärässä, vähättelet ja syyllistät muita.
Etkö huomaa mitään vääristynyttä ajattelutavassasi?

[quote author="Vierailija" time="12.06.2015 klo 13:20"]

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 21:05"][quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 01:23"] Seksuaaliterapian tavoite ei ole saada kaikkia haluamaan eivätkä terapeutit tietenkään määrittele keitään ihmisiä epänormaaleiksi idiooteiksi. Tutustu avoimin mielin asiaan esim. Väestöliiton palvelut-sivulta. He listaavat avun hakemiseen tarpeeksi mm. häpeän, riittämättömyyden, syyllisyyden tunteet ja oman kehon hyväksymisen vaikeudet. Seksuaaliterapian lisäksi joidenkin kohdalla konsultoidaan erikoistunutta psykoterapeuttia, psykiatria, naistentautien lääkäriä, seksologia tai jotain toista terveydenhoidon ammattikuntaa, joten ihan luotettavissa käsissä olet jos päädyt apua hakemaan. Täällä ei osata auttaa, eikä miehesikään osaa, koska kuten itse kuvasit sinulla on mielestäsi "pahoja traumoja". Sen voin kuitenkin luvata, että tuon alan ammattilaiset ovat nähneet, kuulleet ja etenkin hoitaneet äärimmäisen traumaattisia ja myös harvinaisia seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia. n43 PS: Et varmasti ole frigidi, tyhmä, lehmä etkä myöskään nolla, osaamaton seksikumppani. Hae rohkeasti apua muiltakin kuin mieheltäsi. [/quote] Ai konsultoiko muka joku yksityinenkin terapeutti muita tahoja tarvittaessa?  Enkä mä ainakaan suoranaisesti tiedä, minkä kategorian alle mä menisin, koska häpeä liittyy toisen ihmisen läsnäoloon, en mä varmaan häpeäisi, jos toinen olisi jotenkin sellainen etten mä vaan häpeäisi. Eli pelkään sen toisen mut tuomitsevan. Se ei ole vain häpeää. Siinä on jotain muuta(kin). Ja vaikkei terapeutti kokisi määrittelevänsä mua epänormaaliksi idiootiksi, niin ne pöllöt eivät edes tajua, että mä itse saatan kokea heidän tekevän niin. Ja koska he ovat terapeutteja heidän olettaisi ymmärtävän, että koen niin, mutta eivätpäs vain ymmärrä. Niin pitääkö mun siinä sitten rautalangasta vääntää, että koen sinun pitävän minua idioottina? Tuleepas hyvä henki sessioihin heti alkuunsa, eli ei. Ja kun se tunne ei poistu, vaikka he sanovat, että "ei, en pidä sinua idioottina".  [/quote] Tämä postaus kyllä kertoo paljon ajatuksenjuoksustasi. Laitat ajatuksia muiden mieliin ja pidät niitä itse totena ja katkeroidut kun he ajattelevat väärin. Samaan syssyyn sanot, että pelkäät muiden tuomitsevan sut. Joo ei ihme, kun olet jo itse tuominnut ihmiset koska tiedät jo mitä he "oikeasti" ajattelevat. Olet mielestäsi täysin oikeassa ja muut väärässä, vähättelet ja syyllistät muita. Etkö huomaa mitään vääristynyttä ajattelutavassasi?

[/quote]

Kyllä mä huomaan, mutta mitähän sille vois tehdä? En halua ottaa sitä riskiä, että kävisikin ilmi, että seksuaaliterapeutti oikeasti tuomitsee minut. Sanoo, että olen vapaudenkaipuisine ajatuksineni (etten enää häpeäisi halujani siis) väärässä ja saatan satuttaa niillä muita ihmisiä. 

Se olisi aivan kamala hetki. Koska jotenkin odotan, että sen hän haluaa minulle ehkä kertoa? Että hän syyllistäisi minua ja mun ois mahdotonta nähdä siinä virhettä, vaan syyllistäminen olisi aiheellista. Sitä mä (mm.) pelkään. Ikävä kyllä :/

Ja mua ottaa päähän, että ne terapeutit tuskin tajuavat tämmöisiä kohtia, koska en mäkään halua mennä sinne heitä syyttelemään ja olemaan epäluuloinen. Mutta silti nää traumat on. Heidänhän pitäisi auttaa mut ulos niistä, eikä vaan kuunnella sitä lätinää, mitä mä puhun, koska en todennäköisesti osaa mennä noihin kohtiin, joissa pahimmin "rikkoutunut" olen. Eli väärä syyllistyminen jne.  Väärä syyllisyys kun ei ole varsinainen seksiongelma, vaan siellä saatetaan päätyä puhumaan mun uskomuksista seksiin liittyen. Ne kuitenkin ratkeaisivat luultavasti itsestään tai helpommin, jos väärä syyllisyys purettaisiin tai jotain. Vaikka tiedän tämmöisiä niin en usko edes itseäni.

[quote author="Vierailija" time="11.06.2015 klo 22:32"]

Ei hyvänen aika! Nyt vaan halut esille! Kyllä niistä kertoa pitää. Miehes todennäköisesti ilahtuis. Mä ainakin ilahtuisin. Oma vaimo vähän saman tapainen. Ja se raivostuttaa. siis se, ettei näytä sitä oikeaa pervoa luonnettaan sängyssä, joka siellä oikesti näyttää piilevän.

[/quote]

Mites, oletko sä maininnut mitään vaimolle? Koittanut kannustaa ja jos, niin miten? Mun mies ei puhu mitään! Vaikka olen pyytänyt häntä toivomaan jotain :)  Toisaalta eilen illalla meillä oli kränää ja sitten päästiin sovintoseksiin ja koitin nyt olla vähän rohkeampi ja se tuntui kyllä hyvälle. Lähinnä se oli että ratsastin :)

ap

Aika seksikäs ominaisuus naisella. Älä nyt kuitenkaan ongelmaksi asti häpeä.

Niin. Luin äsken tuollaista kokemuksia kolmen kimpasta -ketjua, jossa aloittaja(nainen) olikin sitten päässyt tositoimiin, eli 2 miestä ja hän. Oli ottanut suihin molemmilta ja syväkurkkua. Antanut (tai ainakin olisi antanut, luin hätäseen, että jäikö väliin) anaalia jne. Nämä ovat asioita, joita meidän kahden ihmisen suhteessa ei ole ollenkaan ja tuo syväkurkku kuulostaa sellaiselle, ettei se olisi minun juttuni lainkaan. Mutta siis en ole koskaan ottanut suihin eikä meillä ole edes puhuttu anaalista. Mieheni on minua vanhempi, mutta en sitten tiedä, johtuuko hänen kokeilemattomuutensa siitä vai mistä. 

Minua ärsyttää, kun moes ei kannusta edes suihinottoon. On sanonut, ettei hän siitä niin ihmeemmin välitä. Ehkä se on tottakin, en tiedä? Eihän mun "pakko" ole sellaisia tehdä, mutta olisihan se kiinnostavaa kokeilla. Mutta en vaan uskalla tehdä sitä enkä mitään, en koskeakaan suullani miehen kaluun. Harmittaa ja hävettää oma ujous ja se, ettei mies tee mitään. Miksi ei tee? 

Anaali on toinen, ei sitäkään "tarttis" olla, mutta toisaalta kokeilunhalun puute ehkä vähän vaivaa minua. Onko seksimme sitten aina näin tylsää? Onko mulla vain väärä mies? Olenko normaali kun kaipaan jotain kokeilua, mutta toivon miehen "ohjaavan" minut siihen? Harmittaa olla tällainen pöllö. 

Ap

Koitin myös puhua tänään seksistä miehen kanssa tai omista haluistani. Keskustelu meni jotenkin näin:

Minä: "Hei, aika mielenkiintoinen juttu täällä Kuukausiliitteessä Kirsi Salosta, tässä puhutaan Tantrasta." 

Mies: "Ahaa, joo."

hiljaisuus. Mietin, haluaako mies kysyä mitään. Ei ala kysyä. Alan ärsyyntyä, että eikö sitä kiinnosta, mutta ajattelen antaa vähän aikaa, että jospa se sitten.

Mies: "Hei, täällä Paikallsilehdessä on asiaa (en muista enää mistä, ei mitään kauhean relevanttia)".

Minä: Ahaa, joo. (Mietin koko ajan kuumeisesti omaa puheenaihettani.) 

hiljaisuus. Lopulta:

Mies: "Ai niin, mitä sulla siellä olikaan?"

Minä: (ilahtuen, että miestä jaksaa kiinnostaa) "Niin, luin Kirsi Salon juttuja Tantrasta ja eksyin tällaisille sivuille, jossa on aiheesta lisää. Tää on oikeasti aika mielenkiintoista. Täällä on sellaisia juttuja seksistä, jotka oikeastaan kuvaa kauhean hyvin mun ajatusmaailmaani seksistä ja jonka koen olevan ihan toisenlainen kuin oppikirjoissa tms yleensä puhutaan (tarkoitin suorituskeskeisyyttä). Eli nää kuvaa sitä, miten mä ajattelen, tosi hyvin."

Mies: "Aha, joo."

Sittten hiljaisuus. Odotin, josko miestä sitten yhtään kiinnostaisi kuulla, että mikähän se asia oli, mitä mä sieltä löysin, ja mikä aukaisisi mun ajatusmaailmaa, mutta ei. Mies ei kysy mitään. 

Ja siis mun oli vaikea tuosta enää jatkaa, koska tuollaisia asioita kerron vain ihmiselle, jonka voin luottaa olevan todella kiinnostunut mun ajatuksista ja mä en voinut luottaa, että mies on, kun puhuu (eli ei) noin. 

Myönnän, että se on vika, mutta onko ihan pakko olla noin vähän kiinnostunut, mun estoisen ajatuksista? Eikö luulisi, että ois sanonut heti tai ainakin aika pian, että no, mitä siellä sitten oli?? Miten sä ajattelet? 

Mutta ei. Siitäkin tuli sitten riitaa :/

Ap

Tunnut aika paljon ja ratkaisemattomasti analysoivan omaa olemistasi ja olet parisuhteessa niukasti kommunikoivan miehen kanssa. Vaikea yhdistelmä.
Ymmärrän tilannettasi sikäli, että oma mieheni on hieman samanlainen, ei osoita kiinnostusta uuteen ja seksistä puhuminen on liki sama kuin yksin seinille puhuisi. Jotta seksielämä ei kuivuisi meillä kokonaan, on minun oltava halukas ja aloitteellinen, ehdoteltava hyvin varovasti uusia juttuja, mies ei pyydä mitään. Jos olisin estoinen, olisi seksielämämme vielä surkeampaa.
Miestäsi ei siis ehkä kiinnosta ylipäätään seksi yhtä paljon kuin sinua, tai myös hän on estoinen jollain tapaa. Yhtäkaikki näkisin, että jo kommunikaatio-ongelmien vuoksi yhdessä ette pääse asiassa puusta pitkään. Koska omat ennakkokäsityksesi parisuhde- ja seksuaaliterapiaan ovat negatiiviset ovat vaihtoehdot vähissä.
Minä en keksi muuta vaihtoehtoa kuin puhua miehelle avoimesti seksistä positiivisesti, eli keskustelun lähtökohta ei ole negatiivinen estoisuutesi ja tyytymättömyytesi vaan se mistä pidät miehessä ja mikä tuntuu hyvältä ja mitä haluaisit kokeilla - ja samaan aikaan koskettelette toisianne juuri siten mistä puhe. Seksiähän kun ei voi loputtomasti analysoida tai jäsennellä, se on yhdessä koettava ja kokeiltava, päästettävä toinen iholle ja sydämeen. Mutta koska et tähän pysty etkä uskalla kiihottumistasi edes näyttää, olette melkoisessa umpikujassa. Toivon, että löydät jonkin ratkaisun.
n43

Mä en tajua, mutta musta tuntuu, että mieheni ei ole varsinaisesti estoinen, vaan hänelle seksi on sitä, että hän laukeaa emätinyhdynnässä ja that's it. Asentoja sentään voi vaihdella. Ja jos mä saisin orgasmin helposti, saisin sen varmaan hänen kanssaan, eli ei hän varsinaisesti itsekäskään ole, sormettaa kyllä ja nuolisi, jos mä kaipaisin sitä. Mutta koska en saa noillakaan hänen kanssaan orgasmia, niin eihän tää homma etene, kun olen estoinen. Ja osaan kyllä kuvitella kiihkeämmänkin menon, kuin meillä on, joten vaikka saisin orgasmin, pitäisin seksiämme luultavasti vajaana tarpeisiini nähden. Se johtuu ihan seksuaalikemiasta. Sitä ei välillämme pahemmin ole. Kaikenlisäksi mies ei "tunne", ettei sitä ole. Hänelle sitten kai on. 

Miksi olen hänen kanssaan? Aloin nauttia seksistä reilu vuosi sitten ja sitä ennen se ei ollut valintakriteerinä millään lailla. 

Ehkä hän kokeilisi eri asioita, jos nainen olisi se primus motor. No, sama mulla toisinpäin.

Ap

Ymmärsinkö oikein, mies ei siis oikein sytytä sinua, ei saa sinua oikein koskaan kiihottumaan riittävästi?
Ilmeisesti saat kuitenkin orgasmin yksin eli se ei ole sulle aivan tuntematon asia?
n43

Ap:n tyyli:
Hei minulla on ongelma x.
Antamanne rationaaliset vinkit eivät käy koska minä vaan tiedän että ne ei toimi. Mussun mussun, jaaba jaaba.

-> provo

Ja jos todella olet oikea ihminen:

Älä syytä miestäsi. Aloita nyt ensin itsetyydytyksellä ja joo se terapia on oikeasti sinulle oikea ratkaisu. Tämä jälkimmäinen lause ei ole mikään vinoilukommentti. Terapeutit ovat ammattilaisi, jotka auttavat, eivät tuomitse/syyllistä.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 00:30"]

Ymmärsinkö oikein, mies ei siis oikein sytytä sinua, ei saa sinua oikein koskaan kiihottumaan riittävästi? Ilmeisesti saat kuitenkin orgasmin yksin eli se ei ole sulle aivan tuntematon asia? n43

[/quote]

Joo, juuri näin, paitsi että orgasmikin on hukassa tai niin laimea, etten sanoisi sitä kunnon orgasmiksi. Se vaatisi minulta varmaan maksimaalisen kiihottumisen ja sitä on vaikeampi saavuttaa edes masturboimalla, luulisin. Masturboidessa kyllä laukean, mutta ei se tunnu niin ihmeelliseltä.

Ymmärrän kyllä ettei mieheni tehtävä ole varsinaisesti saada mua kiihottumaan, vaan mulla pitäisi olla siihen sopiva kumppani, jotta tunne kiihottumista ajatellen olisi oikea, mutta tilanne on sillä lailla pattitilanne, että nyt sitten joutuisin jättämään mieheni tuon takia ja meillä on lapsia.

Ap

[quote author="Vierailija" time="16.06.2015 klo 11:10"]

Ap:n tyyli: Hei minulla on ongelma x. Antamanne rationaaliset vinkit eivät käy koska minä vaan tiedän että ne ei toimi. Mussun mussun, jaaba jaaba. -> provo Ja jos todella olet oikea ihminen: Älä syytä miestäsi. Aloita nyt ensin itsetyydytyksellä ja joo se terapia on oikeasti sinulle oikea ratkaisu. Tämä jälkimmäinen lause ei ole mikään vinoilukommentti. Terapeutit ovat ammattilaisi, jotka auttavat, eivät tuomitse/syyllistä.

[/quote]

Tuskinpa terapeuttikaan saa minua kiihottumaan miehestäni tämän enempää. Haluaisin sellaisen miehen, jonka kanssa haluni eivät hävetä. Mun mies jostain syystä ei ole sellainen. Ehkä vähän sama kuin miehillä madonna/huora -syndrooma? Pelkään mieheni tuomitsevan haluni, sen sijaan voisin kuvitella, että on miehiä, joiden en kuvittele tuomitsevan halujani. 

Ap

ja tässä jatkaa #37,

nyt olet muuttanut ketjun sävyn täysin. Nyt perusongelma onkin, että miehesi ei kiihota sinua, kun alkuun ongelma oli se, että olet estoinen näyttämään kiihoittumisesi. Koko ketju on muutenkin täysin ristiriitaisuuksia täynnä. Keskusteluesimerkkisi miehesi kanssa antaa ymmärtää, että toivoisit seksin olevan vähemmän suorituspainoitteista, sitten kirjoitat kuinka haluaisit tsekata listaltasi anaalin ja kurkkupanon... tyypillisiä tantramaisia ajatuksia...  

Provoile muualla. 

No syynä on se, ettei tämä ole mikään yksiniitinen ongelma. Koen, että voisin näyttää halujani jonkun toisen kanssa, ehkä, mutta minulla ei ole tästä kokemusta, joten voi mahdollisesti olla, etten kykenekään siihen. Halut myös takuulla jotenkin uinuvat, koska tunnen, etten ole nykyisyyteen tyytyväinen, eli voisi olla jotain enemmänkin, mutta mitä? Jos en tuntisi oloani estoiseksi, alkaisin varmaankin kokeilla kaikenlaista TAI pystyisin puhumaan miehelleni ajatuksistani VAIKKA hän ei olisikaan jakamistani odottavan oloinen. 

Ja jos anaalia kokeilee ja siitä nauttii, niin en ymmärrä, miksi se sotisi Tantran ajatuksia vastaan? Syväkurkustahan sanoin, ettei olisi minun juttuni, eli en sitä kaipaa. Eikä ongelma nyt ole se, että anaali puuttuu. Orgasmikin puuttuu. 

Ja ainakin oman mieheni kanssa olen hemmetin estoinen. Se harmittaa minua, koska olen tavallaan riippuvainen toisen osapuolen estottomuudesta. Oikein estoton partneri -> osaan ainakin kuvitella, että vapautuisin. Kunhan ei painostava olisi. 

Ap